Jeesuksen äiti From Wikipedia, the free encyclopedia
Maria (< m.kreik. Μαρία, María (pidemmästä muodosta Μαριάμ, Mariám) < arameaksi ܡܪܝܡ, Mariam) oli Raamatun evankeliumien mukaan ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen nainen, joka oli Jeesuksen äiti. Uuden testamentin mukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki. Myös Koraanin mukaan Jeesus syntyi neitseestä. Maria oli Raamatun mukaan naimisissa Joosefin kanssa.
| Neitsyt Maria | |
|---|---|
 Sassoferrato: Rukoileva Neitsyt Maria. Noin vuodelta 1650. |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus | juutalainen |
| Lapset | Jeesus |
Suurta skismaa edeltäneessä kristikunnassa Marialle kehittyi suuri teologinen merkitys ja arvostus. Jumalan suunnitelmaan osallistuneen Marian katsottiin olevan tärkeä osa inkarnaation toteutumista, kristittyjen esikuva ja Jeesuksen äitinä erityisasemassa taivaallisessa hierarkiassa. Skisman jälkeen suurelta osin samanlaisen Maria-käsityksen jakavat katolilaiset ja ortodoksit ovat säilyttäneet Marialle keskeisen aseman, kun taas myöhemmissä reformaation synnyttämissä protestanttisissa kirkkokunnissa Maria on tyypillisesti asetettu vaatimattomampaan rooliin.
Uuden testamentin mukaan Maria oli Nasaretista kotoisin oleva juutalainen neitsyt, joka oli kihloissa Joosefin kanssa.[1][2] Marian ja Joosefin kuvataan asuneen yhdessä, mikä oli tuon ajan tapa, sillä kihlaus – avioliittosopimus – oli ratkaiseva, ja loppuseremoniat vähemmän tärkeitä.[3] Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että tämä tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttää messiaan. Maria suostui tehtäväänsä ilmoittaen olevansa ”Herran palvelijatar”. Pian sen jälkeen hän tapasi sukulaisensa Elisabetin,[1][2] joka Pyhän Hengen vaikuttamana kutsui häntä ”naisista siunatuimmaksi” ja ”Herransa äidiksi”,[4] ja Maria lausui kiitosvirren (Magnificat).[1][2]
Maria ja Joosef matkustivat Betlehemiin, missä Jeesus syntyi. Heille ei ollut tilaa majatalossa, ja Jeesus kapaloitiin seimeen.[5] Matteuksen evankeliumissa mainitaan itämaan tietäjien tulleen osoittamaan kunnioitusta Jeesus-lapselle,[6] ja Luukkaan evankeliumin mukaan paikalle tuli paimenia, jotka kertoivat Marialle ja Joosefille saaneensa enkeliltä ilmoituksen Kristuksen syntymästä. Maria ”kätki sydämeensä” tapahtuneen ja ”tutkisteli sitä”.[5]
Maria ja Joosef veivät Jeesuksen Jerusalemin temppeliin. Siellä he kohtasivat Simeonin, joka tunnusti Jeesuksen messiaaksi ja ennusti Marialle kärsimystä.[1][2] He pakenivat Matteuksen evankeliumin mukaan Egyptiin, kun Herodes määräsi Jeesuksen tapettavaksi. Herodeksen kuoltua he asettuivat Nasaretiin.[2]
Maria on mukana ainoassa Jeesuksen myöhempään lapsuuteen ajoittuvassa kertomuksessa,[1] jossa pääsiäisjuhlissa kadonnut 12-vuotias Jeesus löydetään temppelistä keskustelemassa tämän tietämystä ihmettelevien uskonnollisten opettajien kanssa. Maria kysyi Jeesukselta, miksi tämä oli huolta aiheuttaen jäänyt temppeliin, mihin Jeesus vastasi kysymällä: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”. Maria jälleen ”kätki sydämeensä” kaiken tapahtuneen.[7]
Marian mainitaan olleen paikalla muun muassa Jeesuksen suorittaessa ensimmäisen julkisen ihmetekonsa Kaanan häissä ja myöhemmin Jeesuksen tullessa ristiinnaulituksi.[1][2] Jeesus kehotti rakastettua opetuslastaan kohtelemaan Mariaa kuin äitiään.[8]
Jeesuksen kuoleman jälkeen Marian mainitaan olleen mukana rukoilemassa alkukirkon kokoontumispaikassa.[9]
Ilmestyskirjan 12. luvun aurinkoon pukeutunut nainen on vanhastaan samaistettu kirkkoon, mutta mielipiteitä jakavassa, etenkin lännessä esiintyvässä tulkinnassa myös Mariaan.[10][11] Kirkon ja Marian välillä nähdään mystinen yhteys, joka mahdollistaa päällekkäisen tulkinnan.[11]
Kristillisen uskomuksen mukaan jo Vanhassa testamentissa on Mariasta ennustavia kohtia. Keskeinen on Jesajan kirjassa oleva maininta raskaaksi tulevasta naisesta, joka synnyttää Immanueliksi ("Jumala on kanssamme") kutsuttavan pojan.[12] Hepreankielisessä tekstissä naisesta käytetään sanaa alma, jonka perusmerkitys on nuori neito, ja kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa, naista kutsutaan neitsyeksi.[13] Useat tutkijat ovat arvailleet tätä tahattomaksi käännösvirheeksi.[14] Samuel Thomasin mukaan käännös on oikeutettu valinta, joka on yhteensopiva alma-termin useiden merkitysvaihtoehtojen kanssa.[15] Varhaiset kirkkoisät kommentoivat asiaa todeten, että koska tekstin kontekstissa puhutaan profeetallisesta merkistä, sen täytyy tarkoittaa muuta kuin vain tavanomaista nuoren naisen raskautta.[12]
_-_Sacristy_-_Il_Sassoferrato_-_Madonna_in_prayer.jpg)
Mariasta on kirjoitettu myös Raamatun kaanonin ulkopuolisissa apokryfikirjoissa. Merkittävin on 100-luvun puoliväliin ajoitettu Jaakobin protoevankeliumi. Neitseellisen synnyttämisensä lisäksi siinä Marian kerrotaan muun muassa syntyneen Joakimille ja Annalle, kasvaneen temppelissä ja hänen avioliittonsa leskimies Joosefin kanssa olleen epäseksuaalinen sosiaalinen järjestely. Teksti korostaa Marian puhtautta ja Jeesuksen ylevää alkuperää. Kirjan käyttö loppui lännessä 400-luvun jälkeen, missä sen tematiikkaa levisi yhä kuitenkin Pseudo-Matteuksen evankeliumin kautta.[16] Jaakobin protoevankeliumista tai Pseudo-Matteuksen evankeliumista on hyödynnetty joitakin ajatuksia kirkolliseen käyttöön, esimerkiksi ortodoksisen ja katolisen Marian temppeliinkäymisen juhlan vietossa.[16][17] Kokonaiskuvassa apokryfikirjat eivät ole vaikuttaneet kristilliseen Maria-käsitykseen paljoakaan, mutta Mariaa käsittelevien tekstien olemassaolo kertoo varhain vallinneesta kiinnostuksesta Mariaa kohtaan.[17]
Todennäköisesti Maria oli tummahiuksinen ja -silmäinen. Hän puhui arameaa galilealaisella murteella.[18] Apokryfikirjallisuutta ei yleisesti pidetä luotettavana lähteenä,[19] mutta Jaakobin protoevankeliumissa kerrottuja Marian vanhempien nimiä, Annaa ja Joakimia, pidetään mahdollisesti aitona säilyneenä muistona.[20]
Marian ikää hänen tullessaan raskaaksi ei kerrota Raamatussa, mutta sitä on yritetty päätellä tavallisen hänenaikaisensa juutalaisäidin iästä.[21] Muun muassa Mary Joan Winn Leith katsoo juutalaistyttöjen avioituneen tyypillisesti jo pian murrosiän alkamisen jälkeen.[20] Amram Tropperin mukaan Palestiinassa ja läntisessä diasporassa juutalaiset kuitenkin avioituivat yleensä myöhemmässä ikävaiheessa kuin Mesopotamiassa.[22] Joidenkin tutkijoiden näkemyksessä Marian eläessä toisen temppelin myöhäisvaiheen Palestiinassa naispuoliset juutalaiset avioituivat useimmiten teini-iän jälkipuolen ja kaksikymppisyyden alun välillä.[21][22]
Marian teologinen merkitys kytkeytyy ennen kaikkea inkarnaation merkitykseen ja Marian osallisuuteen siinä. Maria ei ole irrallinen hahmo vaan osa kristinuskon kokonaisuutta. Mariaan liittyvät olennaisimmat ajatukset esiintyivät pääosin jo jonkinlaisessa muodossa alkukirkon aikana ja viimeistään 300-luvulla.[23] Nykyisin Marian merkitys näkyy etenkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa, joiden opit Mariasta ovat suurelta osin samanlaiset. Sen sijaan protestanttisessa kristinuskossa Marian roolista on tyypillisesti tehty pienempi.[24]
Maria on Jeesuksen äitinä Jumalansynnyttäjä (Theotokos) tai Jumalanäiti.[25] Termillä on vahva kristologinen merkitys. Jeesus on Sana, Jumalan persoona, joka syntyi Mariasta ihmisenä säilyttäen myös jumaluutensa, johon Maria ei vaikuttanut[26] mutta jota tämän neitseellinen hedelmöittyminen korosti.[27][28]
Suostumalla kuuliaisena Jumalan suunnitelmaan ja synnyttämällä Jeesuksen, joka pelastaa ihmiskunnan Aadamin langettamalta synniltä, Maria ”uutena Eevana” kumoaa alkuperäisen Eevan osallisuuden syntiinlankeamiseen.[29][30] Maria oli aktiivinen ja keskeinen osa pelastushistoriassa.[31] Hänen myöntyminen tehtäväänsä oli käännekohta ihmiskunnalle,[32] jonka kautta hänestä tuli kristinuskon äiti samalla tavalla kuin Jumalan kutsuun vastanneesta Abrahamista oli tullut juutalaisuuden isä.[33] Juutalaisuus kulminoitui Mariassa, ja hänestä tuli ensimmäinen kristitty[34].
Katolisen ja ortodoksisen kirkon mukaan Maria on ikuinen neitsyt,[35][36] mikä liittyy hänen pyhään ja Jumalan yhteyteen keskittyneeseen elämäänsä.[37] Ollakseen valmis jumalalliseen läsnäoloon sisällään hänen täytyi Jumalan puhdistama.[38] Hän pystyi välttämään synnin tekemisen Jumalan armon avulla. Lännessä lähti kehittymään ajatus Marian olemisesta vapaa jo perisynnistä,[39] ja jälkipatristisella ajalla Conceptio immaculata -oppi virallistettiin katolisessa kirkossa[40], kun taas idän kirkkoisät eivät jakaneet opille tarvittavaa samanlaista käsitystä perisynnistä[32].
Maria on kristittyjen esikuva.[41] Keskeisestä asemastaan huolimatta hän on nöyrä Jumalan palvelija.[42] Hänenkin pelastumisensa oli riippuvainen Kristuksesta.[43] Kristittyjen tulee pyrkiä olemaan hengellisesti sitä, mitä Maria oli konkreettisesti.[44] Samoin kuin Sana kasvoi Mariassa käytännön tasolla, kasvaa Sana myös kristittyjen sielussa.[45] Marian esikuvallisuus korostuu askeettista elämää viettäville kristityille, ja luostariliikkeiden kasvu oli olennaisesti Neitsyt Marian antaman esimerkin innoittamaa.[46] Maria rinnastetaan kirkkoon. Maria synnytti Kristuksen, ja kirkko synnyttää Kristuksen vaikutusta. Kirkkoa on pidetty myös mystisesti Kristuksen ruumina, ja Maria on täten hänen äitinään kristittyjen hengellinen äiti.[47]
Marian ruumis otettiin taivaaseen,[35] missä Maria on taivaallinen valtiatar.[48] Hän on pyhimysten hierarkian huippuna, osa ihmiskuntaa mutta lähempänä Jumalaa kuin muut ihmiset.[49] Marialla on erityinen välittäjän rooli,[50] jossa hän rukoilee ihmisten puolesta[51].
_-_bg.jpg)
Marian kunnioittamisen juuret ovat näkyvissä jo Uudessa testamentissa ensimmäisellä vuosisadalla.[52][53] Laajemmasta Maria-hurskaudesta on todisteita 100-luvun puolivälistä lähtien:[54] tästä eteenpäin alkaa hiljalleen esiintyä mariaanista apokryfikirjallisuutta, opetusta, rukousta [55][23] ja taidetta.[23] Ennen 300-lukua[55] ensimmäiset kirkkoisät kirjoittivat Mariasta vielä suhteellisen vähän, mutta he osoittivat tätä kohtaan korostuvan kunnioittavaa asennoitumista. Puutteellisesta todistusaineistosta jää epäselväksi, milloin Marian kunnioittamista alkoi esiintyä liturgisessakin yhteydessä.[23] Varhaista näyttöä tästä on 300–400-lukujen taitteesta.[56]
Muiden muassa Stephen Benko ja Pieter Willem van der Horst[57] ovat ehdottaneet, että Marian kunnioitus on jatkoa Välimeren alueella esiintyneelle naisjumalien palvonnalle. Tätä käsitystä on myös vastustettu. Stephen J. Shoemakerin mukaan sen taustalla on ollut sellaista joidenkin ilmiöiden kristinuskosta pakanallisuudeksi erottamista, jota kasvavan näkemyksen mukaan pidetään perusteettomana, ja Shoemaker, Jonathan Z. Smith sekä Peter Brown katsovat myös puolueellisten asenteiden vaikuttaneen siihen.[58]
Katolisessa kirkossa Marialla (myös Madonna; ital. ma donna ’minun rouvani’) on keskeinen asema. Suurin osa maailman katolisista kirkoista onkin omistettu Neitsyt Marialle. Lisäksi maailman jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle omistettu alttari, jolla on Mariaa esittävä kuva tai veistos.
Katolisessa kirkossa Maria mainitaan kolmesti päivässä rukoillussa Angelus-rukouksessa sekä esimerkiksi hetkipalveluksen yhteydessä käytetyissä rukouksissa Alma Redemptoris Mater, Ave Regina Caelorum, Regina Coeli ja Salve Regina. Muita mariaanisia rukouksia ovat ruusukko ja sen yhteydessä käytettävä Loreton litania.[59]
Theotokiat eli hymnit Jumalansynnyttäjälle ovat olennainen osa ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksia, ja Maria Jumalansynnyttäjä on uskonnollisista hahmoista tärkein Kristuksen jälkeen.[60] Enkelit ovat ortodoksisessa kirkossa pyhimysten arvojärjestyksessä kolmantena, ja Maria onkin julistettu myös ”enkelten kuningattareksi”.[60] Ortodoksien mukaan Maria on koko luomakunnan yläpuolella, joskaan ei jumalallinen.[61] Katolisen kirkon Marian taivaaseen ottamisen sijasta ortodoksit viettävät Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa.[62]
Ortodoksit kunnioittavat Mariaa hymnien, ylistyksen, liturgisen runouden ja ikonien muodossa. Eräs suosituimmista ortodoksiakatistoksista, jota kutsutaan usein vain Akatistoshymniksi, on omistettu Marialle,[63] kuten myös viisi ortodoksisen kirkon kahdestatoista suuresta juhlasta.[62] Suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina vietettävä ortodoksisuuden sunnuntai yhdistää Neitsyt Marian suoraan Jumalansynnyttäjäksi ikonien kunnioituksen avulla.[64] Jumalansynnyttäjää kuvaavat ikonit liittyvät useisiin muihinkin ortodoksijuhliin.[60] Monet Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlaan liittyvät hymnit ja ikonit perustuvat Jaakobin protoevankeliumiin.[65]
Protestantit eivät kunnioita pyhimyksiä samalla tavoin kuin esimerkiksi katolilaiset ja ortodoksit. Katolilaisista poiketen he uskovat, että Maria oli Jeesuksen äiti, mutta vain Jumalalle omistautunut tavallinen nainen.[66] Siksi nykypäivän protestanttisilla kirkkokunnilla ei ole Maria-kulttia, mariaanisia juhlia, pyhiinvaelluksia, Maria-taidetta eikä -musiikkia. Katolisen kirkon tavat ja uskonkäsitykset saatetaankin tyrmätä yksinomaan sen Maria-kultin vuoksi. Reformoidun teologin Karl Barthin mukaan ”katolisen kirkon harhaoppisuus on sen mariologiassa”.[67]
Jotkut varhaiset protestantit kunnioittivat Mariaa. Martti Luther kirjoittaa: ”Maria on täynnä armoa ja julistettu täysin synnittömäksi. Jumalan armo täyttää hänet kaikella hyvällä ja estää hänessä kaiken pahan.”[68] Vuonna 1532 Luther kuitenkin lakkasi viettämästä Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivää ja samalla myös tukemasta Marian puhtausajatusta.[69] Jean Calvinin sanoin ”Ei voida kieltää, että Jumala soi Marialle suurimman kunnian valitessaan hänet Poikansa Äidiksi.”[70] Hän kuitenkin kielsi ankarasti ajatuksen siitä, että kukaan muu kuin Kristus voisi toimia ihmisen puolestapuhujana.[71]
Koska sekä Luther, Calvin että Ulrich Zwingli kunnioittivat Mariaa 1500-luvulla Jumalan äitinä, varhaiset protestantitkin pitivät häntä suuressa arvossa. He kuitenkin arvostelivat katolista kirkkoa siitä, että se piti Neitsyt Mariaa pyhänä. Kun Maria-kultti yhdistettiin Trenton kirkolliskokouksen jälkeen 1500-luvulla katolisiin, protestanttien kiinnostus Mariaa kohtaan väheni. Valistusajalla protestanttisten kirkkojen kiinnostus Mariaa kohtaan lähes katosi, vaikka anglikaanit ja luterilaiset kunnioittivatkin häntä yhä.[66]
1900-luvulla protestanttien näkemys katolisen kirkon Neitsyt Marian taivaaseenastumisdogmista kuitenkin muuttui. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen ekumeeniset erot alkoivat pienentyä ja protestantit alkoivat osoittaa kiinnostusta mariaanisiin aiheisiin. Katolilaiset ja protestantit pitivät vuosina 1997 ja 1998 ekumeenisia vuoropuheluit. Silti suurin osa protestanteista kiinnittää edelleen vain vähän huomiota mariaanisiin aiheisiin ja uskoo, että ne haastavat sola scriptura -käsityksen.[66]
Neitsyt Maria mainitaan Koraanissa 34 kertaa.[72] Koraani sisältää evankeliumeihin ja apokryfikirjallisuuteen sisältyviä kertomuksia Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, joihin Maria liittyy. Kertomusten yksityiskohdat poikkeavat Raamatusta.[73][74]
Kristillinen kirkko on vanhoista ajoista viettänyt vuosittain useita juhlapäiviä Neitsyt Marian kunniaksi. Monia niistä vietetään samana päivänä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, joskin kirkkokunnat saattavat nykyisin käyttää niistä toisistaan poikkeavia nimiä. Lisäksi eräät ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juhlapäivien ajankohtien määrittämiseen vanhaa juliaanista ajanlaskua, jolloin ne ovat 13 päivää myöhemmin.lähde?
Protestanttiset kirkot ovat hylänneet Raamattuun perustumattomina muut Marian juhlapäivät paitsi Marian ilmestyspäivän.[75] Suomessa monet muutkin niistä olivat kuitenkin almanakassa vielä 1900-luvun alussa, joskaan ne eivät enää reformaation jälkeen olleet kirkollisia juhlapäiviä. Nykyisinkin Maria-nimen eri muunnelmien nimipäivät ovat enimmäkseen 2. heinäkuuta ja 15. elokuuta, jotka molemmat ovat vanhoja Marian juhlapäiviä.[75]
Marian ilmestyspäivä on alkujaan 25. maaliskuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen joulua. Sitä vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä. Juhlapäivää vietetään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta vuonna 1955 se siirrettiin sunnuntaihin.[76] Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa se on yhä alkuperäisenä ajankohtanaan.lähde?
Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko viettävät Marian kuoleman tai taivaaseen ottamisen muistopäivää 15. elokuuta, mutta niillä on eri käsitys juhlan merkityksestä. Katolisen kirkon käsityksen mukaan Maria otettiin ruumiineen taivaaseen, mikä vuonna 1950 julistettiin dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa ei tällaista dogmia ole, mutta sekin viettää päivää suurena juhlapäivänä, jonka täydellinen nimi on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä.[77] Siitä käytetään myös lyhempää nimeä Uspenie. Päivää vietetään pyhäpäivänä monissa Etelä-Euroopan maissa.lähde? Italiassa Ferragosto eli 15. elokuuta on kesän huipennus, joka osuu italialaisten lomakauteen.lähde? Suomalaisessa almanakassa päivälle on sijoitettu useita Maria-nimen muunnelmia kuten Marja, Marjatta, Marjaana ja Marjo. Kansanomaisesti päivää on nimitetty jälki-Maariaksi[75].
Marian syntymäpäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 8. syyskuuta.
Katolisessa kirkossa on useita Marialle omistettuja juhlapäiviä. Muun muassa uudenvuodenpäivä on nykyisin omistettu Neitsyt Marialle.[78]
Katolinen kirkko vietti 1200-luvulta lähtien 2. heinäkuuta visitatio Mariae -nimistä juhlaa sen vierailun muistoksi, jonka Maria Luukkaan evankeliumin mukaan teki sukulaisensa Elisabetin, Johannes Kastajan äidin luona.[75][79]. Vuonna 1970 katolinen kirkko siirsi juhlapäivän toukokuun 31. päivään[80]. Vanhoissa suomalaisissa almanakoissa heinäkuun 2. päivän nimenä on ollut Marian etsikkopäivä tai Marian käyntipäivä. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[81] Suomalaisessa kansanperinteessä päivä on tunnettu Heinä-Maarian tai Kukka-Maarian nimellä[75]. Nykyään päivä on Marian ja nimen useiden muunnelmien nimipäivä.
Marian perisynnittömän sikiämisen päivää vietetään katolisessa kirkossa 8. joulukuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen hänen syntymäpäiväänsä. Muutamissa katolisissa maissa, kuten Italiassa, päivä on myös virallinen pyhäpäivä.
Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla (ven. pokrova) on ortodoksinen juhla, jota vietetään 1. lokakuuta. Sen aihe liittyy legendaan näystä, jossa Maria tuli temppeliin ja levitti säteilevän huntunsa suojelemaan seurakuntaa.[77]
Neitsyt Marian temppeliin käynnin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa 21. marraskuuta sen muistoksi, että legendan mukaan Maria saapui kolmivuotiaana temppeliin ja vietti siellä 11 vuotta.[82]
.jpg)
Maria on ollut laajasti kulttuuriin, esimerkiksi kuvataiteeseen ja musiikkiin, vaikuttanut hahmo.[83][84] Marian kulttuurinen vaikutus näkyy myös uskonnon ulkopuolella.[84]
Marian kunnioitus katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on synnyttänyt paljon kirkkomusiikkia,[85] maalauksia ja veistoksia. Suosittuja aiheita ovat olleet muun muassa Marian ilmestys (Annunziata) ja Madonna ja lapsi.
Läntisessä ja itäisessä kristikunnassa on ilmoitettu Marian ilmestyneen ihmisille. Marian on kerrottu antaneen ilmestyksissään ohjeita tai kehotuksia. Väitettyihin ilmestyksiin suhtaudutaan varauksella, mutta osa niistä on saanut kirkolta vahvistuksen.[86]
Varhaisin tunnettu ilmoitus Marian ilmestyksestä on 200-luvulta. Kuuluisia mariaanisia ilmestyksiä ovat olleet esimerkiksi Fátiman, Lourdesin[35] ja Guadalupen tapaukset.[87]
Suomessa on lukuisia Marialle nimettyjä keskiaikaisia kirkkoja tai rakennusvaiheensa vuoksi sakariston asteelle jääneitä kirkon osia.lähde? Turun naapurina oli vuoteen 1967 asti Maarian kunta, jonka nimi johtuu Räntämäellä sijainneesta keskiaikaisesta Maarian kirkosta.lähde?
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kristinuskon alettua vahvistaa otettaan Suomesta käsitykset Neitsyt Mariasta nivoutuivat pakanallisiin käsityksiin. Mariasta kerrottiin paljon paikallisia tarinoita, joissa ympäristö, henkilöt ja tavat olivat suomalaisia. Usein hänen käsitettiin eläneen jossain lähistöllä. Kalevalassakin Marjatta on paimentyttö, joka tulee raskaaksi puolukasta, synnyttää saunassa ja rukoilee Ukko ylijumalaa synnytystuskissaan. Lopulta hän synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Kaukomieli tai Kaukamoinen ja joka perii kaiken vallan tai kaiken rahan Karjalassa tai Kainuussa. Varsinaisen kristillisen Marian kanssa yhteistä tällä suomalaisella hahmolla on vain joissain yleisimmissä asioissa, kuten että kumpikin tuli raskaaksi neitsyenä ja synnytti merkittävän pojan.
Omaperäinen käsitys Mariasta oli vallitseva Karjalassa vielä 1800-luvulla. Maria koettiin maaäidiksi tai ihmisten kantaäidiksi. Loitsijalle Maaria oli henkiolento, jota puhuteltiin omana äitinä. Helläksi ja hoivaavaksi ajatellun Maarian apua pyydettiin varsinkin sairaita parannettaessa. Marian ajateltiin toisinaan edeltäneen kristinuskoa, sillä hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Kun runonlaulajalta kysyttiin, ketä hänen esivanhempansa palvoivat ennen kristinuskoa, hän vastasi runomitassa: ”Vaka vanhaa Väinämöistä ja neitsyt Maariaa emoista”. Käsitys vastaa Martti Haavion käsitystä siitä, että kansanomaisesti Väinämöistä pidettiin Jeesuksen isänä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
