Remove ads
Montreal Canadiens (ransk. Canadiens de Montréal, virallisesti Club de hockey Canadien) on kanadalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Montreal Quebecin provinssissa. Seura kuuluu NHL-liigan Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan[1]. Joukkueen lempinimi on Habs[2].
| Montreal Canadiens (Canadiens de Montréal) |
|
|---|---|
 |
|
| Historia |
Montreal Canadiens 1909– |
| Perustettu | 1909 |
| Kaupunki |
 Montreal, Quebec |
| Kotiareena | Centre Bell |
| – kapasiteetti | 21 273 |
| Sarja | NHL |
| Konferenssi | Itäinen |
| Divisioona | Atlantin |
| Värit | |
 |
|
| Toimitusjohtaja |
Kent Hughes |
| Päävalmentaja |
Martin St. Louis |
| Kapteeni |
Nick Suzuki |
| Omistaja |
Molsonin perhe |
| Yhteistyöseurat |
Laval Rocket (AHL) Trois-Rivières Lions (ECHL) |
| Stanley Cupit | 24 (1916, 1924, 1930, 1931, 1944, 1946, 1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960, 1965, 1966, 1968, 1969, 1971, 1973, 1976, 1977, 1978, 1979, 1986, 1993) |
| Konferenssin mestaruudet | 9 (1976, 1977, 1978, 1979, 1981, 1986, 1989, 1993, 2021) |
| Divisioonan mestaruudet | 24 (1928, 1929, 1930, 1931, 1932, 1937, 1968, 1969, 1973, 1975, 1976, 1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1985, 1988, 1989, 1992, 2008, 2013, 2015, 2017) |
Vuonna 1909 perustettu Canadiens on NHL:n nykyisistä seuroista vanhin. Se on yksi liigan perustajista ja kuudesta alkuperäisestä Original Six -seurasta. Stanley Cup -mestaruuden Canadiens on voittanut 24 kertaa, useammin kuin mikään muu seura. Viimeisin mestaruuksista on kaudelta 1992–1993.[3] Canadiens pelaa kotiottelunsa 21 302 -paikkaisella Centre Bell (engl. Bell Centre) -areenalla, joka on katsojakapasiteetiltaan NHL:n suurin.[4]
Montreal Canadiensin maineikkaimpia pelaajia ovat olleet laitahyökkääjät Maurice "Rocket" Richard ja Guy Lafleur. Richard’n aikana Canadiens koki 1950-luvun lopun mestaruussuman: viisi peräkkäistä Stanley Cupin voittoa. Lafleurin johdolla seura ylsi neljän Stanley Cupin voittoputkeen vuosina 1976–1979.
Muita maineikkaita Canadiensin pelaajia ovat olleet maalivahdit Georges Vézina, George Hainsworth, Jacques Plante, Lorne "Gump" Worsley, Ken Dryden ja Patrick Roy, puolustajat Émile Bouchard, Doug Harvey, Serge Savard, Guy Lapointe ja Larry Robinson sekä hyökkääjät Howie Morenz, Hector "Toe" Blake, Elmer Lach, Bernie "Boom Boom" Geoffrion, Dickie Moore, Jean Béliveau, Henri Richard, Yvan Cournoyer, Jacques Lemaire, Steve Shutt, Bob Gainey, Chris Nilan ja Saku Koivu.
Canadiensin farmiseura AHL:ssa on Laval Rocket.[5]
Remove ads
Canadiensin perusti ontariolainen liikemies J. Ambrose O’Brien 4. joulukuuta 1909. Se kilpaili aluksi NHL:ää edeltäneessä National Hockey Association (NHA) -liigassa ja voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa kaudella 1915–1916. Vuonna 1917 Canadiens perusti neljän muun NHA-joukkueen kanssa uuden ammattilaisliigan, National Hockey Leaguen eli NHL:n.[6] Kaudella 1923–1924 Howie Morenzin tähdittämä Canadiens voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa NHL:ssä. Kaudeksi 1926–1927 Canadiens muutti uuteen kotihalliin, Montreal Forumiin.[7]
1930-luku alkoi Canadiensin kannalta menestyksekkäästi kun se voitti Stanley Cupit vuosina 1930 ja 1931. Pian sen jälkeen lama-aika alkoi koetella joukkuetta taloudellisesti ja sen pelillinen tulos heikkeni. Kun kilpaileva joukkue Montreal Maroons lopetti toimintansa vuonna 1938 moni Maroonsin pelaaja siirtyi Canadiensiin.[8]
Maurice Richardin, Toe Blaken ja Elmer Lachin hyökkäysketju johdatti Canadiensin 1940-luvulla uuteen menestykseen. Vuosina 1956–1960 joukkue voitti ennätykselliset viisi perättäistä Stanley Cupia. Tänä aikana Canadiensin nousevia tähtipelaajia olivat muun muassa Jean Béliveau, Jacques Plante ja Maurice Richardin pikkuveli Henri Ricgard.[9]
Canadiens voitti kymmenen Stanley Cupia vuosina 1965–1979, joista neljä perättäistä vuosina 1976–1979. Kaudella 1976–1977 Canadiens teki NHL:n runkosarjan piste-ennätyksen, 132 pistettä. Samalla kaudella se myös hävisi vain kahdeksan ottelua 80:stä, joka on myös ennätys.[10] Uuden sukupolven tähtiä olivat tähän aikaan muun muassa Guy Lafleur, Ken Dryden ja Larry Robinson. Joukkueen päävalmentajana toimi 1970-luvulla viidellä mestaruuskaudella Scotty Bowman.[11]
Canadiens voitti Stanley Cupin keväällä 1986 maalivahtinaan tulokas Patrick Roy. Joukkueen viimeisin mestaruus tuli vuonna 1993, ja se on myös viimeisin kerta kun kanadalainen joukkue on voittanut Stanley Cupin.[12] Vuonna 1996 Canadiens muutti Forumista uuteen kotihalliin Centre Molsoniin, jonka nimi on nykyään Centre Bell.[13]
Vuosituhannen vaihteessa Canadiensin menestys laski huomattavasti, eikä se päässyt pudotuspeleissä toista kierrosta pidemmälle kuin vasta kaudella 2009–2010. Koronaviruspandemian vuoksi erikoisjärjestelyin pelatulla kaudella 2020–2021 Canadiens selvitti tiensä Stanley Cupin loppuotteluihin ensimmäistä kertaa 28 vuoteen.[14] Sarjassa se hävisi Tampa Bay Lightningille otteluvoitoin 1–4.[15] Seuraavalla kaudella Canadiens jäi koko runkosarjan viimeiseksi ensimmäistä kertaa sitten kauden 1939–1940.[16]
Remove ads
Seuran tunnukset
1909–1910
1910–1911
1911–1912
1912–1913
1913–1917
1918–1919
1919–1921
1921–1922- 1922–1925
1925–1932
1932–1947
1947–1956
1956–1999
1999–
| Montreal Canadiens kaudella 2024–2025 | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kokoonpano | Valmentajat | |||||
|
Maalivahdit Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. | ||||
Joukkueenjohto
- Päävalmentaja: Martin St. Louis
- Apuvalmentaja: Alexandre Burrows
- Apuvalmentaja: Trevor Letowski
- Apuvalmentaja: Stéphane Robidas
- Maalivahtivalmentaja: Éric Raymond
- Videovalmentaja: Éric Gravel
- Videovalmentaja: Daniel Harvey
- Fysiikkavalmentaja: Dale Lablans
- Kehitysvalmentaja: Francis Bouillon
- Kehitysvalmentaja: Nick Carrière
- Kehitysvalmentaja: Marie-Philip Poulin
- Huoltopäällikkö: Patrick Langlois
- Puheenjohtaja: Jeff Gorton
- Toimitusjohtaja: Kent Hughes
- Apulaistoimitusjohtaja: John Sedgwick
- Henkilöstöjohtaja & Amatöörien kykyjenetsinnänjohtaja: Martin Lapointe
- Pelaajakehitysjohtaja: Rob Ramage
- Ammattilaisten kykyjenetsinnän johtaja: Eric Crawford
- Amatöörien kykyjenetsinnänjohtaja: Nikolai Bobrov
- Neuvonantaja: Vincent Lecavalier
Saku Koivu oli uransa alusta lähtien joukkueensa yksi tärkeimmistä pelaajista, ja hänet valittiin vuonna 1999 ensimmäisenä eurooppalaisena NHL:n historian menestyksekkäimmän joukkueen kapteeniksi.[18] Koivun sopimus Canadiensin kanssa päättyi kesällä 2009, eikä hänelle tarjottu uutta sopimusta, sillä seura halusi uudistaa kasvonsa.lähde?
Remove ads
- 24-kertainen Stanley Cup -mestari (1916, 1924, 1930, 1931, 1944, 1946, 1953, 1956, 1957, 1958, 1959, 1960, 1965, 1966, 1968, 1969, 1971, 1973, 1976, 1977, 1978, 1979, 1986, 1993)
Ennätykset
- Eniten maaleja kaudessa: Guy Lafleur, 60 (1977–1978) & Steve Shutt, 60 (1976–1977)
- Eniten syöttöjä kaudessa: Peter Mahovlich, 82 (1974–1975)
- Eniten pisteitä kaudessa: Guy Lafleur, 136 (1976–1977)
- Eniten kausia: Henri Richard & Jean Béliveau, 20
- Eniten jäähyjä kaudessa: Chris Nilan, 358 (1984–1985)
- Paras +/− kaudessa: Larry Robinson, +120 (1976–1977)
- Eniten ylivoimamaaleja kaudessa: Yvan Cournoyer, 20 (1967–1968)
- Eniten alivoimamaaleja kaudessa: Guy Carbonneau, 7 (1983–1984)
- Eniten nollapelejä kaudessa: George Hainsworth, 22 (1928–1929)
- Eniten pisteitä kaudessa tulokkaana:
Mats Näslund, 71 (1982–1983) & Kjell Dahlin, 71 (1985–1986) - Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Larry Robinson, 85 (1976–1977)
- Eniten voittoja kaudessa maalivahtina: Carey Price, 44 (2014–2015)
lähde?
Kaudella 1976–1977 joukkue teki NHL:n historian runkosarjan piste-ennätyksen tehden 132 pistettä.[19] Montreal on myös tehnyt NHL:n kaksi nopeinta maalia. Kaudella 2018–2019 ottelussa Washingtonia vastaan Canadies teki kaksi maalia vain kahdessa sekunnissa. Ensin Max Domi teki Canadiensin 5–4-voittomaalin ottelun viimeisellä minuutilla, minkä jälkeen Joel Armia teki vain kaksi sekuntia myöhemmin maalin Washingtonin tyhjään maaliin Washingtonin yrittäessä tasoitusmaalia ilman maalivahtia ja kuudella kenttäpelaajalla.[20]
Kaudella 2024–2025 Patrik Laine rikkoi seuran ennätyksen perättäisten ylivoimamaalien tekemisessä, kun hän teki perätysten kahdeksan ylivoimamaalia. Tilastoa on pidetty kaudesta 1933–1934.[21]
Remove ads
- 1 Jacques Plante
- 2 Doug Harvey
- 3 Émile Bouchard
- 4 Jean Béliveau
- 5 Bernie Geoffrion & Guy Lapointe
- 7 Howie Morenz
- 9 Maurice Richard
- 10 Guy Lafleur
- 12 Dickie Moore & Yvan Cournoyer
- 16 Henri Richard & Elmer Lach
- 18 Serge Savard
- 19 Larry Robinson
- 23 Bob Gainey
- 29 Ken Dryden
- 33 Patrick Roy
- 99 Wayne Gretzky (Numero on jäädytetty koko liigassa.)
lähde?
- Jack Laviolette, 1909–1910
- Newsy Lalonde, 1910–1911
- Jack Laviolette, 1911–1912
- Newsy Lalonde, 1912–1913
- Jimmy Gardner, 1913–1915
- Howard McNamara, 1915–1916
- Newsy Lalonde, 1916–1922
- Sprague Cleghorn, 1922–1925
- Billy Coutu, 1925–1926
- Sylvio Mantha, 1926–1932
- George Hainsworth, 1932–1933
- Sylvio Mantha, 1933–1936
- Babe Siebert, 1936–1939
- Walter Buswell, 1939–1940
- Toe Blake, 1940–1948
- Bill Durnan, 1948 (tammikuu–huhtikuu)
- Émile Bouchard, 1948–1956
- Maurice Richard, 1956–1960
- Doug Harvey, 1960–1961
- Jean Béliveau, 1961–1971
- Henri Richard, 1971–1975
- Yvan Cournoyer, 1975–1979
- Serge Savard, 1979–1981
- Bob Gainey, 1981–1989
- Guy Carbonneau & Chris Chelios, 1989–1990 (Molemmat toimivat kapteeneina.)
- Guy Carbonneau, 1990–1994
- Kirk Muller, 1994–1995
- Mike Keane, 1995 (huhtikuu–joulukuu)
- Pierre Turgeon, 1995–1996
- Vincent Damphousse, 1996–1999
Saku Koivu, 1999–2009- 2009 Joukkue ei valinnut kapteenia.
- Brian Gionta 2010–2014
- 2014 Joukkue ei valinnut kapteenia.
- Max Pacioretty 2015–2018
- Shea Weber 2018–2021
- Nick Suzuki 2022–
Remove ads
- Jack Laviolette, 1909–1910
- Adolphe Lecours, 1910–1911
- Napoléon Dorval, 1911–1913
- Jimmy Gardner, 1913–1915
- Newsy Lalonde, 1915–1921
- Newsy Lalonde
& Léo Dandurand, 1921–1922 - Léo Dandurand, 1922–1926
- Cecil Hart, 1926–1932
- Newsy Lalonde, 1932–1934
- Newsy Lalonde
& Léo Dandurand, 1934–1935 - Sylvio Mantha, 1935–1936
- Cecil Hart, 1936–1938
- Cecil Hart & Jules Dugal, 1938–1939
- Babe Siebert, 1939
- Alfred Lépine, 1939–1940
- Dick Irvin, 1940–1955
- Toe Blake, 1955–1968
- Claude Ruel, 1968–1971
- Al MacNeil, 1971
- Scotty Bowman, 1971–1979
- Bernie Geoffrion, 1979
- Claude Ruel, 1979–1981
- Bob Berry, 1981–1984
- Jacques Lemaire, 1984–1985
- Jean Perron, 1985–1988
- Pat Burns, 1988–1992
- Jacques Demers, 1992–1995
- Mario Tremblay, 1995–1997
- Alain Vigneault, 1997–2000
- Michel Therrien, 2000–2003
- Claude Julien, 2003–2006
- Bob Gainey, 2006 (tammikuu–toukokuu, sijaisvalmentaja)
- Guy Carbonneau, 2006–2009
- Bob Gainey, 2009
- Jacques Martin, 2009–2011
- Randy Cunneyworth, 2011–2012
- Michel Therrien, 2012–2017
- Claude Julien, 2017–2021
- Dominique Ducharme, 2021–2022
- Martin St. Louis, 2022–
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads