Iiro Pakarinen
suomalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Iiro Erkki Ilmari Pakarinen[4] (s. 25. elokuuta 1991 Suonenjoki) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Helsingin IFK:ssa. Hän toimii joukkueen varakapteenina. Pakarinen on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Hän laukoo oikealta.[3]
| Iiro Pakarinen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1991 Suonenjoki, Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Rudi[1], Härkä[2] |
| Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 185[3] cm |
| Paino | 95[3] kg |
| Seura | |
| Seura | HIFK |
| Sarja | SM-liiga |
| Pelinumero | 81 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2009– |
| Aik. seurat |
KalPa (SML) Oklahoma City Barons (AHL) Edmonton Oilers (NHL) Bakersfield Condors (AHL) Metallurg Magnitogorsk (KHL) Barys Nur-Sultan (KHL) Jokerit (KHL) |
| NHL-varaus |
184. varaus, 2011 Florida Panthers |
Ura
Seuraura
Uran alku Suomessa
Pakarinen on Suonenjoen Kiekko-Karhujen (SuKiKa) kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä KalPaan kaudeksi 2006–2007, jolloin hän oli joukkueen toiseksi paras pistemies ja maalintekijä Mikko Nuutisen jälkeen. Hän voitti joukkueessa A-nuorten suomenmestaruuden vuonna 2008.[3]
Kaudella 2009–2010 KalPan päävalmentaja Pekka Virta piti Pakarista säännöllisesti pelaavassa kokoonpanossa, osittain vahvojen harjoituspelien vuoksi.[5] Hän teki SM-liigadebyyttinsä 24. syyskuuta 2009 kotona Ilvestä vastaan ja sai ottelussa jääaikaa 10.42 minuuttia.[6] Syyskuussa 2009 Pakarinen teki KalPan kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen.[7] Ensimmäiset kaksi liigamaaliaan Pakarinen teki 2. helmikuuta 2010 vieraissa HIFK:ta vastaan KalPan voittaessa luvuin 5–2.[8] Hänet palkittiin Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[9] Pakarinen pelasi SM-liigan debyyttikaudellaan 38 runkosarjaottelua tehoilla 3+5=8 ja 12 pudotuspeliottelua tehden kolme maalia.[3] Hän pelasi miesten pelejä myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa Mestiksessä kuuden ottelun verran sekä KalPan A-nuorissa.[3]
Kauden 2010–2011 Pakarinen pelasi lähes kokonaan SM-liigassa, jossa hän pelasi 46 runkosarjaottelua tehoilla 7+3=10 ja seitsemän pudotuspeliottelua tehden yhden maalin. Pakarinen pelasi kaudella miesten pelejä Mestiksessä alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa kolmen ottelun verran sekä KalPan A-nuorissa.[3] Tammikuussa 2011 Pakarinen sijoittui Euroopassa pelaavien kenttäpelaajien CSS-rankingin 106. sijalle NHL:n varaustilaisuuteen 2011.[10] Florida Panthers varasi Pakarisen seitsemännellä kierroksella 184. pelaajana[3]
Kausi 2011–2012 oli Pakarisen ensimmäinen kokonainen kausi SM-liigassa. Hän teki runkosarjassa tehot 10+3=13 ja seitsemässä pudotuspeliottelussa tehot 2+2=4, joilla oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi tehokkain pelaaja Marko Kauppisen ja Tommi Miettisen kanssa. Toukokuussa 2012 Pakarinen solmi HIFK:n kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[11][12] Helmikuussa 2014 Pakarinen solmi HIFK:n kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[13]
NHL-sopimus
Kesäkuussa 2014 Pakarinen solmi Edmonton Oilersin kanssa kaksivuotisen tulokassopimuksen, jonka keskimääräinen vuosipalkka oli 875 000 dollaria.[14] Marraskuussa hänet kutsuttiin ensimmäisen kerran ylös NHL:ään.[15] Hän teki toisessa ottelussaan avausmaalinsa.[16] Hänet lähetettiin viiden ottelun jälkeen takaisin AHL:ään, josta hänet nostettiin helmikuussa 2015 takaisin. Samalla Edmontonin valmentaja Todd Nelson kertoi Pakarisen saavan peliaikaa ensimmäisessä hyökkäyskentällisessä ja ykkösylivoimassa.[17] NHL-tulokaskaudellaan Pakarinen teki Oilersissa 17 ottelussa kaikkiaan kolme tehopistettä. Suurimman osan kaudesta hän pelasi AHL:ää Oklahoma City Baronsissa, jossa hän teki 17 maalia ja 28 tehopistettä 39 ottelussa.[3]
Kaudella 2015–2016 Pakarinen pelasi 63 ottelua ja teki viisi maalia ja 13 tehopistettä.[3] Hän pelasi suurimman osan ajastaan nelosketjussa, mutta hänet nostettiin ajoittain myös kahteen ensimmäiseen ketjuun. Pakarisen jääaika oli noin 11 minuuttia ottelua kohden ja hän pelasi myös alivoimaa. Kauden päätteeksi Pakarinen teki yksivuotisen jatkosopimuksen Oilersin kanssa.[18] Kaudella 2016–2017 hän kärsi loukkaantumisista ja pelasi vain 14 ottelua tehden neljä tehopistettä. Hän käväisi myös AHL:n puolella toivuttuaan polvivammasta ja pelasi siellä viisi ottelua samassa ketjussa maamiestensä Jere Sallisen ja Jesse Puljujärven kanssa.[19] Kauden päätteeksi Pakarinen solmi uuden yksivuotisen jatkosopimuksen Oilersin kanssa.[20]
Pakarinen jatkoi kaudella 2017–2018 Oilersin kokoonpanossa, kunnes joulukuussa 2017 hänet asetettiin siirtolistan kautta AHL:ään tehtyään 18 ottelussa vain yhden tehopisteen.[21] Hänet nostettiin takaisin Oilersin kokoonpanoon 18. tammikuuta 2018 ja teki kauden avausmaalinsa 5. helmikuuta Tampa Bay Lightningia vastaan.[22] Hän pelasi kaudella lopulta yhteensä 40 NHL-ottelua ja teki niissä kolme tehopistettä.[3] Kausi jäi hänen viimeisekseen NHL:ssä. Kaikkiaan Pakarinen pelasi NHL:ssä 134 ottelua, kaikki Edmonton Oilersissa, ja teki 10 maalia ja yhteensä 23 tehopistettä.[23]
KHL
Pelattuaan neljä kautta NHL:ssä, Pakarinen siirtyi KHL-seura Metallurg Magnitogorskin riveihin yksivuotisella sopimuksella kaudeksi 2018–2019.[24] Omien sanojensa mukaan Pakarinen kyllästyi NHL:ssä jämärooliin ja halusi lähteä suuremman vastuun perässä Eurooppaan. Pakarinen pelasi Magnitogorskissa ykkösketjussa kokeneiden Matt Ellisonin ja Wojtek Wolskin kanssa.[25] Hän pelasi ensimmäisellä KHL-kaudellaan 60 runkosarjaottelua ja teki 19 maalia ja 26 tehopistettä; pudotuspeleissä hän teki kuudessa ottelussa yhden syöttöpisteen. Kun Magnitogorsk ei tarjonnut Pakariselle sopimusta, hän siirtyi Barys Nur-Sultaniin kaudeksi 2019–2020.[26] Hän teki kaudella 22 ottelussa kymmenen tehopistettä.[3]
Toukokuussa 2020 Pakarinen siirtyi Jokereihin kolmivuotisella sopimuksella.[27] Hän teki 32 runkosarjaottelussa yhdeksän maalia ja 15 tehopistettä, ja neljässä pudotuspelissä yhden syöttöpisteen.[3] Kaudeksi 2021–2022 hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi.[28] Jokereiden aika KHL:ssä päättyi helmikuussa 2022, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan.[29] Pakarinen teki toisella kaudellaan Jokereissa 46 ottelussa kymmenen maalia ja 20 tehopistettä.[3]
Paluu HIFK:hon
Jokerit purki pelaajiensa sopimukset KHL:stä vetäytymisen myötä, joten Pakarinen siirtyi loppukauden kattavalla sopimuksella takaisin HIFK:hon, josta oli lähtenyt vuonna 2014 NHL:ään.[30] Hän pelasi loppukaudella 11 runkosarjaottelua ja teki niissä neljä maalia. Seitsemässä pudotuspeliottelussa hän sai kolme syöttöpistettä. Huhtikuussa 2022 Pakarinen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[31]
Kaudeksi 2022–2023 Pakarinen nimettiin HIFK:n varakapteeniksi.[32] Hän oli joukkueensa toiseksi paras maalintekijä 19 maalilla ja neljänneksi paras pistemies 36 tehopisteellä. Pakarinen jakoi SM-liigan maalipörssin yhdeksännen sijan Pelicansin Joni Ikosen kanssa.[33] Pudotuspeleissä hän oli HIFK:n paras pistemies ja maalintekijä tehtyään seitsemän maalia ja yhden syöttöpisteen. Pakarisen osumista kolme jäivät voittomaaleiksi puolivälieräsarjassa Lukkoa vastaan ottelusarjan kolmessa ensimmäisessä ottelussa.[34] Hän jakoi myös joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Kristian Vesalaisen kanssa lukemalla +5.[35] Pakarinen edusti HIFK:ta kauden aikana myös Spengler Cupissa.[3] Pakarinen oli kaudella 2023–2024 HIFK:n kolmanneksi paras maalintekijä 18 osumallaan.[36] Maaliskuussa 2024 hän teki seuran kanssa kolmivuotisen jatkosopimuksen.[37]
Pakarinen aloitti kauden 2024–2025 vahvasti ja teki 11 ensimmäisessä ottelussa kahdeksan maalia.[38] Lokakuussa Pakarinen valittiin SM-liigan kuukauden pelaajaksi, kun hän teki 12 ottelussa yhteensä 17 maalia, joista 13 syntyi tasakentällisin. Yhdessä muiden ykkösketjussa pelanneiden Kristian Vesalaisen ja Jori Lehterän kanssa Pakarinen johdatti HIFK:n sarjan kärkipaikalle.[39] Hänen maalitahtinsa hiipui kauden edetessä ja 13. joulukuuta hän oli tehnyt edellisessä yhdeksässä ottelussa vain kaksi maalia.[40] Joulukuun lopulla HIFK:n keskikaista kärsi useista poissaoloista, mikä pakotti Pakarisen pelaamaan keskellä.[41] Runkosarjan päätyttyä Pakarinen voitti Aarne Honkavaara -palkinnon kauden parhaana maalintekijänä 30 maalillaan, joista 22 syntyi syys- ja lokakuun aikana.[42]
Maajoukkueura
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Suomi | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Olympialaiset | |||
| Kultaa | Peking 2022 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Hopeaa | Valko-Venäjä 2014 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Latvia 2021 | jääkiekko | |
| Alle 18-v. MM-kilpailut | |||
| Pronssia | Yhdysvallat 2009 | jääkiekko | |
Pakarinen pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009 ja oli mukana voittamassa pronssia. Hän edusti Suomea alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011. Jälkimmäisessä turnauksessa hän oli Suomen varakapteeni.[3]
Pakarinen oli mukana Suomen joukkueessa voittamassa hopeaa MM-kilpailuissa 2014.[43] Hän viimeisteli turnauksessa 3 maalia. Hän voitti toisen kerran hopeaa vuoden 2021 turnauksessa.[3] Vuoden 2022 turnauksesta hän jäi pois henkilökohtaisista syistä.[44] Hän palasi Suomen joukkueeseen vuoden 2024 turnaukseen.[45]
Pakarinen oli mukana Suomen joukkueessa Pekingin talviolympialaisissa 2022 voittamassa olympiakultaa. Hän viimeisteli turnauksessa kolme maalia, joista kaksi tuli alkusarjan päätösottelussa Ruotsia vastaan.[46]
Muuta
Pakarisen pikkuvelipuoli Tatu Kokkola on pelannut lähinnä Mestiksessä ja Ruotsin alasarjoissa.[47][48] Heidän serkkunsa Aatu ja Aleksi Hämäläinen ovat pelanneet myös hyökkääjinä SM-liigassa. Aatu pelasi omalla urallaan pudotuspelit mukaan lukien yhteensä 200 SM-liigaottelua KalPassa ja TPS:ssä. Hän voitti TPS:ssä Suomen-mestaruuden vuonna 2010.[49] Aleksi Hämäläinen on pelannut SM-liigan ja Mestiksen lisäksi muun muassa Puolassa, Itävallassa ja Ranskassa.[50]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 2007–2008 | KalPa | A-SM | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2008–2009 | KalPa | A-SM | 37 | 11 | 10 | 21 | 44 | 5 | 1 | 0 | 1 | 2 | U18 | 6 | 1 | 2 | 3 | 2 | |||
| 2009–2010 | KalPa | A-SM | 11 | 8 | 4 | 12 | 10 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 1 | 2 | 2 | |||
| KalPa | SM-liiga | 38 | 3 | 5 | 8 | 37 | 12 | 3 | 0 | 3 | 8 | ||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 6 | 1 | 2 | 3 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2010–2011 | KalPa | A-SM | 4 | 3 | 2 | 5 | 6 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 1 | 2 | 3 | 2 | |||
| KalPa | SM-liiga | 46 | 7 | 3 | 10 | 34 | 7 | 1 | 0 | 1 | 37 | ||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2011–2012 | KalPa | SM-liiga | 54 | 10 | 3 | 13 | 47 | 7 | 2 | 2 | 4 | 0 | |||||||||
| 2012–2013 | HIFK | SM-liiga | 33 | 5 | 7 | 12 | 6 | 6 | 3 | 0 | 3 | 4 | |||||||||
| 2013–2014 | HIFK (A) | SM-liiga | 60 | 20 | 10 | 30 | 32 | – | – | – | – | – | MM | 9 | 3 | 0 | 3 | 2 | |||
| 2014–2015 | Edmonton Oilers | NHL | 17 | 1 | 2 | 3 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Oklahoma City Barons | AHL | 39 | 17 | 11 | 28 | 20 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2015–2016 | Edmonton Oilers | NHL | 63 | 5 | 8 | 13 | 8 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Bakersfield Condors (A) | AHL | 4 | 1 | 2 | 3 | 4 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2016–2017 | Edmonton Oilers | NHL | 14 | 2 | 2 | 4 | 2 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| Bakersfield Condors | AHL | 5 | 0 | 1 | 1 | 4 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2017–2018 | Edmonton Oilers | NHL | 40 | 2 | 1 | 3 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Bakersfield Condors | AHL | 18 | 9 | 4 | 13 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2018–2019 | Metallurg Magnitogorsk | KHL | 60 | 19 | 7 | 26 | 6 | 6 | 0 | 1 | 1 | 2 | |||||||||
| 2019–2020 | Barys Nur-Sultan | KHL | 22 | 4 | 6 | 10 | 2 | 5 | 1 | 0 | 1 | 2 | |||||||||
| 2020–2021 | Jokerit | KHL | 32 | 9 | 6 | 15 | 24 | 4 | 0 | 1 | 1 | 4 | MM | 10 | 4 | 1 | 5 | 14 | |||
| 2021–2022 | Jokerit | KHL | 46 | 10 | 10 | 20 | 10 | – | – | – | – | – | OK | 6 | 3 | 0 | 3 | 2 | |||
| HIFK | SM-liiga | 11 | 4 | 0 | 4 | 4 | 7 | 0 | 3 | 3 | 0 | ||||||||||
| 2022–2023 | HIFK (A) | SM-liiga | 58 | 19 | 17 | 36 | 47 | 12 | 7 | 1 | 8 | 2 | |||||||||
| 2023–2024 | HIFK (A) | SM-liiga | 59 | 18 | 12 | 30 | 10 | 7 | 1 | 3 | 4 | 6 | MM | 8 | 0 | 2 | 2 | 0 | |||
| 4 kautta | yhteensä | NHL | 134 | 10 | 13 | 23 | 18 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||
| 8 kautta | yhteensä | SM-liiga | 359 | 86 | 57 | 143 | 217 | 60 | 17 | 9 | 26 | 59 | |||||||||
| 4 kautta | yhteensä | KHL | 160 | 42 | 29 | 71 | 42 | 15 | 1 | 2 | 3 | 8 | |||||||||
| 4 kautta | yhteensä | AHL | 66 | 27 | 18 | 45 | 30 | – | – | – | – | – | |||||||||
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.