English Electric Canberra

English Electric Canberra oli ensimmäisen sukupolven suihkupommittaja.^[1] Sitä valmistettiin suuria määriä 1950-luvulla; 900 konetta Englannissa, 49 konetta Australiassa sekä 403 lisenssikonetta Yhdysvalloissa nimellä Martin B-57.^[2] Tyyppi oli käytössä aina vuoteen 2006 asti.^[3] NASAlla on ilmakehätutkimuskäytössä kaksi B-57-konetta.^[4]

English Electric Canberra
English Electric Canberra
Tyyppi	keskiraskas pommikone
Alkuperämaa	Iso-Britannia
Valmistaja	English Electric
Ensilento	13.5.1949
Esitelty	25.5.1951
Poistettu käytöstä	23.6.2006
Tila	ei käytössä
Pääkäyttäjät	Royal Air Force Intian ilmavoimat Royal Australian Air Force Perun ilmavoimat
Valmistusmäärä	900 (UK) 49 (Australia) 403 (USA)
Infobox OK

Martin Canberra EB-57B

NASAn WB57-F

Canberra löi 1950-luvun lopulla lentokoneiden korkeusennätyksen kolmesti. Se ylitti vuonna 1955 maagisena pidetyn rajan, 20 km eli 20 000 m (66 000 jalkaa). Tuohon aikaan mainittuun korkeuteen ylsivät ainoastaan rakettikäyttöiset, ns. X-sarjan amerikkalaiset koekoneet. Canberra oli suhteellisen edullinen valmistuskustannuksiltaan, varsinkin esim. B-58 Hustleriin verrattuna. Sitä pidettiin myös varsin luotettavana käyttövarmuudeltaan. English Electric Canberra oli palveluksessa Yhdysvaltain ja Australian ohella, mm. Perussa, Intiassa sekä jopa Ruotsissa (2 konetta). Koneen luotettavuudesta kertoo paljon sen saama harvinaisen pitkä palvelusikä, mikä lähentelee B-52:n vastaavaa (5 vuosikymmentä).

English Elecric Canberra oli mahdollista varustaa myös ydinpommein. Tässä käyttötarkoituksessa olisivat kyseeseen tulleet etupäässä sekä taktinen ydinase Red Beard, että WE-177A. Myöhemmin oli W28 eräs mahdollisuus tämän konetyypin ydinarsenaaliin.

Ulkomuodoltaan Canberra on erittäin helppo tunnistettava. Koneella on suhteellisen mittava siipipinta-ala, ja sen siivet ovat niin sanotut trapetsimuotoiset, kuten saksalaisissa Bf-109 sekä Fw-190. Brittiläisissä koneissa trapetsisiipirakenne olikin suhteellisen harvinainen - elliptinen siipi oli sitä paljon yleisempi. Vuoden 1949 konsepti näkynee myös tuolle ajalle tyypillisenä läpisiiven olevana moottorin rakenteena. Joidenkin versioiden siivistä tulivat pidemmät. Se teki suuremman lentokorkeuden mahdolliseksi. Kone rikkoikin entisiä korkeusennätyksiä. Ensimmäisen sarjan jälkeen yhdysvaltalaisen version ohjaamo muutettiin peräkkäin istuttavaksi.

Tekniset tiedot

• Miehistö: 3
• Pituus: 19,96 m
• Kärkiväli: 19,51 m
• Korkeus: 4,77 m
• Siipipinta-ala: 89,19 m²
• Tyhjäpaino: 9 820 kg
• Paino lastattuna: 20 865 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 24 950 kg
• Moottorit: 2x Rolls-Royce Avon R.A.7 Mk.109 suihkuturbiinia, 32 92 kN kumpikin
• Huippunopeus: 933 km/h 12 000 m:n korkeudessa
• Toimintasäde: 1 300 km
• Lentomatka: 5 440 km
• Aseistus:
  • 2 720 kg pommeja sisällä (myös ydinpommit: Red Beard, WE-177, B28)
  • 907 kg pommeja ulkona
  • 4x 20 mm tykkiä, joihin 500 laukausta jokaiseen

Lähteet

• Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)

Viitteet

1. Donald 1997 s. 88
2. Donald 1997 s. 89
3. English Electric Canberra – End of an Era bywat.co.uk. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
4. B-57 Still Going Strong at 59 nasa.gov. 2009-3-3. Arkistoitu 5.10.2017. Viitattu 3.4.2011.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta English Electric Canberra Wikimedia Commonsissa