Grimmin laki

Grimmin laki on säännönmukaisuus, jonka mukaisesti germaanisten kielten sanoissa tietyt konsonantit poikkeavat systemaattisesti samojen sanojen etymologisista vastineista muissa indoeurooppalaisissa kielissä. Laki on nimetty Jacob Grimmin mukaan, joka julkaisi asiaa koskevan tutkimuksen vuonna 1822, mutta jo aikaisemmin muun muassa Friedrich von Schlegel ja Rasmus Rask olivat kiinnittäneet asiaan huomiota.

Laki koskee indoeurooppalaisesta kantakielestä periytyneitä sanoja, ei esimerkiksi latinasta tai ranskasta myöhemmin germaanisiin kieliin lainautuneita. Äänteenmuutokset, jotka ovat saaneet nämä erot aikaan, ovat tapahtuneet todennäköisimmin viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua, varmasti kuitenkin ennen kuin varhaisimmatkaan tunnetut millään germaanisella kielellä laaditut tekstit kirjoitettiin.

Tapahtuneet äänteenmuutokset olivat seuraavat:

1. Kantaindoeurooppalaiset soinnittomat klusiilit (p, k, t) muuttuivat soinnittomiksi frikatiiveiksi (f, x, þ)
2. Kantaindoeurooppalaiset soinnilliset klusiilit (b, g, d) muuttuivat vastaaviksi soinnittomiksi klusiileiksi (p, k, t)
3. Kantaindoeurooppalaiset soinnilliset aspiroidut klusiilit (bh, gh, dh) muuttuivat todennäköisimmin ensin soinnillisiksi frikatiiveiksi, mutta myöhemmin ne ovat useimmissa germaanisissa kielissä muuttuneet soinnillisiksi klusiileiksi (b, g, d)

Grimmin lain mukaiset äänteenmuutokset olivat ensimmäiset kielitieteessä systemaattisesti tutkitut, ja niiden selvittäminen vaikutti laajasti historiallisen ja vertailevan kielitieteen kehitykseen yleisemminkin.

Esimerkkejä

Myöhemmin eri kielissä on tapahtunut muitakin äänteenmuutoksia, mikä on luonnollisesti vaikeuttanut asian tutkimista. Lisäksi sanojen merkityksetkin ovat saattaneet muuttua eri kielissä. Sen vuoksi Grimm valitsi käyttämänsä esimerkit vanhimmista tunnetuista kielistä kuten toisaalta germaanisesta gootin kielestä, toisaalta indoeurooppalaisen kielikunnan muihin haaroihin kuuluvista latinasta ja klassisesta kreikasta.

Seuraavassa taulukossa on muutamia esimerkkejä muidenkin germaanisten ja muiden indoeurooppalaisten kielten sanoista, joissa Grimmin lain vaikutukset ovat selvästi havaittavissa.

Muutos	Germaanisten kielten sanoja	Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä	Merkitys (suomennos)
*p→f	Englanti: foot, hollanti: voet, saksa: Fuß, gootti: fōtus, islanti ja fääri: fótur, tanska: fod, norja ja ruotsi: fot	Klassinen Kreikka: πούς (pūs), latina: pēs, pedis, sanskrit: pāda, venäjä: под (pod), liettua: pėda	Jalka
*t→þ	Englanti: third, muinaisyläsaksa: thritto, gootti; þridja, islanti: þriðji	Klassinen kreikka: τρίτος (tritos), latina: tertius, iiri: trí, sanskrit: treta, venäjä: третий (tretij), liettua: trečias	Kolmas
*k→x (sanan alussa muuttui myöhemmin h:ksi)	Englanti: hound, hollanti: hond, saksa: Hund, gootti: hunds, islanti, fääri: hundur, tanska, norja, ruotsi: hund	Klassinen kreikka: κύων (kýōn), latina: canis, gaeli, iiri: cú, Welsh ci	Koira
*kʷ→hw	Englanti: what, hollanti: wat, saksa: was, gootti: hwa, tanska hvad, islanti: hvað, fääri hvat, norja: hva, ruotsi: vad (aikaisemmin hvad)	Latina: quod, gaeli; ciod, iiri: cad, sanskrit: ka-, kiṃ, venäjä: ко- (ko-), liettua: ką'	Mikä
*b→p	Englanti: warp; ruotsi: värpa; hollanti: werpen; islanti, fääri: varpa, gootti wairpan	latina: verber
*d→t	Englanti: ten, hollanti: tien, gootti: taíhun, islanti: tíu, fääri: tíggju, tanska, norja: ti, ruotsi: tio	Latina: decem, kreikka: δέκα (déka), gaeli, iiri: deich, sanskrit: daśan, venäjä: десять (desyat'), liettua: dešimt, kymri: deg	Kymmenen
*g→k	Englati: cold, hollanti: koud, saksa: kalt, islanti, fääri: kaldur, tanska: kold, norja: kald, ruotsi: kall,	Latin: gelū	Kylmä
*gʷ→kw	Englanti: quick, friisi: quick, queck, hollanti: kwiek, muinaisskandinaavi: kvikr, islanti, fääri: kvikur, ruotsi: kvick, norja kvikk	Kreikka: βίος (bios), latina: vivus, gaeli: beò, iiri: beo, venäjä: живой (zhivoj), liettua: gyvas	Germaanisissa kielissä; nopea, vikkelä, kreikassa ja latinassa: elävä, elämä
*bʰ→b	Englanti: brother, hollanti: broeder, saksa: Bruder, gootti: broþar, islanti, fääri: bróðir, tanska, ruotsi: broder,, bror, norja: bror	Latina: frāter, klassinen kreikka: φρατήρ (phrātēr), sanskrit: (bhrātā), venäjä: брат (brat), liettua: brolis, muinaiskirkkoslaavi: братръ (bratru)	Veli
*dʰ→d	Englanti: door, friisi: doar, hollanti: deur, gootti: daúr, islanti, fääri: dyr, tanska, norja: dør, ruotsi: dörr	Klassinen kreikka: θύρα (thýra), iiri: doras, sanskrit: dwār, venäjä: дверь (dver'), liettua: durys	Ovi
*gʰ→g	Englanti: goose, friisi: goes, hollanti: gans, saksa: Gans, islanti: gæs, fääri: gás, tanska, norja, ruotsi: gås	Latina: anser (alkujaan *hanser), klassinen kreikka: χήν (khēn), sanskrit: hansa, liettua žąsis (alkujaan žansis)	Hanhi
*gʷʰ→gw→w	Englanti: wife, germaaninen kantakieli: wiban (alkujaan: gwiban), muinaisfriisi: wif, hollanti: wijf, muinaisyläsaksa: wib, saksa: Weib, muinaisskandinaavi: vif, islanti: víf, fääri: vív, tanska, ruotsi, norja: viv	Tokaari A: kip, B: kwípe	Vaimo, nainen

• Huomautus: Kielitieteilijät eivät ole yksimielisiä englannin wife -sanan ja sen vastineiden alkuperästä. Calver Watkins on olettanut, että sen vastine indoeurooppalaisessa kantakielessä olisi ollut *gʷʰíbʰ-. ^[1]

Nämä vastaavuudet ovat huomattavan säännöllisiä. Jokaisessa vaiheessa tapahtuneet äänteenmuutokset ovat koskeneet yhtä lailla labiaaleja (p, b, bʰ, f), vastaavia dentaaleja (t, d, dʰ, þ), velaareja (k, g, gʰ, h) ja pyöristyneitä velaareja (kʷ, gʷ, gʷʰ, hw). Tässä þ tarkoittaa englannissa th:lla kirjoitettua soinnitonta äännettä, joka esiintyy esimerkiksi sanassa thing. Useimmissa muissa germaanisissa nykykielissä tätä äännettä ei enää esiinny, vaan se on saattanut muuttua takaisin t:ksi. Samoin islannin kielessä on tapahtunut Grimmin laille käänteinen äänteenmuutos, jonka vuoksi hv äännetään nykyisin [kʰv] tai [kʰf].

Poikkeuksia

Muutosta ei tapahtunut, kun kantaindoeurooppalaisen soinnittoman klusiilin (k, p, t) edellä oli s, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

Äänneyhdistelmä	Germaanisten kielten sanoja	Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä	Merkitys (suomennos)
*sp	Englanti: spew, gootti: speiwan, hollanti: spuien, saksa: speien, tanska, norja, ruotsi: spy, islanti: spýja, fääri: spýggja	Latina: spuere	Vakoilla
*st	Englanti: stand, hollanti: staan, saksa: stehen, islanti, fääri: standa, tanska, norja, ruotsi: stå	Latina: stāre, iiri: stad, sanskrit: sta, venäjä: стать (stat'), liettua: stoti	Seistä
*sk	Englanti: short, muinaisskandinaavi ja islanti: skorta, muinaisyläsaksa: scurz	Latina: curtus, liettua: skurdus	Lyhyt

Myöskään toisen klusiilin kuten p:n ja k: jäljessä kantaindoeurooppalainen t ei muuttunut frikatiiviksi. Toisin sanoen tapauksissa, joissa aikaisemmin oli kaksi peräkkäistä erilaista klusiilia, joista jälkimmäinen oli t, näistä vain ensimmäinen muuttui frikatiiviksi, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

Äänneyhdistelmä	Germaanisten kielten sanoja	Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä	Merkitys (suomennos)
*pt→ft	Gootti: hliftus	Klassinen kreikka: κλέπτης (kleptēs)	Varas
*kt→ht	Englanti: eight, hollanti, friisi, saksa: acht, gootti: ahtáu islanti: átta, ruotsi: åtta	Klassinen kreikka: οκτώ (oktō), latina: octō	Kahdeksan
*kʷt→h(w)t	Englanti: night, muinaisyläsaksa: naht, muinaisfriisi, hollanti: nacht, saksa: Nacht, gootti: Gothic: nahts, islanti: nótt, ruotsi: natt	Kreikka: nuks, nukt-, latina: nox, noct-, sanskrit: naktam, liettua: naktis	Yö

Nämä poikkeukset Grimmin laista hämmensivät kielitieteilijöitä useiden vuosikymmenien ajan, kunnes tanskalainen kielitieteilijä Karl Verner havaitsi nekin aivan säännönmukaisiksi. Tätä säännönmukaista sanotaankin Vernerin laiksi.

Muita äänteenmuutoksia

Germaanisten kielten lisäksi muissakin indoeurooppalaisissa kielissä on tapahtunut useita säännöllisiä äänteenmuutoksia, joilla on ollut suuri merkitys kielten sukulaisuussuhteiden tutkimisessa. Niinpä germaanisten kielten sananalkuista b:tä vasta yleensä latinassa f, kreikassa ph, slaavilaisissa, balttilaisissa ja kelttiläisissä kielissä b sekä sanskritissa bh, joka on ilmeisesti ollut myös indoeurooppalaisessa kantakielessä mutta myöhemmin muuttunut useimmissa kielissä joksikin muuksi. Toisaalta germaanisten kieltensananalkuista f:ää vastaa latinassa, kreikassa, sanskritissa, slaavilaisissa ja balttilaisissa kielissä sekä ilmeisesti myös indoeurooppalaisessa kantakielessä p, kun taas kelttiläisistä kielistä tämä sananalkuinen konsonantti on kadonnut kokonaan.

Yläsaksalaisella kielialueella on myöhemmin tapahtunut toinenkin samantapainen, muttei yhä laajavaikutteinen sarja äänteenmuutoksia, joiden vuoksi muiden germaanisten kielten t:tä ja p:tä vastaa saksassa usein z tai pf. Tätä sanotaan joskus toiseksi äänteensiirrokseksi erotukseksi ensimmäisestä germaanisesta äänteensiirroksesta eli Grimmin laista.

Myös unkarissa on tapahtunut samantapaisia muutoksia, joiden vuoksi suomen p:tä ja k:ta vastaavat unkarissa usein f ja h.

Lähteet

1. http://www.bartleby.com/61/roots/IE175.html