suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Pekka Päiviö Rinne[2] (s. 3. marraskuuta 1982 Kempele) on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkomaalivahti.[3] Hän pelasi 683 NHL-ottelua edustaen koko NHL-uransa ajan Nashville Predatorsia vuosina 2005–2021.
| Pekka Rinne | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. marraskuuta 1982 Kempele, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Maila | oikea |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 196[1] cm |
| Paino | 98[1] kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2002–2021 |
| Seurat |
Kärpät (SML) Hokki (Mestis) Milwaukee Admirals (AHL) Nashville Predators (NHL) Dinamo Minsk (KHL) |
| NHL-varaus |
258. varaus, 2004 Nashville Predators |
| Valmennusura | |
| Vuodet | 2022- |
| Seurat | Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa | Valko-Venäjä 2014 | jääkiekko | |
Rinnettä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista suomalaisista maalivahdeista.[4] Hän on eniten NHL-otteluita pelannut ja voittanut suomalainen maalivahti ja hän johtaa myös Nashvillen voitto- ja nollapelitilastoa. Rinne voitti NHL:n kauden parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina Trophyn vuonna 2018[5] ja oli ehdokkaana palkinnon saajaksi myös vuosina 2011,[6] 2012[7] ja 2015. Hänet valittiin neljästi NHL:n tähdistöotteluun.
Rinne edusti Suomea neljissä maailmanmestaruuskilpailuissa ja maailmancupissa 2016. Hänet valittiin maailmanmestaruuskilpailujen arvokkaimmaksi pelaajaksi vuonna 2014 ja parhaaksi maalivahdiksi vuonna 2015.
Kiekko-Kettujen (nyk. Kiekko-Laser) kasvatti Pekka Rinne debytoi SM-liigassa kaudella 2002–2003 Oulun Kärpissä pelaamalla yhden ottelun.[8] Seuraavalla kaudella 2003–2004 hän sai pelata SM-liigaa jo 14 ottelun verran, mutta hän oli pääosin luukkuvahtina Niklas Bäckströmin pelatessa suurimman osan otteluista. Kauden päätteeksi Kärpät voitti SM-kultaa, ja Rinne pelasi pudotuspeleissä kaksi ottelua, joissa ei päästänyt maaliakaan. Nashville Predatorsin pelaajatarkkailijat huomasivat Rinteen ja seura varasi hänet 258. pelaajana NHL:n vuoden 2004 varaustilaisuudessa. Kaudella 2004–2005 Rinne pelasi Kärpissä 10 ottelua vakuuttavasti, mutta ei saanut aloittavan maalivahdin paikkaa, sillä SM-liigan huippumaalivahti Niklas Bäckström pelasi joukkueen ilmiselvänä 1. maalivahtina. Kauden jälkeen Rinteen varannut Nashville Predators teki hänelle kaksisuuntaisen sopimustarjouksen, jonka Rinne hyväksyi.
Rinne sai odotetusti aloittaa uransa Pohjois-Amerikassa farmisarja AHL:ssä, sillä Nashville Predatorsissa pelasivat silloin Tomáš Vokoun ja Chris Mason. Pelit Milwaukee Admiralsissa sujuivat Rinteeltä kuitenkin todella vakuuttavasti. Rinne teki ensiesiintymisensä NHL:ssä 15. joulukuuta 2005, kun Predators voitti Chicago Blackhawksin 5–3 Rinteen torjuessa 38 laukausta. Rinne valittiin AHL:n tähdistöotteluun kausilla 2005–2006 ja 2007–2008. Kausien aikana Rinne sai pelata yhteensä kolme NHL-ottelua.
Kesti lopulta kolme kautta ennen kuin tie NHL:ään aukesi kunnolla, sillä toinen kausi meni pilalle olkapääleikkauksen takia. Tulokaskaudellaan 2008–2009 Rinne nousi sensaatioksi. Hän aloitti kauden Dan Ellisin luukkuvahtina, mutta nousi loistavien otteidensa ansiosta pian aloittavaksi maalivahdiksi Nashvillessä. Helmikuussa 2009, Rinne valittiin NHL:ssä kuukauden tulokkaaksi torjuttuaan yhdeksän voittoa 12 ottelussa torjuntaprosentilla 94,4.[9] Rinne torjui kauden aikana seitsemän nollapeliä, mikä oli seuran kaikkien aikojen ennätys. Hän pelasi myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen ykkösmaalivahtina vuoden 2009 MM -kisoissa, Karri Rämön toimiessa kakkosvahtina.
Kaudella 2009–2010 Rinne onnistui pitämään 1. vahdin paikkansa, torjuen 58 ottelussa vakuuttavalla tasolla. Kaudella Rinteelle kertyi jälleen seitsemän nollapeliä. 12. maaliskuuta 2010 Rinne pelasi sadannen NHL-ottelunsa ja nollapelin, kun Nashville voitti Anaheim Ducksin 1–0. Kauden päätyttyä Rinteen torjuntaprosentti oli 91,1. Nashville pääsi pudotuspeleihin, mutta putosi heti avauskierroksella. Kesällä 2010 Rinteelle annettiin selvä ykkösmaalivahdin paikka, sillä Nashville ei tehnyt jatkosopimustarjousta Dan Ellisille, joka siirtyi lopulta pelaamaan Tampa Bay Lightningiin.
Kaudella 2010–2011 Rinne teki läpimurron maailman eliittiin. Hän pelasi 64 ottelua, joissa merkkautti torjuntaprosentiksi 93,0. Tilasto oli kyseisen NHL-kauden maalivahdeista toiseksi paras. Lisäksi Rinne pelasi 6 nollapeliä ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,12. Nashville teki kahdeksanneksi vähiten maaleja NHL:ssä, mutta joukkue pelasi puolustusvoittoisesti, mikä osaltaan helpotti Rinteen urakkaa. Nashvillellä olikin ehkä NHL:n paras puolustajapari: Shea Weber ja Ryan Suter. Predators eteni pudotuspeleissä toiselle kierrokselle, mutta putosi Vancouver Canucksia vastaan. Rinne oli ehdolla runkosarjan parhaalle maalivahdille osoitetun Vezina Trophyn saajaksi. Hän tuli toiseksi Vezina -äänestyksessä, myös SM-liigassa pelanneen maalivahti Tim Thomasin jälkeen, mutta oli Roberto Luongon edellä. Rinne valittiin NHL:n kakkostähdistökentälliseen. Rinne tuli tunnetuksi monipuolisena taistelijana, joka ainoana maalivahtina NHL:ssä tekee vielä silloin tällöin klassisen kilpiliimauksen. Kauden jälkeen NHL.com arvioi Rinteen NHL:n kolmanneksi parhaaksi rangaistuslaukausten torjujaksi.
Ennen kautta 2011–2012 NHL.com arvioi Rinteen parhaaksi maalivahdiksi NHL:ssä.[10] Lokakuussa 2011, Rinne rikkoi Nashville Predatorsin kaikkien aikojen nollapeliennätyksen pelaamalla 22. nollapelinsä.[11] Marraskuussa 2011, hän teki Predatorsin kanssa seitsemän vuoden pituisen ja yhteensä 49 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.[12] Rinne nimettiin NHL:n tammikuussa 2012 kuukauden tähdistöön, ja saman kuukauden kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.[13] Rinne voitti kaudella NHL:n voittotilaston voittamalla jopa 42 ottelua, joka on myös Nashville Predatorsin seuraennätys. Rinne teki myös Predatorsin seuraennätyksen pelaamalla 73 ottelua. Rinteen edustama Nashville pääsi jälleen pudotuspelien toiselle kierrokselle mutta putosi toisella kierroksella Phoenix Coyotesia vastaan.
Kauden päätteeksi Rinne valittiin jälleen ehdolle Vezina Trophyyn yhdessä Henrik Lundqvistin ja Jonathan Quickin kanssa. Lisäksi hän sijoittui toiseksi äänestyksessä EA:n NHL -videopelisarjan seuraavan pelin kansikuvaan.
Toukokuussa 2013, Rinne joutui menemään polvitähystykseen. 24. lokakuuta hän joutui jäämään polven tulehduksen vuoksi pois pelaavasta kokoonpanosta. Hän kuntoutti itseään maaliskuun 5. päivään 2014 asti, jolloin teki paluun NHL-kaukaloon. Hän pelasi ennen sitä kaksi AHL-ottelua Milwaukee Admiralsissa.[14] Rinne hävisi paluuottelussaan Pittsburgh Penguinsille lukemin 3–1.[15] Kauden päätteeksi Rinne pääsi pelaamaan maailmanmestaruuskilpailuihin[16], joissa Suomi sijoittui hopealle ja Rinne valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi.[17]
Seuraavalla kaudella hänet valittiin marraskuun kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi.[18] Rinnettä pidettiin syykauden parhaana maalivahtina NHL:ssä hänen oltuaan kaikissa maalivahtitilastoissa liigan parhaiden joukossa.[19][20][21] Tammikuussa 2015 Rinne valittiin ainoana suomalaisena pelaamaan NHL:n tähdistöottelussa.[22] Hän kuitenkin loukkasi polvensa, minkä vuoksi hän joutui jättämään tähdistöottelun kokonaan väliin.[23] 2018 kesällä Rinne valittiin NHL:n parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn saajaksi. Hän oli ollut ehdolla palkinnon saajaksi jo kolmasti (2011, 2012 ja 2015) aiemminkin. Rinteestä tuli näin kolmas suomalainen palkinnon voittanut maalivahti.
Rinne solmi marraskuussa 2018 kahden vuoden ja vähintään kymmenen miljoonan dollarin jatkosopimuksen Predatorsin kanssa.[24]
Rinne teki 9. tammikuuta 2020 ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan maalin. Hän on NHL:n historian 12. maalivahti jolle on kirjattu maali.[25] Rinteestä tuli Mika Norosen jälkeen toinen suomalainen NHL-maalivahti, joka on saanut maalin nimiinsä.[26] Samalla Nashville Predatorsista tuli ainut NHL-joukkue, jossa kaksi eri maalivahtia on tehnyt maalin.[26] Edellisen maalin teki Chris Mason vuonna 2006.[26]
Kauden 2020–2021 jälkeen Rinne palkittiin King Clancy Memorial Trophylla.[27]
Rinne ilmoitti heinäkuussa 2021 päättävänsä pelaajauransa.[3]
Nashville Predators jäädytti Rinteen pelinumeron 35 helmikuussa 2022. Rinne oli viides suomalainen ja ensimmäinen suomalaismaalivahti, jonka pelinumero jäädytettiin NHL:ssä. [28]
Kaudella 2022–2023 Rinne toimi Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen maalivahtivalmentajana. Kesäkuussa 2023 Nashville Predators palkkasi Rinteen joukkueen Euroopan kykyjenetsijäksi ja maalivahtien kehitysvalmentajaksi.[29]
Pekka Rinne pelasi ensimmäisen kerran maajoukkueessa maailmanmestaruuskilpailujen ottelussa Norjaa vastaan 25. huhtikuuta 2009 ja torjui 30 laukausta sekä nollapelin.[30] Rinne on edustanut Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2009, 2010, 2014 ja 2015. Rinne saavutti myös maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2014 Suomen maajoukkueessa hopeaa ja sai turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinnon. Vuonna 2015 Rinne valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Hän torjui kisoissa 237.05 minuutin maalittoman jakson ja ohitti siten ennätyksellään Slovakian Ján Lašákin, joka piti Slovakian maalin puhtaana 206.26 minuuttia kevään 2004 maailmanmestaruuskisoissa[31]. Näin Rinne rikkoi modernin ajan maailmanmestaruuskisojen nollapeliputkiennätyksen[31].
Rinteellä on yksi lapsi yhdessä avovaimonsa Erikan kanssa. [32]
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | JAT | MIN | PM | NP | PMK | T% | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2002–03 | Kärpät | SM-liiga | 1 | 0 | 1 | 0 | — | 60 | 7 | 0 | 7.00 | .788 | |
| 2003–04 | Kärpät | SM-liiga | 14 | 5 | 4 | 4 | — | 824 | 41 | 0 | 2.99 | .897 | |
| 2004–05 | Kärpät | SM-liiga | 10 | 8 | 0 | 1 | — | 572 | 16 | 0 | 1.68 | .927 | |
| 2005–06 | Nashville Predators | NHL | 2 | 1 | 1 | — | 0 | 63 | 4 | 0 | 3.80 | .900 | |
| Milwaukee Admirals | AHL | 51 | 30 | 18 | 2 | — | 2960 | 139 | 2 | 2.82 | .904 | ||
| 2006–07 | Milwaukee Admirals | AHL | 29 | 15 | 7 | 6 | — | 1670 | 65 | 3 | 2.34 | .920 | |
| 2007–08 | Nashville Predators | NHL | 1 | 0 | 0 | — | 0 | 29 | 0 | 0 | 0.00 | 1.000 | |
| Milwaukee Admirals | AHL | 65 | 36 | 24 | 3 | — | 3840 | 158 | 5 | 2.47 | .908 | ||
| 2008–09 | Nashville Predators | NHL | 52 | 29 | 15 | — | 4 | 2999 | 119 | 7 | 2.38 | .917 | |
| 2009–10 | Nashville Predators | NHL | 58 | 32 | 16 | — | 5 | 3246 | 137 | 7 | 2.53 | .911 | |
| 2010–11 | Nashville Predators | NHL | 64 | 33 | 22 | — | 9 | 3789 | 134 | 6 | 2.12 | .930 |  |
| 2011–12 | Nashville Predators | NHL | 73 | 43 | 18 | — | 8 | 4169 | 166 | 5 | 2.39 | .923 | |
| 2012–13 | Nashville Predators | NHL | 43 | 15 | 16 | — | 8 | 2444 | 99 | 5 | 2.43 | .910 | |
| Dinamo Minsk | KHL | 22 | 9 | 11 | — | 1327 | 68 | 1 | 3.08 | .897 | |||
| 2013–14 | Nashville Predators | NHL | 24 | 10 | 10 | — | 3 | 1367 | 63 | 2 | 2.77 | .902 | |
| 2014–15 | Nashville Predators | NHL | 61 | 41 | 17 | — | 6 | 3 851 | 140 | 4 | 2.18 | .923 | |
| 2015–16 | Nashville Predators | NHL | 66 | 34 | 21 | — | 10 | 3871 | 161 | 4 | 2.48 | .908 | |
| 2016–17 | Nashville Predators | NHL | 61 | 31 | 19 | — | 9 | 3 586 | 144 | 3 | 2.42 | .918 | |
| 2017–18 | Nashville Predators | NHL | 59 | 42 | 13 | — | 4 | 3 475 | 134 | 8 | 2.31 | .927 |  |
| 2018–19 | Nashville Predators | NHL | 56 | 30 | 19 | — | 4 | 3 220 | 130 | 4 | 2.42 | .918 | |
| 2019–20 | Nashville Predators | NHL | 36 | 18 | 14 | — | 4 | 1 988 | 105 | 3 | 3.17 | .895 | |
| NHL yhteensä | 659 | 359 | 201 | — | 74 | 38103 | 1536 | 58 | 2.42 | .917 | |||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
