From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen 35. eduskuntavaalit järjestettiin 18. maaliskuuta 2007, jolloin tuli kuluneeksi lähes päivälleen sata vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Ennakkoäänestys pidettiin 7.–13. maaliskuuta. Vaaleissa valittiin 200 kansanedustajaa 15 vaalipiiristä.
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Vaaleissa käytti äänioikeuttaan 2 772 799 kansalaista, ja äänestysprosentti oli 67,9. Luku on sodanjälkeisen historian alhaisin. Aktiivisuus laski edelliskerrasta 1,8 prosenttiyksikköä. Ennakkoon äänesti 29,7 (+3,7) prosenttia äänioikeutetuista.[1][2]
Vaalipiirijakoon oli tullut pieni muutos, kun Punkalaitumen kunta siirtyi Satakunnan maakunnasta ja vaalipiiristä Pirkanmaan maakuntaan ja vaalipiiriin vuoden 2005 alussa.lähde?
Oppositiopuolue kokoomus nousi vaalien suurimmaksi voittajaksi saatuaan kymmenen lisäpaikkaa. Hallituspuolueista SDP menetti kahdeksan paikkaa ja keskusta neljä, mutta jälkimmäinen säilytti kuitenkin täpärästi asemansa suurimpana puolueena, ja näin keskusta sai jatkaa hallituksen johdossa. Perussuomalaiset nosti paikkalukuaan kahdella, vihreät ja RKP yhdellä. RKP:n ääniosuus ja äänimäärä laskivat tosin hieman. Kristillisdemokraattien paikkamäärä pysyi edellisten vaalien tasolla.lähde?
Vaalien jälkeen muodostettiin Vanhasen II hallitus, jota seurasi Kiviniemen hallitus.
Eduskuntavaalien kampanjointi pääsi alkamaan poikkeuksellisen myöhään, vasta tammikuun puolivälissä 2007. Suomi oli ollut Euroopan unionin puheenjohtajamaa vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla, eikä silloin ollut haluttu nostaa esiin sisäpoliittisia kiistakysymyksiä. Hallituspuolueet näyttivät aluksi olevan vahvoilla, koska päähallituspuolueet SDP ja keskusta olivat puolueiden kannatusmittauksissa selvästi suurempia kuin pääoppositiopuolue kokoomus. Todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidettiinkin punamultahallituksen jatkamista.[3]
Vaalikamppailun aikana ei noussut esiin suuria kiistanaiheita, jotka olisivat kiihottaneet äänestäjien mieliä. Merkittävin väittely käytiin niin sanotusta kansantalouden jakovarasta eli niistä noin neljästä miljardista eurosta, jotka hallituksella oli todennäköisesti käytettävissään alkavalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit ehdottivat, että valtaosa varoista olisi käytettävä tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kokoomus kannatti veronalennuslinjan jatkamista, ja keskustan kanta oli näiden ääripäiden välillä. Keskusta vaati myös ruoan arvonlisäveron alentamista, kun taas kokoomus ja RKP pitivät tärkeänä perintöveron alentamista. Perintöverosta tulikin selvästi poliittista kenttää jakanut ideologinen kysymys: oikealla kannatettiin sen poistamista tai ainakin alentamista, kun taas vasemmisto piti tärkeänä sen säilyttämistä.[3]
Aivan vaalikamppailun loppumetreillä kokoomuslainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola pohti blogissaan pääministeri Matti Vanhasen ja Vihreän liiton kansanedustajan Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola epäili heillä olevan "vipinää", josta kerrottaisiin vasta vaalien jälkeen. Vanhanen raivostui Korholalle ja ihmetteli kokoomuksen toimintaa, ja Jyrki Katainen joutuikin julkisesti pahoittelemaan Korholan käyttäytymistä. Vanhasen voimakkaaseen reaktioon saattoi vaikuttaa hänen entisen naisystävänsä Susan Ruususen helmikuussa 2007 julkaisema kirja Pääministerin morsian, jossa tämä kertoi avoimesti heidän suhteestaan. Vaalien jälkeen Vanhanen teki kirjan johdosta poliisille tutkintapyynnön siitä, oliko kirjan kustantaja loukannut hänen yksityiselämänsä suojaa. Sen sijaan kiista Korholan kanssa ei enää jatkunut, ja jo viikon kuluttua vaalipäivästä Vanhanen ja Forsius näyttäytyivät julkisesti yhdessä. [3]
Suurin kohu vaalikampanjoinnin aikana nousi puolueiden ulkopuolelta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) julkisti helmikuun lopussa televisiomainokset, joiden avulla oli tarkoitus kannustaa palkansaajia vaaliuurnille. Mainoksissa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili herkkupöydän ääressä, kehui metsästyssaaliitaan ja ilkkui samalla työläisille siitä, että nämä eivät edes äänestä. Mainokset herättivät heti tuoreeltaan voimakasta paheksuntaa ja erityisesti niistä pahoittivat mielensä monet yrittäjät. SAK:n johto – mukaan lukien järjestön maltillisena tunnettu puheenjohtaja Lauri Ihalainen – puolusti aluksi voimakkaasti kampanjaa ja kiisti jyrkästi, että sillä olisi ollut tarkoitus hyökätä jotakin kansalais- tai ammattiryhmää vastaan. Kun arvostelu ei ottanut laantuakseen, SAK:ssa alettiin pelätä, että mainoksista olisi työntekijäjärjestöille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta SAK päätti hyllyttää kampanjan, kun monet tunnetut sosialidemokraatit olivat tuominneet sen, ja teetti uudet neutraalimmat mainokset. SAK:n johto katsoi, että ruoalla mässäily oli ärsyttänyt ihmisiä ja vienyt huomion äänestämisen tärkeydestä mainonnan tyyliin. Alkuperäisiä mainoksia ei ehditty esittää televisiossa kertaakaan, mutta ne olivat hyllytyksen jälkeenkin katsottavissa Internetin YouTube-sivustolla.[4] Mainoskohu saattoi lopulta aktivoida enemmän kokoomuksen kuin vasemmiston kannattajia, koska pääkaupunkiseudulla äänestysaktiivisuus nousi kokoomuksen vahvoilla kannatusalueilla suuremmaksi kuin vasemmiston perinteisillä tukialueilla.[3]
Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.
| Nro | Vaalipiiri | Kansan- edustajia |
Vaaliliitot | Kartta |
|---|---|---|---|---|
| 01 | Helsingin vaalipiiri | 21 | KD + Köyhien Asialla |
 |
| 02 | Uudenmaan vaalipiiri | 34 | PS + Itsenäisyyspuolue | |
| 03 | Varsinais-Suomen vaalipiiri | 17 | Kesk. + RKP | |
| 04 | Satakunnan vaalipiiri | 9 | KD + PS + Itsenäisyyspuolue | |
| 05 | Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri | 1 | ||
| 06 | Hämeen vaalipiiri | 14 | ||
| 07 | Pirkanmaan vaalipiiri | 18 | PS + Itsenäisyyspuolue | |
| 08 | Kymen vaalipiiri | 12 | KTP + SKP | |
| 09 | Etelä-Savon vaalipiiri | 6 | SDP + Vas. + Vihr. | |
| 10 | Pohjois-Savon vaalipiiri | 10 | Vas. + Vihr. Kok. + PS | |
| 11 | Pohjois-Karjalan vaalipiiri | 6 | SDP + Vas. | |
| 12 | Vaasan vaalipiiri | 17 | PS + Itsenäisyyspuolue | |
| 13 | Keski-Suomen vaalipiiri | 10 | PS + Itsenäisyyspuolue | |
| 14 | Oulun vaalipiiri | 18 | KD + Köyhien Asialla | |
| 15 | Lapin vaalipiiri | 7 | Kesk. + KD |
Tuloksia verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Ennen vaaleja edustajien lukumäärät olivat hieman toisenlaiset: vaalikauden aikana kansanedustajista kristillisdemokraattien Lyly Rajala ja keskustan Seppo Lahtela olivat siirtyneet kokoomukseen.
Alkaneella vaalikaudella Vihreän liiton Merikukka Forsius siirtyi kokoomukseen. Keskustan Markku Uusipaavalniemi ilmoitti marraskuussa 2010 siirtyvänsä perussuomalaisten eduskuntaryhmään.[5] Samalla Kokoomuksesta tuli suurin puolue edustajamäärällä mitattuna[5], mutta Mari Kiviniemi jatkoi tästä huolimatta vaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtajana pääministerinä vaalikauden loppuun.
 | ||||||||
| Puolue | Äänet | Paikat | Paikkaosuus/ Ääniosuus | |||||
| Lukumäärä | Osuus | |||||||
| Suomen Keskusta | 640 428 | −48 963 | 23,11 % | −1,6 | 51 | –4 | 1,10 | |
| Kansallinen Kokoomus | 616 841 | +98 937 | 22,26 % | +3,7 | 50 | +10 | 1,12 | |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 594 194 | −89 029 | 21,44 % | −3,1 | 45 | –8 | 1,05 | |
| Vasemmistoliitto | 244 296 | −32 856 | 8,82 % | −1,1 | 17 | –2 | 0,96 | |
| Vihreä liitto | 234 429 | +10 865 | 8,46 % | +0,5 | 15 | +1 | 0,89 | |
| Suomen Kristillisdemokraatit | 134 790 | −14 197 | 4,86 % | −0,4 | 7 | 0,72 | ||
| Ruotsalainen kansanpuolue | 126 520 | −2 304 | 4,57 % | −0,0 | 9 | +1 | 0,98 | |
| Perussuomalaiset | 112 256 | +68 440 | 4,05 % | +2,5 | 5 | +2 | 0,62 | |
| Borgerlig Allians, gemensam lista | 9 561 | Uusi | 0,35 % | Uusi | 1* | |||
| Suomen Kommunistinen Puolue | 18 277 | −2 802 | 0,66 % | −0,1 | 0 | |||
| Suomen Senioripuolue | 16 715 | +11 369 | 0,60 % | +0,4 | 0 | |||
| Itsenäisyyspuolue | 5 541 | 0,20 % | 0 | |||||
| Suomen Kansan Sinivalkoiset | 3 913 | −666 | 0,14 % | −0,1 | 0 | |||
| Liberaalit | 3 171 | −5 605 | 0,11 % | −0,2 | 0 | |||
| Köyhien Asialla | 2 521 | +1 073 | 0,09 % | +0,0 | 0 | |||
| Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue | 2 007 | −901 | 0,07 % | −0,0 | 0 | |||
| Suomen Työväenpuolue | 1 764 | 0,06 % | 0 | |||||
| Socialdemokraterna, gemensam lista | 1 607 | Uusi | 0,06 % | Uusi | 0 | |||
| Suomen Isänmaallinen kansanliike | 821 | −1 819 | 0,03 % | −0,1 | 0 | |||
| Yhteislista sitoutumattomat | 499 | Uusi | 0,02 % | Uusi | 0 | |||
| Yhteislista A | 271 | Uusi | 0,01 % | Uusi | 0 | |||
| Yhteisvastuu puolue | 164 | −240 | 0,01 % | −0,0 | 0 | |||
| Kai Aaltonen | 145 | Uusi | 0,01 % | Uusi | 0 | |||
| Oikeusturva yhteislista | 142 | Uusi | 0,01 % | Uusi | 0 | |||
| Tomi Juhani Syväoja | 97 | Uusi | 0,00 % | Uusi | 0 | |||
| Risto Flinkman | 83 | Uusi | 0,00 % | Uusi | 0 | |||
| Ville Samuli Hänninen | 80 | Uusi | 0,00 % | Uusi | 0 | |||
| Marijan Vitomir Basic | 58 | Uusi | 0,00 % | Uusi | 0 | |||
| Eero Johannes Varje | 45 | Uusi | 0,00 % | Uusi | 0 | |||
| Yhteensä | 2 771 236 | −20 521 | 100 % | 200 | ||||
| 3 suurinta | 66,81 % | −0,9 | 146 | −2 | 1,09 | |||
| * Ahvenanmaan edustaja, Borgerlig Allians -yhteislista (9 561 ääntä) | ||||||||
| Lähde: Oikeusministeriö, ks. myös Yleisradion tulospalvelu | ||||||||
| Äänestysaktiivisuus | 65,0 %[6] | −1,7 |
| Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) |
67,9 %[6] | −1,8 |
| Äänestäneet | 2 790 752[6] | −24 948 |
| Hylätyt äänet | 19 516[6] | −4 427 |
Suurin puolue vaalipiireittäin  | ||
| Vaalipiiri | Miehet | Muutos | Naiset | Muutos |
| Helsinki | 8 | - 2 | 13 | + 2 |
| Uusimaa | 17 | - 3 | 17 | + 4 |
| Varsinais-Suomi | 10 | + 2 | 7 | - 2 |
| Ahvenanmaa | 0 | - 1 | 1 | + 1 |
| Satakunta | 7 | - | 2 | - |
| Häme | 8 | + 2 | 6 | - 2 |
| Pirkanmaa | 13 | + 4 | 5 | - 4 |
| Kymi | 8 | - 1 | 4 | + 1 |
| Etelä-Savo | 2 | - 3 | 4 | + 3 |
| Pohjois-Savo | 7 | - 2 | 3 | + 2 |
| Pohjois-Karjala | 5 | - | 1 | - 1 |
| Vaasa | 10 | - 1 | 7 | + 1 |
| Keski-Suomi | 5 | - 3 | 5 | + 3 |
| Oulu | 11 | - 1 | 7 | + 1 |
| Lappi | 5 | - 1 | 2 | + 1 |
| Koko maa | 116 | - 9 | 84 | + 9 |
Eduskuntaan palannut Kokoomuksen Sauli Niinistö teki eduskuntavaalien kaikkien aikojen ääniennätyksen keräten Uudellamaalla 60 563 ääntä. Hertta Kuusisen aiempi ennätys syntyi vaaleissa 1948. Euroopan investointipankin varapääjohtajana työskennellyt Niinistö oli kesällä 2006 ilmoittanut, ettei hän asettuisi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Syksyn kuluessa mieli kuitenkin muuttui, ja hän lähti ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Vaalipäivään saakka ounasteltiin Niinistön pyrkivän pääministeriksi, mikä olisi heikentänyt kokoomuksen nuoren puheenjohtajan Jyrki Kataisen asemaa. Niinistö ja Katainen vakuuttivat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteistyössä ja kokoomuksen noudattavan "kahden kärjen strategiaa".[3]
Naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi ennätyksellisen suureksi, 84:ään (+9). Aiempi ennätys oli peräisin vuoden 1991 vaaleista, jolloin naisia valittiin 77. Heistä valittiin eduskuntaan vielä viisi; Keskustan Sirkka-Liisa Anttila, Kokoomuksen eduskuntaan palannut, tuolloin LKP:ta edustanut Tuulikki Ukkola, SDP:n Sinikka Hurskainen ja Liisa Jaakonsaari, sekä Vihreiden Heidi Hautala. Naiskansanedustajien osuuden kasvu näkyi myös siinä, että vaalien jälkeen muodostettuun hallitukseen tuli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa naisenemmistö, 12 ministeriä 20:stä.[3]
Valituista 72 ei ollut kuulunut edelliseen eduskuntaan. 64 oli ollut kansanedustajana jo ennen vuoden 1999 vaaleja ja noin puolet eli 99 vuoden 2003 vaaleja. 11 nyt valittua kansanedustajaa oli tullut eduskuntaan jo Urho Kekkosen presidenttikaudella: Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen (Kesk.), Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen ja Ben Zyskowicz (Kok.), Matti Ahde, Liisa Jaakonsaari, Jouko Skinnari ja Erkki Tuomioja (SDP) sekä Mikko Kuoppa ja Esko-Juhani Tennilä (Vas.). Mauno Koiviston kaudella eduskunnassa työskennelleitä oli edellisten lisäksi 28.
Vaaleissa ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat mm. Jari Isometsä ja Henri Vähäkainu ("Pikku G") (Kesk.), Lotta Backlund ja Raakel Lignell (Kok.), Miranda Vuolasranta (SDP), Tea Vikstedt (Vas.), Helena Molander ja Anne Pohtamo (Kd.), Ilkka "Frederik" Sysimetsä (Ps.), Marko Björs (Vihr.) sekä Seppo Lampela ("Steen1"), Kari Peitsamo, Matti Rossi ja Anneli Sauli (SKP). [7]
Keväällä 2008 vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaiden saama rahoitus herätti laajaa keskustelua.
Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Keskustan Juha Mieto, Tuomo Puumala ja Markku Uusipaavalniemi, Kokoomuksen Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Henna Virkkunen, SDP:n Marko Asell, Maria Guzenina-Richardson, Krista Kiuru ja Tommy Tabermann, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen, Sauli Niinistön veljenpoika Vihreiden Ville Niinistö, Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner sekä RKP:n Anna-Maja Henriksson ja Stefan Wallin. Pääministeri vuosina 1995–2003 ja vaalikaudella 2003–2007 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (SDP) ei asettunut enää ehdolle vaaleihin. Muita vapaaehtoisia luopujia oli muun muassa Keskustan Matti Väistö, Kokoomuksen Kaarina Dromberg, sekä Vihreiden Osmo Soininvaara.
SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen siirtyi syyskuussa 2007 Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli entinen ministeri ja Uudenmaan läänin maaherra Jacob Söderman, joka oli toiminut myös Euroopan oikeusasiamiehenä vuosina 1995–2003.[8]
Keskustalainen toisen kauden kansanedustaja Susanna Haapoja kuoli kesken vaalikauden toukokuussa 2009, ja Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puolueen entinen puheenjohtaja Claes Andersson sai heikentyneen terveytensä vuoksi pyytämänsä eron eduskunnasta syysistuntokauden alkaessa 2009. Haapojan ja Anderssonin tilalle tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Lasse Hautala ja Kari Uotila.[9]
SDP:n kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermann kuoli heinäkuussa 2010 ja hänen tilalleen tuli Risto Kuisma, joka oli aikanaan toiminut perustamansa Remonttiryhmän kansanedustajana vuosina 1998–2001. Syksyllä 2010 Keskustan kansanedustaja Liisa Hyssälä siirtyi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi, Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtajaksi sekä Keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen Perheyritysten Liiton toimitusjohtajaksi. Heidän tilalleen uusiksi kansanedustajiksi tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Mauri Salo (Kesk.), Lasse Viren (Kok.) ja Seppo Särkiniemi (Kesk.).[10]
Vaalipiirikohtaiset äänikuninkaat tulivat joko SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan tai RKP:n listoilta. Varsinais-Suomen vaalipiirin ääniharava Stefan Wallin (R.) oli ainoa, joka tuli kolmen suuren ulkopulelta.
Kulttuuriministeri Tanja Karpelan äänimäärä romahti täysin vain pieneen osaan edellisestä, mutta riitti vielä läpipääsyyn; toisin kävi Martin Saarikankaan. Tunnetuista ääniharavista myöskään Antti Kalliomäki ja Esko-Juhani Tennilä eivät saaneet enää yli 10 000 ääntä.
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen, oli Leena Luhtanen. Pudonneita olivat myös Keskustan Kauko Juhantalo, Petri Neittaanmäki ja Jukka Vihriälä, Kokoomuksen Maija Perho, sekä SDP:n Jouni Backman ja Maija Rask.
| Sija | Äänet | Ehdokas | Puolue | Vaalipiiri | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. | 60 563 | – | Sauli Niinistö | Kok. | Uudenmaan vaalipiiri |
| 2. | 24 112 | +17 195 | Matti Vanhanen | Kesk. | Uudenmaan vaalipiiri |
| 3. | 19 859 | +15 462 | Timo Soini | PS | Uudenmaan vaalipiiri |
| 4. | 17 607 | +4 827 | Ben Zyskowicz | Kok. | Helsingin vaalipiiri |
| 5. | 17 578 | +6 892 | Marja Tiura | Kok. | Pirkanmaan vaalipiiri |
| 6. | 16 390 | +5 327 | Paula Lehtomäki | Kesk. | Oulun vaalipiiri |
| 7. | 13 768 | – | Juha Mieto | Kesk. | Vaasan vaalipiiri |
| 8. | 12 924 | +249 | Heidi Hautala | Vihr. | Uudenmaan vaalipiiri |
| 9. | 12 894 | +3 346 | Erkki Tuomioja | SDP | Helsingin vaalipiiri |
| 10. | 12 578 | – | Maria Guzenina-Richardson | SDP | Uudenmaan vaalipiiri |
| Lähteet: Oikeusministeriö[11] Tilastokeskus[12] | |||||
Ehdolle asettuneista istuvista kansanedustajista 44:ää ei valittu uudelleen. Edustajapaikastaan luopui omaehtoisesti kaikkiaan 27 kansanedustajaa.[13][14][15][16][17][18] Europarlamenttivaaleissa 2004 valituiksi tulleet viisi kansanedustajaa, Satu Hassi (Vihr.), Ville Itälä (Kok.), Anneli Jäätteenmäki (Kesk.), Henrik Lax (RKP) ja Hannu Takkula (Kesk.), eivät pyrkineet takaisin eduskuntaan. Silloisista europarlamentaarikoista ehdolle asettui ja valittiin ainoastaan keskustan Paavo Väyrynen. [19][20] Valituista kansanedustajista kaksi kolmannesta toimi kansanedustajana jo ennestään.
| Vaalipiiri | Luopujat |
|---|---|
| Helsingin | Paavo Lipponen (SDP), Outi Ojala (Vas.), Osmo Soininvaara (Vihr.), Jörn Donner (RKP, noussut eduskuntaan vuoden 2007 alussa), Tony Halme (PS) |
| Uudenmaan | Ulla Anttila (Vihr.), Kaarina Dromberg (Kok.), Klaus Hellberg (SDP), Suvi-Anne Siimes (Vas.), Juhani Sjöblom (Kok.) |
| Varsinais-Suomen | Jan-Erik Enestam (RKP), Jukka Roos (SDP) |
| Satakunnan | Mikko Elo (SDP), Kalevi Lamminen (Kok.), Pirkko Peltomo (SDP) |
| Ahvenanmaan | Roger Jansson |
| Hämeen | Timo Seppälä (Kok.) |
| Pirkanmaan | Rosa Meriläinen (Vihr.), Reino Ojala (SDP), Irja Tulonen (Kok.), Jaana Ylä-Mononen (Kesk.) |
| Kymen | Antero Kekkonen (SDP) |
| Pohjois-Savon | Iivo Polvi (Vas.) |
| Pohjois-Karjalan | Matti Väistö (Kesk.) |
| Vaasan | Nils-Anders Granvik (RKP) |
| Oulun | Anne Huotari (Vas.), Esko Kurvinen (Kok.) |
| Lapin | Jari Vilén (Kok.) |
Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen oli Leena Luhtanen.
Ehdokashakemusten piti olla perillä viimeistään 6. helmikuuta ja ehdokasasettelu vahvistettiin 15. helmikuuta.
| Puolue | Ehdokkaat | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Yhteensä | Naisia | Miehiä | Keski-ikä | Vaalipiirit | |
| Suomen Keskusta | 233 | 102 | 131 | 45,2 | 14 |
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 230 | 113 | 117 | 45,1 | 14 |
| Kansallinen Kokoomus | 225 | 99 | 126 | 45,0 | 14 |
| Vasemmistoliitto | 208 | 95 | 113 | 44,4 | 14 |
| Vihreä liitto | 202 | 106 | 96 | 40,5 | 14 |
| Suomen Kristillisdemokraatit | 188 | 74 | 114 | 46,6 | 14 |
| Suomen Kommunistinen Puolue | 171 | 54 | 117 | 47,9 | 14 |
| Perussuomalaiset | 168 | 42 | 126 | 49,0 | 14 |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 75 | 34 | 41 | 43,2 | 4 |
| Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue |
60 | 10 | 50 | 55,6 | 14 |
| Suomen Senioripuolue | 58 | 27 | 31 | 63,7 | 8 |
| Itsenäisyyspuolue | 47 | 10 | 37 | 55,0 | 14 |
| Suomen Työväenpuolue | 39 | 7 | 32 | 56,7 | 14 |
| Liberaalit | 38 | 9 | 29 | 40,4 | 6 |
| Suomen Kansan Sinivalkoiset | 24 | 1 | 23 | 43,9 | 7 |
| Köyhien Asialla | 10 | 7 | 3 | 51,1 | 5 |
| Suomen Isänmaallinen kansanliike | 5 | 1 | 4 | 48,6 | 4 |
| Yhteisvastuu puolue | 2 | 1 | 1 | 57,7 | 2 |
| Valitsijayhdistysten ehdokkaat | 21 | 7 | 14 | 40,7 | 6 |
| Yhteensä | 2004 | 799 | 1205 | 46,4 | 15 |
| Lähteet[21][22] | |||||
| vaalilause | - |
| vaaliohjelma | Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelma 2007 |
| vaalilause | Vastuullinen markkinatalous on suomalaisen paras ystävä. Suomen toivo – Kokoomus |
| vaaliohjelma | Vastuullinen markkinatalous ja sen vaikutukset Suomen tulevaisuuteen |
| vaalilause | Vastuullista vapautta |
| vaaliohjelma | Tavoiteohjelma |
| vaalilause | Ihmiselle hyvä – kautta maan |
| vaaliohjelma | Eduskuntavaalit 2007. Oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja kansanvallan puolesta |
| vaalilause | - |
| vaaliohjelma | KTP:n tavoitteet talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi |
| vaalilause | Suomalainen kansanpuolue |
| vaaliohjelma | 100+3. Eduskuntavaaliohjelma 2007 |
| vaalilause | Vähän kuin itseäsi äänestäisit |
| vaaliohjelma | Vähän kuin itseäsi äänestäisit – Keskustan tavoitteet vaalikaudelle 2007–2011 |
| vaalilause | Jako uusiksi! |
| vaaliohjelma | Jako uusiksi! (Arkistoitu – Internet Archive) |
| vaalilause | Tiukkapipoisesti tärkeimmistä tinkimättä |
| vaaliohjelma | Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma vaalikaudelle 2007–2011 |
| vaalilause | - |
| vaaliohjelma | Vaaliohjelma |
| vaalilauseet | Minä. Me! Me pidämme ääntä puolestasi |
| vaaliohjelma | Reilu Suomi – työtä ja välittämistä |
| vaalilause | Vaihtoehto markkinavoimille – Yhteistyö voimaksi |
| vaaliohjelma | Eduskuntavaaliohjelma vuoden 2007 eduskuntavaaleihin |
| vaalilause | Oikeasti vasemmalla |
| vaaliohjelma | Eduskuntavaaliohjelma 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) |
| vaalilause | Jottei totuus unohtuisi |
| vaaliohjelma | Vihreys on rohkeutta, vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta |
| Kysely | Haastateltu | Tekijä | Osoite | KD | Kesk | Kok | PS | RKP | SDP | Vas | Vihr | Muut | Haastateltuja | Virhemarginaali |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| HS joulukuu | ? | Suomen Gallup | (Arkistoitu – Internet Archive) | 4,0 | 23,7 | 21,8 | 2,0 | 4,7 | 23,9 | 9,2 | 8,8 | 1,9 | ? | ? |
| HS tammikuu | 26.12.–18.1. | Suomen Gallup | (Arkistoitu – Internet Archive) | 4,6 | 23,0 | 21,6 | 2,1 | 4,7 | 24,2 | 9,4 | 8,6 | 1,8 | 2 343 (Arkistoitu – Internet Archive) | +-2,5 |
| HS helmikuu | 29.1.–22.2. | Suomen Gallup | (Arkistoitu – Internet Archive) | 4,7 | 23,3 | 21,1 | 2,0 | 4,8 | 23,5 | 9,8 | 8,4 | 2,4 | 2 344 | +-2 (suurimmilla) |
| HS maaliskuu | 9.3.–13.3. | Suomen Gallup | (Arkistoitu – Internet Archive) | 4,6 | 23,3 | 22,1 | 2,0 | 4,7 | 22,6 | 9,7 | 8,2 | 2,8 | 2 002 | +-2 |
| Yle joulukuu | marras–joulukuun vaihde | Taloustutkimus | 5,5 | 23,6 | 20,5 | 2,6 | 4,1 | 25,2 | 8,5 | 10,0 | 0 | lähes 2 000 | ? | |
| Yle tammikuu | 15.–25.1. | Taloustutkimus | 5,4 | 24,2 | 20,3 | 3,0 | 4,0 | 23,8 | 9,5 | 8,9 | 0,9 | 2 016 | +-2 | |
| Yle helmikuu | 14.2.–1.3. | Taloustutkimus | 5,1 | 24,6 | 21,9 | 2,6 | 4,3 | 22,3 | 8,9 | 8,2 | 2,1 | yli 1 900 | +-2 | |
| Yle maaliskuu | 13.3.–15.3. | Taloustutkimus | 5,1 | 24,7 | 20,4 | 2,5 | 5,0 | 21,3 | 9,3 | 9,7 | 2,0 | 1 532 | +-2 | |
| MTV3 marraskuu | marraskuussa | Research International | 5,7 | 23,3 | 19,8 | 3,0 | 4,0 | 24,8 | 9,6 | 9,8 | 0 | 1 900 | +-2 | |
| MTV3 joulukuu | ? | Research International | 6,1 | 23,6 | 19,7 | 2,0 | 4,5 | 23,3 | 8,3 | 9,6 | 2,9 | 1 450 | +-2,5 | |
| MTV3 helmikuu | ennen helmikuun puoltaväliä | Research International | 5,4 | 23,7 | 20,0 | 2,1 | 4,2 | 23,4 | 9,6 | 9,1 | 2,5 | 1 949 | +-2 | |
| MTV3 maaliskuu | 5.–12.3. | Research International | 5,6 | 24,1 | 21,1 | 2,2 | 4,4 | 22,8 | 10,0 | 8,7 | 1,1 | 1 616 | +-2,0 |
Kokoomus arvosteli Taloustutkimuksen viimeistä kannatusmittausta sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, koska ne ovat viiden viime vaalin kohdalla osoittaneet puolueen kannatuksen lopullista vaalitulosta pienemmäksi. [23][24] Arvostelun vuoksi Yle ilmoitti keskeyttävänsä mittausten julkaisemisen toistaiseksi. [25]
Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät 28. maaliskuuta 2007. Puhetta johti iäkkäin kansanedustaja Claes Andersson. Timo Kalli äänestettiin puhemieheksi hallitusneuvottelujen ajaksi. Kalli sai murskavoiton 189 äänellä. Martti Korhonen, Raimo Vistbacka ja Sirkka-Liisa Anttila saivat kaikki yhden äänen. Hylättyjä ääniä tuli 8, jotka kaikki menivät Paavo Väyryselle. Varapuhemiehiksi valittiin Ilkka Kanerva ja Johannes Koskinen.
Eduskuntavaaleista seuranneissa asetelmissa punamultahallituspohjan jatko kyseenalaistui Kokoomuksen vaalivoiton ja SDP:n vaalitappion vuoksi. Hallitusneuvottelut ilmoitettiin käytävän hallitusohjelman pohjalta, jolloin käytännössä kaikilla eduskuntapuolueilla oli mahdollisuus päästä hallitukseen.
Hallitusohjelma neuvoteltiin Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen, Vihreän liiton ja RKP:n pohjalta. Ministerinsalkut jaettiin suhteessa Keskusta 8, Kokoomus 8, Vihreät 2 ja RKP 2 ministeriä. Pääministeriksi valittiin parlamentaarisen käytännön mukaisesti hallituksenmuodostaja, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Vanhasen II hallitus nimitti itsensä sinivihreäksi hallitukseksi.
Puolueiden valtuuskunnat ja eduskuntaryhmät päättivät hallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja ministereistään maanantaina 16. huhtikuuta 2007.[26] Keskusta ilmoitti ministereidensä nimet 17. huhtikuuta. Eduskunta äänesti pääministeriksi Matti Vanhasen 17. huhtikuuta ja uuden valtioneuvoston pitäisi tulla nimitetyksi 19. huhtikuuta 2007.[27]
Sauli Niinistöstä tuli eduskunnan puhemies. Seppo Kääriäinen valittiin 1. varapuhemieheksi Kanervan tilalle. Johannes Koskinen jatkoi 2. varapuhemiehenä.
Vaalien jälkeen, 4. toukokuuta, oikeusministeriön puoluerekisteristä poistettiin kahdeksan puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla, Liberaalit, Muutosvoimat Suomi, Suomen Isänmaallinen kansanliike, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Suomen Työväenpuolue ja Yhteisvastuu puolue [sic].[28] Kuitenkin STP, Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla palasivat myöhemmin rekisteriin.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
_(cropped).jpg)
