Pentti Matikainen
suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja (1950–2025) From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Pentti Teuvo Pellervo Matikainen (5. lokakuuta 1950 Pielisensuu[1] – 29. kesäkuuta 2025 Helsinki[2]) oli suomalainen jääkiekkovalmentaja ja jääkiekkoilija. Matikainen oli Suomen päävalmentaja jääkiekkomaajoukkueen voittaessa ensimmäisen kerran mitalin olympialaisissa ja MM-kisoissa. Matikaisen tavaramerkkejä olivat hänen viiksensä, takatukkansa ja purukumin jauhaminen.[3]
Remove ads
Pelaajaura
Matikainen pelasi SM-sarjassa ja -liigan runkosarjassa SaiPassa ja JoKP:issa 47 ottelua, joissa teki pisteet 10+6. Kumpaakin joukkuetta hän edusti myös I-divisioonassa. Lisäksi Matikainen ehti edustaa I-divisioonassa Mikkelin Jukureita. Matikainen lopetti pelaajauransa 1981.
Valmennusura
Valmentajana Matikainen aloitti syksyllä 1981 SaiPassa. Hän valmensi SaiPaa kahden ja Kärppiä neljän kauden verran ennen siirtymistään A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Matikainen valmensi maajoukkueen ohella HIFK:ta kaudet 1987–1990. Suomi voitti Matikaisen valmennusaikana hopeaa Calgaryn olympialaisista ja vuoden 1992 MM-kilpailuista ja oli kolmas vuoden 1991 Kanada-cupissa. Nämä olivat ensimmäiset mitalit maajoukkueen historiassa. Matikainen sai potkut vuoden 1993 MM-kisojen seitsemännen sijan jälkeen. Sijoitus oli Suomen huonoin sitten vuoden 1983. Matikainen valmensi Suomen jääkiekkomaajoukkuetta 186 ottelussa. Matikaisen korvasi maajoukkueen päävalmentajana Curt Lindström. Saatuaan maajoukkueesta potkut Matikainen valmensi vuoden verran HPK:ta, Lukkoa ja Saksan pääsarjan Frankfurt Lionsia. Matikainen toimi HIFK:n toimitusjohtajana vuodesta 2001 helmikuuhun 2008.
Matikainen toimi Porin Ässien pelaajakoordinaattorina vuodet 2008–2009.[4] Hän aloitti työt Joensuun Jokipoikien hallituksen puheenjohtajana vuonna 2011.[5]
Elokuun lopussa 2016 Matikainen valittiin Lahden Pelicans Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi.[6] Hän toimi tehtävässä vuoteen 2020[2].
Remove ads
Yksityiselämä
Matikaisella diagnosoitiin helmikuussa 2024 aivolymfooma eli aivoissa sijaitseva imusolmukesyöpä.[7] Hän kuoli syöpään kesäkuun lopussa 2025.[2]
Saavutukset ja palkinnot valmentajana
- Yksi SM-hopea ja viisi SM-pronssia
- Hopea olympialaisista
- Hopea MM-kilpailuista
- Pronssi Kanada-cupista
- SM-liigan vuoden valmentaja (1984)
- Suomen Jääkiekkoleijona #135
- Suomen Jääkiekkoliiton kultainen ansioristi 2009
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads