suomenruotsalainen kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Christer Alfred Kihlman (14. kesäkuuta 1930 Helsinki[1] – 8. maaliskuuta 2021 Helsinki[2]) oli suomenruotsalainen kirjailija ja vasemmistolainen kulttuurikriitikko.[3][4]
| Christer Kihlman | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. kesäkuuta 1930 Helsinki |
| Kuollut | 8. maaliskuuta 2021 (90 vuotta) Helsinki |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kihlmanin tavoitteena oli lapsesta lähtien kirjailijan ura. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa muutaman vuoden kirjallisuutta ja historiaa. Avioiduttuaan hän muutti Porvoon Kulloohon, jossa valmistui esikoisromaani. Myöhemmin perhe rakensi talon Espooseen mutta muutti vuonna 1993 Porvoon Runoilijakotiin, joka on arvostuksen osoituksena suomenruotsalaisille kirjailijoille tarjottu vierasasunto.[3][5]
Kihlman oli avoimesti biseksuaali.[6] Hänen puolisonsa oli yli 50 vuotta Selinda Kihlman, jonka isä oli taiteilija Torger Enckell. Heillä on kaksi lasta. Selinda Kihlman kuoli 2007.[5]
Kihlman työskenteli kulttuurilehti Arenan päätoimittajana 1951–1954, Nya Pressenin avustajana 1952–1960 ja Nya Arguksen toimittajana 1961–1982. Hän oli taiteilijaprofessori 1975–1980. Hän oli SDP:n jäsen.[3]
Kihlman debytoi lyyrikkona 1951 mutta siirtyi proosaan vuonna 1960 ilmestyneellä romaanillaan Se upp Salige! (suom. Varo, autuas). Romaani sijoittuu kuvitteelliseen, sisäänlämpiävään ja nurkkakuntaiseen Lexån pikkukaupunkiin, jonka esikuvana on Kihlmanin kotikaupunki Porvoo.[7] Den blå modern (suom. Sininen äiti) aloitti romaanisarjan, jossa Kihlman tarkastelee vaikeita perhesiteitä. Sarja huipentui palkittuihin romaaneihin Dyre prins (suom. Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (suom. Gerdt Bladhin tuho).
Kihlmanin avoin kirje niille, jotka vaivautuvat lukemaan julkaistiin 24.8.1966 Hufvudstadsbladetissa. Siinä hän ilmoitti taloudellisista syistä lopettavansa kirjoittamisen. Kirje synnytti vilkkaan keskustelun. Jo seuraavana päivänä julkaistiin 32 kulttuurihenkilön allekirjoittama julkilausuma, jossa vaadittiin yhteiskuntaa tunnustamaan kirjailijat ammattityöntekijöiksi.[8]
Kirjassaan Människan som skalv (suom. Ihminen joka järkkyi) Kihlman esittäytyy ”tunnustusproosan” kirjoittajana, vaikkakaan hän ei itse pitänyt tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta: ”Ei minulla ole mitään tunnustettavaa, en ole tehnyt syntiä”. Kirjassa hän kertoi alkoholismistaan ja miessuhteistaan aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomen rikoslaissa vankeusrangaistuksen uhalla kielletty ja luokiteltu sairaudeksi.[3][9]
1980-lähtien Kihlman julkaisi uusia teoksia aiempaa harvemmin. Hän osallistui kuitenkin ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa kolme suomenruotsalaispolvea vihasi häntä hänen suomenruotsalaisuuteen ja sen porvarillisuuteen kohdistamansa kritiikin vuoksi.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
