ihmisen valtimoissa oleva paine From Wikipedia, the free encyclopedia
Verenpaine tarkoittaa ihmisen suurimmissa valtimoissa olevaa painetta. Verenpaineen suhteellisen säännöllisesti jatkuva muutos pitää veren liikkeessä, ja sitä ylläpitää sydän.
Verenpaineen arvo vaihtelee sydämen pumppauksen tahdissa. Suurimmillaan se on sydämen puristaessa verta valtimoihin. Tätä kutsutaan yläpaineeksi eli systoliseksi paineeksi. Alimmillaan paine on supistusten välissä, jolloin sydän lepää. Tätä paineen pienintä arvoa kutsutaan alapaineeksi eli diastoliseksi verenpaineeksi.
Verenpaine ilmoitetaan muodossa systolinen/diastolinen elohopeamillimetriä (mmHg).
Keskimääräinen verenpaine on maailmanlaajuisesti, ikävakioituna, pysynyt vuosina 1975–2015 käytännössä samana. Miehillä noin 127/79 mmHg ja naisilla noin 122/77 mmHg, vaikkakin nämä keskiarvot peittävät niistä eriävät melko suuret alueelliset kehityssuuntaukset.[1] Vuonna 2017 tehdyn FinTerveys-tutkimuksen mukaan kaikkien 30 vuotta täyttäneiden suomalaisten miesten verenpaineen keskiarvo oli 137/81 mmHg ja naisten 133/78 mmHg. Verenpaine oli 30–64-vuotiailla miehillä keskimäärin 133/83 mmHg ja naisilla 127/79 mmHg. Miehillä, jotka olivat täyttäneet 65 vuotta, verenpaineen keskiarvo oli 143/78 mmHg ja naisilla 146/77 mmHg.[2]
Systolinen verenpaine kohoaa suurimmalla osalla ihmisistä 40 ikävuoden paikkeilla. Kohoaminen johtuu osittain siitä, että valtimot jäykistyvät iän myötä.[3] Luonnonkansoilla ei ole kuitenkaan havaittu tällaista kehitystä ainakaan kovin voimakkaana.[4]
Lievä tai kohtalainen kohonnut verenpaine ei itsessään yleensä vaikuta henkilön toimintakykyyn ja hoito on pääasiassa lääkehoitoa, mutta siihen kuuluvat myös mahdollisen ylipainon pudottaminen, kolesterolin laskeminen ja liikunta. Ellei verenpaine laske hoidon myötä, lääkitystä on täydennettävä ja on selvitettävä, mitkä vaihtoehtoiset syyt voivat kohottaa verenpainetta. Työterveyslaitoksen ohjeistuksen mukaan kohonnut verenpaine ei itsessään anna aihetta sairauslomaan.[5]
Matala verenpaine eli hypotensio ei aiheuta välttämättä mitään oireita, mutta se voi aiheuttaa myös suurta toimintakyvyn alenemaa häiritessään aivojen ja muiden elimien verenkiertoa ja hapensaantia. Yleisimpiä matalan verenpaineen aiheuttamia oireita ovat väsymys, voimattomuus, keskittymiskyvyttömyys, unihäiriöt ja palelu.[6]
Riski sydän- ja verisuonitauteihin kasvaa asteittain verenpaineen ylittäessä 115/75 mmHg.[7]
Kohonnut verenpaine vahingoittaa aivojen valkoista ainetta ja aiheuttaa aivoinfarkteja ja muita verenkiertohäiriöitä sekä heikentää aivojen toimintaa.[8]
Noin puolella yli 30-vuotiaista suomalaisista on kohonnut verenpaine, joten jo kolmikymmenvuotiaiden pitäisi seurata verenpainettaan.[8]
Matala verenpaine voi olla jopa hyödyllinen, koska valtimotaudin riski on tällöin alempi. Se voi kuitenkin aiheuttaa huimausta seisomaan noustaessa. Jos tätä tapahtuu häiritsevän paljon, kannattaa hakeutua lääkäriin.[9]
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen vähentää systolista verenpainetta keskimäärin 11 yksikköä ja neljän kilon laihtuminen neljä yksikköä. Vähentämällä suolaa ja syömällä lisäksi runsaasti hedelmiä ja vihanneksia voi alentaa verenpainetta yhteensä noin viisi yksikköä. Yksittäiset lääkkeet alentavat verenpainetta yleensä vain muutaman yksikön.[3]
Lepoverenpaine saattaa vaihdella päivän aikana 30–40 yksikköä. Aamulla verenpaine on yleensä suurempi kuin illalla.[3] Lääkärin mittaama luku on yleensä korkeampi kuin kotona mitattu potilaan jännityksen vuoksi. Siksi diagnoosi vaatii 4–7 päivän ajan kaksoismittauksia aamuin illoin. Näiden keskiarvon perusteella diagnosoidaan kohonnut verenpaine.[10] Jos potilaalla epäillään olevan kohonnut verenpaine, tehdään mittaukset lääkärin tai terveydenhoitajan luona useana eri päivänä lyhyehkön ajanjakson sisällä. Koska mittaustilanne saatetaan kokea niin jännittävänä, että se nostaa verenpainetta, suositellaan yhä useammin kotimittauksia. Verenpaineen voi mitata kotona yksinkertaisella verenpainemittarilla viiden minuutin paikoillaanistumisen jälkeen.[11]
Mitattaessa käden asento voi muuttaa mittauksen tulosta. Kliinisessä kokeessa vertailtiin kolmea tapaa: käsi vapaasti sylissä, käsi tukemattomana sivulla ja käsi levossa pöydällä. Kaksi muuta tapaa antoivat korkeammat arvot kuin käsi pöydällä.[12] Mittaus vaatteen päältä voi nostaa mittauksen tulosta jopa 50 mmHg. Muita mittauksen tuloksia nostavia tekijöitä ovat puhuminen, täysi virtsarakko ja tupakointi ennen mittausta. Automaattisten mittauslaitteiden välillä on myös eroja. Mitattavan henkilön pitäisi olla mittauksen aikana rauhallisessa tilassa ja istua suorassa selkä selkänojaa vasten, sekä jalat tasaisesti lattiaa vasten ristimättä jalkoja.[13]
| Luokka | Systolinen/yläpaine (SVP), mmHg | Diastolinen/alapaine (DVP), mmHg |
|---|---|---|
| Ihanteellinen | < 120 | < 80 |
| Normaali | 120–129 | 80–84 |
| Korkea normaali | 130–139 | 85–89 |
| Lievästi kohonnut | 140–159 | 90–99 |
| Kohtalaisesti kohonnut | 160–179 | 100–109 |
| Huomattavasti kohonnut | ≥ 180 | ≥ 110 |
| Hypertensiivinen kriisi | ≥ 200 | ≥ 130 |
| Taulukossa tummennetulla alueella olevat luokitellaan kohonneeksi verenpaineeksi. | ||
Taulukko näyttää uusimman (2018) ESC- ja ESH-järjestöjen sekä uusimman (2020) Käypä hoito -suosituksen vastaanottomittauksiin perustuvan verenpaineluokittelun.[14][15] Yhdysvalloissa American Heart Association -järjestöllä oli samanlaisiin arvoihin perustuva taulukko,[16] kunnes vuonna 2017 se muutti verenpaineluokittelun arvoja niin, että suuremmalle osalle ihmisistä luokitellaan kohonnut verenpaine.[17][18]
| Luokka | Systolinen/yläpaine (SVP), mmHg | Diastolinen/alapaine (DVP), mmHg |
|---|---|---|
| Normaali | < 120 | < 80 |
| Koholla | 120–129 | < 80 |
| Kohonnut verenpaine, 1 aste | 130–139 | 80–89 |
| Kohonnut verenpaine, 2 aste | ≥ 140 | ≥ 90 |
| Hypertensiivinen kriisi | > 180 | > 120 |
| Taulukossa tummennetulla alueella olevat luokitellaan kohonneeksi verenpaineeksi. | ||
1970-luvulla systolisen verenpaineen normaaliarvo laskettiin lisäämällä henkilön ikään sata.[3]
Matalalle verenpaineelle ei ole mitään hyväksyttyä viitearvoa, kuitenkin alle 90/60 mmHg arvoja pidetään yleensä matalana verenpaineena.[20] Käytännössä verenpainetta pidetään liian matalana vain jos siitä aiheutuu matalalle verenpaineelle tyypillisiä oireita.[21]
| Vastaanottopaine, mmHg | Kotipaine, mmHg |
|---|---|
| 120/80 | 120/80 |
| 130/80 | 125/80 |
| 140/90 | 135/85 |
| 150/90 | 140/85 |
| 160/100 | 145/90 |
Keskipaineella (engl. Mean Arterial Pressure, MAP) tarkoitetaan veren keskimääräistä painetta yhden pulssisyklin aikana. Keskipaine on suunnilleen diastolinen paine + kolmannes systolisen ja diastolisen paineen erotuksesta.
Keskipaineeseen vaikuttaa sydämen minuuttitilavuus ja ääreisvastus. Minuuttitilavuus on riippuvainen sydämen supistustilavuudesta ja syketaajuudesta. Supistustilavuuteen ja syketaajuuteen vaikuttaa verimäärä, joka palaa sydämeen sekä autonomisten hermojen aktiivisuus. Virtausvastus on riippuvainen vastussuonten läpimitasta. Läpimitan pienikin muutos vaikuttaa virtausvastukseen, koska virtausvastus on kääntäen verrannollinen vastussuonten yhteisen läpimitan neljänteen potenssiin. [22]
Pulssipaineella tarkoitetaan systolisen ja diastolisen verenpaineen erotusta . Pulssipaine heijastaa suurten valtimoiden elastisuutta ja pulssiaaltoa, joka palaa ääreissuonista. Pulssipaine nousee, kun suuret valtimot jäykistyvät. Pulssiaallon nopeus riippuu verisuonen seinämän jäykkyydestä. Ikääntymisen myötä suuret valtimot jäykistyvät ja pulssiaalto nopeutuu. Verisuoniston painekäyrä on sydämestä lähtevän paineaallon ja ääreisverisuonista takaisin heijastuvan paineaallon summa.[23]
Lyhyellä aikavälillä (sekunteja ja minuutteja) verenpaineen säätely tapahtuu pääasiallisesti neuraalisten refleksikaarien avulla. Aortankaaressa ja kaulavaltimoissa on paineherkkiä baroreseptoreja. Nämä välittävät tiedon valtimoveren keskipaineen muutoksista ydinjatkeessa sijaitsevaan kardiovaskulaariseen säätelykeskukseen, joka säätelee verenpainetta autonomisen hermoston välityksellä. Valtimopaineen noustessa refleksikaari saa aikaan vasodilataation ja sydämen sykkeen hidastumisen, jotka laskevat verenpainetta. Valtimopaineen lasku puolestaan saa aikaan vasokonstriktion ja sydämen sykkeen nousun.[24]
Painemuutoksiin perustuvan säätelyn lisäksi veren koostumukselle herkät kemoreseptorit osallistuvat verenpaineen neuraaliseen säätelyyn. Näistä tärkeimmät sijaitsevat aortankaaressa ja kaulavaltimoissa, sekä myös sentraalisesti ydinjatkeessa. Kemoreseptorit aistivat havaitsevat veren pH:n sekä hapen ja hiilidioksidin osapaineen muutoksia. Happiosapaineen laskiessa ne aikaansaavat hengitystiheyden ja sydämen sykkeen nousun.[24]
Pidemmällä aikavälillä keho säätelee verenpainetta humoraalisten mekanismien avulla. Näihin kuuluu sekä veren kokonaisvolyymiin vaikuttavia järjestelmiä, että verisuonten tonukseen vaikuttavia aineita.[25]
Veren kokonaisvoluumiin vaikuttavat ainakin reniini-angiotensiinijärjestelmä ja antidiureettinen hormoni (ADH) eli vasopressiini.[25]
Verisuonten tonukseen vaikuttavia eli verisuonia laajentavia tai supistavia aineita ovat mm. adrenaliini, serotoniini, histamiini sekä peptideihin kuuluvat angiotensiini, vasopressiini, endoteliini, natriureettiset peptidit ja bradykiniini.[25]
Kohonneen verenpaineen syitä ovat perinnölliset tekijät, eräät sairaudet sekä seuraavat:[10]
Pienikin ylipainon pudottaminen vähentää ylä- ja alapainetta. Tupakoinnin lopettaminen on tärkein hoito tupakoivilla. Suolaa, lakritsia ja alkoholia kannattaa vähentää ja syödä kuitua, vihanneksia, hedelmiä ja kasviksia sekä liikkua.[10] 3–6 desilitran kahviannos nostaa yläpainetta keskimäärin 8 yksikköä ja sen verenpainetta nostava vaikutus kestää kolmisen tuntia.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
