maatalousalan yritys From Wikipedia, the free encyclopedia
Hankkija Oy on suomalainen maatalouskauppa, joka myy esimerkiksi maatalouden tarvikkeita, koneita, rautakaupan tuotteita, puutarhatuotteita sekä harraste-eläimiin liittyviä tuotteita. Sen omistaja on tanskalainen Danish Agro -konserni. Hankkija on Suomessa markkinajohtaja maatalouskaupassa.[3] Vuonna 2021 Hankkija oli liikevaihdoltaan Suomen 83. suurin yritys.[4]
| Hankkija Oy | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | Osakeyhtiö |
| Perustettu | 1905 (osuuskunta) |
| Toimitusjohtaja | Jyrki Lepistö[1] |
| Kotipaikka | Helsinki[1] |
| Toimiala | maatalous- ja konekauppa(2022)[2] |
| Liikevaihto | 958 milj. euroa (2022)[2] |
| Henkilöstö | noin 1000 (2023)[2] |
| Emoyhtiö | Danish Agro |
| Omistaja | Danish Agro |
| Kotisivu |
hankkija |
Uudellamaalla ruotsinkieliset suurviljelijät perustivat maatalouden hankintoja varten Suomenmaan kulutusyhdistys Laborin vuonna 1897.[5] Säännöiltään se ei sopinut suomenkielisten maanviljelijöiden tarpeisiin, vaan niitä olisi pitänyt muuttaa kansanvaltaisemmiksi.[6]
Hankkijan edeltäjänä pidetään Pellervon Välitysliikettä, joka aloitti toimintansa marraskuussa 1901. Sen johtajana toimi Pääskylahden maanviljelyskoulun johtaja Benjamin Alfthan, mutta sen perustamista ajoi professori Hannes Gebhard, jota pidetään Suomen osuustoiminnan isänä.[5] Pellervon Välitysliikkeen perimä välityspalkkio vaihteli puolesta prosentista kahteen prosenttiin, mikä ei kuitenkaan kattanut toiminnan kuluja, vaan Pellervo-Seuran tukea tarvittiin kulutjen kattamiseen. Pienten välityspalkkioiden avulla toivottiin hintojen olevan niin alhaiset ostajille, etteivät tukkuliikkeet voisi kilpailla Välitysliikkeen kanssa.[5] Pellervon Välitysliikkeen keskeisiin nimikkeisiin kuuluivat vehnänleseet, rehuvehnäjauhot, muut väkirehut, kainiitti, tuomaskuonat, luujauhot, chilensalpietari ja muut apulanta-aineet, siemenvilja ja muut viljat, heinänsiemenet, oljet, heinät, perunat, meijeritarpeet, jauhot, suolat, lamppuöljyt, koneet, työkalut, rauta, naulat ja hevosenkengät.[5]
Välitysliikkeen ensimmäinen vuosi oli tappiollinen, tuottoja sillä oli 5 000 markkaa ja kuluja 15 000 markkaa. Vaikeuksien jatkuessa Pellervo-Seura ei halunnut enää maksaa Pellervon Välitysliikkeelle tukea.[5] Vuonna 1901 Suomessa säädetty osuustoimintalaki mahdollisti osuuskuntien perustamisen ja Pellervo-Seurassa alettiin ajatella, että Pellervon Välitysliikkeen sijaan joku muu taho voisi harjoittaa siemenkauppaa.[6] Pellervon Välitysliike lopetettiin kannattamattomana vuonna 1905.[5]
Pellervon Välitysliikkeen kaaduttua Gebhard alkoi ajaa Hankkijan perustamista.[5] Keskusosuusliike Hankkija perustettiin vuonna 1905.[7] KOL Hankkijan perustamiskokous oli 17. tammikuuta ja toiminta alkoi 16. maaliskuuta.[5] Hankkijan perustivat 18 osuusmeijeriä, 27 osuuskassaa ja kaksi muuta osuuskuntaa. Perustajien joukossa ei ollut osuuskauppoja, vaikka ne kuuluivatkin Pellervo-Seuraan, sillä Hankkija oli suunnattu maanviljelijäväestön elinkeinonharjoittamisen tarpeisiin.[5] Suomen maataloustarvikkeiden kauppaa harjoittivat pelkästään yksityiskauppiaat, joiden menettelytavoissa ja taidoissa oli havaittu olevan parantamisen varaa. Maatalouskaupan haasteita olivat esimerkiksi kauppa velaksi ja laatukysymykset erityisesti siemenviljan suhteen. Maanviljelijät alkoivat liittyä yhteen ja tehdä yhteisostoja maamiesseurojen, osuuskassojen ja meijereiden kautta. Mallia yhteistoiminnasta oli saatu ulkomailta.[6] Keskusosuusliike Hankkijan johtajaksi tuli aiemmin Pellervon Välitysliikettä johtanut Benjamin Alfthan, jota avusti kassanhoitaja Emmi Jaeckel. Hankkijan konttori sijaitsi Nikolainkatu 13:ssa (myöhemmin Snellmaninkatu).[5] Hankkijan ensimmäinen varasto oli Helsingin Malmilla. Lisäksi perustettiin kuusi pienempää aluevarastoa eri puolille Suomea.[5] Hankkija harjoitti paitsi liiketoimintaa myös viljelijöiden neuvontaa esimerkiksi lannoitteiden käytössä.[6] [5]
Hankkijan ydin oli Pellervon Välitysliikkeen pohjalta syntynyt Maatalous-Hankkija. Sen rinnalle tarvittiin Teknillinen Hankkija, joka vastaisi Suomen maatalouden varustamisesta meijerein laitemyyntinä ja laiteasennuksina ulkomailta tuodulla tekniikalla.[6] Hankkija ja Pellervo-Seura pystyttivät Kuopion maatalousnäyttelyun mallimeijerin vuonna 1906.[5] Tätä pidetään Teknillisen Hankkijan alkuna.
Vuonna 1908 Hankkija perusti sivu- ja aluekonttorit Kuopioon, Viipuriin ja Pietariin. Hankkijan jäsenmäärä sekä osuuspääoma kasvoivat hitaasti. Huomattiin, että Hankkijan toimintaan nähden sen oma pääoma oli liian pieni. Tämän ongelman poistamiseksi perustettiin rahoitusyhtiö Osakeyhtiö Pääomanhankkija, jonka osakepääoma, 50 000 markkaa, lainattiin Keskusosuusliike Hankkijalle.[5]
Vuosina 1910–1911 perustettiin aluekonttorit ensin Turkuun ja sitten Tampereelle. Vuonna 1912 aloitettiin siementen sopimusviljely. Vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa, 1913, Hankkija aloitti Hattulassa kasvinjalostustoiminnan senaattori Alfred Oswald Kairamon Ellilän kartanolla. Hankkijan suurimmat tuoteryhmät olivat lannoitteet ja väkirehut, joista saatiin noin 60 prosenttia liikevaihdosta. Vuosina 1910–1914 mennessä Hankkijan myynti kaksinkertaistui. Hankkija myi vuotia vuosina 1914–1924.[5] Porin konttori perustettiin vuonna 1914, Jyväskylän, Oulun ja Seinäjoen vuoro oli seuraavana vuonna. Hankkija perusti sähköosaston vuonna 1916, samana vuonna avattiin aluekonttorit Joensuuhun ja Sortavalaan. Kasvinjalostus siirrettiin Ellilän kartanolta Rosendalin kartanolle, jota alettiin kutsua Tammiston koetilaksi.[5]
Käydäkseen halkokauppaa Pietariin Hankkija osti laivoja 1917. Niiden avulla oli tarkoitus vielä halkoja Saimaata pitkin Pietariin, mutta toimintaa ei onnistuttu aloittamaan, koska Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen estivät halkokaupan Venäjän keisarikunnan valtionlaitoksille.[6] Haminan ja Helsingin aluekonttorit perustettiin. Samalla kun Pietarin konttori suljettiin vuonna 1918, uusi konttori avattiin Berliiniin. Hankkija toi Suomeen ensimmäisen traktorin, joka oli merkiltään Alwork.[5]
Vuonna 1919 Hankkija osti Nikolajeffin veljeksiltä vuonna 1913 rakennetun talon, ja siirsi pääkonttorinsa siihen. Taloa kutsutaan yhä Hankkijan taloksi. Samana vuonna perustettiin myös aluekonttori Hämeenlinnaan ja konttori New Yorkiin. Ensimmäisen suomalaisen traktori, Kullervo-moottori(auran)vetäjä, tuotiin markkinoille. Sen olivat kehittäneet Turun Rautakeskus ja Hankkija. Koska tuotteen menekki jäi pieneksi, siitä jouduttiin luopumaan. Hankkija toi maahan ensi kertaa autoja.[5]
Hankkijalla oli Chevrolet-autojen yksinmyyntiedustus. Oman huoltoverkoston rakentaminen osoittautui niin kalliiksi, että yksinoikeudesta luovuttiin.[6] Vuonna 1918 ostetusta konepajasta tehtiin vuonna 1920 Maanviljelyskonetehdas Oy, myöhemmin MKT-tehtaat Oy. Kasvinjalostus laajeni 1920-luvulla. Hankkijan siemenkeskus valmistui Tampereelle 1920, joka auttoi omien kasvinjalosteiden kaupassa.[5] Berliinin konttori suljettiin, ja Savonlinnan ja Mikkelin aluekonttorit avattiin. Vuonna 1921 Maanviljelyskonetehdas alkoi valmistaa Sato-kylvökoneita ja vuonna 1924 Esa-puimakoneita. Aluekonttorit avattiin Lahteen, Porvooseen ja Rovaniemelle. New Yorkin konttori suljettiin.[5] Vuonna 1923 avattiin aluekonttorit Kotkaan ja Iisalmeen, seuraavana vuonna Loimaalle. Hankkijan vahvan väkirehujen ja lannoitteiden kaupan vuoksi 1926 perustettiin sen päävaraston lähelle Malmille Hankkijan ensimmäinen rehusekoittamo 1926. Tämä oli Hankkijan rehuteollisuuden alku. Myös LVI-osasto perustettiin. Hankkija toimitti laitteet 66 meijeriin. Kaikista 1920-luvulla valmistuneista meijereistä se koneisti yli 90 prosenttia.[5] Koska meijerit tarvitsivat sähköä, Hankkija teki sähköurakointia saadakseen maaseudun kylät sähköistettyä. Kokkolan aluekonttori avattiin vuonna 1927. 1920-luvulla johtajana aloittanut Taavi Arola keskittyi aikaisempaa enemmän liiketalouteen, mutta hyväksytti paljon päätöksiä hallintoneuvostolla luottamuksen aikaansaamiseksi linjauksiinsa. Vuosi 1928 oli Hankkijalle ennätysvuosi: 337 miljoonan markan liikevaihdolla saatiin 7 miljoonan markan tulos. Tulos ylitettiin vasta vuonna 1937.[5]
Hankkijan "hakaslogo" syntyi 1930-luvulla. Sitä on pidetty yhtenä Suomen tunnetuimmista tuotemerkeistä. Hakaset symboloivat ”valittua, tarkastettua, taattua”.[7]
Vuonna 1941 Hankkijan Malmin tehtaalla valmistui Leena-pellavanloukutuskone ja myös pellavan käsittelyssä tarvittava kaksoislihta. Koneita tarvittiin, sillä aiemmin lankoja ja kangastavaraa valmistaneet naiset joutuivat tekemään sodassa olevien miesten töitä.[5]
1940-luvulla Hankkija siirsi kasvinjalostuksen Tammiston koetilalta Anttilan koetilalle, joka oli ostettu 1942 Tuusulan Paijalasta. Liedon keskustaimisto ostettiin 1945.[6] 1930- ja 1940-luvulla Hankkija myös myi koneita, muun muassa Deering- ja Oliver-traktoreita ja sodan aikana niihin Otso-puukaasuttimia.[5] Toisen maailmansodan jälkeen traktorit olivat bensiini- tai petrolikäyttöisiä.[6] Sodan jälkeen Hankkija toi maahan myös tšekkiläisiä raskaita Tatra- ja Praga-kuorma-autoja.[8]
Hankkija myi ensimmäiset dieselmoottoriset traktorit (Massey-Harris 744) vuonna 1950.[8] Samana vuonna se myi myös Suomen ensimmäiset (itsekulkevat) Massey-Harris-leikkuupuimurit,[5] jotka korvasivat vähitellen paikoillaan pysyvät puimakoneet. Hankkija alkoi maahantuoda ensin Länsi-Saksassa valmistettuja Allgaier-traktoreita, vuosikymmenen loppupuolella ne korvattiin samalla tehtaalla valmistetuilla Porsche-traktoreilla.[8] Hankkija aloitti 1950-luvulla myös Zetor-traktoreiden myynnin ja se myi muutaman vuoden ajan myös Valmetin traktoreita,[5] ennenkuin myynti siirtyi kokonaan tehtaan omalle piirimyyntiverkostolle.[8]
Maaliskuussa 1952 SOK kertoi Hankkijalle haluavansa muuttaa niiden välistä työnjakosopimusta. Se halusi itselleen niin kutsutut kodin sähkökoneet. Syksyllä SOK alkoi myydä sähkötarvikkeita hyvin halvalla, sopimuksen se sanoi irti seuraavana vuonna. Vuonna 1955 yhtiöt solmivat uuden sopimuksen, mutta SOK rikkoi tätäkin sopimusta, esimerkiksi aloittamalla rehuntuotannon vuonna 1959.[9]
SOK:n ohella Hankkijan kanssa kilpailevia valtakunnallisia yrityksiä olivat tuolloin Labor, Suomen Maanviljelijäin Kauppa (SMK), Maantuote ja Mylly Oy, Maanviljelyskauppa sekä Keskon ja OTK:n maatalousosastot[10].
Hankkija toimi Pellervo-seuran piirissä yhteistyössä pellervolaisten osuuskauppojen kanssa. Hankkijaan liittyi alusta pitäen mukaan osuusmeijereitä,[5] vaikka osuusmeijereiden oma keskusliike Valio oli aloittanut miltei yhtä aikaa Hankkijan kanssa. Hankkijalta meijerit hankkivat meijerikoneistoja. Usean keskusliikkeen välisen työnjaon epäselvyys oli ongelma.[11]
SOK irtisanoi Hankkijan kanssa vuonna 1955 tehdyn työnjakosopimuksen vuonna 1960. Hankkija ehdotti, että se voisi luopua esimerkiksi mopojen ja kanaverkkojen myynnistä, mutta ei halunnut luopua rehukaupasta. Uutta sopimusta ei tehty. Sisäpiireissä arveltiin, että SOK pyrki liittämään Hankkijaa itseensä. Uusi yhteistyö- ja työnjakosopimus tehtiin vuonna 1962, mutta kiistat jatkuivat.[9]
Alun perin SOK:n tehtävänä oli ollut asutuskeskuksien kuluttajaväestön tarpeiden tyydyttäminen, kun taas Hankkija keskittyi maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden, lannoitteiden, väkirehujen ja siementen kauppaan.[11] Hankkijan ja SOK:n välirikko kärjistyi jälleen vuonna 1968, jolloin jotkut osuuskaupat lakkasivat jakelemasta Hankkijan tuotteita. Varmistaakseen yhteytensä Hankkijaan maanviljelijät joutuivat perustamaan omia maatalousosuuskuntia. Turun maatalousosuuskunta perustettiin tammikuussa 1970. Seuraavan vuoden lopussa osuuskuntia oli jo 74.[5] Tätä vaihetta on sanottu Hankkijan talvisodaksi.[8] 1960-luvun lopulla erimielisyydet kärjistyivät niin, että Hankkija joutui luomaan oman kenttämyyntiverkostonsa kilpailemaan osuuskauppojen kanssa. Tästä lähtien kuntien ja kylien osuuskaupat leimautuivat pääyhteistyösuuntansa mukaan hankkijalaisiin ja SOK:laisiin.[11]
1960-luvulla Hankkija alkoi maahantuoda saksalaisia Krupp-kuorma-autoja.[8]
Vuonna 1961 Hankkija sai brittiläisten Massey-Ferguson -traktorien edustuksen[5] Korpivaara Oy:ltä ja luopui samoihin aikoihin saksalaisten Porsche-traktorien maahantuonnista.[8] Kun italialainen autovalmistaja Fiat halusi 1960-luvun alussa vaihtaa maahantuojaansa Suomessa, merkin edustus siirtyi neuvottelujen jälkeen Hankkijalle vuonna 1962. Hankkijan tytäryhtiöksi Fiat-henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autojen maahantuontia varten perustettiin Autonovo Oy.[8] Samana vuonna toteutetun henkilöautojen tuontisäännöstelyn purkamisen ansiosta Fiat nousi nopeasti yhdeksi Suomen eniten myydyistä henkilöautomerkeistä. Rekisteröityjen Fiat-henkilöautojen määrä kasvoi Suomessa 1960-luvun aikana yli kymmenkertaiseksi, noin 4 200 autosta lähes 48 000 autoon. Myydyimmät mallit olivat pikkuautot Fiat 600 ja 850.[12]
Vuonna 1964 ostettiin Nikkilän koetila Kangasalta. Seuraavana vuonna perustettiin viljalaitokset Hämeenlinnaan, Orimattilaan ja Porvooseen.[5]
Vuonna 1967 Hankkija osti Oy Union-Öljy Ab:n osake-enemmistön. Hankkija oli toiminut aiemminkin öljytuotekaupassa, mutta nyt sen asema vahvistui. Seuraavana vuonna Hankkija aloitti yhteistyön ruotsinkielisen sisarjärjestönsä Laborin kanssa. Hankkija alkoi markkinoida ja huoltaa maansiirto-, rakennus- ja metsäkoneita.[5]
Hankkija toimi monella alalla, iskulauseenaan ”Hankkija on monessa mukana”. Merkittävän osan Hankkijan toimintaa muodosti Maatalous-Hankkijan lisäksi Hankkijan rehuteollisuus sekä Kone-Hankkijan traktoreiden, puimureiden sekä traktoreiden lisälaitteiden kauppa. Maataloudesta irrallaan oleva Teknillinen Hankkija teki rakennusurakoihin, myös vientirakennusurakoihin sähköteknisiä asennuspalveluita ja toi maahan muun muassa radionauhureita. Traktoreista Hankkijan tunnetuimpia edustamia tavaramerkkejä olivat Massey-Ferguson ja myöhemmin Volvo BM Valmet.[8] Hankkija harjoitti edelleen myös kasvinjalostusta. Tammiston tilalta siirryttiin vuonna 1972 Anttilan koetilalle Tuusulaan.[5] Vuosikymmenten kuluessa Hankkijan kiinteä omaisuus kasvoi merkittäväksi.[8]
Fiat-merkin menestys jatkui 1970-luvulla ja vuoden 1979 lopussa Fiat-henkilöautot muodostivat kymmenesosan koko Suomen rekisteröidyistä henkilöautoista noin 117 000 kappaleella. Vuosikymmenen eniten myyty malli oli Fiat 127.[13]
Oranssi Hankkijan lippalakki tunnetaan 1970- ja 1980-lukujen maaseutujen isäntien vakiovarusteena.[7]
Vuonna 1981 Hankkija otti edustukseensa Valmet-traktorit ja Valtra-koneet. Samalla se siirsi Massey-Fergusonit tytäryhtiölleen Konekauppa Pellervoon. Huolto- ja varaosapalvelut keskitettiin Hakas-huoltoverkostolle. Seuraavana vuonna vietettiin Hankkijan 75-juhlavuotta. Sen kunniaksi markkinoille tuotiin Heli-tuotantorakennusmallisto. Vuonna 1983 Union-Öljyn omistus siirtyi Hankkijalta Nesteelle. Hankkijalla oli yli 75 000 jäsentä ja siihen kuului 163 maatalousosuuskuntaa.[5] Ensimmäiset Rosenlewin valmistamat kotimaiset Massey-Ferguson -leikkuupuimurit Hankkija myi 1983. Raimo Rekon vetämästä Hankkijan raskaskoneryhmästä muodostui 1980-luvulla Suomen Rakennuskone Oy.[8]
Vuonna 1984 Kouvolaan avattiin Tuottajain Rypsi Oy:n öljynpuristamo, jossa valmistettiin rypsipuristetta rehuteollisuuden käyttöön.[5]
Vuonna 1985 Hankkija osti Rakennusliike Puolimatkan Armas Puolimatkan perheeltä.[14] Kauppa mahdollisti Hankkijan itsenäisyyden useiksi vuosiksi, mutta käytännön liiketoiminta sopeutui kuitenkin liian hitaasti yhteiskunnan ja liike-elämän muutoksiin. Hankkijan organisaatio osoittautui taloudellisesti kestämättömäksi.[15]
Vuonna 1988 Hankkija ja SOK perustivat Hankkija-Maatalous Oy yhtiön.[16]
Keväällä 1990 Hankkija muutti nimensä Novera-Yhtymäksi. Rakennusliike Puolimatkasta tuli sen tytäryhtiö.[17]
Autonovo Oy aloitti Lancia-henkilöautojen maahantuonnin ja samalla Fiat-henkilöautojen maahantuonti siirtyi Oy Veho Ab:lle.[18]
Noverasta tuli ensimmäinen suomalainen suuryritys, joka ajautui konkurssiin 1990-luvun lamassa[15] vuonna 1992.[19]
Hankkijan ja SOK:n perustama Hankkija-Maatalous Oy aloitti toimintansa heinäkuussa 1998.[16] Yhtiöön sijoittuivat Maatalous-Hankkijan maataloustoiminnot ja Kone-Hankkijan maatalouskonetoiminnot. Yhteistyön myötä päättyi SOK:n ja Hankkijan kaksikymmenvuotinen kiista vähittäiskaupasta, joka oli pakottanut Hankkijan luomaan tuottajaosuuskunnilleen oman vähittäiskauppaverkoston SOK:hon kuuluvien vähittäiskauppojen rinnalle koko Suomeen. Jälkiviisaasti voidaan ajatella, että maatalousliiketoiminnan yhtiöittäminen SOK:n kanssa omistettuun yhteisyritykseen säästi Hankkijan ydinliiketoiminnan, maataloustarvikekaupan, kun emoyhtiö Novera ajautui konkurssiin vuonna 1992.[8]
Hankkija-Maatalous osti Tuko Maatalous Oy:n vuonna 1992.[16]
Alkuvuonna 1993 SOK osti Noveran konkurssipesästä loput 50 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä, jolloin se siirtyi kokonaan SOK:n omistukseen.[20]
Maatalouskaupan Agrimarket-brändi otettiin käyttöön vuonna 1992 ja puutarhakaupan brändi Multasormi vuonna 1994.[21] Vuonna 1994 perustettuun Boreal Kasvinjalostukseen yhdistettiin Hankkijan kasvinjalostustoiminta, Maatalouden tutkimuskeskuksen MTT:n kasvinjalostuslaitos ja Jokioisten siemenkeskus.[22]
Vuonna 2003 Hankkija-Maatalouden osuus Agrimarketin liikevaihdosta oli yli 80 prosenttia. Loput saatiin Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupasta, Salon Seudun Osuuskaupasta, Kymenlaakson Agrimarket Oy:stä ja Osuuskauppa OSLA:sta. Suomessa oli 130 Agrimarketia ja kahdeksan Agrimarket-konekeskusta.[16] Hankkija-Maatalous osti Osuuskauppa Osla Handelslagetin maataloustoimintaan keskittyneet liiketoiminnat.[23]
Maaliskuussa 2006 Hankkijan pääkonttori muutti Helsingistä Hyvinkäälle.[24] Huhtikuussa lannoitteita myyvä Kemira GrowHow osti SOK:lta 19 prosenttia Hankkija-Maataloudesta.[25]
Tammikuussa 2007 Lännen Tehtaat ja Hankkija-Maatalous Oy sopivat Lännen Tehtaiden omistamien Suomen Rehu Oy:n ja Avena Nordic Grain Oy:n osake-enemmistöjen (51 %) siirtymisestä Hankkija-Maatalouden omistukseen.[26] Kilpailuviraston selvityksen jälkeen Avena Nordic Grainin osakkeiden kauppa peruuntui.[27] Suomen Rehu Oy:n osakkeiden kauppa toteutui kesällä 2007. Syyskuussa 2008 Hankkija-Maatalous osti loputkin Suomen Rehun osakkeet.[28]
Syyskuussa 2012 SOK myi 60 prosenttia Hankkija-Maatalous Oy:stä tanskalaiselle DLA Groupille.[29] DLA:n pääomistajia olivat Danish Agro ja Vestjyllands Andel. Hankkija-Maatalous työllisti noin 900 työntekijää 81 myymälässä ja kahdeksassa konekeskuksessa. Sen liikevaihto oli noin miljardi euroa.[30] Kilpailuvirasto hyväksyi kaupan joulukuussa.[31]
Vuonna 2013 yhtiön nimi muutettiin Hankkija Oy:ksi.[21] Seuraavana vuonna se osti Kymenlaakson Agrimarket Oy:n maatalousliiketoiminnan Kymen Seudun Osuuskaupalta.[32]
Vuonna 2016 Agrimarket- ja Multasormi-ketjut muutettiin Hankkijaksi.[21] Seuraavana vuonna Hankkija osti Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupalta Eepee Agri Oy:n.[33]
Vuonna 2018 Hankkija luopui Horschin, Samsonin ja Rauchin edustuksista.[34] Suomen Rehun tuotemerkki muuttui Hankkijaksi.[35]
Elokuussa 2019 Konekesko myi maatalouskoneliiketoimintansa Danish Agro Machineryn suomalaiselle tytäryhtiölle, Finnish Agro Machinerylle.[36] Marraskuussa John Deeren edustus siirtyi Hankkijalta Wihurille.[37]
Helmikuusta 2020 alkaen Hankkija alkoi myydä Claasin traktoreita, puimureita, ajosilppureita, työkoneita, kurottajia ja pyöräkuormaajia, kun Claas-koneita aiemmin Suomessa myynyt Finnish Agro Machinery liitettiin Hankkijaan.[37][36] Salosta ostettiin Suur-Seudun Osuuskaupan maataloustoiminta.[38] Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen vuoksi maatalouden polttoöljyt jätettiin kaupan ulkopuolelle.[39]
Helmikuussa 2023 englantilainen AB Vista osti Hankkijan Progres-rehuinnovaation. Hankkija jatkaa Progresin käyttöä omissa rehuissaan ja sitä viedään myös Danish Agron kautta Pohjois-Euroopaan.[40] Hankkijan Turun tehtaalla otettiin käyttöön ensimmäinen biokaasulla toimiva kuljetusrekka.[41]
Hankkijan pää- ja toimitusjohtajia:[5]
Pellervon Välitysliike (1901–1905)
Keskusosuusliike Hankkija (1905–1988)
Keskusosuuskunta Hankkija (1988–1990)
Hankkija-Maatalous (1988–2012)
Novera (1990–1992)
Hankkija (2013 alkaen)
Hankkijan emoyhtiö on tanskalainen Danish Agro. Vuonna 2020 Hankkijan osuus konsernin liikevaihdosta oli noin kuudesosa.[38] Hankkijan pääkonttori sijaitsee Hyvinkäällä.[47]
Hankkija omistaa kaksi kolmannesta logistiikkaan keskittyneestä Movere Oy:stä[2] ja 14 prosenttia Boreal Kasvinjalostus Oy:stä.[48]
Hankkijan liiketoiminta-alueisiin kuuluu rehuliiketoiminta, viljakauppa, konekauppa sekä maatalous- ja myymäläkauppa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
