Kuivasjärvi (Parkano)
järvi Parkanossa From Wikipedia, the free encyclopedia
Kuivasjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Parkanossa Kuivasjärven kylässä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kuivasjärven valuma-alueeseen, jonka keskusjärvi se on. Kuivasjärven ympäristö muodostaa Kuivasjärven lähialueen, jonka sadanta päätyy suoraan järveen.[2][1]
| Kuivasjärvi | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Parkano |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Kuivasjärven valuma-alue (35.56) |
| Laskujoki | Kuivasjoki [1] |
| Järvinumero | 35.561.1.004 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 136 m [1] |
| Rantaviiva | 24,5217 km [2] |
| Pinta-ala | 6,37047 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0224501 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 3,52 m [2] |
| Suurin syvyys | 15,74 m [2] |
| Valuma-alue | 172 km² [3] |
 Kuivasjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Järven pituus on 7,1 kilometriä, leveys 1,8 kilometriä ja sen pinta-ala on 637 hehtaaria. Se sijaitsee Parkanon keskustasta 12 kilometriä pohjoiseen ja se jää valtatien 3 ja Tampere–Seinäjoki-radan väliin. Suurin laskujoki on Vatajanjoki, joka laskee Vatajanjärvestä. Muita laskuojia ovat pohjoiseen laskeva Luoma eli Vääräjoki, jonka valuma-alueella sijaitsee Liesilampi, idästä laskeva Kakkurinlammen laskuoja, eteläpuolelta laskeva Nivusjärven valuma-alueen laskuoja sekä kahden lammen, nimittäin Kivilammen ja Lokalammen, omat laskuojat. Monet pikkuojat tuovat suo-ojien vettä ja myös muutamilta pelloilta laskee järveen pieniä ojia.[1] Valuma-alueen pinta-alasta noin 30 % on suota, joista pieni osuus on turvetuotannossa. Yli puolet valuma-alueesta on metsää ja noin 10 % on peltoa. Järven oma laskujoki on Kuivasjoki, joka lähtee järven eteläpäästä Nivuslahden vierestä.[4]
Saaria on 15, vain yksi on yli hehtaarin kokoinen ja 13 saarta on alaltaan aarin ja hehtaarin väliltä. Suurin saari on Saarelansaari, joka on 650 metriä pitkä ja 300 metriä leveä, ja sillä on kaksi vapaa-ajan asuntoa. Niinilahdessa sijaitsee Koppisaari, joka on asumaton saari. Myös Vatajanjoen suistossa on saari, joka näyttää jäävän haarautuneen joensuun sisälle. Saarten yhteenlaskettu pinta-ala on 15 hehtaaria ja saarten rantaviivan yhteispituus on kolme kilometriä. Järven pohja on luodattu. Sen mukaan järvi on melko matala lukuun ottamatta joitakin syviä kohtia, jotka kasvattavat järven keskisyvyyttä merkittävästi. Saarelansaaren edustalla on laaja yli 10-metrinen syvänne, joka jatkuu lähes Niininiemelle asti. Järven syvin kohta on noin 16 metriä syvä.[2][1]
Rantaviivan kokonaispituus on 24,5 kilometriä, mihin sisältyy myös saarten rantaviivat. Suurin osa rannoista ovat metsää, mutta välistä pilkistää kaikkialla pieniä peltoja. Pohjoispäässä sijaitsee Kuivasjärven kylä, länsirannalla Vatajanjoen suussa sijaitsee Pihlajankylä ja eteläpäässä Lamminkosken kylä. Valtatie 3 ohittaa järven keskimäärin puolen kilometrin etäisyydeltä kulkien järven länsipuolta. Parkanon ja Kihniön välinen raja kulkee järvestä pari kilometriä itään.[2][1]
Järven yleistila
Järvi on ennen vanhaan ollut hiekkapohjainen, mutta nykyään järvenpohjaa peittää mutakerrostuma. Veden happamuustaso (pH) järveen laskevissa joissa ja ojissa on hapanta (pH on 5,1–6,0). Järvessä happamuustaso on optimaalinen eli 6–8, mutta se vaihtelee suuresti syvyyden ja sijainnin mukaan. Veden laatukriteetit virkistyskäytön kannalta ovat välttävän ja tyydyttävän välillä.[3][5]
Ravinnekuormitus
Järven ravinnekuormituksesta 40 % on maatalouden ja 10 % turvetuotannon aiheuttamaa. Turvetuotanto aiheuttaa myös veden värjäytymistä ja yhdessä metsäojituksien kanssa nämä aiheuttavat kiinteän aineksen kulkeutumista järveen. Vesi oli vuonna 2014 sameaa ja veden näkösyvyys oli 60–70 senttimetriä.[3][4]
Veden hapen kylläisyysaste on ollut päällysvedessä keskimäärin 78 % ja alusvedessä 40 %. Kokonaisfosforipitoisuudet ovat 2000-luvulla vaihdelleet välillä 40–56 mikrogrammaa litrassa (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 812–904 μg/l. Mittaukset eivät ole kaikilta osin olleet säännöllisiä, mutta ne ovat suuntaa antavia.[3][4]
Noin 90 % fosfori- ja typpikuormituksesta sekä 95 % kiintoainekuormituksesta saadaan Vatajanjoesta. Toiseksi eniten kuormitusta tulee Vääräjoesta. Haja-asutuksen osuus fosforipäästöistä on 15 %. Vuonna 2014 ravinnetilanne kartoitettiin uudelleen. Fosforipitoisuus säilyi pintavesissä suurena myös elokuussa (12 μg/l) ja erityisen suuri se oli alusvedessä (65–74 μg/l). Fosforin kuormitus johtuu ilmeisesti sekä ulkoisesta että sisäisestä kuormituksesta.[3][4]
Vuoden 2014 elokuun mittauksissa todettiin selvä harppauskerros 6–7 metrin syvyydessä. Harppauskerroksen alapuolella veden lämpötia oli 2 °C ja järven syvimmässä syvänteessä hapen kylläisyysaste oli alle 10 % eli alusvedessä oli happikato. Matalammassa pohjoissyvänteessä happikatoa ei samaan aikaan ollut. Happikatoa on esiintynyt 2000-luvulla muutaman kerran.[3][4]
Vesikasvillisuus
Nykyään (vuonna 2015) järven vesikasvillisuus muodostaa kapean vyöhykkeen, joka seuraa järven rantoja. Osa rannoista on ilman tätä kasvillisuusvyöhykettä, mutta eniten sitä on suojaisissa lahdissa. Järven selällä kasvillisuutta on vain satunnaisesti ja silloinkin siimapalpakkoa. Rantavyöhykkeellä on pääasiassa järvikortetta ja järviruokoa. Korte keskittyy lähinnä lahtiin, joissa on myös ulpukkaa, ratamosarpiota ja ahvenvitaa.[3]
Vääräjoen suistossa rantakasvillisuusvyöhyke on 200 metriä leveä. Rannan lähellä kasvavat luhtasara, pullosara, vesisara, viitakastikka sekä hieman ratamosarpiota ja osmankäämiä. Avoveden lähellä kasvaa järvikortetta tai järvikaislaa. Avovedessä kasvaa kilpukkaa ja ahvenvitaa. Nämä havainnot viittaavat pitkälliseen Vääräojan tuomaan ravinnekuormitukseen ja sedimentaatioon. Lahden ranta on luhtaa, jossa kasvaa pajukkoa.[3]
Kalat ja muut eläimet
Kalastotutkimuksista ei ole tietoa. Järvessä elää runsaana hauki ja kuha. Lahna on suhteellisen uusi tulokas.[6] Järven pohjoispään Aholanlahdella, Saarelansaaren salmen rannoilla ja Niinilahdella elää viitasammakoita.[7]
Kuivasjärven kalastusosakunta ry on tilannut järvelle kunnostussuunnitelman, joka valmistui vuonna 2009. Hakemus kunnostushankkeelle jätettiin aluehallintovirastolle vuonna 2011. Suunnitelmassa esitettiin ylisyöksypadon rakentamista, jolla nostettaisiin alivedenkorkeutta 40 senttimetriä. Suunnitelmassa esitettiin myös Saarelansaaren salmen, Aholanlahden, Niinilahden ja järven luusuan ruoppaamista. Myös kasvillisuutta alettaisiin niittää. Vedenpinnan nostamisella toivotaan järven happitalouden kohentuvan, kasvillisuuden vähentyvän, linnuston ja kalaston elinmahdollisuuksien lisääntymistä ja järven ranta-asukkaiden virkistysmahdollisuuksien parantumista.[8]
Kunnostustoimintaa järjestämään perustettiin 8.8.2013 Kuivasjärven kansanliike. Nimi muutettiin 13.8.2015 ja se on nyt Pro Kuivasjärvi ry.[9]
Vanhoissa Parkanon ja Kihniön pitäjänkartoissa (joita tehtiin pääasiassa 1840–1870-luvuilla) Kuivasjärvi on kuvattu hyvin. Niissä Saarelansaari oli nimeltään ”Isosaari” ja se oli silloin nykyistä lyhyempi saari. Kuivasniemeä kutsuttiin silloin ”Talasniemeksi”. Pohjoisrannan lahdenpohja ulottui silloin Aholan talon sivulle asti. Eteläpäässä järveä Kariniemi oli nykyistä puolta lyhyempi. Mainitut erot nykykarttoihin voidaan selittää myöhemmin toimitetulla järvenlaskulla.[10]
Järven vedenpintaa on laskettu vuonna 1904 [6] noin metrin verran perkaamalla Kuivasjoen pohjaa saman verran. Toimenpide on mataloittanut järveä reilusti niin, että esimerkiksi Pikkusaari maatui kiinni mantereeseen, ja pohjoispäässä Aholanlahti on lyhentynyt. Pohjoispään autotie kulkee tällä vesijättömaalla.[3][8]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
