Saharan eteläpuolinen Afrikka
maantieteellinen alue Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
maantieteellinen alue Afrikassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Saharan eteläpuolinen Afrikka eli Musta-Afrikka[1] on se osa Afrikkaa, joka sijaitsee Saharan autiomaasta etelään. Saharan eteläpuolinen Afrikka eroaa merkittävästi kulttuurillisesti Saharan siitä erottamasta Pohjois-Afrikasta. Viimeisen jääkauden loppumisesta lähtien alueita on Niilin laaksoa lukuun ottamatta erottanut Saharan autiomaa. Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan voidaan laskea eri määritelmien mukaan yli 40 valtiota.
Alueen väkiluku on eri määritelmien mukaan 622–840 miljoonaa, ja se kaksinkertaistuu 25 vuodessa. Syntyvyys on keskimäärin 6,1 lasta naista kohden, ja lapsikuolleisuus on korkea.[2]
Saharan eteläpuolinen Afrikka on ihmislajin alkukoti, ja sieltä, Etiopiasta, on löydetty ihmisen varhaisimmat fossiilit.
1800-luvulla Saharan eteläpuolinen Afrikka oli eurooppalaisille ja länsimaille ”pimeää Afrikkaa”, jota ei ollut tutkittu tai kartoitettu. Eurooppalaiset valloittivat suurimman osan mantereesta 1800-luvun kuluessa ensimmäiseen maailmansotaan päättyneellä valloituskaudella siirtomaikseen.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on laajat luonnonvarat; toisaalta muita kuin mineraaleja on vaikea viedä maailmanmarkkinoille.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman köyhintä aluetta.[2] Alueella on maailman vakavin AIDS-ongelma, ja vuoden 1997 lopussa HI-virusta kantoi 21 miljoonaa aikuista. Lisäksi sitä vaivaavat pitkään jatkuneet aseelliset konfliktit ja laaja korruptio.[2][3]
Tulot (GNI) henkeä kohden ovat moninkertaistuneet Saharan eteläpuolisessa Afrikassa: 137 Yhdysvaltojen nykydollaria vuonna 1962, 503 vuonna 2000 ja 1738 vuonna 2014. Eliniänodote oli 41, 51 ja 59 vuotta, vastaavasti. Koulussa käynti oli 82 % vuonna 2000 ja 98 % vuonna 2014. Väestönkasvu on kiihtynyt. Hiilidioksidipäästöt ovat alempia kuin 1980-luvulla.[4]
