Espoon kaupunginosa From Wikipedia, the free encyclopedia
Niittykumpu (ruots. Ängskulla) on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suuralueeseen. Osin entisen Gräsan kartanon itäpuolisilla mailla sijaitseva kaupunginosa alkoi kehittyä muun Etelä-Espoon tapaan 1930-luvulla Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) valmistumisen myötä. Niittykummun ensimmäinen merkittävä rakennusvaihe ajoittui 1960- ja 1970-luvuille, jolloin alueelle rakennettiin muuttoliikkeen ja Espoon nopean kasvun myötä runsaasti uusia rivitaloja. Rakentamistahti hiipui 1990-luvun laman aikana. Rakentamistahti elpyi jälleen 2000-luvulle tultaessa ja kiihtyi edelleen Länsimetron rakentamisen myötä.
| Niittykumpu | |
|---|---|
| Ängskulla | |
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Niittykumpu korostettuna. Espoon kaupunginosat |
|
| Kaupunki | Espoo |
| Suuralue | Suur-Tapiola |
| Kaupunginosa nro | 15[1] |
| Pinta-ala | 2,1 km² [2] |
| Väkiluku | 8 934[3] (31.12.2023) |
| Väestötiheys | 4 254 as./km² |
| Postinumero(t) | 02200 |
| Lähialueet | Haukilahti, Henttaa, Mankkaa, Matinkylä, Olari, Pohjois-Tapiola, Tapiola, Westend |
Niittykummussa toimii Etelä-Espoon vanhin alakoulu Niittykummun koulu. Merituulentien ympäristössä sijaitsevaa autokaupan keskittymää on kutsuttu ”Espoon autokaduksi”, joskin liikkeet ovat alkaneet vähitellen siirtymään muualle Länsimetron täydennysrakentamisen myötä.
Niittykummussa asui noin 8 900 henkilöä vuodenvaihteessa 2023–2024, ja sen väestötiheys oli noin 4 250 asukasta neliökilometriä kohden. Niittykumpua palvelee Helsingin seudun liikenteen runkolinjoihin kuuluva Länsimetro, jonka Niittykummun metroasema sijaitsee kaupunginosan eteläosassa sijaitsevan metrokeskuksen ja kauppakeskus Niityn yhteydessä.
Niittykummun ruotsinkielinen nimi Ängskulla on saanut nimensä 1800-kuvulla Gräsan kartanoon kuuluneen torpan mukaan, joka itsenäistyi pientilaksi vuonna 1926. 1960-luvulla alueelle rakennettua asuinaluetta alettiin kutsua Niittykummuksi. Nmipari Niittykumpu – Ängskulla tuli viralliseksi kaupunginosan nimeksi vuonna 1976.[4]
Niittykumpu rajautuu pohjoisessa Mankkaaseen, idässä Tapiolaan ja Pohjois-Tapiolaan, etelässä Haukilahteen ja Westendiin ja lännessä Olariin. Kaupunginosan länsirajalla virtaa Gräsanoja.[5]
Merituulentie jakaa pohjoiseteläsuunnassa kaupunginosan eri asemakaava-alueet: tien eteläpuolella sijaitsevat Niittykummun keskus, Niittykallio ja Niittymaa, jotka ovat pääasiassa kerrostalo- ja toimitilavaltaista aluetta. Tien pohjoispuolella sijaitsee Tontunmäen pientalovaltainen asuinalue, jonka itäreunalla sijaitsee Koivu-Mankkaan kaava-alueeseen kuuluva matala kaksikerroksisten kerrostalojen alue. Orionin laaja teollisuusalue sijoittuu myös Koivu-Mankkaan kaava-alueelle.[6] Olarinluoman teollisuusalue kuuluu Espoon kaupunginosajaossa Olarin kaupunginosaan, vaikka sijoittuukin tilastollisessa osa-aluejaossa Niittykummun pienalueelle.[5]
Gräsan keskiaikainen kylä sijaitsi Gräsanojan molemmin puolin nykyisen Olarin kirkonmäen ympäristössä Olarinluoman alueella. Kylän muodostivat vuonna 1540 kaksi taloa ja rälssi, joka oli perustettu edellisellä vuosisadalla vuosien 1450–1460 välillä. Vanha tonttimaa ja Gräsan kartanon rakennukset sijaitsivat tuolloin vielä liikennöintikelpoisen Gräsanojan itäpuolisella kukkulalla, Olarin kirkon nykyisellä paikalla.[7]
Gräsan kartano oli aikanaan yksi Espoon alueen merkittävimmistä kartanoista, ja se oli alueen niin sanottu ”vanha rälssi”. Kartano tunnettiin alkuun Haldensbölenä sitä 1400-luvulla hallinnoineen Halden-nimisen miehen mukaan. Sen lisäksi se on tunnettu myös Olarsbyn ratsutilana. Olarsbyn talot oli tosin 1600-luvun alkuun mennessä liitetty Gräsan säteriin. Gräsaa hallinnoi liki koko sen historian Hammarstierna-suku. Rälssi peruutettiin vuonna 1683 ja tilasta muodostettiin ratsutila. Gräsan omistaja vaihtui useita kertoja 1700-luvun loppupuolelta alkaen. Espoon maanomistajat perustivat tiloilleen 1700-luvulla useita uusia torppia, joiden perustamista tuettiin verohelpotuksin. Intoa lisäsi myös vuosisadan alulla käytyjen sotien luoma työvoimapula. Kartanon suurikokoinen päärakennus rakennettiin 1800-luvulla ja korjattiin kokonaisuudessaan 1900-luvun alussa. Kartanolla oli laaja piha, johon liittyi talouspihojen lisäksi laaja puutarha, jossa kasvoi vuoden 1936 tietojen mukaan 45 eri hedelmäpuuta.[7]
Niittykummun kaupunginosaan kuuluva Tontunmäen (ruots. Tomtekulla) asuinalue on kehittynyt ajan saatossa sen länsipuolella sijainneille Gräsan kartanon itäpuolisille maille. Osoite ainakin nykyisen Tontunmäen eteläosan taloihin oli vielä 1960-luvulla Matinkylä, Gräsa, Itäpää. Gräsan Länsipää sijaitsi oletettavasti nykyisen Olarin alueella.[8]
Helsingin väestön nopea kasvu ja Rantaradan rakentaminen saivat myös Espoon alueen väestön kasvuun 1900-luvun alkupuolella. Kasvu suuntautui kuitenkin pääasiassa uuden rautatieyhteyden läheisyyteen, sillä Etelä-Espoon liikenneyhteydet Helsinkiin olivat edelleen heikot. Helsinkiin kuljettiin Niittykummun alueelta joko junalla tai bussilla, mutta liikenteen solmukohdista sivussa olevalta alueelta piti kulkea ensin kyläteitä pitkin joko Kauniaisissa sijainneelle rautatieasemalle tai Turuntien Kilon risteyksessä sijainneelle bussipysäkille, mistä matkaa jatkettiin Helsinkiin.[9]
Gräsagårdin kylä kasvoi myös väkimäärältään: vuoden 1865 henkikirjan mukaan asukkaita oli 61, kun vuonna 1920 ympärivuotisten asukkaiden määrä oli noussut jo 145:een. Kylä muodostui kartanosta ja sen torpista, sekä lähinnä saaristossa sijainneista kartanon maista lohkotuista palstatiloista. Gräsasta alettiin erottelemaan erillisiä huvilapalstoja 1870-luvulla, ja näitä oli jaettu vuoteen 1917 mennessä yhteensä 28. Kartano siirtyi vuonna 1911 Finska Agrarbolagetin omistukseen, ja kuusi vuotta myöhemmin perustettiin Gräsa Gårds Aktiebolag -osakeyhtiö, joka alkoi palstoittaa kartanon maita 1920-luvulla. Tilan maat oli jaettu vuonna 1924 yhteensä 22 palstaan, ja sen eteläosasta oli lohkottu esimerkiksi Haukilahden alue, joka jaettiin alkuun 14 palstaan.[9]
Autoliikenteen kasvaessa 1920-luvulla aloitettiin eteläisen tieyhteyden suunnittelua Helsingistä länteen. Helsingin kaupunki osti Lauttasaaren 1930-luvulla ja sen myötä tie päätettiin rakentaa Lauttasaaresta Jorvakseen. Niittykummun etelärajalla kulkeva Jorvaksentie, eli nykyinen Länsiväylä, avattiin liikenteelle vuonna 1937. Palstoitustoiminta kiihtyi edelleen 1930-luvulla, kun alueen liikenneyhteydet paranivat merkittävästi Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) valmistuttua. Uudet tieyhteydet kytkivät Etelä-Espoon paremmin Helsingin keskustaan ja mahdollistivat näin sen kehittymisen.[9][10]
Porkkalan palauttamisen myötä, vuonna 1956, tiestä tuli tärkeä yhteys läntiselle Uudellemaalle. Tien rakentaminen moottoritieksi aloitettiin vuonna 1961 ja tie valmistui Espoonlahdelle vuonna 1969. Tien nimeksi vakiintui tällöin Länsiväylä. Niittykummun länsirajan muodostava Kilonväylä eli Kehä II rakentui vuonna 2000. Kehä II halkoo Smedsby–Hemtans–Dåvitsbyn kulttuurimaisemaa.[10]
1960-luvulla Espoon kauppala tehosti maanhankintaa ja osti muun muassa Gräsan kartanon alueet sekä laajoja alueita Etelä-Espoosta. Kaavoitus eteni Etelä-Espoossa nopeasti 1970-luvulla.[10][7] Rakentaminen tapahtui jossain määrin rakentamattomille tonteille, mutta sen tieltä hävitettiin myös vanhaa huvila-aluetta.[8]
Niittykummun alueen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti muun Espoon tapaan sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Ensimmäinen merkittävä rakennusvaihe ajoittui 1960- ja 1970-luvuille,[11] jolloin alueelle rakennettiin muuttoliikkeen ja Espoon nopean kasvun myötä runsaasti uusia rivitaloja.[8] Nykyisen metrokeskuksen lähellä sijaitsevien, arkkitehti Osmo Lapon piirtämän kerrostalon esikuvana oli ranskalaisen Le Corbusierin 1960-luvun alulla piirtämät rakennukset.[12] Tieyhteyksien parantamisen myötä Etelä-Espoon alueiden maantieteellinen yhtenäisyys lisääntyi 1960-luvun kuluessa. Niittykummun Tontunmäessä oli edelleen 2010-luvun tilanteessa jäljellä muutamia yksittäisiä vanhoja rakennuksia ja puutarhoja, osa toista maailmansotaa edeltävältä ajalta, osa 1950- ja 1960-luvuilta. 1960-luvulla alueella toimi kaksi erillistä ruokakauppaa.[8]
Rakentaminen hiipui voimakkaasti 1990-luvun laman aikana, mutta on elpynyt 2000-luvun alusta lähtien uusien asuntojen tuotannon kolminkertaistuessa lamavuosien lukuihin nähden.[11] Vuonna 1993 kuitenkin avattiin kauppakeskus Niittytori. Kauppakeskuksessa toimi mm. K-Supermarket, kiinalainen ravintola, Alko ja muita liikkeitä. Kauppakeskus purettiin vuonna 2017, jo n. 24 vuotta avajaistensa jälkeen. Kauppakeskuksen paikalla on nykyään asuinkerrostaloja.[13]
.jpg)
Niittykummun metroaseman louhintatyöt käynnistyivät marraskuussa 2011.[14] Metron täydennysrakentaminen käynnistyi seuraavan vuoden syksyllä, kun Skanska aloitti Liberti-asuinkorttelin rakentamisen Merituulentien ja Länsiväylän välisellä Niittymaan alueella.[15] Niittykummun oli tarkoitus olla metron rakentamisen alkaessa pelkkä asemavaraus, mutta se päätettiin lokakuussa 2013 toteuttaa täysimittaisena asemana ensimmäisessä rakennusvaiheessa, sillä rakentamisen lykkääminen olisi voinut nostaa aseman kustannukset jopa kaksinkertaisiksi.[16]
Metrokeskuksen rakentaminen alkoi maaliskuussa 2014,[17] ja se avattiin yleisölle kolme vuotta myöhemmin kesäkuussa 2017. Metrokeskuksen yhteydessä sijaitsevat kauppakeskus Niitty ja asuinkerrostalot Niittyhuippu ja Niittytori, joista ensimmäinen 24-kerroksinen ja toinen 12-kerroksinen.[18] 90-metrinen Niittyhuippu oli valmistuessaan Suomen korkeimpien asuinkerrostalojen joukossa ja Espoon korkein asuinkerrostalo.[19] Vanha kauppakeskus Niittytori purettiin loppukesästä 2017, ja sen paikalle rakennettiin uusi kerrostalokortteli.[13] Niittykummun metroaikakauden ensimmäisen rakennusvaiheen hankkeisiin kuuluneet metrokeskuksen välitön ympäristö, Liberti-kortteli ja Haukilahdenkadun varren kerrostalot valmistuivat 2020-luvun vaihteessa, jolloin alueella olivat seuraavana alkamassa Niittykallion[20] ja Merituulentien varren täydennysrakentamishankkeet.[21] Suunnitteluvaiheeseen oli edennyt entisen Outokummun toimistoalueen täydennysrakentaminen.[22] Jälkimmäisten myötä Olarin kirkon edessä oleva huoltoasema puretaan ja sen paikalle rakennetaan kivetty Gräsanaukio, jonka alle rakennetaan pysäköintilaitos metron liityntäliikenteelle ja kirkolle.[23] Myös autoliikkeet Länsi-Auto, Toyota Espoo ja Delta siirtyvät uusien asuintalojen tieltä muualle.[24] Kaupunginosan asukasluvun on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä.[25]
.jpg)
Niittykummussa on kaupungin ylläpitämä Niittykummun koulu, joka on Etelä-Espoon vanhin alakoulu.[26]
Niittykummussa on toiminut runsaasti autoliikkeitä, ja näiden keskittymää Merituulentien varressa on kutsuttu jopa ”Espoon autokaduksi”.[27] Alueella on toiminut muun muassa Länsi-Auto[28] ja Delta-Auto.[29] Länsi-Auto on siirtynyt jo uusiin tiloihin Suomenojan kupeeseen ja Delta-Auto siirtynee lähivuosina, mikäli asemakaavaprosessit etenevät sen mukaisesti. Niittykummussa sijaitsevassa kauppakeskus Niityssä toimii muun muassa valintamyymälöitä, erikoisliikkeitä ja muutama ravintola.[30] Monet kauppakeskus Niityn liiketiloista ovat nykyään tyhjillään. Niityssä oli alkuvuosina mm. Espresso House[31] ja R-kioski, mutta kävijämäärien vuoksi ne sulkivat toimipisteensä Niityssä. Myös valtakunnallinen pienvarastoyritys Cityvarasto on avannut toimipisteen Niittykumpuun.
Niittykummun 5 412 henkilön väestöstä suurin osa on työikäisiä 25–54-vuotiaita.[32] Kaupunginosan väestö on kasvanut vuodesta 1975, joskin kasvu on ollut nopeampaa 2000-vuosikymmenen puolivälistä.[33] Vieraskielisten osuus Niittykummun asukkaista oli tammikuussa 2015 6,6–11,9 prosenttia, joka on vähemmän kuin Espoossa keskimäärin (13,3 %).[34]
| 0–5 | 6–15 | 16–24 | 25–34 | 35–44 | 45–54 | 55–64 | 65–74 | 75–84 | 85+ | Kaikki |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 327 | 491 | 582 | 1207 | 771 | 633 | 496 | 541 | 284 | 80 | 5 412 |
| Niittykummun väestönkehitys 1975–2020 | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Asukkaita | |||
| 1975 | 2 891 | |||
| 1980 | 3 046 | |||
| 1985 | 2 967 | |||
| 1990 | 3 162 | |||
| 1995 | 3 270 | |||
| 2000 | 3 225 | |||
| 2005 | 3 291 | |||
| 2010 | 3 838 | |||
| 2015 | 4 411 | |||
| 2020 | 6 549 | |||
| Lähde: Helsingin seudun avoimet tilastotietokannat.[35] | ||||
Vuoden 2015 lopussa Niittykummussa asui 2 156 työllistä henkilöä. Alueen väestön suurimpia työllistäjiä olivat julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut (560 henkilöä), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; hallinto- ja tukipalvelutoiminta (464 henkilöä), tukku- ja vähittäiskauppa; kuljetus ja varastointi; majoitus- ja ravitsemistoiminta (363 henkilöä), informaatio ja viestintä (217 henkilöä) sekä teollisuus (157 henkilöä).[36]
Ylen tulokoneen mukaan Niittykummun alueen yli 18-vuotiaasta väestön korkein suorittama tutkinto oli 28 prosentilla ammattikoulu tai lukio, 26 prosentilla ylempi korkeakoulututkinto, 16 prosentilla peruskoulu, 16 prosentilla alempi korkeakoulututkinto ja 12 prosentilla alin korkea-aste. Tutkijoita oli kolme prosenttia väestöstä.[37] Vuonna 2016 alueen veronalaisista tuloista laskettu väestön keskitulo oli 42 057 euroa, mikä oli noin kuusi prosenttia korkeampi koko Espoon lukuun nähden.[38] Taloussanomien vuoden 2012 tilastojen pohjalta kokoamassa vertailussa Niittykummun postinumeroalue (02200 Espoo) oli 34. vaurain alue koko Suomessa.[39]
Kansallinen kokoomus on ollut Niittykummun suurin puolue vuosina 2007–2019 järjestetyissä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa, ja se on saanut noin 38–51 prosenttia alueen äänistä. Toiseksi suurin puolue on ollut Vihreä liitto (14–28 %), sijojen 3–5 mennessä eri vaaleissa vaihtelevasti Ruotsalaiselle kansanpuolueelle, Perussuomalaisille ja SDP:lle.[40][41][42][43][44][45][46][47][48] Presidentinvaaleissa 2006 ja 2012 ensimmäisellä ja toisella kierroksella eniten ääniä sai Sauli Niinistö.[49][50][51][52] Niinistö oli myös suosituin ehdokas vuoden 2018 presidentinvaalissa yli 65 prosentin kannatuksella.[53]
.jpg)
Niittykumpu sijaitsee HSL:n joukkoliikenneverkon runkolinjoihin kuuluvan Länsimetron varrella.[54] Kaupunginosassa sijaitsee Niittykummun metroasema ja sen länsirajan tuntumassa, Tapiolan kaupunginosan puolella Urheilupuiston asema.[5]
Kaupunginosaa palvelevat pääliikenneväylät ovat sen läpi kulkeva itä-länsi suuntainen Merituulentie, kaupunginosan eteläpuolella oleva Haukilahteen kuuluva Länsiväylä, sekä länsipuolella oleva Olariin kuuluva Kehä II.[5]
.jpg)
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
