Leopardi eli pantteri (Panthera pardus) on suurikokoinen, Afrikassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa elävä kissaeläin. Leopardi on hyvin laajalle levinnyt ja on elinympäristönsä ja ravintonsa suhteen erittäin mukautuva.
| Leopardi | |
|---|---|
 Pohjoisafrikanleopardi (Panthera pardus pardus) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Isot kissat Pantherinae |
| Suku: | Panthera |
| Laji: | pardus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Panthera pardus |
|
 Leopardin levinneisyys. Punainen tarkoittaa entistä levinneisyyttä, keltainen epävarmaa, vaaleanvihreä hajanaista ja tummanvihreä vahvinta ja yhtenäisintä elinaluetta. |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
Etymologia
Antiikin aikana leopardin uskottiin olevan leijonan ja pantterin risteymä, ja sen nimi tuli kreikan kielen sanoista λέων léōn (leijona) ja πάρδος párdos (pantteri). Pantteria tarkoittava sana tulee sanskritin sanasta पृदाकु pṛdāku (käärme, tiikeri, pantteri).[4] Pantteri-sanalla tarkoitetaan Pohjois-Amerikassa puumaa, Etelä-Amerikassa jaguaaria ja muualla leopardia.
Tieteellisen nimen Felis pardus antoi ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné vuonna 1758 ja se oli mukana hänen teoksessaan Systema Naturae.[5]
Leopardin nykyisen tieteellisen nimen (Panthera pardus) sukunimi tulee latinan kautta kreikan sanasta πάνθηρ pánthēr. Kansanetymologian mukaan se olisi sanoista πᾶν pãn (kaikki) ja θήρ thḗr (villieläin) muodostettu yhdyssana. Nykyään sen uskotaan kuitenkin juontuvan indoiranilaisesta sanasta, joka tarkoittaa ’kellanvalkea, vaalea’. Sanskritissa samakantaisia sanoja ovat पाण्डर pāṇḍara (kellanvalkea, vaalea) ja पुण्डरीक puṇḍárīka (valkoinen, tiikeri ym. merkityksiä).[6]
Anatomia
Leopardin ruumiinpituus on 1,05–1,9 metriä ja häntä on 0,60–1,10 metrin pituinen. Suurimmat yksilöt ovat 2,5 metriä pitkiä[7]. Hartiakorkeus on 60–100 senttiä. Naaraat painavat 30–90 kiloa ja jopa puolet suuremmat urokset painavat 40–120 kiloa, joskus enemmänkin. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä[8].[9] Ylävillä alueilla elävät leopardit ovat kookkaampia kuin alavien maiden yksilöt. Leopardi on Panthera-suvun lajeista toiseksi pienin lumileopardin jälkeen, mutta selvästi rotevampi kuin gepardi (Acinonyx jubatus). Juuri tällainen peruskissan rakenne on tehnyt leopardista niin sopeutuvaisen elinympäristön ja ravinnon suhteen.[7] Tämä näkyy myös leopardin pitkulaisessa luurangossa.[10]
Turkki on lyhyt ja tasainen trooppisilla alueilla ja tiheämpi ja pitempi viileämmässä ilmastossa.[11] Se on täynnä mustia, ruusukkeisia täpliä.[7] Kuviot ovat vaihtelevan muotoisia ja kokoisia. Ruusukkeiden keskus on pohjaväriä tummempi, mutta vaille jaguaarille tyypillisiä pilkkuja. Kupeiden alaosassa ja, vatsapuolella ja raajoissa täplät usein sulautuvat yhteen mustiksi laikuiksi. Pään ja käpälien täplät ovat pieniä ja tiheässä.[3] Jokaisella leopardilla on erilaiset täplät. Hännän juuren rengas- tai täystäplät ovat pitkänomaisia ja muuttuvat hännänpäätä kohden epäsäännöllisiksi täystäpliksi. Hännänpää on alapuolelta valkoinen. Leopardi pitää hännänpäätään hiukan pystyssä ja ilmeisesti se käyttää sitä ainakin näkömerkkinä pennuilleen. Raajojen sisäpuolelta täplät ovat joko yksinkertaisia tai kaksoistäpliä. Korvien ulkopinnat ovat mustanharmaat, ja niiden kärjissä on suuret valkeat täplät[12]. Turkin pohjaväri vaihtelee vaaleankeltaisesta ja harmahtavasta punaruskeaan ja täysin mustaan. Vatsapuoli on selkäpuolta vaaleampi[3]. Väritys vaihtelee leopardin asuinpaikan mukaan. Metsissä elävien leopardien turkki on tummempi kuin kuivilla savanneilla elävien. Somalian aavikoilla elävien leopardien turkki on lähes valkoinen, myös albiinoja leopardeja tunnetaan.[7]
Leopardin pää on leveähkö[3] ja tylppä. Kallo on raskastekoinen ja tylppä. Leuat ovat vahvat ja eläin pystyy raahaamaan paljon itseään suurempia saaliseläimiä. Muiden kissaeläinten tapaan leopardilla on kuusi etuhammasta, joiden sivuilla ovat raateluun sopivat kulmahampaat ja lihanleikkuuseen sopivat poskihampaat. Viiksikarvat sen sijaan ovat pidemmät kuin millään muulla kissaeläimellä. Ne auttavat yhdessä hyvän yönäön kanssa liikkumaan pimeässä. Leopardin leveissä ja vahvoissa käpälissä on käyrät sisäänvedettävät kynnet[10] Jalat ovat melko lyhyet ja tanakat. Korvat lyhyet ja pyöreät.[9]
Musta pantteri
Musta pantteri on leopardin melanistinen eli mustaturkkinen muunnos. Niitä tavataan Aasian sademetsissä ja paikoin Itä-Afrikan vuorilla. Mustan leopardin väri sopii hyvin hämärään sademetsään, sillä se on hyvä naamiointikeino. Sen sijaan vaaleankeltaiset, täplikkäät yksilöt sulautuvat parhaiten savanniympäristöön. Mustan muunnoksen aiheuttaa vain yksi geeni, ja usein samassa pentueessa on sekä täplikkäitä että mustaturkkisia yksilöitä. Musta pantteri ei ole aivan tasaisen musta, vaan sopivassa valaistuksessa turkista erottuvat myös täpläkuvion ääriviivat.[13]
Mustia panttereita on maailman leopardeista noin 11 prosenttia, ja ne elävät lähinnä Kaakkois-Aasiassa. Afrikassa mustat pantterit ovat äärimmäisen harvinaisia. Vuonna 2019 afrikkalainen musta pantteri onnistuttiin valokuvaamaan. Kuvan kerrottiin olevan ensimmäinen valokuva luonnonvaraisesta mustasta pantterista Afrikassa yli sataan vuoteen, mutta tiedon julkistamisen jälkeen on saatu uusia tietoja kahdesta valokuvasta, jotka on otettu kenialaisilla suojelualueilla vuosina 2007 ja 2013.[14]
Levinneisyys
Ennen ihmisen aiheuttamia muutoksia leopardit olivat levinneet kaikkialle Afrikkaan Saharaa lukuun ottamatta, ja laajoille alueille Aasiassa aavikoita, Keski-Aasian aroja, Himalajan ylärinteitä ja Siperian itäisintä osaa lukuun ottamatta. Nykyäänkin leopardeja elää laajoilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lukuun ottamatta Etelä-Afrikan keskisiä osia. Pohjois-Afrikassa niitä on nykyään vain Atlasvuorilla ja Egyptin vuoristoseuduilla. Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa leopardeja elää hajanaisina kantoina Arabian niemimaalla, Turkissa, Kaukasuksella, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Iranissa, Afganistanissa ja Tadžikistanissa. Runsaammat ja yhtenäisemmät elinpaikat ovat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, sekä Kiinassa. Borneolta ja Sumatralta leopardit ovat aina puuttuneet. Pohjoisimmat elinpaikat ovat Korean niemimaalla ja Venäjän Kaukoidässä. Leopardit ovat ilmeisesti kadonneet täysin Sansibarista, Libyasta ja eräiltä muilta alueilta [15]. Aavikoilla niitä elää ainoastaan siellä, missä on jokia, vaikka tarpeen tullen ne voivat olla juomatta 10 päivää.[16] Pohjoisessa leopardien levinneisyys ei näytä määräytyvän kylmyyden vaan pikemminkin lumensyvyyden perusteella, sillä ne karttavat paikkoja, joissa lumi on talvisin yli 15 cm syvä.[16]
Huolimatta lajin laajasta levinneisyydestä leopardit luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Se on vielä yleinen monilla alueilla, mutta eläinten määrä on vähenemässä lähes koko levinneisyysalueella. Leopardeja uhkaa elinympäristöjen pirstaloituminen, saaliseläinten väheneminen ja metsästys. Myös elinympäristöjen muuttaminen maatalouskäyttöön on pienentänyt lajin levinneisyyttä.[1]
Elinympäristö
Leopardeja elää hyvin vaihtelevissa elinympäristöissä ja se on puuman ohella kissaeläimistä mukautuvin elinpiirinsä suhteen. Leopardeja elää puoliaavikoilla, sademetsissä, vuoristoissa, pensastoissa, savanneilla, ruohoaroilla ja Itä-Siperian lumisissa metsissä. Parasta elinaluetta on melko runsaspuustoinen alue, jossa on paljon piiloutumismahdollisuuksia, mutta sitä voi tavata myös täysin avoimilla savanneilla. Vuoristossa leopardi tulee hyvin toimeen vielä 3 000 metrin korkeudessa, mutta muutamia yksilöitä on tavattu jopa 4 600 metrin korkeudessa[3]. Vuonna 1926 eräs leopardi löydettiin jäätyneenä yli 5 600 metrin korkeudesta Kilimanjaron rinteiltä läheltä ikijäätä[17]. Leopardi ei karta asutustakaan ja ne ovat sopeutuneet elämään myös kaupungeissa. Kaupunkilaisleopardeja elää muun muassa Nairobissa, jossa ne etsivät ruokaa roskasäiliöistä ja ryöstävät kanaloita ja syövät kulkukoiria[13].
Lisääntyminen
Leopardit lisääntyvät trooppisilla alueilla ympäri vuoden, mutta alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelu on suurempaa, lisääntyminen on kausittaista ja parittelukausi ajoittuu seudun kevättä edeltäviin kuukausiin.[18] Naaraan kiima kestää yleensä noin 6–7 päivää[11].Tällöin se laskee maahan erityistä uroksia houkuttelevaa virtsaa ja houkuttelee niitä myös äänen avulla.[19] Naaraalle tulee usein useita kosijoita, jolloin urokset tappelevat keskenään ja mouruavat matalalla ja voimakkaalla äänellä[18]. Naaras sallii vain yhden uroksen paritella. Voittaja pysyy naaraan luona koko kiimakauden ajan ja parittelee sen kanssa useita kertoja, yleensä yöllä. Niiden väli on noin 20 minuuttia ja pari pysyy yhdessä korkeintaan viisi päivää. Leopardipari on hyvin leikkisä.[19]
Tämän jälkeen uroksen ja naaraan tiet erkanevat. Naaras synnyttää suojaiseen paikkaan, kuten onttoon puunrunkoon tai pieneen kiviluolaan 3–3,5 kuukauden kantoajan jälkeen.[19][8] Naaras synnyttää tavallisesti 2–4 pentua, korkeintaan 6[8]. Pennut painavat syntyessään 430–570 grammaa eivätkä niiden silmät ole auenneet.[20] Niiden väritys on lähes samanlainen kuin aikuisten, mutta hieman harmahtavampi, mikä johtuu siitä, että niiden ruusuketäplät ovat tiheämmässä kuin aikuisten. Lisäksi niiden turkki on pidempi ja takkuisempi[11]. Niiden silmät avautuvat kun ne ovat 4–9 päivän ikäisiä. Silmät ovat tuolloin harmaita.[21] Pennut ovat ensimmäisinä elinviikkoinaan hyvin avuttomia. Ne voivat joutua leijonan, täplähyeenan, sakaalin, kotkan tai muun petoeläimen saaliiksi etenkin emon ollessa poissa. Toisinaan uroksetkin tappavat pentuja. Pentukuolleisuus on suuri ja yleensä pentuja on muutaman päivän päästä enää 1–2[13]. Emo pitää pentunsa puhtaana, imettää niitä ja pitää lämpimänä. Se vaihtaa pesäpaikkaa viiden päivän välein, mikä estää loisten liiallisen lisääntymisen ja vähentää riskiä, että jokin peto löytäisi pennut. Tämän vuoksi se ei tuo saalistaan pesälle eikä myöskään pennun ollessa avuttomimmillaan viesti reviirinsä rajoista ääntelyn avulla.[22] Kahden kuukauden ikäisinä pennut alkavat liikkua yhä kauemmaksi pesältään emonsa mukana. Pennut ovat kuitenkin vielä puolivuotiaina suuressa vaarassa joutua suurimpien petojen kuten leijonien, tiikerien ja hyeenojen saaliiksi, joita vastaan emo on haluton taistelemaan.[21]
Reilun puolen vuoden ikäisinä ne saavat maitohampaiden tilalle pysyvät hampaat[20]. Emo imettää pentujaan kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen ne alkavat syödä emon tuomaa saalista ja opetella itsekin saalistustaitoja.[11] Kissaeläimille epätyypillisesti ne myös alkuun oksentavat poikasilleen lihaa[21]. Kun pennut ovat 4–5 kuukauden ikäisiä, ne alkavat jatkuvasti seurata emoa sen saalistusretkille. Ne oppivat katsomalla emonsa saalistusta. Näihin aikoihin ne alkavat myös varastaa emonsa saaliita ja häätää sen pois. Emo voi myös tuoda niille vielä eläviä saaliseläimiä ja pentu alkaa seurata yhä lähempää saalistusta.[23] Pennut pysyvät emonsa seurassa vähintään vuoden ikäisiksi. Naaraat pysyvät pisimpään ja jäävät yleensä lähelle emonsa elinaluetta tai jopa osittain samalle alueelle. Jos sen emo on jo vanha, se voi jäädä alueelle ja periä emonsa reviirin. Koiraat taas alkavat jo 8–9-kuisina viettää kokonaisia päiviä erossa emostaan ja niistä tulee melko kärttyisiä ja hankalia. Emokin alkaa suhtautua niihin viileämmin ja viettää niiden kanssa yhä vähemmän aikaa. Koiraat perustavat reviirinsä kauemmaksi, jotta ne välttyisivät sisäsiittoisuudelta. Nuoret leopardit voivat yrittää häätää lajitoverin reviiriltään, mikäli vapaata elinaluetta ei löydy. Koiraat tulevat sukukypsiksi alle kolmevuotiaina. Naaraat voivat tulla kiimaan 2,5-vuotiaina ja omia pentuja voi olla kolmevuotiaana.[24]
Ravinto
Leopardi syö kaikkea eläinravintoa lantakuoriaisista jättiläishirviantilooppeihin.[25] Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sen saalisvalikoimaan kuuluu 92 eläinlajia.[16] Mieluisinta saalista ovat pienehköt tai keskikokoiset saaliseläimet, kuten apinat, gasellit, antiloopit, peurat ja muut sorkkaeläimet. Saaliiksi kelpaavat myös linnut, käärmeet, piikkisiat ja pienet jyrsijät, satunnaisesti kalat, sammakkoeläimet ja hedelmät[17]. Saalis riippuu paljolti metsästysmaista ja yksilöllisistä eroista. Ruohonsyöjät ovat suosiossa ruohotasangoilla, kädelliset ja jyrsijät metsässä. Tavallisesti leopardi hiipii lähes äänettömästi ja kärsivällisesti saaliin perässä ja hyökkää sitten yllättäen tappaen saaliinsa puremalla sitä niskaan. Ahnaita kuokkavieraita, kuten hyeenoita, välttääkseen se raahaa usein uhrinsa puuhun ja asettaa sen korkealle oksanhankaan.lähde?Se voi raahata puuhun itseään painavamman saaliin: eräs yksilö raahasi 125 kg painavan kirahvinpoikasen 5,7 metrin korkeudelle.[16] Leopardi saalistaa yleensä öisin, mutta Sri Lankalla, jossa se on tiikerien puuttumisen takia huippupeto, se on usein liikkeellä myös päiväsaikaan.[26]
Viholliset
Pennut ovat erittäin alttiita vaaroille, mutta aikuisella leopardilla on ihmisen lisäksi vain vähän luonnollisia vihollisia. Krokotiilit, tiikerit ja leijonat voivat surmata aikuisiakin leopardeja.lähde?
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
