Petri Kontiola
suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Petri Kontiola (s. 4. lokakuuta 1984 Seinäjoki) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kontiola oli pelipaikaltaan keskushyökkääjä. Hän edusti yli 20 vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan SM-liigassa Tapparaa, HPK:ta ja Ilvestä. Lisäksi hän pelasi 11 kautta KHL:ssä edustaen Metallurg Magnitogorskia, Traktor Tšeljabinskia, Lokomotiv Jaroslavlia ja Jokereita. Hän pelasi myös 12 NHL-ottelua Chicago Blackhawksissa.
| Petri Kontiola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1984 [1] Seinäjoki, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Konna |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 182 cm |
| Paino | 90 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2003–2024 |
| Seurat |
Tappara (SML) Rockford IceHogs (AHL) Chicago Blackhawks (NHL) Iowa Chops (AHL) Metallurg Magnitogorsk (KHL) Traktor Tšeljabinsk (KHL) Toronto Marlies (AHL) Lokomotiv Jaroslavl (KHL) Jokerit (KHL) HPK (SML) Ilves (SML) |
| NHL-varaus |
196. varaus, 2004 Chicago Blackhawks |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Petri Kontiola Channel One Cupissa vuonna 2017. | |||
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Olympialaiset | |||
| Pronssia | Sotši 2014 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa | Venäjä 2007 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Valko-Venäjä 2014 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Latvia 2021 | jääkiekko | |
| Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
| Pronssia | Suomi 2004 | jääkiekko | |
Maajoukkuetasolla Kontiola edusti Suomen maajoukkuetta seitsemissä maailmanmestaruuskilpailuissa ja kaksissa olympialaisissa, joissa hän voitti kolme MM-hopeaa ja yhden olympiapronssin.
Ura
Seurajoukkueura
Kontiola on seinäjokelaisen S-Kiekon kasvatti, mutta siirtyi Tapparan B-junioreihin 16-vuotiaana.
Uran alku SM-liigassa 2003–2007
Seinäjokelaissyntyinen keskushyökkääjä pelasi ensimmäiset ottelunsa miesten pääsarjatasolla kaudella 2003–2004 tamperelaisseura Tapparan joukkueessa. Hän pääsi esiintymään aikuisten tasolla 39 ottelun ja 3 pudotuspelin verran. Kaudella 2004–2005 hän vakiinnutti paikkansa yhtenä Tapparan luottopelaajista. Kauden aikana hän pelasi 54 ottelua tehden 25 pistettä.
Kausi 2005–2006 oli Kontiolan läpimurtokausi. Hän voitti SM-liigan syöttöpörssin kerättyään 35 syöttöpistettä. Kaikkiaan hän keräsi 44 tehopistettä ja sijoittui Tapparan parhaana pistemiehenä koko liigan pistepörssin yhdeksännelle sijalle.
Kaudella 2006–2007 Kontiola oli 47 tehopisteellään jälleen Tapparan paras pistemies ja sijoittui 13:nneksi SM-liigan pistepörssissä ja 9:nneksi syöttöpörssissä.
Vuodet Pohjois-Amerikassa 2007–2009
Kontiola teki 31. toukokuuta 2007 kaksivuotisen ja kaksisuuntaisen sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa. Syksyllä hän siirtyi Chicagoon mutta joutui AHL-liigaan taistelemaan paikasta varsinaisessa NHL-joukkueessa. Joulukuussa hänet nostettiin takaisin ykkösmiehistöön hyvin sujuneen alkukauden ansiosta. Hän nousi heti ykköskentälliseen ja sai neljässä ensimmäisessä ottelussaan kaksi syöttöpistettä, ensimmäisen niistä 19. joulukuuta 2007. Kontiola ehti pelata loukkaantumisista kärsineessä Blackhawksissa 12 ottelua tehopistein 0+5 tehotilaston ollessa viisi maalia plussalla. Hänet komennettiin 5. tammikuuta 2008 takaisin farmijoukkue Rockford IceHogsiin, jossa hänen pistetahtinsa oli keskimäärin piste per ottelu. AHL:n pudotuspeleissä Rockford eteni puolivälieriin, mutta putosi jatkosta hävittyään AHL:n mestaruuteen asti edenneelle Chicago Wolvesille.
Hyvin sujuneen AHL-kauden ansiosta Kontiolalle oli ennusteltu paikkaa Blackhawksin miehistössä kaudeksi 2008–2009 mahdollisesti toisessa kentällisessä. Kontiola ei kuitenkaan onnistunut pääsemään Chicagon miehistöön, ja hänet kaupattiin 2009 siirtoajan lopulla Anaheim Ducksiin, jonka farmijoukkueessa hän jatkoi pelaamista.
KHL-vuodet 2009–2020
Kaudeksi 2009–2010 Kontiola siirtyi KHL-liigan Metallurg Magnitogorskiin kahden vuoden sopimuksella. Kaudella 2010–2011 Kontiola oli joukkueen paras pistemies tehoilla 14+34=48 sijoittuen KHL:n pistepörssin 12. sijalle. Pelattuaan Magnitogorskissa kaksi kautta hän siirtyi saman liigan Traktor Tšeljabinskiin kaudeksi 2011–2012.
KHL-kaudella 2012–2013 Kontiolan edustama Traktor eteni ensimmäistä kertaa Gagarin Cup -finaaleihin, mutta joutui taipumaan Dinamo Moskovalle voitoin 2–4. Kontiola jakoi pudotuspelien pistepörssin voiton Viktor Tikhonovin kanssa. Molempien tehopisteet olivat 10+9. Tosin Tikhonov saavutti pisteet vain 15 ottelussa, kun Kontiolalla otteluita oli 25.
Vuonna 2014 Kontiola teki yksivuotisen sopimuksen NHL-joukkue Toronto Maple Leafsin kanssa. Sopimus on yksisuuntainen ja 1,1 miljoonan arvoinen.[2] Hänelle ei kuitenkaan löytynyt tilaa Maple Leafsin kokoonpanosta, eikä hän pelannut ainuttakaan ottelua joukkueessa. Hänet siirrettiin vapaiden pelaajien listalle marraskuussa 2014 ja sitä kautta seuran farmijoukkueeseen Toronto Marliesiin muttei tehnyt yhtään pistettä 11 ottelussa. Maple Leafs purki Kontiolan sopimuksen ja hän palasi KHL:ään Lokomotiv Jaroslavlin joukkueeseen.[3] Kauden 2016–2017 alussa Kontiola ohitti Niko Kapasen kaikkien aikojen eniten KHL:n pisteitä tehneenä suomalaispelaajana.
Keväällä 2017 Kontiola teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Lokomotiv Jaroslavlin kanssa. Kaudella 2017-18 hän teki 11 maalia ja antoi 17 maaliin johtanutta syöttöä. Hän jatkoi sopimustaan myös keväällä 2018 Lokomotivin kanssa kevääseen 2019 saakka.
Toukokuussa 2019 Kontiola solmi vuoden mittaisen sopimuksen KHL-seura Jokereiden kanssa.
Paluu SM-liigaan ja viimeiset vuodet 2020–2024
Kaudeksi 2020–2021 Kontiola palasi SM-liigaan ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhoon.[4] Hän nousi kauden mittaan joukkueen kapteenistoon, kun Ville Koistinen ja Jesse Mankinen olivat pitkään sivussa ja lopulta jättivät HPK:n. Kontiola voitti tehoilla 14+41=55 koko SM-liigan piste- ja syöttöpörssin. Hänet palkittiin pistepörssivoitostaan Veli-Pekka Ketola -palkinnolla. 36-vuotiaasta Kontiolasta tuli myös kaikkien aikojen vanhin SM-liigan pistepörssin voittanut pelaaja. Hän oli runkosarjan päättyessä pari kuukautta vanhempi kuin kaudella 2013–2014 pistepörssin voittanut Ville Vahalahti.[5] Myös pelaajayhdistys Suomen Jääkiekkoilijat ry äänesti Kontiolan runkosarjan parhaaksi pelaajaksi ja hänet palkittiin Kultaisella kypärällä.[6] Kontiola äänestettiin myös kauden päätteeksi SM-liigan tähdistökentälliseen.[7]
Kontiola palasi kaudeksi 2021–2022 kotikaupunkiinsa Tampereelle ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Tampereen Ilvekseen.[8] Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[9] Kontiola oli tehoilla 8+30=38 Ilveksen paras syöttäjä Eemeli Suomen kanssa ja toiseksi paras pistemies hänen jälkeensä.[10] Seitsemännessä puolivälieräottelussa 6. huhtikuuta 2022 Oulun Kärppiä vastaan hän ratkaisi Ilvekselle ensimmäisen välieräpaikan 21 vuoteen, kun Kontiola teki joukkueen 2–1-voittomaalin ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 71.59.[11] Kristian Taubert valitsi hänet ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[12] Ilves voitti kauden päätteeksi lopulta SM-pronssia ja näin ollen myös ensimmäisen mitalinsa 21 vuoteen. Maaliskuussa 2022 Kontiola teki Ilveksen kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[13] Elokuussa 2022 hän ilmoitti alkavan kauden jäävän hänen viimeisekseen.[14] Kontiola voitti kauden päätteeksi toisen perättäisen pronssimitalinsa.[15] Lokakuussa 2023 Kontiola pyörsi lopettamispäätöksensä ja palasi loppukauden 2023–2024 kattavalla sopimuksella Tapparaan.[16] Kontiola päätti jääkiekkouransa Tapparan mestaruuteen huhtikuussa 2024.[17]
Maajoukkueura
Kontiola valittiin kaudella 2006–2007 kaikkiin neljään Euro Hockey Tourin osaturnaukseen, mutta hän joutui jättämään niistä Ruotsin turnauksen väliin sormivamman takia. Kauden päätteeksi hän pääsi ensimmäisen kerran mukaan aikuisten MM-kilpailuihin Moskovassa 2007, joissa hän teki tehot 2+5 ja saavutti MM-hopeaa. Kontiola pelasi myös vuoden 2010 MM-kilpailuissa Saksassa ja vuoden 2012 MM-kilpailuissa Helsingissä.
Vuoden 2013 MM-kilpailuissa Helsingissä ja Tukholmassa Kontiola pelasi ensimmäisen kerran Suomen MM-kisajoukkueen ykkösketjun keskushyökkääjänä. Hän voitti turnauksen pistepörssin tehopistein 8+8, ja hänet valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi sekä tähdistökentällisen hyökkääjäksi. Kontiolan tehopistemäärä on suomalaispelaajien yhden MM-turnauksen ennätys; edellinen ennätys oli Saku Koivun 4+12 pistettä (Kontiola meni Koivun edelle useamman tehdyn maalin perusteella)[18]. Kontiola jakoi myös turnauksen maalikuninkuuden Ilja Kovaltšukin kanssa. Hän saavutti 2+1-tehot puolivälieräottelussa Slovakiaa vastaan, joka päättyi Suomen 4–3 -jatkoaikavoittoon. Alkusarjassa Kontiolan tehot Saksa-ottelussa olivat 2+1, Slovakia-ottelussa 1+1, Ranska-ottelussa 0+2, Venäjä-ottelussa 2+0 ja Itävalta-ottelussa 1+2. Lisäksi hän sai syöttöpisteen pronssiottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Turnauksessa vain alkusarjan Itävalta- ja Latvia-otteluissa Suomi onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin, jossa Kontiola ei ollut mukana maalintekijänä tai -syöttäjänä.
Kontiola valittiin Sotšin olympialaisiin 2014, jossa häntä peluutettiin enimmäkseen kolmosketjun keskushyökkääjänä. Suomi saavutti turnauksesta olympiapronssia, ja Kontiolan tehot kuudessa ottelussa olivat 1+4. Keväällä 2014 hopeaan päättyneissä MM-kilpailuissa hän pelasi ensimmäisessä ketjussa[19] ollen Jori Lehterän jälkeen Suomen toiseksi paras pistemies tehoin 3+6. Kontiola edusti Suomea MM-kilpailuissa myös keväällä 2015.
Kontiola valittiin edustamaan Suomea vuoden 2018 talviolympialaisiin. [20] Hän teki turnauksessa 5 ottelussa 2 maalia ja antoi 4 maaliin johtanutta syöttöä. Vuoden 2021 MM-kilpailuissa Kontiola voitti kolmannen MM-hopeansa.
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 2002–2003 | Tappara | A-SM | 36 | 7 | 10 | 17 | 12 | 8 | 3 | 3 | 6 | 0 | ||||||||||||||||
| 2003–2004 | Tappara | A-SM | 12 | 3 | 12 | 15 | 8 | 10 | 4 | 4 | 8 | 10 | JMM | 7 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||
| Tappara | SM-liiga | 39 | 4 | 9 | 13 | 29 | 3 | 1 | 1 | 2 | 0 | |||||||||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 6 | 1 | 1 | 2 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2004–2005 | Tappara | A-SM | 1 | 1 | 0 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Tappara | SM-liiga | 54 | 8 | 17 | 25 | 24 | 8 | 2 | 2 | 4 | 2 | |||||||||||||||||
| 2005–2006 | Tappara | SM-liiga | 56 | 9 | 35 | 44 | 55 | 6 | 1 | 3 | 4 | 0 | ||||||||||||||||
| 2006–2007 | Tappara | SM-liiga | 51 | 12 | 35 | 47 | 50 | 5 | 1 | 3 | 4 | 8 | MM | 9 | 2 | 5 | 7 | 2 | ||||||||||
| 2007–2008 | Chicago Blackhawks | NHL | 12 | 0 | 5 | 5 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Rockford IceHogs | AHL | 66 | 18 | 50 | 68 | 32 | 12 | 5 | 5 | 10 | 4 | |||||||||||||||||
| 2008–2009 | Rockford IceHogs | AHL | 61 | 15 | 38 | 53 | 22 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Iowa Chops | AHL | 20 | 4 | 5 | 9 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2009–2010 | Metallurg Magnitogorsk | KHL | 54 | 7 | 14 | 21 | 24 | 10 | 2 | 2 | 4 | 0 | MM | 7 | 3 | 0 | 3 | 2 | ||||||||||
| 2010–2011 | Metallurg Magnitogorsk | KHL | 54 | 14 | 34 | 48 | 36 | 16 | 2 | 6 | 8 | 14 | ||||||||||||||||
| 2011–2012 | Traktor Tšeljabinsk | KHL | 53 | 15 | 22 | 37 | 34 | 16 | 3 | 6 | 9 | 37 | MM | 10 | 0 | 2 | 2 | 4 | ||||||||||
| 2012–2013 | Traktor Tšeljabinsk | KHL | 44 | 12 | 19 | 31 | 51 | 25 | 10 | 9 | 19 | 12 | MM | 10 | 8 | 8 | 16 | 8 |  | |||||||||
| 2013–2014 | Traktor Tšeljabinsk | KHL | 53 | 15 | 22 | 37 | 34 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 1 | 4 | 5 | 0 | ||||||||||
| MM | 10 | 3 | 6 | 9 | 20 | |||||||||||||||||||||||
| 2014–2015 | Toronto Marlies | AHL | 11 | 0 | 0 | 0 | 6 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 1 | 1 | 2 | 2 | ||||||||||
| Lokomotiv Jaroslavl | KHL | 26 | 1 | 10 | 11 | 12 | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
| 2015–2016 | Lokomotiv Jaroslavl | KHL | 48 | 7 | 25 | 32 | 24 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2016–2017 | Lokomotiv Jaroslavl | KHL | 59 | 18 | 22 | 40 | 34 | 15 | 2 | 6 | 8 | 14 | ||||||||||||||||
| 2017–2018 | Lokomotiv Jaroslavl | KHL | 52 | 11 | 17 | 28 | 24 | 9 | 1 | 4 | 5 | 4 | OK | 5 | 2 | 4 | 6 | 6 | ||||||||||
| 2018–2019 | Lokomotiv Jaroslavl | KHL | 41 | 9 | 12 | 21 | 10 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2019–2020 | Jokerit | KHL | 51 | 11 | 24 | 35 | 36 | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||||||||
| 2020–2021 | HPK | SM-liiga | 55 | 14 | 41 | 55 | 54 | – | – | – | – | – | | MM | 10 | 0 | 3 | 3 | 2 | |||||||||
| 2021–2022 | Ilves | SM-liiga | 52 | 8 | 30 | 38 | 40 | 13 | 1 | 6 | 7 | 6 | ||||||||||||||||
| 2022–2023 | Ilves | SM-liiga | 58 | 12 | 39 | 51 | 40 | 12 | 1 | 3 | 4 | 6 | ||||||||||||||||
| 2023–2024 | Tappara | SM-liiga | 30 | 4 | 18 | 22 | 10 | 16 | 1 | 9 | 10 | 10 |  | |||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | NHL | 12 | 0 | 5 | 5 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 11 kautta | yhteensä | KHL | 545 | 120 | 221 | 341 | 319 | 101 | 21 | 33 | 54 | 81 | ||||||||||||||||
| 8 kautta | yhteensä | SM-liiga | 395 | 71 | 224 | 295 | 302 | 34 | 8 | 27 | 35 | 32 | ||||||||||||||||
| 3 kautta | yhteensä | AHL | 158 | 37 | 93 | 130 | 68 | 12 | 5 | 5 | 10 | 4 | ||||||||||||||||
Saavutukset
- Olympiapronssi 2014
- MM-hopea: 2007, 2014, 2021
- SM-kulta 2024
- SM-pronssi 2022, 2023
- MM-kisojen pistepörssin voitto sekä valinta turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi ja tähdistökentälliseen 2013
- KHL:n pudotuspelien pistepörssin voitto 2013 (jaettu Viktor Tikhonovin kanssa)
- Karjala-turnauksen paras hyökkääjä 2010
- AHL:n tähdistöottelussa 2009
- SM-liigassa eniten syöttöpisteitä kaudella 2005–2006
- Pistepörssin voittajan Veli-Pekka Ketola -palkinto 2020–2021
- Kultainen kypärä 2020–2021
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.