brittiläinen suihkuharjoitushävittäjä From Wikipedia, the free encyclopedia
BAE Systems Hawk (alkujaan Hawker-Siddeley Hawk) on suihkuharjoitushävittäjä, joka suoritti ensilentonsa 1974. Sitä käyttävät Britannian kuninkaalliset ilmavoimat, Suomen ilmavoimat ja myös monet muut maat joko harjoitushävittäjänä tai taistelukoneena.
| BAe Hawk | |
|---|---|
 Suomen Ilmavoimien Hawk MK51A |
|
| Tyyppi | suihkukoulutuskone, kevyt hävittäjäkone, rynnäkkökone |
| Alkuperämaa |
 Englanti |
| Valmistaja | Hawker Siddeley, myöhempi BAe Systems |
| Suunnittelija | Gordon Hudson (vetäjä) & muu työryhmä |
| Ensilento | 21.8.1974 |
| Esitelty | 1976 |
| Tila | käytössä, myös lentäviä museoyksilöitä, muistomerkkikäyttö |
| Pääkäyttäjät | RAF, Intia, Australia, Suomi: lisäksi myyty lukuisiin maihin (lkm: 18 maata) |
| Valmistusmäärä | yli 1 000 |
| Valmistusvuodet | 1974– |
| Muunnelmat | BAe Hawk Mk 200, MDC T45 Goshawk |
Vuonna 2022 Suomella on käytössä yhteensä 32 koneyksilöä: 16 Sveitsistä ostettua Mk 66 -mallia, seitsemän Mk 51A -mallia ja yhdeksän alkuperäistä Mk 51 -konetta.[1]
Hawk-harjoitushävittäjää alettiin suunnitella 1964, kun Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat etsi korvaavaa konetta Folland Gnatille. SEPECAT Jaguarin kaksipaikkaista versiota aiottiin käyttää tähän tehtävään. Vuonna 1968 Hawker Siddeley Aviation alkoi suunnitella paljon Jaguaria yksinkertaisempaa alisoonista suihkukonetta. Suunnittelunimi oli ensin P.1182 ja sitten HS.1182. Pääsuunnittelijana toimi Gordon Hudson. Nouseva ohjaamo antoi kouluttajalle hyvän näkyvyyden ja peräkkäisistuttava ohjaamo antoi oppilaalle tilanteen, joka vastasi yksinlentämistä.
Yhtiö ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat luottivat suunnitelmaan niin paljon, että puolustusministeriö teki maaliskuussa 1972 tilauksen 176 koneesta ilman prototyyppikoneita. Kuutta ensimmäistä tuotantokonetta käytettiin koelentoihin. Viisi näistäkin luovutettiin ilmavoimille myöhemmin. Hawkiksi elokuussa 1973 nimetty kone teki Duncan Simpsonin ohjaamana 53 minuuttia kestäneen ensilentonsa 21. elokuuta 1974 Dunsfoldissa.[2]
Ensimmäiset Hawk T.1 -koneet luovutettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien 4. lentosotakoululle Valleyn lentotukikohdassa Angleseyssä 4. marraskuuta 1976. Aiemmat alkusarjan koneet oli luovutettu Boscombe Downiin, Farnboroughiin ja Rolls-Roycelle järjestelmien kehittämiseksi, testaamiseksi ja ohjeistuksen luomiseksi. Lentosotakoulussa koneet korvasivat Gnatin ja Hawker Hunterin.[3] Red Arrows -taitolentoryhmä vaihtoi 1980 Gnateista Hawkeihin.[4] Ilmavoimat pohti Hawkin (T.Mk 1A -versio) käyttöä tukihävittäjänä varustamalla tammikuussa 1983 88 Hawkia Sidewinder-ohjuksin. Tämä oli siis kylmän sodan erään huippukauden aikainen päätös. Hawk korvasi Canberran Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien maalihinauskoneena 1980-luvulla. Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat hankki 12 Hawk T.Mk 1/1A -konetta ilmavoimilta automaattiohjattaviksi maalikoneiksi.
Hawk oli tarkoitettu vientiin ja siitä toteutettiin useita eri vientiversiota (Suomi Mk 51, Kenia Mk 52, Indonesia Mk 53, Zimbabwe Mk 60, Dubai Mk 61, Venezuela Mk 62, Abu Dhabi Mk 63, Kuwait Mk 64, Saudi-Arabia Mk 65, Sveitsi Mk 66, Brunei Mk 100, 200). Yhdysvaltain laivasto hankki koneen tyyppinä T-45 Goshawk, jossa suurimpana erona on kyky toimia lentotukialukselta.
Hawker Siddeley muodosti vuonna 1977 eräiden muiden brittiläisten lentokonevalmistajien kanssa kansallisen British Aerospace -yhtiön (BAe), joka jatkoi Hawkin valmistusta. British Aerospace puolestaan yhdistyi vuonna 1999 Marconi Electronic Systemsin kanssa BAE Systems -yhtiöksi, joka edelleen valmistaa Hawkia. Joulukuun alkuun 2007 mennessä oli valmistettu yli 900 Hawk-konetta.
Suomen puolustusministeriö tilasi 30. joulukuuta 1977 ilmavoimille 50 kappaletta Hawk Mk 51 -konetta, jotka sijoitettiin aluksi hävittäjälaivueisiin Rovaniemelle, Rissalaan ja Pirkkalaan sekä ilmasotakouluun Kauhavalle. Sopimuksen arvo oli solmimisen ajankohtana noin 960 milj. mk. Tilaukset kohdistuivat vuosiin 1980–1985.[5] Koneista neljä ostettiin Englannista (HW-302..303 ja HW-305..306) ja ne lennettiin Suomeen vuosina 1980–1981. Valmet Lentokoneteollisuus kokosi 46 Hawkia (HW-301, HW-304, HW-307..HW-350) vuosina 1980–1985 Hallissa.[6] Vuosina 1993–1994 ostettiin Englannista seitsemän Hawk 51A -konetta, ja niiden tunnukset ovat HW-351..357. Koneiden suunniteltuihin sodanaikaisiin tehtäviin kuuluivat aikaisemmin rajoitetut taistelutehtävät tykillä, infrapunaohjuksilla ja raketeilla aseistettuna. Koneiden taistelukyky on kuitenkin rajoittunut muun muassa tutkan puuttumisen takia. Käytössä on nyt keskitytty vain koulutuskäyttöön. Koneita käyttää myös ilmavoimien taitolentoryhmä Midnight Hawks. Lähes kaikki Hawk-koneet palvelivat vuosina 2005–2013 Lentosotakoulussa Kauhavalla Hävittäjälentolaivue 41:ssä ja vain muutama Hallissa Koelentokeskuksessa. Koelentokeskus ja sen Hawk -koneet siirtyivät Hallista Pirkkalaan kesäkuussa 2013. Osana Lentosotakoulun lakkautusta lensivät HävLv 41:n viimeiset Hawkit Tikkakoskelle 7.12.2014.
Lasiohjaamolla modernisoitu Mk 51 -prototyyppi HW-341 teki ensilennon 23. syyskuuta 2008. Ensimmäisenä sarjakoneena Mk 51A -muunnostöistä valmistui HW-352, joka luovutettiin Ilmavoimille Pariisin ilmailunäyttelyssä 16. kesäkuuta 2009.
1990-luvun puolivälissä tehdyissä tarkastuksissa Hawkien pyrstöistä ja perärungoista löytyi laajoja vaurioita. [7]
Ongelmat olivat valmistajan tiedossa. Niiden takia Britannian kuninkaalliset ilmavoimat RAF oli uusinut 80:n Hawkin päärakenteet. Britit ehdottivat, että myös Suomen koneet pistetään ohjaamon takaa poikki ja peräpää rakennetaan uusiksi. Hintaa työllä olisi kaksi miljardia markkaa. Tämä oli enemmän kuin 50 Hawkin hankintahinta. Työ olisi myös kestänyt vuosikausia, eikä koneita olisi enää riittänyt lennettäväksi. [7]
Sen sijaan Suomessa aloitettiin koneiden kunnon mittaus- ja simulointihanke. Aiemmin Vinka-koneiden kuntoa oli yritetty arvioida mittauksin, mutta tekijöitä ei ollut löytynyt, joten mittaukset oli päädytty tekemään itse. Vinkoista saadulla kokemuksella myös Hawkeihin asennettiin mittauslaitteita. Koko koneesta tehtiin rakennemalli, jossa otettiin mukaan aerodynaaminen kuormitus. Koska Suomessa ei ole tällaiseen työhön soveltuvia tuulitunneleita, kuormitukset simuloitiin TKK:n spin-offina syntyneen Finflon kehittämän virtauslaskentaohjelman avulla. [7]
Näin kävi ilmi, että Hawkin keskirungon ongelman aiheuttivat polttoainesäiliötä ympäröivät rakenteet ja paineenalennusventtiilin puuttuminen. Yhdessä liikehtimisvoimien kanssa ne aiheuttivat väsymissäröjä, jotka olisivat voineet puhkaista säiliön. Patria Aviation suunnitteli Hawkin keskirunkoon komposiittirakenteisen suojauksen, joka siirsi rasitukset pois herkältä alueelta. Lisäksi polttoainesäiliöön asennettiin paineenalennusventtiili. Hawkien siipien elinikä saatiin hallintaan siten, että ilmavoimat hankki 20 uutta siipeä, joita alettiin kierrättää kalustossa. [7]
Suomessa kehitetty osaaminen on tuonut veronmaksajille miljardien säästön. Vinkasta ja Hawkeista saatuja oppeja hyödynnetään myös Hornetien ylläpidossa. [7]
Kesäkuun lopussa 2007 ilmoitettiin, että Suomi ostaa Sveitsistä 18 käytettyä Hawk-harjoitushävittäjää noin 41 miljoonalla eurolla.[8] Kaupan myötä Suomella on riittävästi harjoitushävittäjiä aina 2020-luvun puoliväliin asti. Hävittäjät toimitettiin maakuljetuksella 2008. Lentosotakoululle koneet luovutettiin 2011–13. Koneet ovat Hawk Mk 66 -tyyppiä, joka on uudempi kuin aiemmat Suomen ilmavoimien palveluskäytössä olleet Hawk-versiot.[8] Hankituilla koneilla voidaan lentää vielä noin 90 000 lentotuntia, mikä vastaa Suomen ilmavoimien 15 vuoden tarvetta.[9]
Samoja koneita tavoittelivat sekä Itävalta että yhdysvaltalainen ilmailualan yritys. Sveitsi valitsi Suomen.[8]
Ennen palvelukäyttöä Sveitsistä ostetut koneet kunnostettiin ja modernisoitiin niin sanotuilla lasiohjaamoilla. Ilmavoimat tilasi jo aiemmin Hawk Mk 51- ja Mk 51A -koneisiin tilattua muutostyötä vastaavan päivityksen Patria Aviation Oy:ltä 31. joulukuuta 2009. Lisäksi pitkään varastoituina olleelle Mk 66 -kalustolle tehtiin lentokelpoisuuden palauttamisen ja käyttöönoton edellyttämät tarkastus- ja huoltotoimenpiteet. Tilauksen arvo on yli 30 miljoonaa euroa. Modernisoidut koneet toimitettiin vuosina 2010–2013. Ensimmäinen Sveitsistä hankituista Hawk Mk 66 -koneesta valmistui lentokuntoon toukokuussa 2011 tunnuksella HW-374.
Mk 66:t säilyttävät ilmavoimien palveluksessa alkuperämaansa punavalkoisen maalauskaavion, ja niiden tyyppitunnus on muiden Hawk-mallien kanssa yhtenevästi HW. Vähän lennettyjen ja hyväkuntoisten sveitsiläiskoneiden hankinnan ansiosta Ilmavoimien Hawk-lentokaluston elinkaari on turvattu 2030-luvulle asti. Vuoden 2015 jälkeen Ilmavoimilla on käytössään modernisoituina 16 Mk 66-, seitsemän Mk 51A- ja yksi Mk 51 -mallin konetta.[10]
Suomen ilmavoimat poisti vuosina 2011–2016 käytöstään kaikki modifioimattomat Hawk Mk 51 -koneet. Kaavailujen mukaan Patria olisi mahdollisesti kunnostanut 16 käytöstä poistettua konetta jatkomyyntiin Puolaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Periaatteessa Hawkeja voitaneen myydä ilmailuharrastajille, kuten Fouga Magister -koneita aiemmin, ja osa päätyy suomalaisiin ilmailumuseoihin. Modifioidut Hawkit jatkavat Suomen ilmavoimien käytössä 2030-luvun alkuun asti.[11] Syyskuussa 2013 Hawk Mk.51 -koneita oli poistettu toistaiseksi lentopalveluksesta runsaat 20 kappaletta. Lisäksi kahdeksan konetta oli varastoituna.[12] Käytöstä poistetuista koneista
Seitsemän Hawk Mk. 51 -konetta uudistettiin Patrian tuotantolinjalla vuosina 2017–2018.[14] Vuodesta 2005 varastoituna olleet koneet muutetaan elektronisin näytöin varustetuiksi lasiohjaamokoneiksi. Koneiden muutosten suunnittelu alkoi vuonna 2015.lähde?
Vuoden 2015 alussa Lentosotakoulu lakkautettiin osana puolustusvoimauudistusta ja Hävittäjälentolaivue 41 Hawkeineen siirtyi Kauhavalta Tikkakoskelle, jossa lentokoulutus jatkuu osana Ilmasotakoulua. Varsinaista lentokoulutusta annetaan jatkossa lasiohjaamokoneilla ja lennonopettajat lentävät jäljellä olevat modifioimattomat Hawkit loppuun vuoteen 2016 mennessä.
Vuosina 1981–2023 Suomessa on tapahtunut 12 Hawk-onnettomuutta, jotka ovat aiheuttaneet viisi kuolemaa ja 13 tuhoutunutta konetta:
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
