italialainen automerkki From Wikipedia, the free encyclopedia
Fiat Automobiles on Stellantis-konserniin kuuluva, Stellantis Europe S.p.A. -yhtiön omistama italialainen henkilöautojen valmistaja. Yrityksen tärkeimmät tuotantolaitokset sijaitsevat Torinossa, Italiassa. Fiat Professional on Fiat Automobilesin sisaryritys, joka puolestaan valmistaa kevyitä Fiat-hyötyajoneuvoja.
| Fiat Automobiles S.p.A. | |
|---|---|
.svg){kind=logo} |
|
| Tunnuslause | Driven by passion (suom. Intohimon ajama) |
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 11. heinäkuuta 1899 |
| Perustaja | Giovanni Agnelli |
| Toimitusjohtaja | Olivier François[1] |
| Puheenjohtaja | John Elkann |
| Kotipaikka | Torino, Italia |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Tuotteet |
henkilöautot hyötyajoneuvot |
| Henkilöstö | 190 000 (2009)[2] |
| Emoyhtiö | Stellantis Europe |
| Omistaja | Stellantis |
| Kotisivu |
www |
Nimi Fiat tulee sanoista Fabbrica Italiana Automobili Torino (Torinon italialainen autotehdas) ja on myös latinan sana tulkoon. Fiatin perusti Giovanni Agnelli Torinossa vuonna 1899, ja yritystä on perinteisesti aina johtanut joku Agnellin suvun jäsenistä.
Fiat ilmoitti vuoden 2021 kesäkuussa että sen mallisto on vuoteen 2030 mennessä täysin sähköinen.[3]
Lokakuussa 1898 torinolainen Giovanni Battista Ceirano perusti, hänen polkupyöriä valmistaneessa yrityksessään työskennelleen nuoremman veljensä Matteon kanssa, Ceirano Giovanni Battista & C. -nimisen yhtiön. Alkuvuodesta 1899 heidän yhtiönsä oli tarkoitus alkaa valmistaa insinööri Aristide Facciolin suunnittelemaa kevyttä kaksipaikkaista autoa, joka oli varustettu Aristiden itsensä suunnittelemalla 3,5 hv:n, 663 cm³:n kaksisylinterisellä moottorilla ja kaksinopeuksisella vaihteistolla. Giovanni Battistan ja Matteon autolle annettiin nimi "Welleyes" heidän valmistamiensa polkupyörien nimen mukaisesti, ja sille oli odotettavissa kaupallista menestystä, mutta heidän tuotantotilojensa rajallinen koko ei mahdollistanut laajamuotoisemman autojen valmistuksen aloittamista, joten he päättivät myydä autonsa patenttioikeudet torinolaiselle liikemieskonsortiolle, joka perusti auton valmistamista varten "Fabbrica Italiana Automobili Torino" (F.I.A.T.) -nimisen yhtiön. Neljä kuukautta kaupan jälkeen markkinoille tulee Fiatin ensimmäinen henkilöauto, Ceiranon veljesten Welleyes-patenttiin perustuva "FIAT 3 ½ HP".
Ensimmäistä mallia valmistettiin vuosina 1899 – 1900 n. 20 kappaletta. Vuonna 1900 markkinoille tuotiin tehokkaampi Fiat 6 HP, jonka vuotta myöhemmin korvasivat Fiat 8 HP sekä suurempi 10 HP. Vuosituotanto kasvoi 134 autoon ja yhtiö aloitti tuotteidensa viennin Ranskaan ja Britanniaan sekä Yhdysvaltoihin. Viimeksi mainittuun Fiat perusti vuonna 1908 autoja valmistaneen tytäryhtiön.[4] American F.I.A.T. Automobile Company oli toiminnassa vuosien 1910 – 1918 välisenä aikana.[5]
Vuonna 1908 markkinoille tuotu Tipo 1 oli yhtiön ensimmäinen massatuotantomalli. Fiatin ensimmäinen kilpa-auto oli vuoden 1914 Ranskan Grand Prix -kilpailua varten valmistettu S 57/14. Autossa oli 135-hevosvoimainen, 4,5-litrainen moottori. Ensimmäisen maailmansodan mentyä ohi, yhtiö jatkoi toimintaa myös autokilpailujen saralla.[6]. Ensimmäinen täysin uusi, sodan jälkeinen malli oli vuoden '19 Fiat 501. Mallissa oli 1,45-litrainen nelisylinterinen sivuventtiilimoottori, joka perusversiossa antoi tehoa 23 hv. Tehokkaimman 501 SS:n teho oli 30 hv. Mallista tuli yhtiön ensimmäinen suurmenestys, vuoden 1926 loppuun mennessä mallia oli eri koriversioina myyty lähes 70 000 kappaletta.[7]
Fiatin ensimmäinen uusi, sodan jälkeinen kilpamalli, oli vuoden 1920 Fiat 801. Vuonna 1921 yhtiöltä tuli markkinoille loistokas, 6,8-litraisella V12-moottorilla varustettu 502 eli "Superfiat". Vuonna 1922 Grand Prix -radoille tuotiin malli 804. Mallin voimanlähteenä toimi 2,0-litrainen kuusisylinterinen rivimoottori ja sillä otettiin kärkisija vuoden 1922 Ranskan- ja Italian Grand Prix'ssä.[8] Vuonna 1923 sen korvasi ahdetulla 8-sylinterisellä rivimoottorilla varustettu 805. Vuonna 1924 englantilainen kilpa-ajaja Ernest Eldridge saavutti vuoden 1908 SB4:n perustalle rakennetulla Fiat Mefistofelella maanopeusennätyksen. Auton huippunopeudeksi kirjattiin 234,980 km/h.
Vuonna 1925 Fiat toi markkinoille mallin 509, jota valmistettiin neljän vuoden aikana yli 92 000 kappaletta. Malli oli kevyt ja taloudellinen; voimanlähteenä siinä oli 1,0-litrainen nelisylinterinen rivimoottori. Kauden 1927 GP-radoille esiteltiin monoposto-korilla varustettu malli 806, jonka 1500-kuutioinen V12-moottori kehitti tehoa 187 hv @ 8500 r/min. Autolla otettiin voitto vuoden 1927 Milanon Grand Prix'ssa. Tämän kilpailun jälkeen Fiat vetäytyi autourheilusta ja keskitti voimavaransa autojen massatuotantoon.
Vuonna 1932 Fiat toi markkinoille 508 Balilla -mallinsa, joka nousi suureen suosioon. Vuonna 1937 sen korvasi Nuova Balilla 508 C, josta kehittyi edelleen 1100-sarja, joka pysyi tuotannossa vuoteen 1953 asti. Kahden ensimmäisen valmistusvuotensa aikana Fiat 508 C / 1100 -malleja valmistettiin n. 57 000 kappaletta, joka tekee siitä Fiatin siihen asti myydyimmän auton. Kaikkiaan vuosien 1937 – 1953 välisenä aikana valmistettiin n. 181 000 kappaletta Fiat 508 C / 1100 -mallisarjan autoa. 508-mallin myötä Fiat laajensi valmistusta lisenssivalmistajien avulla. Näitä olivat ranskalainen SIMCA, saksalainen NSU-Fiat ja puolalainen Polski-Fiat.
Vuonna 1935 yhtiö toi markkinoille virtaviivaisen Fiat 1500:n. Se on yksi ensimmäisistä autoista maailmassa, jonka suunnittelussa käytettiin apuna tuulitunnelia. Mallin 1500 cm³:n moottori antoi 45 hv tehon ja 115 km/h huippunopeuden. Vuonna 1936 markkinoille tuotiin Fiat 500 ”Topolino”. Se malli oli intialaisen Premier Automobiles Limited -yhtiön ensimmäinen Fiat-perustainen malli, jonka valmistuksen Premier aloitti vuonna 1950. Vuonna 1937 508 "Balilla" korvattiin tuoreemmalla 508 C "Nuova Balilla" -mallilla ja vuonna 1949 "Topolinosta" tuli markkinoille päivitetty versio 500 C. Vuonna 1950 esiteltiin yhtiön ensimmäinen uusi, toisen maailmansodan jälkeinen malli Fiat 1400, joka oli myös yhtiön ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu auto. Vuonna 1952 esiteltiin samaa koria käyttänyt, mutta paremmin varusteltu ja suuremmalla moottorilla varustettu 1900. Fiat 1400 oli espanjalaisen SEATin ja jugoslavialaisen Zastavan ensimmäinen henkilöautomalli. Itävaltalainen Steyr Daimler Puch elvytti henkilöautotuotantonsa 1950-luvun alussa Fiatin mallien lisenssivalmistuksella. Seuraava uudella itsekantavalla korilla päivitetty malli oli vuoden 1953 1100-103. Vuoden 1954 Fiat Turbina -kaasuturbiiniauto hyödynsi konsernin huippuosaamista ja teknisiä innovaatioita.
Vuonna 1955 markkinoille tuotiin takamoottorinen Fiat 600. Tästä pikkuautosta muokattiin myös kolmen penkkirivin tila-auto Multipla. Vuonna 1957 "Topolinon" korvaajaksi esiteltiin Fiat Nuova 500. Vuonna 1964 Fiatin pikkuautoluokkaa täydennettiin hieman suurempikokoisella 850-mallilla. Valmistajansa tämän aikakauden suurinta luokkaa edustivat 1800- ja 2100 -mallit, jotka tulivat markkinoille vuonna 1959. Pari vuotta tämän jälkeen, vuonna 1961, keskiluokkaan tuotiin mallit 1300 ja 1500. Vuonna 1966 näiden korvaajaksi esiteltiin 124. Turkkilainen Tofaş aloitti autojen valmistuksen tämän mallin lisenssiversiolla, samoin venäläinen AvtoVAZ. Vuonna 1966 Fiat osti osan autovalmistaja Ferrarista ja sai oikeuden "Dino"-nimen käyttöön. Fiat Dino -mallilla juhlistettiin yhtiön perustajista kenties merkittävimmän, Giovanni Agnellin syntymän 100-vuotispäivää. Vuonna 1969 valmistajansa malliston huipulle, 1900/2300-mallien seuraajaksi, esiteltiin Fiat 130.
_Front-view.JPG)
Uudelle vuosikymmenelle Fiat tuli kahdella uudella, etuvetoisella mallilla, jotka molemmat saivat "Vuoden auto Euroopassa" -tittelin. 1100-mallin korvasi vuonna 1969 markkinoille tullut 128. Toinen uutuus oli vuonna 1971 markkinoille tullut 127, joka korvasi takamoottorisen 850:n, vaikka malleja valmistettiinkin vielä parin vuoden ajan rinnakkain. Fiatille tuttuun tapaan, molemista uusista malleista tuli myyntimenestyksiä. Kulttiauton maineen saavuttaneen 500:n rinnalle tuotiin modernisti muotoiltu 126 vuonna 1972. Näihin aikoihin Fiat aloitti tehtaiden rakentamisen sekä Argentiinaan että Brasiliaan. 1970-luvun alussa Fiatin henkilöautotuotanto oli suurimmillaan. Kun mukaan lasketaan myös lisenssivalmistajien tuotteet, Fiat oli tuotannoltaan Euroopan suurin autojen valmistaja.
Pienin kokoluokka oli edelleen suvereenisti Fiatin hallussa, mutta muissa luokissa kilpailu kiristyi 1970- ja 80-lukujen aikana. Kilpailun koveneminen keskittyi erityisesti keskiluokkaan, nykyiseen C-segmenttiin. Ylemmän keskiluokan 125:n seuraajaksi esiteltiin vuonna 1972 Fiat 132 ja alemmassa keskiluokassa 124:n korvasi 131 Mirafiori. Kyseinen malli oli vuosikymmeniin ensimmäinen, jonka mallitunnus koostui numerosarjan lisäksi myös nimestä. Tämä ennakoi Fiatin tulevaisuudessa muuttuvaa nomenklatuuria. Vuonna 1978 Bertonen futuristinen Ritmo korvasi 128:n.
Minimalistinen Panda ja sen jälkeen esitelty Uno edustivat 1980-luvun muotoilukieltä. Molemmat mallit olivat Giugiaron studion muotoilemia. Itävaltalainen Steyr-Puch valmisti Pandasta nelivetoista versiota. Näitä malleja seurasi keskiluokan Tipo. Yhtiö paransi tuotteidensa laatua ruostesuojauksessa, ottamalla käyttöön täyssinkityt korit. Regata korvasi 131:n vuonna 1983.
Fiatin suurinta luokkaa edusti vuonna 1985 markkinoille tullut Croma. Vuoden 1987 1,9 TD i.d. -versio oli ensimmäinen massatuotettu henkilöauto suoraruisku-dieselillä, mutta Fiat ei jostain syystä rummuttanut asiaa millään lailla. Muut valmistajat alkoivat soveltaa samaa teknologiaa henkilöautojen moottoreihinsa vasta 1990-luvun aikana.
1990-luvun Fiat Marea sai kunnian olla maailman ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo Common-Rail-dieselillä. Tämä innovaatio levisi nopeasti ja jotkin valmistajat tekivät siitä vakiovarusteen. Punto korvasi Unon ja Seicento Cinquecenton. Nämä mallit ovat Suomessa vähemmän tunnettuja.
Regatan korvannut Tempra, sekä sen seuraajat Bravo/Brava sekä Marea menestyivät kohtuullisesti. Rajatummille koderyhmille suunnattua tarjontaa edustivat Multipla ja Barchetta.
Uuden vuosituhannen vaihtuessa myös Fiatin design vaihtui terävien ja pehmeiden linjojen kombinaatioon. Pienimmässä A-segmentissä eli kaupunkiautojen luokassa, Seicento jatkoi läpi 2000-luvun. Vuonna 2007 se sai rinnalleen uuden 500-mallin, joka sai hämäävästi lisänimen "Nuova 500". Sama nimihän oli ollut jo käytössä vuosien 1957 – 1977 välisenä aikana valmistetun Fiat Nuova 500 -mallin yhteydessä. Uusi Panda II korvasi I:n vuonna 2003.
B-segmentissä eli pienten autojen luokassa, hatchback-korinen Punto II oli korvannut I:n jo vuonna 1999 ja sen valmistus ja myynti jatkui valtaosassa Eurooppaa vuoden 2007 loppuun. Italiassa ja Itävallassa malli oli nimellä Punto Classic myynnissä vuoden 2009 loppuun. Tähän rinnalle oli vuonna 2005 tuotu Punton kolmas sukupolvi, Grande Punto, joka vuoden 2009 faceliftin yhteydessä sai nimen Punto Evo. Vuoden 2012 faceliftissä mallista tuli jälleen Punto, ilman mitään lisäliitteitä.
Vuonna 1996 Fiat oli lanseerannut oman "maailmanautonsa" Fiat Palion. Tämän nimen alla oli tuoteperhe, johon kuului viisiovinen hatchback, neliovinen sedan, farmari ja lava-auto. Palio-sarjan markkina-alue Euroopassa oli sen itäinen puolisko. Sarjan ensimmäistä revisiota valmistettiin vuosina 1996 – 2001, toista 2001 – 2003, kolmatta 2003 – 2006 ja neljättä vuodesta 2006 eteenpäin. Sarjan neliovinen sedan-malli on Palio-sukuisuudestaan huolimatta ollut omalla mallinimellään, yleensä Siena. Kolmannen sukupolven porrasperä oli nimeltään Albea, jonka Turkissa valmistettuja versioita oli myynnissä koko Euroopassa Varsinainen toisen sukupolven Novo Palio tuli markkinoille vuonna 2012.
C-segmentissä eli alemmassa keskiluokassa Bravo ja Brava -mallit korvasi hatchback-korinen Stilo vuonna 2001. Vuonna 2007 sen tilalle tuli Bravo.
Porrasperäisen Marean valmistus päättyi vuonna 2002, eikä malli saanut heti seuraajaa. Vasta vuonna 2007 markkinoille tullut Linea paikkasi tämän aukon. Bravon ja Linean tilalle tuli Tipo vuonna 2015.
D-segmentissä eli ylemmässä keskiluokassa Fiatilla ei ole juurikaan ollut tarjontaa, mutta vuosien 2005 – 2011 välisenä aikana markkinoilla ollut Croma II paikkasi hieman tätä puutetta.
Myöskään avomallia ei Fiatilla ollut tarjolla sitten Punto Cabrion, jonka valmistus päättyi vuonna 1999. Vuonna 2009 tilannetta korjattiin pemeäkattoisella 500C-mallilla.
Vuodesta 1995 lähtien tuotannossa olleen Barchettan valmistus päättyi lopullisesti vuonna 2005. Mallin valmistuksessa oli ollut jo tauko vuosien 2003 – 2004 välisenä aikana, koska mallin koreja valmistanut yhtiö teki konkurssin. Vuonna 2015 pidetyssä Los Angelesin autonäyttelyssä Fiat esitteli 124 Spiderin, joka tuli myyntiin vuonna 2016.
Vuosien 2006 – 2014 välisenä aikana Fiatilla oli tarjolla pienten SUV-mallien luokassa Sedici-niminen malli, joka oli suunniteltu ja valmistettu yhteistyössä Suzukin kanssa. Vuonna 2014 sen paikan otti crossover-malli 500X.
Tila-autojen pienimmässä, eli mini-luokassa, Fiatilla oli vuosien 2003 – 2012 välisenä aikana tarjolla malli Idea. Vuonna 2012 sen paikan otti 500L.
Tila-autojen keskiluokkaan ei Multiplan vuonna 2010 tapahtuneen valmistuksen päättymisen jälkeen ole ollut korvaavaa mallia tarjolla.
Isojen tila-autojen luokassa Ulysse II poistui markkinoilta vuonna 2014, jolloin sen korvasi Freemont.
Fiat toi markkinoille sähkökäyttöisen 500e -mallinsa vuonna 2020.
Fiatin ensimmäinen edustaja Suomessa oli Ab Walfrid Alfthan Oy, joka toi maahan ensimmäiset kuusi Fiat-autoa vuonna 1913. Ensimmäiset Fiat-kuorma-autot tuotiin maahan vuonna 1920. 1930-luvun alun lama keskeytti Fiatin maahantuonnin, joka jatkui jälleen vuonna 1938. Uudeksi maahantuojaksi tuli turkulainen Keskusautohalli ja Kauppa Oy, jonka nimi vaihtui sotien jälkeen Keskusautohalli Oy:ksi. Vuonna 1952 Keskusautohallin omistajat perustivat Helsinkiin Finla Oy:n, jolle Fiatin maahantuonti siirtyi. Vuonna 1962 Fiatin edustajaksi Suomessa vaihtui Hankkijan tytäryhtiöksi perustettu Autonovo Oy, joka sai edellisen maahantuojan myynti- ja huoltoverkoston. Autonovo Oy toimi vuodesta 1966 alkaen Helsingin Herttoniemessä, jonne se oli muuttanut Helsingin keskustasta. Vuonna 1967 Autonovo Oy:lle siirtyi Länsi-Saksassa Fiatin lisenssillä tehtyjen Neckar-autojen edustus Korpivaara Oy:ltä.[9]
Vuonna 1960 Fiat-henkilöautoja oli Suomen ajoneuvorekisterissä noin 4 200 kappaletta, mutta niiden määrä kasvoi vuosikymmenen aikana yli kymmenkertaiseksi. Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä noin 48 000 Fiat-henkilöautoa, jolloin merkki oli Suomen kolmanneksi yleisin. Fiatit kattoivat 99 prosenttia kaikista italialaisista henkilöautoista Suomessa. Tuolloin suosituimpia malleja olivat pikkuautot Fiat 600 ja 850.[10] Merkin suosio jatkui 1970-luvulla ja Fiat 600 oli Suomen eniten myyty henkilöautomalli vuonna 1971. Helsingin Sompasaaressa purettiin 21. huhtikuuta 1971 yhdestä laivasta 3 532 Fiat 600 -henkilöautoa, mikä lienee Suomen ennätys yhdellä kerralla maahan tuotujen autojen määrässä. Vuoden 1979 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli noin 117 000 Fiat-henkilöautoa, ja ne käsittivät noin kymmenesosan Suomen koko henkilöautokannasta. 1970- ja 1980-luvuilla Suomeen tuotiin myös Fiatin lisenssillä Jugoslaviassa tehtyjä Zastava-autoja. Vuonna 1974 esitellyn Fiat 131 Mirafiorin erikoismalli oli 131 Racing, joka saavutti mainetta ralliautona muiden muassa Markku Alénin ja Ulf Grönholmin ansiosta.[11]
1980-luvun aikana Fiatin henkilöautoja myytiin Suomessa liki 64 000 kappaletta, mikä oli lähes yhtä paljon kuin suomalaisen Saabin myyntimäärä. Vuosikymmenen kuluessa Fiatin osuus Suomen henkilöautokannasta kuitenkin suorastaan romahti liki kymmenestä prosentista 5,3 prosenttiin. Syynä oli useiden mallien lyhyt kestoikä ja heikko jälleenmyyntiarvo.[12] Vuonna 1988 Fiat oli Suomen yhdeksänneksi yleisin henkilöautomerkki, jolloin niitä oli rekisterissä 103 263 kappaletta. 1980-luvun suosituimpia henkilöautomalleja Suomessa oli Fiat Uno.[13] Satojatuhansia Fiat-autoja 25 vuoden ajan Suomeen tuonut Autonovo Oy joutui Hankkija-konsernin järjestelyjen vuoksi luopumaan merkin edustuksesta vuonna 1987, ja maahantuonti siirtyi Oy Veho Ab:lle.[14][15][16]
Veho lopetti tappiolliseksi osoittautuneen Fiat-edustuksen vuonna 1992, ja uudeksi maahantuojaksi ryhtyi Oy Konela Ab:n tytäryhtiöksi perustettu Italkon Oy.[17] Vuoden 1995 lopussa Suomen ajoneuvorekisterissä oli 69 014 Fiat-henkilöautoa, jolloin merkki oli tilaston kymmenennellä sijalla. Yleisimmät Fiat-mallit olivat tuona vuonna Fiat Uno ja Fiat 127. Edellistä oli rekisterissä 24 078 kappaletta (mallikohtaisen tilaston 19. sijalla) ja jälkimmäistä 16 683 kappaletta (37. sijalla).[18] Vuosina 2015–2019 Fiatin henkilöautoja toi maahan Fiat Group Automobiles Finland Oy.[19] Bergé Auto Group osti FCA Finland Oy:n vuonna 2019, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Italmotor Finland Oy.[20] Merkin maahantuoja oli vuoteen 2023 Astara Ital Finland Oy.[21]
Maaliskuussa 2023 Bassadone Automotive Nordic ilmoitti ostavansa Fiat-autoja maahantuovan Astara Ital Finland Oy:n.[22]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
