putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Ulpukka eli isoulpukka (Nuphar lutea) on Euraasiassa tavattava keltakukkainen vesikasvi.[2] Se kasvaa kaikenlaisissa vesissä pikkulammista, järvistä ja puroista murtovetisiin merenlahtiin saakka. Isoulpukka on Suomessa varsin yleinen aina napapiirin korkeudelle saakka. Isoulpukka muistuttaa paljon toista Suomessa tavattavaa ulpukkalajia, pienikokoisempaa konnanulpukkaa. Isoulpukka on lievästi myrkyllinen ja vaikuttaa syötynä verenpainetta alentavasti.
Ulpukka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Nymphaeales |
Heimo: | Lummekasvit Nymphaeaceae |
Suku: | Ulpukat Nuphar |
Laji: | lutea |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Ulpukan juurakko on vaakasuora, pitkähkö ja 3–7 cm paksu. Lehdet ovat korvakkeettomia ja niiden ruotien kaikki ilmaontelot ovat samankokoisia. Uposlehtien lapa on pyöreähkö ja kurttuinen. Kelluslehtien ruoti on litteähkön kolmikulmainen. Lehtien lapa on pitkänpyöreä, kooltaan 13–30 × 8–20 cm, kalju ja molemmin puolin vaaleanvihreä. Lehtilavan suonet ovat näennäisen halkihaaraisia ja päättyvät lehtilaitaan. Kukka on keltainen, pallomainen ja 4–6 cm leveä. Verhiö on viisi- tai joskus harvoin kuusilehtinen. Ulommat verholehdet ovat ulkopinnalta vihreitä, sisemmät molemmin puolin keltaisia. Terälehtiä on 15–20 kappaletta ja ne ovat noin kolmasosan verholehtien pituudesta. Emin sikiäin on kehänpäällinen. Emin "kärsämäinen" luottilevy on väriltään keltainen, 7–13 mm leveä, pyöreä ja pyöreäreunainen. Luottisäteitä on 12–20 kappaletta, mutta ne eivät ulotu luottilevyn reunaan saakka ja eivät ole koholla sen pinnasta. Suomessa ulpukka kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä kypsyy vedenpinnalla ja sen sisällä on 4–5 mm pitkiä siemeniä.[3] Kukinto tuoksuu uutena makealta ja hieman pistävältä, vanhenevana hieman mädältä. Ulpukan lehdet kestävät virtausta paremmin kuin lumpeen.[4] Toisin kuin lumme, ulpukka pärjää hiljalleen virtaavissakin vesissä.[5]
Ulpukka muistuttaa paljon toista Suomessa tavattavaa ulpukkalajia, pienikokoisempaa konnanulpukkaa (N. pumila). Lajit risteytyvät helposti keskenään. Risteymä tunnetaan nimellä pohjanulpukka (N. lutea × pumila), ja se on varsinkin Pohjois-Suomessa jopa kantalajejaan yleisempi.[2][6]
Kaikki ulpukat ovat lievästi myrkyllisiä ja niiden vaikuttavat aineet ovat alkaloidit nufariini ja desoksinufariini. Koko kasvi on myrkyllinen mutta erityisesti sen juurakko. Nufariini vaikuttaa atropiinin ja papaveriinin tavoin kouristuksia laukaisevasti ja verenpainetta alentavasti. Desoksinufariini vaikuttaa myös verenpainetta alentavasti ja sen lisäksi aiheuttaa kouristuksia.[7]
Ulpukkaa tavataan lähes koko Euroopassa aivan eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu Euroopasta Keski-Siperiaan sekä Turkin kautta Israeliin ja Pohjois-Iraniin asti.[8] Suomessa ulpukka kasvaa alkuperäisenä ja varsin yleisenä aina napapiirin korkeudella saakka. Vain aivan pohjoisimmasta Lapista laji puuttuu kokonaan.[9]
Ulpukka on vaatimaton kasvupaikkansa valinnassa ja kelpuuttaa kaikenlaiset vedet pikku lammista, järvistä ja puroista murtovetisiin merenlahtiin saakka.[2] Se kasvaa tavallisesti rantamatalasta runsaan kahden metrin syvyyteen asti kelluslehtisenä, syvemmällä vain uposlehtisenä.
Ulpukan lehtiä syövät muun muassa järvikoisan toukat.[10]
Ulpukan juurakkoja on kasvin myrkyllisyydestä huolimatta käytetty pula-aikoina hätäravintona.[8] Se on vanha rohdoskasvi, jolla on lumpeen tapaan rauhoittavia vaikutuksia.[11]
Suomessa erityisesti ulpukan hedelmän "kärsämäinen" tai "possumainen" muoto on näkynyt kasvin kansanomaisissa nimissä. Pohjanmaalla sitä on kutsuttu jokipossuksi. Muita nimiä ovat muun muassa hilpukka, klupukukka, kärsäkukka, piikapumppuinen, poikapulpukka, plumppu, pumppula, siankärsä, sianmollonen ja sianupponen. Ulpukasta on johdettu myös naisen etunimi Ulpu.[10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.