Shea Weber
kanadalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Shea Michael Weber (s. 14. elokuuta 1985 Sicamous, Brittiläinen Kolumbia, Kanada) on kanadalainen aktiiviuransa lopettanut jääkiekkoilija sekä olympia- ja arvokisamitalisti. Ammattilaisurallaan Weber pelasi yli tuhat NHL-ottelua Nashville Predatorsissa ja Montreal Canadiensissa. Hän oli pelipaikaltaan puolustaja. Weber tunnettiin erittäin kovasta laukauksestaan.[1] Hän oli yksi maailman kovapalkkaisimmista jääkiekkoilijoista.[2]
| Shea Weber | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. elokuuta 1985 Sicamous, Brittiläinen Kolumbia |
| Kansalaisuus | Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Webs |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | oikea |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 104 kg |
| Pelinumero | 6 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2005–2021 |
| Seurat |
Milwaukee Admirals (AHL) Nashville Predators (NHL) Montreal Canadiens (NHL) |
| NHL-varaus |
49. varaus, 2003 Nashville Predators |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2024 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Weber vuoden 2010 talviolympialaisissa Vancouverissa. | |||
| Maa: Kanada | |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Olympialaiset | |||
| Kultaa | Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Kultaa | Sotši 2014 | jääkiekko | |
| Maailmancup | |||
| Kultaa | World Cup 2016 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Venäjä 2007 | jääkiekko | |
| Hopeaa | Sveitsi 2009 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Kultaa | USA 2005 | jääkiekko | |
Weber on edustanut Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta kaksi kertaa MM-kilpailuissa ja kerran olympialaisissa, ja hän on saavuttanut aikuisten tasolla olympia- ja MM-kultaa sekä yhden MM-hopean. Lisäksi hän on saavuttanut nuorten MM-kultaa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 2005.
Ura
Weber syntyi 14. elokuuta 1985 Sicamousissa, Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Hänen äitinsä Tracy oli kampaaja ja isä James sahatyöntekijä[3][4]. Hän aloitti juniorijääkiekkoilun kuusivuotiaana[4], pelaten usein myös hyökkääjänä ennen kuin hänen pelipaikkansa vakiintui puolustukseen. Puolustajaksi Weber ryhtyi isänsä neuvosta, sillä tämä uskoi että hänen poikansa kehittyisi paremmaksi laukojaksi puolustajana[3].
Nashville Predators
Weber solmi kolmen vuoden mittaisen ja 1,425 miljoonan dollarin arvoisen tulokassopimuksen Nashville Predatorsin kanssa[5]. Hänet sijoitettiin kauden alussa odotetusti Nashvillen AHL-liigassa pelanneeseen farmiseura Milwaukee Admiralsiin. Hän pelasi uransa ensimmäisen NHL-ottelun puolitoista vuotta myöhemmin 6. tammikuuta 2006 Detroit Red Wingsiä vastaan. Ottelussa hän laukoi kolme kertaa maalia kohden reilun 11-minuuttisen jääaikansa kuluessa[6][7]. Weberin ensimmäinen osuma NHL:ssä syntyi vasta kolme kuukautta myöhemmin St. Louis Bluesin verkkoon[8]. Tulokaskaudellaan 2005–06 Weber pelasi yhteensä 28 runkosarjaottelua Predatorsissa tehoin 2+8=10, mutta kausi kului pääasiassa AHL:ssä, jossa Weber eteni joukkueineen aina Calder Cupin finaaleihin asti jääden toiseksi Hershey Bearsin voittaessa mestaruuden[9].
Toisella NHL-kaudellaan 2006–07 Weber vakiinnutti paikkansa Predatorsissa, ja hänestä tuli joukkueensa tärkeimpiä puolustajia. Hän sijoittui joukkueensa sisäisessä pistepörssissä kahdeksanneksi tehoin 17+23[10]. Weber oli toistamiseen mukana NHL:n pudotuspeleissä, mutta Nashville hävisi edellisvuoden tapaisesti San Jose Sharksille ensimmäisellä kierroksella[11].
Weberin kolmas NHL-kausi 2007–08 oli loukkaantumisten riivaama, ja puolustaja loukkaantui jo kauden avausottelussa Colorado Avalanchea vastaan kahden ja puolen minuutin pelin jälkeen[12]. Hänen vammansa diagnosoitiin sijoiltaan luiskahtaneeksi polvilumpioksi, ja suomalaispuolustaja Ville Koistinen nostettiin paikkaamaan Weberiä Predatorsin kokoonpanoon[12]. Kuuden viikon sairausloman jälkeen kaukaloihin palannut Weber loukkaantui kuitenkin jälleen pian satuttaen jalkansa[13]. Rikkonaisen kauden pelannut Weber teki runkosarjan 54 ottelussa vain 20 tehopistettä, mutta oli silti ehdokkaana James Norris Memorial Trophyn saajaksi[14].
Kesäkuussa 2008 Weber solmi kolmen vuoden mittaisen ja 13,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Predatorsin kanssa vapaana agenttina[15]. Kauden aikana Weber nousi koko NHL:n puolustajien eliittiin johtaessaan puolustajien tilastoja ja ollen ennakkosuosikki James Norris Memorial Trophyn voittajaksi. Lisäksi hänet nimettiin NHL:n tähdistöotteluun ensimmäistä kertaa urallaan[16]. Kausi oli myös pisteiden valossa Weberille uran paras, kun hän kokosi 81 runkosarjaottelussa tehopisteet 23+30=53. Hän asetti 23 osumallaan Nashvillelle uuden seuraennätyksen puolustajien yhden kauden maaliennätyksestä[17], ja sijoittui neljänneksi ollessaan ehdolla James Norris Memorial Trophyyn[18].
Uransa viidennellä NHL-kaudella 2009–10 Weber sai joukkueessaan vastuuta enemmän johtajapersoonana ja omien pelaajiensa suojelijana[19]. Hänen pistetahtinsa hiipui hieman edellisestä kaudesta, ja kauden päättyessä Weber oli koonnut 78 ottelussa tehopisteet 16+27=43. Hän oli kolmatta kertaa putkeen ehdolla James Norris Memorial Trophyyn sekä ensimmäistä kertaa Hart Memorial Trophyyn, mutta jäi jälleen ilman palkintoa[20]. Kovasta laukauksestaan tunnettu Weber kuitenkin koki myös kaudella epäonnisen tapahtuman, sillä hänen laukauksensa osui joukkuetoveri Patric Hörnqvistin käteen murtaen tämän ranteen.[21] Kaudelle 2010–11 Weber nimettiin joukkueensa kapteeniksi kun hän korvasi New Jersey Devilsiin kaupatun Jason Arnottin, ja hänestä tuli Predatorsin seurahistorian viides kapteeni[22]. Hänestä tuli samalla Nashvillen seurahistorian nuorin kapteeni sekä ainoa pelaaja, jonka Predators on varannut ja joka on myöhemmin toiminut joukkueen kapteenina.[23].
Heinäkuussa 2011 hän solmi Predatorsin kanssa vuoden mittaisen pelisopimuksen[24]. Kauden alkupuolella Weber taklasi Vancouver Canucksin hyökkääjä Jannik Hansenia selästä, ja joutui pulittamaan törkytaklauksestaan liigalle 2,500 dollarin sakot seuraavana päivänä[25]. Weber valittiin kaudella jälleen NHL:n tähdistöotteluun. Ottelun laukomiskilpailussa Weberin lyöntilaukauksen nopeudeksi mitattiin 170,6 km/h, mikä tekee siitä yhden NHL:n historian kovimmista[21]. Ainoastaan Boston Bruinsin Zdeno Chara, joka laukoi kisassa NHL:n uudeksi ennätykseksi lukemat 175,1 km/h, laukoo NHL:n aktiivipelaajista Weberiä nopeammin[21]. Venäjän jääkiekkoliiga KHL:ssä Traktor Tšeljabinskin puolustaja Aleksandr Rjazantsev pitää kuitenkin hallussaan maailman nopeimman laukojan titteliä, sillä KHL:n tähdistöottelun kilpailussa hänen laukauksensa nopeudeksi mitattiin huikeat 183,67 km/h, ja vuonna 2011 Ak Bars Kazanin Dennis Kuljash ampui silloiseksi ennätykseksi 177,58 km/h[21]. NHL-piireissä väitteisiin Charaa ja Weberiä 10 kilometrin tuntivauhtia kovempaa laukovasta pelaajasta on kuitenkin suhtauduttu epäluuloisesti, sillä KHL:ssä ei lauota yhtä kaukaa kuin NHL:ssä[21]. Runkosarjassa Weber merkkautti 78 ottelussa tehopisteet 19+30=49, ja pudotuspelien 10 ottelussa hänen saldonsa oli 2+1=3. Pudotuspelien ensimmäisessä ottelusarjassa Detroit Red Wingsiä vastaan Detroitin hyökkääjä Henrik Zetterberg taklasi Weberiä, jonka jälkeen Weber hermostuessaan löi Zetterbergin pään kaukalon laitapleksiin ottelun viimeisillä sekunneilla[26]. Zetterbergin kypärä vaurioitui, mutta hyökkääjä selvisi lyönnistä vammoitta. NHL:n kurinpito langetti Weberille niin ikään 2,500 dollarin sakot toistamiseen.[27]
Heinäkuussa 2012 Philadelphia Flyers tarjosi Weberille 14 vuoden mittaista ja 110 miljoonan dollarin arvoista sopimusta.[28] Nashville sai viikon aikaa tehdä joko samanarvoisen tai mahdollisesti paremman sopimustarjouksen pitääkseen Weberin[29], ja lopulta seura tiedotti heinäkuun loppupuolella Weberin solmineen samanarvoisen ja -mittaisen sopimuksen, minkä johdosta hän jäisi Predatorsiin.[30] Weberin kyseinen sopimus jäi myös historiaan yhtenä kaikkien aikojen rahakkaimpana ja pisimpänä sopimuksena, sillä hänen solmimansa sopimuksen edelle meni ainoastaan Washington Capitalsin hyökkääjä Aleksandr Ovetškinin vuonna 2008 solmima 13 vuoden mittainen ja 124 miljoonan dollarin arvoinen pelaajasopimus.[31]
Montreal Canadiens
Weber kaupattiin kesäkuussa 2016 Montreal Canadiensiin vaihdossa P. K. Subbaniin.[32]
Weberin pitkäaikainen joukkuetoveri Jonathan Drouin kertoi syksyllä 2021, että Weber on päättänyt lopettaa uransa.[33]
Uran jälkeen
Kesäkuussa 2022 Canadiens kauppasi Weberin sopimuksen Vegas Golden Knightsiin vaihdossa Jevgeni Dadonoviin.[34]
Helmikuussa 2023 Golden Knights kauppasi Weberin sopimuksen ja saman vuoden viidennen kierroksen varausvuoron kanssa Arizona Coyotesiin vaihdossa Dysin Mayoon.[35]
Maajoukkueura
Weber on edustanut Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta useissa arvoturnauksissa. Hän pelasi ensimmäistä kertaa Kanadan nuorten jääkiekkomaajoukkueen paidassa nuorten MM-kilpailuissa vuonna 2005[36][37], jossa hän pelasi pääasiassa Dion Phaneufin puolustajaparina. Kaksikko muodosti yhdessä koko MM-turnauksen tehokkaimman puolustajaparin, ja auttoi Kanadan saavuttamaan ensimmäisen nuorten MM-kultansa sitten vuoden 1997. Vaikka Weber ei ensimmäisessä maajoukkueturnauksessaan merkkauttanutkaan pisteitä, hän sijoittui kolmanneksi koko turnauksen plus-miinus -tilastossa lukemalla +10[38].
Aikuisten tasolla Weber teki debyyttinsä vuoden 2007 MM-kilpailuissa Venäjällä[39]. Saamansa pelikiellon vuoksi Weber joutui kuitenkin sivuuttamaan kolme ottelua[40], mutta kuudessa muussa pelaamassaan ottelussa hän merkkautti tehopisteet 1+1=2. Loppuotteluun palannut Weber oli mukana voittamassa MM-kultaa, kun Kanada kukisti Suomen loppuottelussa lukemin 4–2[41]. Weber palasi maajoukkuepaitaan vuoden 2009 MM-kilpailuihin toimien joukkueensa varakapteenina[42]. Turnauksessa Weber oli kehittynyt huimasti edellisestä visiitistään maajoukkueessa, sillä nyt puolustaja merkkautti yhdeksässä ottelussa tehopisteet 4+8=12 sijoittuen turnauksen pistepörssissä neljänneksi[43]. Weber palkittiin turnauksen parhaana puolustajana ja hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen, mutta Kanada taipui loppuottelussa Venäjälle lukemin 2–1[44].
Weber pelasi uransa ensimmäiset olympialaiset vuonna 2010, kun hänet kutsuttiin Kanadan joukkueeseen Vancouverin talviolympialaisiin[45][46]. Kisoissa Weberin Saksaa vastaan laukoma maali meni huimalla vauhdilla maaliverkon läpi, ja ottelun tuomarit hyväksyivät maalin vasta videotarkistuksen jälkeen[47]. Weber iski turnauksen seitsemässä ottelussaan kuusi tehopistettä sijoittuen puolustajien pistepörssissä toiselle sijalle[48]. Kanada voitti turnauksessa olympiakultaa kaataen Yhdysvallat loppuottelussa lukemin 3-2.[49]
Saavutuksia ja palkintoja
Maajoukkue
- Alle 20-vuotiaiden MM-kultaa (2005)
- MM-kultaa (2007)
- MM-hopeaa (2009)
- MM-kisojen paras puolustaja (2009)
- MM-kisojen tähdistökentällisessä (2009)
- Olympiakultaa (2010, 2014)
- Olympiakisojen tähdistökentällisessä (2010)
- Jääkiekon maailmancupin voitto (2016)
NHL
- Pelasi NHL:n tähdistöottelussa (2009, 2011, 2012, 2015, 2016, 2017, 2020)
- Tähdistöottelun kovin laukaus (2015, 2016, 2017, 2020)
- Mark Messier Leadership Award -palkinto (2016)
- Hockey Hall of Fame (2024)[50]
Tilastot
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 2001–02 | Sicamous Eagles | KIJHL | 47 | 9 | 33 | 42 | 87 | |||||||||||||||||||||
| Kelowna Rockets | WHL | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||||||||||||||
| 2002–03 | Kelowna Rockets | WHL | 70 | 2 | 16 | 18 | 167 | 19 | 1 | 4 | 5 | 26 | ||||||||||||||||
| 2003–04 | Kelowna Rockets | WHL | 60 | 12 | 20 | 32 | 126 | 17 | 3 | 14 | 17 | 16 |  | |||||||||||||||
| 2004–05 | Kelowna Rockets | WHL | 55 | 12 | 29 | 41 | 95 | 18 | 9 | 8 | 17 | 25 |  | JMM | 6 | 0 | 0 | 0 | 10 | |||||||||
| 2005–06 | Nashville Predators | NHL | 28 | 2 | 8 | 10 | 42 | 4 | 2 | 0 | 2 | 8 | ||||||||||||||||
| Milwaukee Admirals | AHL | 46 | 12 | 15 | 27 | 49 | 14 | 6 | 5 | 11 | 16 | |||||||||||||||||
| 2006–07 | Nashville Predators | NHL | 79 | 17 | 23 | 40 | 60 | 5 | 0 | 3 | 3 | 2 | MM | 6 | 1 | 1 | 2 | 31 | ||||||||||
| 2007–08 | Nashville Predators | NHL | 54 | 6 | 14 | 20 | 49 | 6 | 1 | 3 | 4 | 6 | ||||||||||||||||
| 2008–09 | Nashville Predators | NHL | 81 | 23 | 30 | 53 | 80 | | MM | 9 | 4 | 8 | 12 | 6 | ||||||||||||||
| 2009–10 | Nashville Predators | NHL | 78 | 16 | 27 | 43 | 36 | 6 | 2 | 1 | 3 | 4 | OK | 7 | 2 | 4 | 6 | 2 | ||||||||||
| 2010–11 | Nashville Predators | NHL | 82 | 16 | 32 | 48 | 56 | 12 | 3 | 2 | 5 | 8 | | |||||||||||||||
| 2011–12 | Nashville Predators | NHL | 78 | 19 | 30 | 49 | 46 | 10 | 2 | 1 | 3 | 9 | | |||||||||||||||
| 2012–13 | Nashville Predators | NHL | 48 | 9 | 19 | 28 | 48 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2013–14 | Nashville Predators | NHL | 79 | 23 | 33 | 56 | 52 | – | – | – | – | – | | OK | 6 | 3 | 3 | 6 | 0 | |||||||||
| 2014–15 | Nashville Predators | NHL | 78 | 15 | 30 | 45 | 72 | 2 | 0 | 1 | 1 | 2 | | |||||||||||||||
| 2015–16 | Nashville Predators | NHL | 79 | 20 | 31 | 51 | 27 | 14 | 3 | 4 | 7 | 18 | ||||||||||||||||
| 2016–17 | Montreal Canadiens | NHL | 78 | 17 | 25 | 42 | 38 | 6 | 1 | 2 | 3 | 5 | WCup | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||||||||||
| 2017–18 | Montreal Canadiens | NHL | 26 | 6 | 10 | 16 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2018–19 | Montreal Canadiens | NHL | 58 | 14 | 19 | 33 | 28 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2019–20 | Montreal Canadiens | NHL | 65 | 15 | 21 | 36 | 33 | 10 | 3 | 2 | 5 | 16 | ||||||||||||||||
| 2020–21 | Montreal Canadiens | NHL | 48 | 6 | 13 | 19 | 33 | 22 | 1 | 5 | 6 | 28 | ||||||||||||||||
| YHTEENSÄ | 1038 | 224 | 365 | 589 | 714 | 97 | 18 | 24 | 42 | 106 | aikuisten arvokisat | 32 | 10 | 16 | 26 | 39 | ||||||||||||
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.