suomalainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Osmo Heikki Kristian Soininvaara (s. 2. syyskuuta 1951 Helsinki)[1] on suomalainen poliitikko ja tietokirjailija. Hän on ollut vihreiden kansanedustaja viisi vaalikautta vuosina 1987–1991, 1995–2007 ja 2011–2015 ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1985.
| Osmo Soininvaara | |
|---|---|
 Osmo Soininvaara tunnetaan polkupyöräilyn harrastajana ja puolestapuhujana. Kuva lokakuulta 2008. |
|
| Suomen peruspalveluministeri | |
|
Lipposen II hallitus
14.4.2000–19.4.2002 |
|
| Edeltäjä | Eva Biaudet |
| Seuraaja | Eva Biaudet |
| Kansanedustaja | |
|
21.3.1987–21.3.1991
24.3.1995–20.3.2007 20.4.2011–21.4.2015 |
|
| Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. syyskuuta 1951 Helsinki |
| Puoliso | Anna-Maria Soininvaara (1989–) |
| Tiedot | |
| Puolue | Vihreä liitto |
| Koulutus | valtiotieteiden lisensiaatti (1982) |
Soininvaara toimi vihreiden puheenjohtajana kaksi kautta vuosina 2001–2005 ja peruspalveluministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa vuosina 2000–2002.
Koulutukseltaan Soininvaara on valtiotieteen lisensiaatti tilastotieteestä.
Soininvaara valmistui ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta vuonna 1970.[2] Hän opiskeli tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 1973 ja lisensiaatiksi vuonna 1982.[2][3]
Poliittisen uransa Soininvaara aloitti liittymällä vuonna 1968 Liberaaliseen Kansanpuolueeseen, josta hän siirtyi vuonna 1976 sitoutumattoman kunnallispoliittisen Helsinki-ryhmän toimijaksi, vihreiden aihio-organisaatioihin ja lopulta muodostuvaan vihreiden puolueeseen. Hän oli mukana myös 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeessä. Soininvaara kertoi kevään 2011 eduskuntakuntavaalien Iltalehden vaalikoneessa saaneensa 40 päiväsakkoa Koijärvellä luvattoman padon tekemisestä.[4] Hän oli myös vuonna 1981 mukana Tampereen virastotalon valtauksessa, josta hänelle tuomittiin neljä päiväsakkoa.[5]
Soininvaara oli 1980-luvulla maailmanlaajuista ympäristötuhoa ennustava jyrkkä vihreä, mutta tarkisti linjaansa jo samalla vuosikymmenellä. 1990-luvun alkaessa hänen yhteiskunnalliseksi ihanteekseen oli vakiintunut vihreä markkinatalous. Helsingin kaupunginvaltuustoon Soininvaara valittiin ensimmäisen kerran vuonna 1985 ja kansanedustajaksi 1987. Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007 kertoen syyksi turhautumisensa politiikan viihteellistymiseen. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoi keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin.[6] Kesällä 2007 Vanhasen II hallitus kuitenkin nimitti Soininvaaran Sata-komiteaan valmistelemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistusta sen perusturvajaoston puheenjohtajana. Soininvaara koki komitean epäonnistuneen tavoitteessaan ja arvosteli sitä vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassaan Sata-komitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa.[7]
Soininvaara ei jättänyt politiikkaa täysin, vaan osallistui vuoden 2008 kunnallisvaaleihin, joissa hänestä tuli koko maan ääniharava 8 614 äänellä.[8] Marraskuussa 2009 Soininvaara valittiin päävastuulliseksi Lahden seudun kuntajakoselvittäjäksi vuoden toimikaudeksi.[9] Marraskuussa 2010 Soininvaara ilmoitti asettuvansa jälleen ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.[10] Hänet valittiin kansanedustajaksi. Kunnallisvaaleissa 2012 Soininvaara valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon kahdeksannelle kaudelleen 5 889 äänellä.[11] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Soininvaara ei ollut ehdokkaana.[12]
Toukokuussa 2012 ilmestyneessä kirjassaan Vihreä politiikka Soininvaara käsittelee vihreiden ”pyhiä lehmiä” kuten ydinvoimaa, yksityisautoilua ja yksittäisten luontokohteiden suojelua suhteessa kaavoituksella saavutettavaan laajempaan etuun.[13]
Soininvaara haluaisi vähentää Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia.[14][15]
Soininvaaran välit SDP:n entisen kansanedustajan Kari Rajamäen kanssa katkesivat vaalikaudella 2011–2015, jolloin Rajamäki toimi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana ja Soininvaara sen jäsenenä. Soininvaara syytti Rajamäkeä kähminnästä liikennehankkeissa ja vastusti valiokunnan enemmistön päätöstä kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaamisesta. Miesten välille syntyi erimielisyyksiä myös eurokriisin hoitamisesta ja metsäteollisuushankkeiden tukemisesta.[16]
Soininvaara kritisoi entisenä lehden päätoimittajana Vihreän langan lakkauttamista voimakkaasti, vaikka pitikin sen sisältöjä huonoina ja lehteä kalliina ja tehottomana. Artikkelin sisällöt arvasi, kun katsoi otsikon ja kirjoittajan. Siksi lakkauttaminen ehkä kuitenkin oli tarpeen, jotta saataisiin parempaa tilalle, Soininvaara arvioi.[17] Soininvaara kertoi loppuvuodesta 2020 lähtevänsä perustetun Verde-lehden päätoimittajaksi ja luopuvansa kolumnipalstoistaan Demokraatti-lehdessä ja Nykypäivässä.[18] Hän toimi Verde-lehden päätoimittajana 27.4.2022 asti.
Soininvaara on kirjoittanut useita kirjoja, esimerkiksi teoksen Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi, joka voitti Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon vuonna 1995.[19]
Kirjassaan Vauraus ja aika (2007) Soininvaara käsitteli työajan lyhentämistä. Hänen mukaansa sitä voidaan perustella jo pelkästään ympäristösyillä mutta hän ei keskity kirjassaan niihin. Kirjassa Soininvaara kertoo laskeneensa, että vuoden 1985 elintaso olisi saavutettavissa tekemällä viisi tuntia päivässä töitä ja pitämällä neljän kuukauden kesälomat. Soininvaaran mukaan monet jo toimivat näin, esimerkiksi itsekustannetulle eläkkeelle jäävät yrittäjät. Kuitenkin sosiaalipolitiikka ja työmarkkinat on suunniteltu perinteisen työpäivän mallin mukaan, mikä aiheuttaa ongelmia niille, jotka haluaisivat tehdä osa-aikatyötä.[20]
Soininvaara on ottanut kantaa perustuloon. Tuloveron ja palkkaverojen osuutta verotuksessa on hänestä vähennettävä ja verotettava mieluummin muun muassa maaomaisuutta, energian käyttöä ja ympäristöhaittoja. Verotuksen lisääminen on Soininvaaran mielestä hyvä keino rahoittaa sosiaalipolitiikkaa. Käyttökelpoisia veroja olisivat esimerkiksi kiinteistö- ja ympäristöverot.[21]
Suomen sosiaalipolitiikkaa ei Soininvaaran mukaan ole suunniteltu suurtyöttömyyden oloihin. Järjestelmän huonot kannustinvaikutukset käyvät sitä vahingollisemmiksi, mitä enemmän niin sanotut epätyypilliset työsuhteet yleistyvät. Huonosti tuottavaa työtä ei kuitenkaan pidä hinnoitella pois markkinoilta. Jotta pienipalkkaisuus ei johtaisi kohtuuttomiin tuloeroihin, on pienipalkkaisia Soininvaaran mukaan tuettava tavalla tai toisella tulonsiirroin ja verohelpotuksin. Perustulon käyttöönotto olisi yksi keino, Edmond Malinvaudin esittämä työnantajan sosiaaliturvamaksujen poisto vähätuloisimmilta olisi toinen.
Soininvaara haluaisi lakkauttaa Suomen tasavallan presidentin viran.[22]
Soininvaara pitää tärkeänä kannustimien lisäämistä pienipalkkaiseen työhön. Tämän vuoksi hän kannattaa pientuloisten palkkaverotuksen keventämistä. Soininvaara kertoo vastustavansa politiikkaa, jossa työttömiä ”kiusataan” erilaisilla karensseilla ja muilla toimilla, jotka hänen mukaansa eivät vaikuta halukkuuteen työllistyä. Hän pitää ongelmallisena mallia, jossa ihmiset joko ovat tai eivät ole töissä. Parempana hän pitäisi mallia, jossa ihminen voisi myös käydä pienipalkkaisessa työssä ja saada samalla tulonsiirtoja.[21]
Tehyn lakon aikana vuonna 2007 Soininvaara kannatti korotuksia sairaanhoitajien palkkoihin, mutta ei hyväksynyt Tehyn jyrkkiä toimia. Hän kirjoitti 14.10.2007 ajatelleensa, että jos lakon takia jonkun on pakko kuolla, niin toivottavasti tämä on joku lakon puolustajien omaisista. [23]
Soininvaara haluaisi poistaa pakkoruotsin peruskoulusta mutta säilyttää sen lukiossa.[24]
Soininvaara haluaisi muuttaa asevelvollisuuden nykyistä valikoivammaksi.[25]
Soininvaaran puoliso on Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja[33] Anna-Maria Soininvaara. Heillä on kolme lasta.[2]
Hänen sisarensa oli professori Marketta Sundman. Kirjailija Taavi Soininvaara on heidän serkkunsa.[34]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
