Ranskan Grand Prix
From Wikipedia, the free encyclopedia
Ranskan Grand Prix (ransk. 1906–1967: Grand Prix de l’Automobile Club de France, 1968–: Grand Prix de France) oli Ranskassa järjestetty Formula 1 -sarjan osakilpailu.
| Ranskan Grand Prix | |
|---|---|
 |
|
| Rata | Circuit Paul Ricard |
| Sijainti | Le Castellet, Ranska |
| Ratatyyppi | Moottorirata |
| Radan pituus | 5,842 km |
| Kilpailun pituus | 53 kierrosta, 309,690 km |
| Eniten voittoja | |
| Kuljettajat | Michael Schumacher (8) |
| Tallit | Ferrari (17) |
| Viimeisin kilpailu (2022): | |
| Voittaja |
Max Verstappen (Red Bull Racing-RBPT) |
| Voittoaika | 1:30.02,112 |
| Toinen |
Lewis Hamilton (Mercedes) |
| Kolmas |
George Russell (Mercedes) |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |
Charles Leclerc (Ferrari) |
| Paaluaika | 1.30,872 |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |
Carlos Sainz (Ferrari) |
| Kierrosaika | 1.35,781 (kierroksella 51) |
Ranskan Grand Prix palasi kausiksi 2018–2019 ja 2021–2022 Formula 1 -sarjan kalenteriin ja se ajettiin Paul Ricardin moottoriradalla,[1][2] ennen sitä edellinen kilpailu järjestettiin vuonna 2008 Magny Coursin moottoriradalla.[3]
Historia
Ranskan Grand Prix’n historia juontuu vuoteen 1906, jolloin siitä tuli kautta aikain ensimmäinen kansainvälinen Grand Prix -kilpailu (Paun Grand Prix vuonna 1901 oli myös Grand Prix[4]). Vuoden 1906 kilpailun voitti Ferenc Szisz. Sen jälkeen kilpailu on järjestetty vuosittain, lukuun ottamatta vuosia 1909–1911, 1915–1920, 1940–1946, 1955, 2009–2017 ja 2020. Toistaiseksi viimeisin Ranskan Grand Prix järjestettiin vuonna 2022.
Vuoden 1906 kilpailuun käytettiin julkisia teitä, jotka suljettiin muulta liikenteeltä ja päällystettiin tervalla. Kilpailu ajettiin kolmiomaisella reitillä Le Mansin, Saint-Calais'n ja La Ferté-Bernardin välillä. Kilpailijoiden oli ajettava kahtena peräkkäisenä päivänä kuusi kierrosta 64 mailia (noin 103 kilometriä) pitkällä radalla ja autot lukittiin Parc Fermé -muodossa yön yli. Kilpailu oli tuolloin lähempänä kestävyysajoa kuin myöhempää Grand Prix -kilpailua.[5][4]
Ranskan Grand Prix on kuulunut Formula 1:n MM-sarjaan vuodesta 1950 lähtien, jolloin kilpailu ajettiin Reims-Gueuxin radalla, ja sen voitti Juan Manuel Fangio.[6] Kaikkiaan Ranskan Grand Prix on ajettu seitsemällä eri radalla. Vuoteen 1964 saakka kilpailu ajettiin aina joko Le Mansissa, Reims-Gueuxissa tai Rouen-Les-Essartsissa.[7][8] Clermont-Ferrandin rata isännöi kilpailua vuosina 1965, 1969, 1970 ja 1972.[9] Vuonna 1967 Ranskan Grand Prix ajettiin Le Mansin radalla, mutta kilpailussa ei käytetty kuuluisan 24 tunnin kilpailun rataversiota, vaan lyhyempää ja hitaampaa Bugatti Circuitia.[10]
Vuonna 1971 Paul Ricard ja vuonna 1974 Dijon-Prenois liittyivät Ranskan osakilpailua isännöineiden ratojen joukkoon.[11][12] Ranskan Grand Prix järjestettiin 1970-luvulta lähtien vuorotellen Paul Ricardissa ja Dijon-Prenoisissa, kunnes kilpailu vakiintui 1980-luvulla joksikin aikaa Paul Ricardiin. Vuonna 1990 ajettiin vielä Paul Ricardissa, ja vuodesta 1991 lähtien Ranskan Grand Prix ajettiin poliittisista syistä Magny-Coursin moottoriradalla lähellä Neversin kaupunkia.[11][13] Magny-Coursissa ajettiin 18 kertaa, mikä tekee siitä eniten Formula 1 -kilpailuja isännöineen ranskalaisen radan.[13] Ranskan Grand Prix oli vähällä pudota Formula 1 -kalenterista vuoden 1997 jälkeen, mutta sopimus kilpailun järjestämisestä saatiin aikaan viime hetkellä ja Magny-Cours lisättiin kalenteriin kesken kauden 1998.
Ranskan Grand Prix’n menestynein kuljettaja on Michael Schumacher, joka on voittanut kilpailun peräti 8 kertaa (1994–1995, 1997–1998, 2001–2002, 2004 ja 2006).[14] Suomalaisista kilpailun on voittanut Kimi Räikkönen vuonna 2007.
Voittajat
Grand Prix
| Kausi | Kuljettaja | Valmistaja | Rata | Raportti |
|---|---|---|---|---|
| 1906 |  Ferenc Szisz |
Renault AK | Le Mansin tiet | Raportti |
| 1907 |  Felice Nazzaro |
Fiat 130 HP | Dieppe | Raportti |
| 1908 |  Christian Lautenschlager |
Mercedes | Dieppe | Raportti |
| 1909 – 1911 |
Ei järjestetty. | |||
| 1912 |  Georges Boillot |
Peugeot L-76 | Dieppe | Raportti |
| 1913 | Georges Boillot |
Peugeot EX3 | Amiens | Raportti |
| 1914 | Christian Lautenschlager |
Mercedes GP | Lyon | Raportti |
| 1915 – 1920 |
Ei järjestetty. | |||
| 1921 |  Jimmy Murphy |
Duesenberg | Le Mans | Raportti |
| 1922 | Felice Nazzaro |
Fiat 804 | Strasbourg | Raportti |
| 1923 |  Henry Segrave |
Sunbeam | Tours | Raportti |
| 1924 | Giuseppe Campari |
Alfa Romeo P2 | Lyon | Raportti |
| 1925 | Robert Benoist Albert Divo |
Delage 2LCV | Montlhéry | Raportti |
| 1926 | Jules Goux |
Bugatti 39A | Miramas | Raportti |
| 1927 | Robert Benoist |
Delage 155B | Montlhéry | Raportti |
| 1928 | William Grover-Williams |
Bugatti T35C | Saint-Gaudens | Raportti |
| 1929 | William Grover-Williams |
Bugatti T35B | Le Mans | Raportti |
| 1930 | Philippe Étancelin |
Bugatti T35C | Pau | Raportti |
| 1931 |  Louis Chiron Achille Varzi |
Bugatti T51 | Montlhéry | Raportti |
| 1932 | Tazio Nuvolari |
Alfa Romeo P3 | Reims-Gueux | Raportti |
| 1933 | Giuseppe Campari |
Maserati 8C-3000 | Montlhéry | Raportti |
| 1934 | Louis Chiron |
Alfa Romeo P3 | Montlhéry | Raportti |
| 1935 |  Rudolf Caracciola |
Mercedes-Benz W25B | Montlhéry | Raportti |
| 1936 | Jean-Pierre Wimille Raymond Sommer |
Bugatti T57G | Montlhéry | Raportti |
| 1937 | Louis Chiron |
Talbot T150C | Montlhéry | Raportti |
| 1938 |  Manfred von Brauchitsch |
Mercedes-Benz W154 | Reims-Gueux | Raportti |
| 1939 | Hermann Müller |
Auto Union D | Reims-Gueux | Raportti |
| 1940 – 1946 |
Ei järjestetty. | |||
| 1947 | Louis Chiron |
Talbot-Lago-Talbot T26C | Lyon-Parilly | Raportti[15] |
| 1948 | Jean-Pierre Wimille |
Alfa Romeo 158 | Reims-Gueux | Raportti[16] |
| 1949 | Louis Chiron |
Talbot-Lago-Talbot T26C | Reims-Gueux | Raportti[17] |
Formula 1
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.