Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, epävirallisesti Linnan juhlat (ruots. Fest på Slottet), on tasavallan presidentin vuosittain Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta järjestämä juhla, jonne kutsutaan valtion, kuntien, talouselämän ja järjestökentän edustajia sekä erinäisiä vuoden aikana ansioituneita henkilöitä, kuten taiteilijoita ja urheilijoita. Juhla järjestetään Presidentinlinnassa Helsingissä.

Presidentinlinna itsenäisyyspäivänä 2011.

Historia

Juhlat kasvavat

P. E. ja Ellen Svinhufvud vastaanottamassa vieraita vuonna 1934.

Itsenäisyyspäivän juhlaperinne sai alkunsa vuonna 1919. Iltapäivävastaanoton isäntänä oli presidentti K. J. Ståhlberg, ja emäntänä oli hänen tyttärensä, 23-vuotias Aino Ståhlberg. Vastaanotto kesti tunnin, ja vieraita oli noin 150. Tarjoilulla oli kahvia ja virvokkeita Presidentinlinnan Goottilaisessa salissa.^[1][2]

Ensimmäinen iltajuhlamuotoinen vastaanotto pidettiin vuonna 1922, jolloin ohjelmassa olivat myös kättelyseremonia ja tanssi. Ensimmäisellä kieltolain kumoamisen jälkeisellä vastaanotolla 1934 alettiin tarjoilla myös alkoholijuomia. Presidentti Kyösti Kallion aikaan uskonnollisuus näkyi juhlissa 1937 ja 1938, jolloin ei tanssittu eikä tarjoiltu alkoholia. Presidentti J. K. Paasikiven aikana juhlissa alettiin tarjota boolia, musiikkia ja tanssia. Juhlista tehtyjä lyhytelokuvia esitettiin elokuvateattereissa ennen varsinaista elokuvan esitystä. ^lähde?

Toimittajat päästettiin raportoimaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa ensimmäistä kertaa vuonna 1949. Ensimmäinen suora televisiolähetys Presidentinlinnasta nähtiin itsenäisyyspäivänä 1967.^[3]

Presidentti Urho Kekkosen puolison Sylvin vaikutuksesta linnaan kutsuttiin vuonna 1966 kirjailijoita ja taiteilijoita, joiden kanssa hän keskusteli Keltaisessa salongissa. Linnan juhlissa oli kutsuvieraita parhaimmillaan jopa 2 300 henkeä. Vuonna 1968 juhlissa oli erikoisuutena letkajenkka.^[4] Kansaa kiinnosti erityisesti vuonna 1978, kenen kanssa neljää vuotta aiemmin leskeksi jäänyt presidentti Kekkonen tanssi (Satu Östring-Procopén).^[5]

Mauno Koiviston tultua tasavallan presidentiksi vuonna 1982 linnan juhlia isännöi pitkästä aikaa pariskunta ja myös "tasavallan prinsessa", tytär Assi, joka aloitti muodissa olleen tiputanssin. Presidentin puoliso Tellervo olisi muuttanut iltajuhlan iltapäivän kahvihetkeksi, mutta antoi periksi kohdattuaan vahvaa vastarintaa. ^lähde?

Presidentti Martti Ahtisaaren aikana Keltaiseen salonkiin tuli jazzmusiikki, tarjontaan tulivat suolapalat ja maakuntaruoat sekä viinit. ^lähde?

Vuodet ilman juhlia

Presidentti-instituution ohella eivät juhlatkaan olleet vakiintuneet vielä 1930-luvun alussa. Tästä on osoituksena, ettei vuonna 1931 järjestetty vastaanottoa samalle kuulle osuneen presidentti P. E. Svinhufvudin syntymäpäivän johdosta. Itsenäisyyspäivälle 1932 vuorostaan oli sovittu Ruotsin kruununprinssin vierailu. 1930-luvun lama esti vuonna 1933 juhlimisen tarjottaviksi aiottujen ainesosien niukkuuden vuoksi, vaikka samalla tulikin osoitettua solidaarisuutta laman kanssa kamppaileville tavallisille kansalaisille. Pisin katkos juhlaperinteeseen tuli toisen maailmansodan myötä, kun juhlat jäivät pitämättä seitsemästi 1939–1945. Vuonna 1939 järjestettiin kuitenkin Kämpissä koruton itsenäisyyspäivätilaisuus, johon kutsuttiin vieraiksi johtavia poliitikkoja ja ulkomaisia toimittajia arkipuvussa. Tarjolla oli vain kakkuja ja kahvia.^[6] Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim eivät koskaan isännöineet juhlia. ^lähde?

Itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa on jäänyt pitämättä:

• 1926 presidentti Lauri Kristian Relanderin sairaus^[7]
• 1931 presidentti Pehr Evind Svinhufvudin 70-vuotissyntymäpäivän läheisyys (15. joulukuuta)
• 1932 Ruotsin kruununprinssi Gustaf Adolfin valtiovierailu
• 1933 talouslama
• 1939 talvisota
• 1940 presidentti Kyösti Kallion sairaus^[8]
• 1941–1942 jatkosota
• 1943 Risto Rytin johdolla juhlat pidettiin Turun palokunnantalolla ^[9]
• 1944 Lapin sota
• 1945 presidentti Gustaf Mannerheimin sairaus^[10]
• 1952 presidentti J. K. Paasikiven sairaus
• 1972 Presidentinlinnan korjaustyöt: juhlavastaanotto Finlandia-talossa, isäntänä pääministeri Kalevi Sorsa, vieraana myös presidentti Urho Kekkonen
• 1974 presidentti Urho Kekkosen puolison Sylvi Kekkosen kuolema 2. joulukuuta
• 1981 presidentti Urho Kekkosen sairaus: juhlavastaanotto Finlandia-talossa, isäntänä pääministerin sijaisena toiminut sisäasiainministeri Eino Uusitalo, koska vieraana myös ollut pääministeri Mauno Koivisto hoiti tasavallan presidentin tehtäviä
• 2013 Presidentinlinnan peruskorjaus: juhlakonsertti ja -vastaanotto (ilman tanssiaisia) Tampere-talossa Tampereella^[11]
• 2020 koronaviruspandemia: juhlavastaanoton sijaan televisiolähetys Presidentinlinnasta ja eri puolilta Suomea^[12]
• 2021 koronaviruspandemian johdosta

Kutsutut

Adolf Ehrnrooth Itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 1963.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutaan nykyisin noin 1 800 vierasta. Osa kutsutaan asemansa puolesta: jokavuotisen kutsun saavat valtioneuvoston jäsenet, kansanedustajat, diplomaatit, piispat, Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet, yliopistojen kanslerit ja rehtorit, kenraalit ja oikeuslaitoksen ylimmät virkamiehet. Myös aiemmat presidentit, pääministerit ja eduskunnan puhemiehet kuuluvat vakiovieraiden listalle. Martti Ahtisaaren presidenttikaudella tuli tavaksi kutsua Mannerheim-ristin ritarit aina paikalle, aikaisemmin Mauno Koivisto oli kutsunut heidät vuonna 1987. Valtion ylimpien virkamiesten kohdalla kutsuvuorot kiertävät; kutsu saattaa osua kohdalle joka toinen tai kolmas vuosi.^[13]

Joka vuosi noin kolmasosa vieraista saa kutsun ensimmäistä kertaa. Linnaan on ollut tapana kutsua esimerkiksi merkittävimmät elinkeinoelämän ja kulttuurin vaikuttajat sekä vuoden aikana menestyneet suomalaiset urheilijat ja taiteilijat. Viihdetaiteilijoiden määrä lisääntyi presidentti Tarja Halosen aikana huomattavasti.^[13]

Vuonna 2009 kutsuihin liitettiin turvallisuussyistä siru, joka sisältää presidentinlinnan lausunnon mukaan kutsutun henkilötiedot.^[14]

Tilaisuuden pukukoodi on hyvin juhlava: kutsukortissa kehotetaan pukeutumaan "frakkiin ja juhlapukuun". Kunniamerkkejä voi pitää alkuperäisessä koossaan. Miehillä tumma puku − ei kuitenkaan smokki − voi korvata frakin; naisilla "juhlapuku" etiketin mukaisesti tarkoittaa täyspitkää, juhlavasta materiaalista valmistettua leninkiä arvokoruin.^[15][16] Taiteilijoille on tavattu antaa vapauksia pukukoodissa^[16]. Papit, poliisit ja muut viranomaiset esiintyvät virka-asujensa juhlaversioissa.

Sekä miehet että naiset voivat halutessaan pukeutua myös kansallispukuun, jonka kanssa ei voi käyttää kunniamerkkejä. ^[16]. Pukeutumisasiantuntijoiden mukaan kansallispuku on itsenäisyyden juhlaan paras mahdollinen asu. Kansallispuku on sekä etiketin mukainen että Suomen kansallista identiteettiä korostava.^[17]

Presidentti Urho Kekkonen otti vanhana urheilumiehenä tavaksi kutsua menestyneitä urheilijoita vuosittain itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kekkosen kaudella vieraina oli myös runsaasti eri alojen taiteilijoita. Vuodesta toiseen nähtyjä olivat muiden muassa näyttelijät Ella Eronen, Tauno Palo, Tarmo Manni, Tea Ista, Birgitta Ulfsson, Lasse Pöysti ja Eeva-Kaarina Volanen, kirjailijat Mika Waltari, Väinö Linna, Eeva Joenpelto ja Christer Kihlman sekä kuvataiteilijat Essi Renvall, Tapio Wirkkala, Timo Sarpaneva, Kain Tapper ja Reidar Särestöniemi. Aikanaan suuri tapaus oli vuoden 1952 Miss Universumin Armi Kuuselan ja hänen puolisonsa Virgilio Hilarion vierailu vuoden 1962 vastaanotolla. Vuoden 1964 vastaanotolla tanssittiin ajan muotitanssia letkajenkkaa.^[18]

Presidentti Mauno Koivisto halusi isännöimissään itsenäisyyspäivän juhlissa toisaalta korostaa jatkuvuutta, toisaalta sanoutua irti Kekkosen kauden epädemokraattisista tavoista. Koivisto ei halunnut luoda omaa seurapiiriä, eikä linnassa enää vuodesta 1982 lähtien juuri nähty Kekkosen "hoviin" kuuluneita. Niinpä vuoden 1982 vieraslistalta puuttuivat muiden muassa Lasse Pöysti, Timo Sarpaneva, Sylvi Salonen, Tarmo Manni ja Rauni Luoma; sen sijaan huomiota herättäneimpiä vieraita oli kenraaliluutnantti, sotien aikainen päämajoitusmestari A. F. Airo puolisoineen.^[19] Koiviston kaudella luovuttiin myös Kekkosen aikana vakiintuneesta tavasta kutsua entiset ulkoministerit itsenäisyyspäivän vastaanotolle, eikä vieraiden joukossa myöskään enää nähty ulkoministeriössä vahvasti vaikuttanutta Anita Hallamaa. Tellervo Koivisto ehdotti vuonna 1983 pukukoodin keventämistä siten, että miesten juhlapukuna voisi olla smokki, mutta konservatiiviset herravieraat tyrmäsivät ajatuksen.^[20]

Presidentti Martti Ahtisaari kutsui heti ensimmäiselle itsenäisyyspäivän vastaanotolleen vuonna 1994 40 työttömien edustajaa ja paljon maakuntamatkoillaan tapaamiaan henkilöitä. Kutsuja saivat Ahtisaaren kaudella myös pienten ja keskisuurten yritysten edustajat. Diplomaattitaustainen Ahtisaari kutsui linnaan myös entistä enemmän suurlähettiläitä, mikä aiheutti paineita tarjoilun parantamiseen. Lisäksi Ahtisaaren kaudella palasivat linnaan Kekkosen aikana karsitut musiikkiesitykset, ja esiintyjinä pienissä huoneissa nähtiin muiden muassa Jukka Perko, Severi Pyysalo ja Lenni-Kalle Taipale. 1990-luvun aikana linnan juhlien lieveilmiöksi muodostuivat "eliitin juhlia" vastustavien anarkistien mielenosoitukset Presidentinlinnan ulkopuolella.^[21]

Vuoden 2021 juhliin oli tarkoitus osallistua vain kymmenesosa normaalista vierasmäärästä, eli 200 henkeä puolisot mukaan luettuina. Pukukoodina olisi ollut vain tumma puku ja juhlissa ei olisi kätelty. Vieraina olisi ollut pääasiassa terveydenhoidon ammattilaisia sekä kulttuurin ja urheilumaailman vaikuttajia.^[22] Kutsut juhliin ehdittiin jo lähettää, mutta juhlat peruttiin 25. marraskuuta 2021 heikentyneen koronatilanteen johdosta.^[23]

Vuonna 2024 veteraaneille ja lotille järjestettiin oma erillinen juhlansa presidentinlinnassa heidän omansa pyynnöstään.^[24]

Seremonia

Näyttelijä Tarmo Manni kättelemässä Sylvi Kekkosta vuonna 1965.

Perinteisesti kaikki juhlavieraat kättelevät presidenttiä sisään tullessaan. Sisääntulomusiikin aloittaa Sibeliuksen Jääkärimarssi. Ensimmäisenä saavutaan presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta ja kättelyn aloittavat ritarijärjestyksessä sotaveteraanit. Presidenttiä kättelevät ensimmäisenä Mannerheim-ristin ritarit. ^lähde?

Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien kunniavartiosto seisoo miekkoineen rivissä. Sotaveteraanien jälkeen kättelyjärjestys on vapaa riippuen vieraiden saapumisesta: kansanedustajia, julkisuuden henkilöitä, urheilijoita, elinkeinoelämän vaikuttajia, erilaisten järjestöjen, tieteen ja taiteen edustajia jne. ^lähde?

Sisääntulo jatkuu Pohjoisesplanadin puoleiselta ovelta, josta on saavuttu yleensä seuraavassa järjestyksessä: ^lähde?

1. piispat suurimman suomalaiskirkon arkkipiispan johdolla
2. Ahvenanmaan maakuntapäivien ja Saamelaiskäräjien edustajat
3. kenraalikunta
4. suurristin komentajat
5. oikeuslaitoksen presidentit, oikeusneuvokset ja syyttäjälaitoksen edustajat
6. Suomen Akatemian jäsenet, jota seuraavat yliopistojen kanslerit ja rehtorit
7. aiemmat eduskunnan puhemiehet ja aiemmat pääministerit
8. valtioneuvosto protokollan mukaisessa järjestyksessä; pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri, jne., viimeisenä oikeuskansleri
9. eduskunnan puhemies, varapuhemiehet ja sihteeristö
10. diplomaattikunta, virkaiältään vanhimmasta alkaen, suurlähettiläät sekä kansainvälisten järjestöjen edustajat
11. entiset tasavallan presidentit

Kättelyn päätteeksi presidentit puolisoineen asettuvat yhteisvalokuvaan. ^lähde?

Linnassa tarjottavan boolin sisältö on ollut salaisuus. Kättelyn ja kahvittelun jälkeen seuraa tanssit: ensimmäinen tanssi on perinteisesti valssi, jonka aloittaa presidentti.

Julkisuus

Lehdistö

Muotoilijat Nanny Still ja Birger Kaipiainen sekä Maggi Kaipiainen linnan portaikossa vuonna 1960.

Tavallista on, että useita viikkoja ennen juhlia lehdistössä arvaillaan kutsuttujen julkisuuden henkilöiden nimiä, naisten iltapukuja ja sitä, kenen partnerin kanssa juhliin saavutaan. Naisten iltapuku voi olla teetetty suunnittelijalla erityisesti kyseistä juhlaa varten.

Yleisradio

Vuonna 1949 kuultiin ensimmäinen, Yleisradion tekemä suora radiolähetys juhlista. Ensimmäinen televisiolähetys tapahtui vuonna 1957 (nimellä Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhla), mutta suoria lähetykset ovat olleet vuosina 1967 ja 1968 sekä vuodesta 1982 lähtien. Kaudella 1969–1980 järjestetystä kymmenestä vastaanotosta esitettiin vain leikattuja koosteita, sillä ajan ilmapiirin vuoksi ei haluttu korostaa eliitin juhlimista.^{kenen mukaan?} Sen sijaan 2000-luvun suorissa televisioinneissa on usean televisiokameran välityksellä seurattu vieraana olevien, erityisesti julkisuuden henkilöiden, tunnelmia.

Esimerkiksi vuonna 2008 linnan juhlat olivat vuoden katsotuin televisio-ohjelma: lähetys keräsi yli puolitoista miljoonaa katsojaa,^[25] ja vuonna 2009 juhlat keräsivät yli 2,2 miljoonaa katsojaa^[26].

Itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetykset

Tv-lähetykset vuosina 1957–1966

• Ensimmäisessä televisiolähetyksessä 6.12.1957 selostajina toimivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi.^[27] Tällöin ei vielä ollut ulkolähetysautoa, joten ns. ala-studion koko tekniikka siirrettiin VR:ltä vuokratulla vaunulla Presidentinlinnaan. Puolet tarkkaamosta oli linnan parvekkeella, puolet vaunussa (Yle:n Pentti Pesarin haastattelun mukaan, 25.10.1999).^lähde?
• 6.12.1958 Pesarin mukaan juhlat kuvattiin ulkolähetysautolla suorana lähetyksenä ilman taltiointia. Radiokuuntelija -lehdessä lähetyksestä kuitenkaan ei ollut merkintää. Tv-uutisten uutisohjelma Kamerakierrokseen 186 vuodelta 1958 sisältyy uutisjuttu Linnan juhlista.^[28]
• 6.12.1959 Vastaanotto Tasavallan Presidentin linnassa lähetettiin suorana lähetyksenä, ei taltiointina. Selostajina Inkeri Hämäläinen, Maire Walden ja Mikko Pohtola, ohjaus Heikki Packalén.^[29]

»Kaksi vuotta sitten vierailivat tv-kamerat ensi kerran tasavallan presidentin linnassa. Silloin ei käytettävissä ollut ulkolähetysautoa, joten lähetys hoidettiin tilapäisin järjestelyin. Selostajina olivat Saara Palmgren ja Niilo Tarvajärvi, ohjaajana Paavo Noponen.

Viime vuonna ei käyntiä suoritettu, mutta tällä kertaa on ulkolähetysauto asiassa mukana. Kameroita on kolme, nykyisen käytännön mukaan, ja määrän lisäksi kuvausmahdollisuudet kasvaneet runsaamman optiikkavalikoiman takia. Selostajia oli niin ikään kolme. Inkeri Hämäläisen tyylikäs hahmo on katselijoille tuttu viimeksi Kirjaikkunoiden ja aikaisemmin muiden kulttuuriohjelmien parista. Maire Walden joutuu ulkoasiainministeriön sanomalehtiasiaintoimistossa tavan takaa tekemisiin maamme julkisen elämän henkilöiden kanssa. Mikko Pohtola on kuvien käyttöön erikoistuneena ja ajankohtaisia kysymyksiä valppaasti seuraavana toimittajana tehtävään aivan omiaan. Tv-kokemustakin hänellä on samalta linjalta, kuten viimeksi käynti pääministerin virka-asunnossa osoitti.

Heikki Packalén on illan ohjaaja. Joulukuun kuudennen päivän iltaan asti nämä neljä ovat syventyneet varsin perusteelliseen valokuvien tarkasteluun henkilöistä, joita he saattavat silloin odottaa silmiensä eteen. Asetelma on erityisen vaativa, mutta silti kannattaa muista, että televisiokatselijoiden muodostama yleisö on yhteiseltä asiantuntemukseltaan aina vahvemmalla puolella selostajiin verrattuna. Vaikeudet siis varmasti ymmärretään.»
(Kuvaruutu, Radiokuuntelija, Radio- ja tv-lehti, ohjelmaviikko 6.12.–13.12.1959)

• 6.12.1960 esitystietojen mukaan Vastaanottoa Tasavallan Presidentin linnassa seurattiin suorana lähetyksenä (ei taltiointia) kahdella kielellä klo 19.20–21.10. ja n. 21.40–23.00. Selostajina Pirkko Aro ja Niilo Tarvajärvi (suomi) ja Enzio Sevón (ruotsi). Ohjaus Heikki Packalén.^[30]
• 6.12.1961 Itsenäisyyspäivän vastaanotto tasavallan presidentin linnassa lähetettiin kello 20.00–21.15. Selostajina Inkeri Hämäläinen ja Poppe Berg, ohjaus Carl Mesterton.^[31]
• 6.12.1962 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.50–21.30, selostajista ei ole tietoa.^[32]
• 6.12.1963 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.30–20.35.^[33]
• 6.12.1964 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.35–20.30 ja vielä uusintana illan päätteeksi kello 21.55–22.45.^[34]
• 6.12.1965 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.35–20.45 ja 21.30–21.45. Lähetystä selostivat Kyllikki Stenros, Jukka Rusi ja Harry Granberg.^[35]
• 6.12.1966 vastaanotto lähetettiin esitystietojen mukaan kello 19.20–20.45.^[36]

Vuodesta 1960 alkaen juhlien esittäminen suorana tv-lähetyksenä vakiintui, kunnes 6.12.1967 tehtiin ensimmäinen televisiotaltiointi, samoin 1968 juhlat lähetettiin, ja niistä on tv-taltiointi. Vuosina 1969–1979 ei ollut suoria lähetyksiä linnasta. 1970-luvulta Linnan juhlista Yleisradiolla on materiaalia työnauhojen muodossa. Lähetetyt ohjelmat olivat ilmeisesti 15 minuutin mittaisia, mutta niitä ei ollut joka vuosi. Tällä ajanjaksolla juhlat ovat esiintyneet uutisissa.

Suorat tv-lähetykset vuosina 1967–1968 ja vuodesta 1983 lähtien

Vuosi	Lähetysaika	Selostajat	Katsojakeskiarvo
1967	19.15–21.00[37]	Jukka Rusi, Kyllikki Stenros ja Juhani Lehtola[38]
1968	19.30–20.45[39]	Liisa Laine, Seppo Tikka ja Juhani Lehtola (suomi) Astrid Gartz ja Harry Granberg (ruotsi) (Suomenkielinen selostus TV-ohjelma 1:ssä ja ruotsinkielinen selostus TV-ohjelma 2:ssa)
1983	20.50–22.05[40] (kello 21.40 lähetys vaihtui ruotsinkieliseksi)	Eva Polttila ja Antero Kekkonen (suomi) Astrid Gartz ja Harry Granberg (ruotsi)
1984	20.50–21.45[41]	Leif Salmén (suomi) ja Astrid Gartz (ruotsi)
1985	19.20–19.30 ja 20.50–21.45[42]	Leif Salmén (suomi) ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1986	19.35–20.15 ja 21.00–21.30[43]	Jyrki Koulumies ja Raija Massala (suomi) Susanna Ginman ja Kristofer Gylling (ruotsi)
1987	19.40–20.30 ja 21.00–21.40[44]	Raija Massala, Eva Polttila ja Jussi Mäkelä (suomi) Lena Boström ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1988	Ei suoraa lähetystä radio- ja tv-toimittajien lakon 30.11.–21.12.1988 vuoksi, MTV esitti kuitenkin oman koosteensa 7.12. kello 19.30–20.30, selostajina Leena Rousek ja Jouni Karakorpi[45]
1989	19.40–20.30 ja 20.45–21.30[46]	Sinikka Siekkinen ja Leo Lehdistö (suomi) Melita Tulikoura ja Marianne Carlsson (ruotsi)	1 970 000[47]
1990	19.45–20.30 ja 20.45–21.15[48]	Riikka Uosukainen, Ralf Friberg ja Leo Lehdistö (suomi) Melita Tulikoura ja Marianne Carlsson (ruotsi)	2 206 000[49]
1991	19.45–20.30 ja 20.45–21.15[50]	Seija Wallius ja Ilpo Ropponen (suomi) Marianne Carlsson (ruotsi)
1992	19.00–20.30 ja 20.50–21.30[51]	Aarre Elo, Seija Wallius ja Jorma Melleri (suomi) Marianne Carlsson ja Erik Bäckman (ruotsi)	1 960 000[52]
1993	19.00–20.30 ja 20.45–21.30[53] (FST:n lähetys TV2:ssa kello 18.55–21.15)	Helena Hiilivirta, Hannu Vilpponen ja Leo Lehdistö (suomi) Joan Harms, Kristofer Gylling, Jutta Zilliacus, Melita Tulikoura ja Anna Savonius (ruotsi)
1994	18.55–20.30 ja 20.45–21.30[54]	Mirja Pyykkö, Seppo Toivonen, Harri Vänskä ja Jussi Lähde (suomi) Melita Tulikoura ja Pontus Dammert (ruotsi)
1995	19.00–20.30 ja 20.50–21.45[55]	Mirja Pyykkö, Ilpo Ropponen ja Seppo Toivonen (suomi) Bengt Jansén ja Åsa Nylund (ruotsi)
1996	18.45–20.30 ja 20.45–22.00[56]	Petteri Ahomaa ja Inari Uusimäki (suomi) Åsa Nylund, Jutta Zilliacus ja Gunilla Löfstedt-Söderholm (ruotsi)
1997	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[57]	Riitta Pihlajamäki, Hannu Lehtilä ja Tarmo Ropponen (suomi) Bengt Jansén (ruotsi)	1 614 000[58]
1998	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[59] (FST:n lähetys TV2:ssa kello 18.50–21.05)[60]	Tarmo Ropponen, Riitta Pihlajamäki, Hannu Lehtilä ja Petri Jauhiainen (suomi) Marianne Carlsson ja Dan-Erik Ekholm (ruotsi)	1 905 000[61]
1999	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[62] (FST:n lähetys TV2:ssa kello 18.50–21.05)[63]	Eva Polttila, Tarmo Ropponen ja Jaakko Selin (suomi) Ei tietoa ruotsinkielisistä selostajista
2000	18.50–20.30 ja 20.45–22.05[64] (FST:n lähetys TV2:ssa kello 18.50–21.10)[65]	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen, Hannu Lehtilä, Jyri Rantala ja Jaakko Selin (suomi) Marianne Carlsson, Christian Forsberg ja Jutta Zilliacus (ruotsi)[66]	1 931 000[67]
2001	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[68] (FST:n lähetys klo 18.50–21.10)[69]	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen ja Jaakko Selin (suomi) Christian Forsberg, Bengt Jansén ja Jutta Zilliacus (ruotsi)[70]	2 150 000[71]
2002	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[72] (FST:n lähetys klo 18.55–21.30)[73]	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen ja Jaakko Selin (suomi) Susanna Sjöstedt, Caj Rönning ja Jutta Zilliacus (ruotsi)	2 124 000[74]
2003	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[75] (FST:n lähetys klo 18.50–21.50)[76]	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe ja Caj Rönning (ruotsi)	2 051 000[77]
2004	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[78] (FST:n lähetys klo 18.50–21.50)	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe ja Caj Rönning (ruotsi)	2 173 000[79]
2005	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[80] (FST:n lähetys klo 18.50–21.50)	Marjukka Havumäki, Tarmo Ropponen, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Ann-Kristin Schevelew, Laura Kolbe, Lena Boström ja Johan Portin (ruotsi)	2 276 000[81]
2006	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[82] (FST5:n lähetys klo 18.50–21.50)	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Ann-Kristin Schevelew ja Johan Portin (ruotsi)	2 158 000[83]
2007	18.50–20.30 ja 20.45–22.15 (FST5:n lähetys klo 18.50–22.00)[84]	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Gunilla Löfstedt-Söderholm ja Johan Portin (ruotsi)	1 943 000[85]
2008	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[86] (FST5:n lähetys klo 18.50–22.00)	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Jaakko Selin (suomi) Gunilla Löfstedt-Söderholm ja Johan Portin (ruotsi)	1 748 000[25]
2009	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[87] (FST5:n lähetys klo 18.50–22.00)	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Hanna Sarén (suomi) Pia-Maria Lehtola, Kerstin Kronvall ja Johan Portin (ruotsi)	2 200 000[88]
2010	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[89] (FST5:n lähetys klo 18.50–22.05)	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Hanna Sarén (suomi) Ei tietoa ruotsinkielisistä selostajista	2 123 000[90]
2011	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[91] (FST5:n lähetys klo 18.50–22.05)	Marjukka Havumäki, Matti Rönkä, Ari Hakahuhta, Tytti Sulander ja Hanna Sarén (suomi) Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Ted Urho (ruotsi)	2 324 000[92]
2012	18.50–20.30 ja 20.45–22.15[93] (Yle Femin lähetys klo 18.50–22.05)	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Jaakko Selin (suomi) Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)	2 189 000[94]
2013	17.15–18.30, 18.35–20.30 ja 20.40–21.30[95] (Yle Femin lähetys klo 17.15–20.20 ja 20.25–21.30)	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Jaakko Selin (suomi) Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)	2 045 000[96]
2014	18.15–20.30 ja 20.40–22.15[97] (Yle Femin lähetys klo 18.50–22.30)	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Jaakko Selin (suomi) Pia-Maria Lehtola, Marko Hietikko ja Magnus Swanljung (ruotsi)	2 147 000[98]
2015	18.55–20.30 ja 20.40–22.15[99] (Yle Femin lähetys klo 18.50–22.05)	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Marja Sannikka ja Jaakko Selin (suomi) Matilda Gyllenberg, Marko Hietikko, Magnus Swanljung ja Pia-Maria Lehtola (ruotsi)	2 472 000[100]
2016	18.50–20.30 ja 20.40–22.15[101] (Yle Femin lähetys klo 18.50–22.05)	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Marja Sannikka ja Jaakko Selin (suomi) Marko Hietikko, Magnus Swanljung, Matilda Gyllenberg ja Pia-Maria Lehtola (ruotsi)	2 610 000[102]
2017	18.55–20.30 ja 20.40–22.20[103]	Piia Pasanen, Jussi-Pekka Rantanen, Marja Sannikka ja Jaakko Selin (suomi) Matilda Gyllenberg, Ted Urho ja Jonas Jungar (ruotsi)[104]	2 660 000[105]
2018	18.55–20.30 ja 20.40–22.15[106]	Ella Kanninen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Sami Sykkö (suomi)[107] Matilda Gyllenberg, Magnus Hertzberg ja Ted Urho (ruotsi)	2 440 000[108]
2019	18.55–20.30 ja 20.40–22.15[109]	Ella Kanninen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Sami Sykkö (suomi) Matilda Gyllenberg, Ann-Christine Karhu ja Jonas Blomqvist (ruotsi)	2 280 000[110]
2020	19.30–20.30 ja 20.40–22.00[111]	Juontajat Ella Kanninen, Jussi-Pekka Rantanen, Susani Mahadura ja Daniel Olin[112] (ei perinteistä kättelyä koronaviruspandemian vuoksi)	1 613 000[113]
2021	19.15–20.30[114]	Juontajat Ella Kanninen, Jussi-Pekka Rantanen, Kreeta-Maria Kivioja ja Daniel Olin[115] (ei perinteistä kättelyä koronaviruspandemian vuoksi)	1 347 000[116]
2022	18.50–20.30 ja 20.40–22.15[117]	Ella Kanninen, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Sami Sykkö (suomi) Matilda Gyllenberg, Jonas Blomqvist ja Silja Sahlgren-Fodstad (ruotsi)[118]	2 060 000[119]
2023	18.50–20.30 ja 20.40–22.15[120]	Milla Madetoja, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Sami Sykkö (suomi) Anki Karhu, Jonas Blomqvist ja Silja Sahlgren-Fodstad (ruotsi)[121]	2 360 000[122]
2024	18.45–20.30 ja 20.40–22.15[123]	Milla Madetoja, Jussi-Pekka Rantanen, Ari Hakahuhta ja Sami Sykkö (suomi) Matilda Gyllenberg, Jonas Blomqvist ja Märta Nummenmaa (ruotsi)[124]

Vuonna 1980 Linnan juhlista lähetettiin 40 minuutin ohjelma kello 20.45–21.25 (selostajina Mirja Pyykkö ja Antero Kekkonen)^[125] ja vuonna 1982 45 minuutin katsaus kello 20.45–21.30 (selostajina Eva Polttila ja Antero Kekkonen, ohjaajana Ritva Kuusisto)^[126]. Vuonna 1981 juhlia ei järjestetty lainkaan presidentti Kekkosen sairastumisen takia. Vuodesta 1983 alkaen Itsenäisyyspäivän vastaanotto tasavallan presidentin linnassa on lähetetty vuosittain (lukuun ottamatta vuonna 1988, jolloin radio- ja tv-toimittajien lakko 30.11.–21.12.1988 esti lähetyksen). Vuosina 1993, 1994 ja 1998–2016 lähetettiin erillinen ruotsinkielinen lähetys Fest på slottet samanaikaisesti toisella kanavalla (vuosina 1993, 1994 ja 1998–2000 Yle TV2:lla osana FST:n ohjelmaosuutta, vuosina 2001–2006 sekä Yle TV2:lla että FST:n digikanavalla ja vuosina 2007–2016 pelkästään Yle FST5:llä/Femillä). Vuodesta 2017 alkaen juhlista lähetetään yksi kaksikielinen lähetys Yle TV1:ssä. Osa haastatteluista on suomeksi ja osa ruotsiksi, ja urheilulähetysten tavoin lähetykseen voi valita ruotsinkielisen selostuksen.^[104]

Musiikki

Kättelyn aikana taustamusiikista ja myöhemmin illalla tanssimusiikista Valtiosalissa on vastannut Kaartin soittokunta.

Kaartin soittokuntaa vastaanotolla johtaneet henkilöt

Ensimmäisenä on mainittu soittokuntaa kättelyn aikana ja toisena tai kolmantena myöhemmin illalla johtanut henkilö.

• 2000: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkikapteeni Raine Ampuja
• 2001: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkikapteeni Raine Ampuja^[127]
• 2002: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkikapteeni Raine Ampuja^[128]
• 2003: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan kapellimestari, musiikkimajuri Raine Ampuja ja kapteeni Heino Koistinen^[129]
• 2004: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkimajuri Raine Ampuja^[130]
• 2005: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkimajuri Raine Ampuja^[131]
• 2006: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkiyliluutnantti Sami Hannula^[132]
• 2007: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Harri Saksa, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Elias Seppälä ja musiikkiyliluutnantti Sami Hannula^[133]
• 2008: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä ja musiikkiyliluutnantti Sami Hannula^[134]
• 2009: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Raine Ampuja ja musiikkikapteeni Sami Hannula^[135]
• 2010: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Raine Ampuja ja musiikkikapteeni Sami Hannula^[136]
• 2011: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Raine Ampuja ja musiikkikapteeni Ville Paakkunainen^[137]
• 2012: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä, Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Raine Ampuja ja musiikkikapteeni Ville Paakkunainen^[138]
• 2013: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä ja Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Jyrki Koskinen, Tampere-talon juhlakonsertissa Tampere Filharmonian ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali^[139]
• 2014: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä ja Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Jyrki Koskinen^[140]
• 2015: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen ja Kaartin soittokunnan päällikkö, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola^[141]
• 2016: Kaartin soittokunnan päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola ja musiikkikapteeni Ville Paakkunainen^[142]
• 2017: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen ja Kaartin soittokunnan päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola^[143]
• 2018: Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Jyrki Koskinen ja Kaartin soittokunnan päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola
• 2019: Kaartin soittokunnan päällikkökapellimestari, musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola ja musiikkimajuri Tomi Väisänen^[144]
• 2022: Kaartin soittokunnan ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Pasi-Heikki Mikkola

Kuokkavierasjuhlat

Pääartikkeli: Kuokkavierasjuhlat

1990-luvun alusta vuoteen 2003 asti linnan juhliin liittyi aina myös mielenosoitus nimeltä kuokkavierasjuhlat. Vuonna 2006 kuokkavierasjuhlat järjestettiin jälleen. Vuonna 2013 Tampereella järjestettiin anarkistien kuokkavierasjuhlat, joissa esiintyi väkivaltaista käyttäytymistä ja kymmeniä pidätettiin. Protestoijilla oli kommandopipoja ja Timo Jutila -naamareita. Tilaisuutta oli turvaamassa 300 poliisia ja 6 poliisihevosta.^[145]