Remove ads
HIFK Hockey (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jääkiekkojaosto, jonka edustusjoukkue pelaa jääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli on Nordenskiöldinkadun varrella sijaitseva Helsingin jäähalli. HIFK oli mukana ensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestä kaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovat Ilves, Tappara ja TPS. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan SM-liigan menestyneimpiä joukkueita, ja se on maratontaulukon ensimmäisellä sijalla kokonaispisteissä ja -maaleissa.[3]
| HIFK | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu |
15. lokakuuta 1897 1897 Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors 1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa 1929 Ensimmäinen SM-tason ottelu 1945 Jääkiekkojaosto perustetaan 1975 Ligaföreningen HIFK r.f. 2000 Oy HIFK-Hockey Ab |
| Kaupunki | Helsinki |
| Kotiareena | Helsingin jäähalli |
| – kapasiteetti | 8 200 |
| Sarja | SM-liiga |
| Värit |
punainen, sininen, valkoinen |
 |
|
| Toimitusjohtaja |
 Markus Lindström |
| Puheenjohtaja |
Jaakko Eskola |
| Päävalmentaja |
Ville Peltonen |
| Kapteeni |
Ilari Melart |
| Yhteistyöseurat |
Rovaniemen Kiekko (Mestis) Joensuun Kiekko-Pojat (Mestis) Grankulla IFK (II-divisioona)[1] Helsinki Red Wings[2] |
| Media |
Hufvudstadsbladet Helsingin Sanomat Radio City |
| SM-mitalit | |
| Kultaa | 7 (1969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998, 2011) |
| Hopeaa | 5 (1973, 1975, 1986, 1999, 2016) |
| Pronssia | 11 (1955, 1959, 1971, 1972, 1982, 1987, 1988, 1992, 2004, 2018, 2021) |
Seuran jääkiekkojaoston toimintaa ylläpitää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.
Remove ads
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
HIFK:n historian ensimmäinen jääkiekko-ottelu pelattiin 21. helmikuuta 1928 Helsingin Palloseuraa vastaan.
»H.P.S. ja I.F.K. pelaavat Pallokentällä tänään klo ½7 illalla
Tänään pelaavat H.P.S. ja I.F.K. H:gin sarjamestaruudesta jäähockeyssa. Molemmat seurat ovat pelanneet ja harjoitelleet jäähockeyta jo pidemmän ajan, joten ottelusta tulee sangen mielenkiintoinen ja vilkas. Joukkueet pelaavat seuraavissa kokoonpanoissa:
H.P.S. Lilja, Viinioksa, Koskinen, Stordell, Koponen, Wickström, N:o 7 Mantila, N:o 8 Korkeamäki
I.F.K. Westin, Nyström, Salmi, Sundqvist, Åström, Lönnberg, N:o 7 Vinter, N:o 8 Lagerblom
Erotuomarina toimii hra M. Aalto.»
(Helsingin Sanomat 21. helmikuuta 1928)
»Palloseura ja I.F.K. pelasivat jääkiekko ottelunsa tasan.
Eilen illalla pelattiin täällä jääkiekko-ottelu Palloseuran ja I.F.K:n kesken. Ottelu koski Helsingin sarjamestaruutta ja koska kumpikin joukkue teki vain yhden maalin jaettiin pisteet tasan.Oikeastaan ei meikäläistä jääkiekkoilua vielä seuraa mielenkiinnolla sillä siksi alkuperäisellä asteella se toistaiseksi on. Peli on laimeahkoa ja yksitoikkoista sekä keskittyy pääasiallisesti henkilökohtaiseen yritteliäisyyteen. Mutta ilmeisesti meikäläisistä vielä kehittyy korkeamman luokan jääkiekkoilijoita. Monella pelaajalla on jo aika varma olo ja silloin tällöin nähdään hyviäkin yhdistelmiä. Eiliset joukkueet ovat tällä haavaa parhaiten perehtyneet jääkiekkoiluun. Palloseura pelaa jonkinmoisella taktiikalla, mutta I.F.K:lla on pidemmälle kehittyneitä pelaajia.
Eilinen ottelu ei ollut hauska. Pelattiin aivan liiaksi voimalla ja tämän tähden esim. erotuomari tuon tuostakin poisti jonkin pelaajan kentältä määräajaksi. Ensi erän voitti I.F.K tekemällä maalin, toisen Palloseura kuittaamalla I.F.K:n etumatkan ja kolmas päättyi maalitta. Ottelun lopputulos oli siis 1–1 ja tähän tulokseen saanevat kumpikin joukkue olla tyytyväisiä.»
(Helsingin Sanomat 22. helmikuuta 1928)
Vuotta myöhemmin HIFK lopetti jääkiekkoilun siltä erää.[4][5] HIFK:n varsinainen jääkiekkojaosto perustettiin 1945[6] ja ensimmäinen ottelu Suomensarjassa pelattiin tammikuussa 1947. Nousu mestaruussarjaan tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1949.[4] Historian ensimmäisen jääkiekon SM-maalin seuralle teki Kurt Orre.[7] Seuraavat vuosikymmenet HIFK pelasi vaihtelevasti Suomensarjan ja SM-sarjan välillä. Joukkue nousi takaisin mestaruussarjaan historialliseksi kutsutussa ottelussa, missä se kohtasi Töölön Vesan helmikuussa 1967. Kyseinen ottelu keräsi sen aikaisen katsojaennätyksen. (10 814). Ensimmäisen mitalinsa HIFK oli voittanut vuonna 1955, kun joukkue saavutti pronssia.[8][9]
HIFK:hon liitetty niin sanottu brändikiekko sai alkunsa kaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksi NHL-puolustaja Carl Brewerin. Tämä toi tuliaisina kanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[10]
Seppo Liitsolan valmennuksessa HIFK voitti mestaruuden SM-sarjan kauden 1973–1974 päätteeksi. Liitsolan taktinen osaaminen oli Suomessa aikaansa edellä. Mestaruuden takuumiehet olivat maalivahti Stig Wetzell, puolustajat Juha Rantasila, Lalli Partinen ja Heikki Riihiranta sekä hyökkääjät Matti Hagman, Matti Murto, Juhani Tamminen, Esa Peltonen ja Harri Linnonmaa.
Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. Laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen ja Tommi Salmelainen ja puolustajina Frank Neal ja Heikki Riihiranta. Finaalissa Porin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.
NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessa kaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustaja Pekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja, Pertti Lehtonen. Loppuottelussa vastassa oli paikalliskilpailija Jokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2. Ratkaiseva viides ottelu muistetaan Pertti Lehtosen voittomaalista; siniviivalta rystyltä ammuttu löysä laukaus painui pelaajamassan läpi maaliin.
IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitää kevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Kevään 1998 mestarijoukkue on mainittu monesti kaikkien aikojen parhaaksi SM-liiga-joukkueeksi. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettu Tim Thomas, puolustaja Kimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjä Olli Jokinen.[11] Pertti Lehtonen päätti uransa tähän kauteen. Joukkueessa pelasivat myös muun muassa Mika Kortelainen, Jan Čaloun, Christian Ruuttu, Sakari Lindfors, Brian Rafalski, Johan Davidsson, Marko Tuomainen, Jere Karalahti sekä Jarkko Ruutu. Seuraavalla kaudella HIFK pelasi finaaleissa häviten Turun Palloseuralle.
Helsinkiläisjoukkueen menestys oli resursseihin nähden vaatimatonta koko 2000-luvun ensikymmenen. Ainoa mitali tuolta ajalta on pronssi kaudelta 2003–2004. Tuolloin joukkueen ykkösketjun muodostivat Kimmo Kuhta, Brett Harkins ja Timo Pärssinen. Kyseinen kolmikko oli runkosarjan päätyttyä koko liigan pistepörssin kärjessä.
Kausilla 2005-2008 HIFK käytti ulkomaalaisia päävalmentajia, mikä on SM-liigassa harvinaista. Joukkuetta valmensivat Doug Shedden 2005–2006, Bob Francis syksyllä 2006 ja Paul Baxter 2006–2008. Doug Sheddenin kaudella HIFK oli yksi mestarisuosikeista. Tony Salmelainen voitti runkosarjan pistepörssin ja valittiin runkosarjan parhaaksi pelaajaksi. Kausi päättyi tappioon pronssiottelussa Kärppiä vastaan.
Kari Jalonen aloitti kolmivuotisen projektinsa päävalmentajana kesällä 2008. HIFK lähti tavoittelemaan mestaruutta kuten aina ennenkin, mutta odotuksia nostatti erityisesti se tosiasia, että Jalonen oli luotsannut Oulun Kärppiä erittäin menestyksekkäästi edelliset neljä kautta. Kausi 2008–2009 päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja kausi 2009–2010 puolivälieriin.
Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteen Jokereiden kanssa ensimmäisessä Talviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012: isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleen Jokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita. Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaan Espoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Mestaruusjoukkueessa pelasivat mm. Mikael Granlund, Kimmo Kuhta, Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja, Lennart Petrell, Mikko Kousa, Siim Liivik, Petteri Wirtanen, Juuso Riksman, Markus Kankaanperä, Martti Järventie, Turo Järvinen ja Toni Söderholm. Ville Peltonen valittiin sekä pelaajien, että urheilutoimittajien äänestyksessä kautta aikojen ylivoimaisimmalla erolla liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Hän oli juuri palannut NHL:stä HIFK:n kapteeniksi. Toni Söderholm palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana Jari Kurri -palkinnolla.
Kaudella 2011–2012 HIFK lähti puolustamaan mestaruutta Petri Matikaisen valmentamalla nimekkäällä ryhmällä. Monet mestaruusjoukkueen runkopelaajat jatkoivat HIFK:ssa ja joukkueeseen hankittiin muun muassa Janne Pesonen, Eero Somervuori, Daniel Fernholm sekä Saksan maajoukkueen ykkösmaalivahti Dennis Endras. Joukkue esiintyi runkosarjassa vahvasti ja sijoitus oli kolmas. Kausi päättyi suureen pettymykseen, kun Jokerit pudotti HIFK:n puolivälierissä voitoin 4–0.
Seuraavalla kaudella Matikaisen piti jatkaa päävalmentajana, mutta hän siirtyi Avangard Omskiin sopimuksestaan huolimatta. Alkoi sekava vaihe HIFK:n organisaatiossa, joka kesti seuraavat kaksi kautta. Joukkuetta valmensivat ensin Pasi Sormunen, sitten Raimo Summanen ja keväällä 2014 Harri Rindell. HIFK-ikoni Kimmo Kuhta päätti uransa keväällä 2013 joukkueen hävittyä puolivälierissä Tapparalle, monivuotinen kapteeni Ville Peltonen puolestaan seuraavana keväänä HIFK:n hävittyä Pelicansille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
2014–2015 oli ensimmäinen kausi Antti Törmäsen kolmen vuoden pestistä. Kausi sujui vaihtelevasti ja pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella HIFK kohtasi Tampereen Ilveksen. 15. maaliskuuta Hakametsässä pelattiin Suomen kaikkien aikojen pisin jääkiekko-ottelu, jonka Mika Partanen ratkaisi HIFK:lle ajassa 134.14 ja näin HIFK meni jatkoon voitoin 2–0. Puolivälierissä Tappara oli parempi voitoin 4–2.
HIFK:ssa pitkään pelannut Toni Söderholm jätti seuran ja Arttu Luttinen valittiin kapteeniksi. Kausi 2015–2016 sujui päävalmentaja Antti Törmäsen johdolla erinomaisesti. HIFK voitti ensimmäistä kertaa historiassaan SM-liigan runkosarjan. [12] HIFK saalisti 60 ottelussa 127 pistettä, tehden myös SM-liigan ennätyksen yhden kauden varsinaisen peliajan vierasvoitoissa (18).[13] Seura pelasi kauden päättävissä loppuotteluissa kukistettuaan välierässä JYP:in otteluvoitoin 4–2.[14] HIFK kuitenkin hävisi finaalisarjan Tapparalle otteluvoitoin 4–2, vaikka voitti kotonaan 4–0 ja 6–0.
Kauteen 2016–2017 HIFK lähti kovin odotuksin. Nimekkäin hankinta oli koko liigan kallein pelaaja Juhamatti Aaltonen. Kaudesta muodostui pettymys ja Törmäsen valmennusmetodeja kritisoitiin voimakkaasti runkosarjan aikana. Pudotuspeleissä joukkue onnistui pudottamaan Kärpät ja Turun Palloseuran ja hävittyään pronssiottelussa JYPille oli HIFK:n sijoitus lopulta neljäs.
Antti Törmänen erotettiin ja päävalmentajaksi palkattiin Ari-Pekka Selin. Kapteeni Luttinen oli lähtenyt muihin maisemiin ja Lennart Petrellistä tuli seuraava kapteeni. Kausi 2017–2018 alkoi huonosti, mutta oli nousujohteinen ja HIFK sijoittui runkosarjassa viidenneksi. Puolivälierissä HIFK voitti pari kuukautta aikaisemmin Jääkiekon mestarien liigan voittaneen JYP:in voitoin 4–2. Välieräsarja runkosarjan voittajaa Oulun Kärppiä vastaan oli erittäin tasainen ja viihdyttävä, josta Kärpät eteni finaaliin voitettuaan seitsemännen pelin 2–1. Kauden päätteeksi HIFK voitti pronssia kukistettuaan Turun Palloseuran pronssiottelussa Turussa. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti Erik Thorell. Kesken kauden uudeksi urheilutoimenjohtajaksi nimitettiin Tobias Salmelainen Tom Nybondaksen siirryttyä muihin tehtäviin. Kauden aikana paljon julkisuutta sai HIFK:n maalivahtisekoilu, kun joukkueella oli palkkalistalla kolme huippumaalivahtia: Kevin Lankinen, Atte Engren ja Niklas Bäckström. Seuran osaomistaja Bäckström joutui taka-alalle, mutta pääsi vielä pelaavaan kokoonpanoon pronssiotteluun ennen kuin jätti seuran.
26.10.2018 ennen ottelua Tapparaa vastaan HIFK jäädytti pitkäaikaisen pelaajansa Kimmo Kuhdan pelinumeron 9. Tilaisuudessa puheita pitivät Kuhdan lisäksi hallituksen puheenjohtaja Timo Everi sekä entiset pelikaverit Mika Kortelainen, Turo Järvinen ja Toni Söderholm. Videoterveiset muualta maailmasta tuli Ville Peltoselta, Mikael Granlundilta ja Siim Liivikiltä. HIFK voitti loppuunmyydyn ottelun 4–0.
13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenan Mäntymäen kentälle Töölönlahden rannalle. Tavoitteena oli siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016, mutta hanke viivästyy selvästi.
HIFK lähti kauteen 2023-2024 yhtenä suurimpana mestarisuosikkina sen lukuisien tähtihankintojen myötä. Kausi päättyi kuitenkin ennenaikaisesti kun joukkue sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja hävisi puolivälieräsarjan Lahden Pelicansille otteluvoitoin 4-3. Puolivälierä tappion jälkeen urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen sekä toimitusjohtaja Markus Lindström irtisanoutuivat. Salmelaisen korvaajaksi palkattiin Janne Pesonen, ja Lindströmin paikan toimitusjohtajana otti Alexander Sneen.
Remove ads
Peliasu
HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita. HIFK pelaa punaisessa kotiasussa usein Lappeenrannassa ja Kuopiossa sekä joskus Raumalla, riippuen SaiPan, KalPan ja Lukon kotiasujen värityksistä.
Logot
Helsingin IFK:n vaakuna poikkeaa muiden IFK-seurojen kilvistä värityksellään. Fontti ja malli ovat samat kuin ruotsalaisen keskusyhdistyksen, mutta kehyksen sisäreunan valkoinen väri on korvattu kultaisella, samoin IFK-kirjaimien sininen väri. Jääkiekossa HIFK on aina käyttänyt seuran muista lajeista poikkeavaa vaakunaa, sillä siinä kultainen väri on alusta asti ollut hopeinen, jo kaudella 1960–1961, jolloin vaakuna tuli HIFK:n jääkiekkojoukkueen ensisijaiseksi tunnukseksi. Syy poikkeavaan, näihin aikoihin asti kantaneeseen väriin oli HIFK:n keskushallituksen liikuntaneuvos Ingmar Björkmanin mukaan se että aikoinaan uudet paidat tilattiin Ruotsista ja ne olivat kalliita, jolloin hopeiset vaakunat olivat halvempia kuin kullanväriset.
Kun HIFK oli menestynyt heikosti koko 1990-luvun, vaatimukset Frank Mobergin erottamisesta olivat äityneet mielenilmaisuiksi hallissa. HIFK palkkasi urheilutoimenjohtajaksi entisen NHL-pelaajan Jarmo Kekäläisen, jonka vastuulle tuli joukkueen kokoaminen. Samalla seuraa uudistettiin "modernimpaan suuntaan". Tuloksena oli Big Reds Cats. Uuden petologon suunnitteli Sakari Järvenpää, joka oli jo sitä ennen suunnitellut lukuisia logo- ja nimiehdotuksia.[15]
Nelisakarainen tähti on IFK-seurojen varhaisimpia tunnuksia. Tähden neljä sakaraa kuvaavat sinnikkyyttä, taitavuutta, voimakkuutta ja toveruutta.[16]
Helsingin IFK:n vaakuna. Käytössä ensisijaisena logona 1928–1993 sekä 2008 alkaen.
HIFK:n 1993–1996 käyttämä Sakari Järvenpään suunnittelema logo. Fanien kielteisen suhtautumisen vuoksi logo sai lempinimen "ryssäntähti".
IFK:n vuodesta 1996 käyttämä "petologo", joka oli ensisijaisena logona 1996–2008. Logon suunnitteli Sakari Järvenpää.
Musiikki
HIFK on perinteisesti soittanut otteluissaan 1980-luvun rock-kappaleita. Joukkue on käyttänyt mestaruuskaudesta 1997–1998 lähtien maalilaulunaan J. Geils Band – Flamethroweria.
Remove ads
| HIFK kaudella 2024–2025 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kokoonpano | Valmentajat | |||||
|
Maalivahdit
Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja Apulaisvalmentajat
Lähde: Eliteprospects Eliteprospects. | ||||
- 1 Stig Wetzell (Jääkiekkoleijona)
- 5 Heikki Riihiranta (Jääkiekkoleijona, SM-sarjan tähdistökentällisessä 1974)
- 7 Simo Saarinen (Jääkiekkoleijona, SM-liigan tähdistökentällisessä 1988)
- 9 Kimmo Kuhta (Sekä pelatuissa otteluissa että tehdyissä maaleissa toisella sijalla)
- 17 Matti Murto (Jääkiekkoleijona)
- 20 Matti Hagman (Jääkiekkoleijona, HIFK:n pääsarjahistorian paras maalintekijä, syöttäjä ja pistemies (273+427=700), SM-liigan paras pistemies 1980, 1983, 1984 ja 1985, SM-liigan paras maalintekijä 1980, SM-liigan tähdistökentällisessä 1980 ja 1983)
- 22 Mika Kortelainen (14 kautta, 604 runkosarjaottelua, 325 tehopistettä, liigajoukkueen kapteeni 1995–1997)
- 23 Pertti Lehtonen (Jääkiekkoleijona, HIFK:n pääsarjahistorian eniten otteluita pelannut pelaaja (851), SM-liigan paras puolustaja 1982, SM-liigan tähdistökentällisessä 1982 ja 1984)
- 35 Sakari Lindfors (Jääkiekkoleijona, 472 pelattua pääsarjaottelua maalivahtina)
Remove ads
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
HIFK on kaksikielinen seura, ja niinpä myös HIFK:n jääkiekkojoukkueella on paljon sekä suomen- että ruotsinkielisiä kannattajia. HIFK:hon liittyvää suomenruotsalaisuutta ovat kuitenkin jonkin verran stigmatisoineet ulkopaikkakuntalaiset ja naapuriseura Jokerien kannattajat, vaikka todellisuudessa suurin osa seuran kannattajista, kuten Helsingin asukkaistakin, on suomenkielisiä.
HIFK:n virallinen faniklubi on HIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimellä B2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5–C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Vuonna 2016 fanit laajensivat seisomakatsomoja B5:een ja B4:een. Toinen, epävirallinen fanijärjestö on Stadin Kingit, joka kannattaa seuraa aktiivisesti lähes joka lajissa.
Remove ads
Espoo Bluesin toiminta oli päättynyt seuran konkurssin myötä vuonna 2016 Suomen liigatasoilla. Halukkuutta HIFK:n aloittamalle naiskiekkoilun osastolle selviteltiin. Lopuksi liikemies Jussi Salonojan perustama Espoo United otti myöskin naisten liigajoukkueen (NSML) toiminnan hoitaakseen. Kahta vuotta myöhempänä tuokin seura ajautui selvitystilaan. Naistoimintaa HIFK:lla on kuitenkin ollut jo vuodesta 2015 alkaen ja Stadin Gimmat -brändin alaisuudessa.[17]
Yle Urheilu uutisoi huhtikuun lopulla 2018 siitä, että HIFK perustaa oman naisjaoston. Joukkue aloittaa pelaamisensa Naisten Mestis-tasolta. Naisten Mestistä pelasivat kevääseen 2018 saakka SM-liigaan nostetut Vaasan Sport sekä TPS. Päävalmentajana aloitti Saara Niemi.[18] Kaudeksi 2019–2020 HIFK nousi liigatasolle, eli korkeimmalle sarjatasolle.[19][20] Kautena 2022-2023 HIFK voitti historiansa ensimmäisen naisten Suomen mestaruuden.[21] Kaudella 2023-2024 HIFK uusi mestaruutensa ja varmisti seuran toisen mestaruuden.[22]
Remove ads
Saavutukset
SM-sarja
SM-liiga
- Kultaa: 1980, 1983, 1998, 2011
- Hopeaa: 1986, 1999, 2016
- Pronssia: 1982, 1987, 1988, 1992, 2004, 2018, 2021
Muut
- Ahearne Cupin voitto 1970
- Euroopan Cupin hopeaa 1981
- Nordic Trophyn pronssia 2008
- Harry Lindbladin muistopalkinto 2016
SM-liigan tunnustuspalkinnot
| Kausi | Palkinto | Voittaja |
|---|---|---|
| 1970–1971 | Raimo Kilpiö -palkinto | Matti Murto |
| 1973–1974 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Matti Hagman |
| 1979–1980 | Kalevi Numminen -palkinto | Jorma Rikala |
| 1979–1980 | Aarne Honkavaara -palkinto | Matti Hagman |
| 1979–1980 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1981–1982 | Pekka Rautakallio -palkinto | Pertti Lehtonen |
| 1982–1983 | Matti Keinonen -palkinto |  Carey Wilson |
| 1982–1983 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1983–1984 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Joel Paunio |
| 1983–1984 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1984–1985 | Matti Keinonen -palkinto | Esa Tikkanen |
| 1984–1985 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Matti Hagman |
| 1985–1986 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1986–1987 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1987–1988 | Kalevi Numminen -palkinto | Pentti Matikainen |
| 1987–1988 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1988–1989 | Aaro Kivilinnan muistopalkinto | Helsingin IFK |
| 1992–1993 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Ville Peltonen |
| 1996–1997 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Olli Jokinen |
| 1997–1998 | Kalevi Numminen -palkinto | Erkka Westerlund |
| 1997–1998 | Urpo Ylönen -palkinto |  Tim Thomas |
| 1997–1998 | Jari Kurri -palkinto | Olli Jokinen |
| 1997–1998 | Matti Keinonen -palkinto | Olli Jokinen |
| 1998–1999 | Pekka Rautakallio -palkinto | Brian Rafalski |
| 1998–1999 | Matti Keinonen -palkinto | Brian Rafalski |
| 1998–1999 | Veli-Pekka Ketola -palkinto |  Jan Čaloun |
| 1998–1999 | Lasse Oksanen -palkinto | Jan Čaloun |
| 1999–2000 | Pekka Rautakallio -palkinto | Toni Lydman |
| 2000–2001 | Aarne Honkavaara -palkinto | Jaroslav Bednář |
| 2001–2002 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Joonas Vihko |
| 2002–2003 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Toni Söderholm |
| 2003–2004 | Raimo Kilpiö -palkinto | Kimmo Kuhta |
| 2003–2004 | Pekka Rautakallio -palkinto | Toni Söderholm |
| 2003–2004 | Aarne Honkavaara -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2003–2004 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2003–2004 | Lasse Oksanen -palkinto | Timo Pärssinen |
| 2005–2006 | Aarne Honkavaara -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2005–2006 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2005–2006 | Lasse Oksanen -palkinto | Tony Salmelainen |
| 2006–2007 | Pekka Rautakallio -palkinto | Cory Murphy |
| 2006–2007 | Lasse Oksanen -palkinto | Cory Murphy |
| 2008–2009 | Veli-Pekka Ketola -palkinto | Kim Hirschovits |
| 2009–2010 | Jarmo Wasaman muistopalkinto | Mikael Granlund |
| 2009–2010 | Raimo Kilpiö -palkinto | Mikael Granlund |
| 2010–2011 | Jari Kurri -palkinto | Toni Söderholm |
| 2010–2011 | Lasse Oksanen -palkinto | Ville Peltonen |
| 2010–2011 | Urpo Ylönen -palkinto | Juuso Riksman |
| 2010–2011 | Raimo Kilpiö -palkinto | Ville Peltonen |
| 2011–2012 | Matti Keinonen -palkinto | Toni Söderholm |
| 2015–2016 | Pekka Rautakallio -palkinto |  Yohann Auvitu |
| 2015–2016 | Urpo Ylönen -palkinto | Ville Husso |
| 2016–2017 | SM-liigan viihdyttävin pelaaja | Joe Finley[23] |
| 2017–2018 | Pekka Rautakallio -palkinto | Miro Heiskanen |
Kapteenit
SM-sarja
Bo Appelgren 1949–1950- Arvi Arvekari 1950–1951
- Carl-Magnus Brander 1951–1952
- Christian Rapp 1952–1957
- Esko Rekomaa 1957–1964
- Pentti Lindegren 1964–1965
- Heikki Järn 1965–1971
- Jorma Thusberg 1971–1973
- Matti Murto 1973–1974
- Kimmo Heino 1974–1975
SM-liiga
|
|
Päävalmentajat
SM-sarja
|
|
SM-liiga
|
|
|
Toimitusjohtajat
- Frank Moberg 1987–2001
- Pentti Matikainen 2001–2008
- Jukka Valtanen 2008–2022
- Markus Lindström 2022–2024
- Alexander Sneen 2024-
Sijoitukset SM-liigassa
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads