perhe From Wikipedia, the free encyclopedia
Aminoff on ruotsalainen ja suomalainen aatelissuku, jonka juuret ovat Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja Venäjällä.[1] Suomessa sukuun kuuluu aatelinen, vapaaherrallinen ja kreivillinen haara.[1] Suku tunnetaan yritys- ja kulttuurisukuna.[2]
| Aminoff | |
|---|---|
 Suvun vaakuna George Granfeltin vuoden 1889 teoksessa Finlands ridderskaps och adels vapenbok |
|
| Kotipaikka |
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Kiovan Rus Novgorodin tasavalta Moskovan ruhtinaskunta Moskovan Venäjä Ruotsin valtakunta Suomen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunta Ruotsi Suomi |
| Alkukoti | Böömi |
| Aktiivisena | 1400-luvulta |
| Ala |
Aatelisperhe Aateli Kreivi Vapaaherra |
| Perustaja | Feodor Gregorinpoika Aminoff |
| Aateloitu | 1618 |
| Kotisivu | https://en.aminoff.fi/ |
Aminoffit ovat alkujaan venäläinen pajarisuku, jonka on väitetty polveutuvan 1100-luvulla Kiovassa ja Novgorodissa eläneestä Radjasta, joka toimi Kiovan ruhtinas Vsevolod II Olgovitšin hovin virkamiehenä.[3][4] Radja muutti Kiovan Rusiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Böömistä vuonna 1146.[5][6][7] Toisen arvion mukaan suvun kantaisä olisi lähettiläs Amin (k. vuoden 1365 jälkeen), joka toimi Moskovan suuriruhtinaskunnan lähettiläänä (kilitše) Kultaisen ordan suuntaan.[8] Lähettiläs Amin osasi tataarin kieltä, mikä oli hyödyllistä diplomaattitehtävissä.[8] Suvun kantaisä on kuitenkin Ivan Amin Jurjevitš Kuritsyn, joka oli Radjan jälkeläinen, ja hänen sukupuu johtaa Radjaan.[9][10] Kuritsynin jälkeläinen Nikita Ivanovitš Aminev osallistui Kazanin piiritykseen ja hänen nimensä on kaiverrettu Moskovan Uspenskin katedraaliin.[10]
Ruotsalaisen ja suomalaisen suvun kantaisä on 1600-luvun alussa Inkerinmaalla Iivananlinnan päällikkönä toiminut Feodor Grigorjevitš Aminev, Nikita Aminevin pojanpojanpoika.[3] Voivodi Aminevin äiti oli ruhtinatar Jelena Ivanovitš Golitsyn, Golitsyn-sukuisen suuren Novgorodin maaherran, ruhtinas Ivan Golitsynin tytär ja ruhtinas, suurlähettiläs, kuvernööri Juri Mihailovitš Bulgakov-Golitsynin pojantytär.[11]
Aminev joutui vuonna 1612 luovuttamaan linnoituksen Inkerinmaan vallanneille ruotsalaisille joukoille Venäjän sekasorron aikana ja siirtyi samalla Ruotsin palvelukseen.[12]
Hänet naturalisoitiin Ruotsin aateliin kuningas Kustaa II Aadolfin aikana vuonna 1618 nimellä Aminoff.[13] Suku liitettiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1650 numerolla 446, mutta numero muutettiin myöhemmin 456:ksi.[14] Feodor Aminoffin pojan, eversti Esaias Aminoffin Johan-pojasta polveutuu suvun ruotsalainen sukuhaara ja Gregori-pojasta polveutuu suvun suomalainen sukuhaara.[12] Suomalaisen sukuhaaran kantaisä, kapteeni Gregori Aminoff avioitui Märta Ramsayn kanssa, joka kuului skotlantilaistaustaiseen Ramsay-aatelissukuun.[15] Märta Ramsay oli majuri Johan Ramsayn (k. 1648) tytär.[16]
Esaias Aminoffin poika Adolf Aminoff lähti Ruotsin kuningatar Kristiinan mukana Roomaan vuonna 1654 ja kääntyi katoliseen uskoon.[17] Tarinoiden mukaan hänen jälkeläisiään elää Italiassa.[17]
Suvun jäsenet asuivat 1600-luvun lopulle saakka pääosin Ruotsiin kuuluneella Inkerinmaalla, mutta suuren Pohjan sodan jälkeen eloonjääneet Aminoffit siirtyivät Ruotsiin tai Suomeen.[14]
Suuren Pohjan sodan veteraani Henrik Johan Aminoff ylennettiin myöhemmin kenraaliluutnantiksi ja Suomen sotilasylipäälliköksi.[12] Kenraalimajuri Adolf Aminoff toimi Savon Prikaatin komentajana.[3] Kenraaliluutnantti Carl Mauritz Aminoff ja kenraalimajuri Johan Fredrik Aminoff olivat Ruotsin kuningas Kustaa III:n uskottuja.[18]
Ruotsissa suku korotettiin ritaristoon kuningas Kustaa III:n aikana vuonna 1778, eli silloiseen aatelin toiseen luokkaan.[13]
Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota vuosina 1808-1809 jakoi suvun Ruotsin ja juuri perustetun Suomen suuriruhtinaskunnan välillä.[19]
Sukuun kuulunut kenraalimajuri Johan Fredrik Aminoff korotettiin Ruotsissa vuonna 1808 vapaaherraksi, mutta esittely Ritarihuoneelle jäi tekemättä, sillä hän asettui seuraavana vuonna asumaan Venäjään liitettyyn Suomeen. Arvo kuitenkin vahvistettiin Suomessa vuonna 1812 ja hänen sukuhaaransa merkittiin Suomen ritarihuoneelle sen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 vapaaherrallisena sukuna numero 25 ja muut Suomessa asuneet Aminoffit aatelisena sukuna numero 36.[13] Vapaaherrallinen sukuhaara otti käyttöön latinankielisen tunnuslauseen Nec adversa nec prospera flectent (”Älköön vastoinkäyminen eikä menestyskään muuttako”).[20] J. F. Aminoff korotettiin Suomessa 1819 edelleen kreiviksi ja kreivin arvo määrättiin periytymään primogenituurioikeudella aina vanhimmalle pojalle. Kreivillinen suku esiteltiin kaksi vuotta myöhemmin numerolla 5.[21]
Kreivi Johan Fredrik Aminoff tunnettin upseeri- ja valtiomiestoiminnan lisäksi Riilahden kartanon omistajana.[22][23] Kartano sijaitsee Raaseporin Bromarvissa.[24]
Kreivi Adolf Aminoff toimi keisarillisen seurueen upseerina ja hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi.
Majuri Fredrik Gustaf Aminoffista tuli merkittävä kartanonomistaja, teollisuuspatruuna ja Savon varakkain henkilö.
Aminoff-suku tuotti eniten kadetteja Haminan keisarillisessa kadettikoulussa vuosina 1812–1903.[25]
Ivar Aminoff toimi Suomen puolustusministerinä, eversti Torsten Aminoff Suomen ilmavoimien komentajana ja Adolf Aminoff kenraalimajurina.
Aminoffit olivat vuosisatojen ajan perinteikäs sotilassuku, mutta 1900-luvun alun jälkeen he siirtyivät enimmäkseen elinkeinoelämän palvelukseen, kulttuurialalle ja virkatehtäviin.
Berndt Ivar Aminoff toimi arkkitehtinä Vaasan ja Viipurin lääneissä, sekä vaikuttamassa Viipurin taidemuseon syntyyn. Maanviljelysneuvos Alexander Aminoff kehitti maanviljelyä ja edisti osuustoimintaa.
Vapaaherra Gustaf Aminoff oli Elektrometallurgiska Ab:n ja Vuoksenniska Oy:n perustajia ja omistajia.[26][27] Vapaaherra, vuori-insinööri Erik Aminoff toimi Vuoksenniska Oy:n johtajana.[28]
Kauppaneuvos Adolf Esaias Aminoff toimi lukuisten yritysten perustajana ja toimitusjohtajana. Hänen mukaan on nimetty A.E. Aminoffin rahasto, joka tukee taloudellisesti jatko-opiskelijoita.[29] Hänen poika Lars Mikael Aminoff toimi perheyrityksen pitkäaikaisena toimitusjohtajana.[30]
Konsuli Henrik Johan Aminoff toimi Iisalmen Sahojen toimitusjohtajana ja Putkola Oy:n johtokunnan jäsenenä. Hän oli myös Iisalmen ja Kuopion kauppakamareiden hallituksen jäsen. Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto perusti hänen nimeään kantavan H.J. Aminoff rahaston, mikä tukee kulttuuri- ja taide-elämän tukijoita ja kehittäjiä.[31]
Carl Göran Aminoff toimi Eläke-Varman toimitusjohtajana, ministerinä kauppa- ja teollisuusministeriössä ja ulkomaankauppaministerinä ulkoministeriössä.
Vapaaherra, lääkäri Cecil Aminoff ja Dieter Aminoff kunnostautuivat perheyritysten johtajina ja hallitusten jäseninä.[32][33][34]
Aminoff on Suomessa nykyisin ainoa suku, joka on edustettuna ritarihuoneen kaikissa kolmessa luokassa. Se on myös ainoa venäläistaustainen suku, joka on yhä edustettuna sekä Suomen että Ruotsin aatelissa.[14] Aminoff-suku on nykyään jäsenmäärältään yksi Suomen suurimmista aatelissuvuista. Suomessa suku on pääosin, muttei kokonaan ruotsinkielinen.[3]
Joitain suomalaisia suvun edustajia on myöhemmin myös asettunut Ruotsiin. Osassa suvun ruotsalaisista haaroista sukunimi on vaihdettu nimeen Jernberg, Järnberg, Pihl, Persson tai Sahlström.[13]
Aminoffien omistamiin yrityksiin kuuluvat valaistuselektroniikkaan erikoistunut Helvar, vuonna 1901 perustettu Mercantile, vuonna 1939 perustettu autoliike Veho, vuonna 1964 perustettu audiovisuaaliseen tekniikkaan erikoistunut kalifornialainen Electrosonic ja sen emoyhtiö Helectron Oy, sekä vuonna 1995 muodostettu työstökone- ja tehdasautomaatiotoimittaja Fastems.[35]
Ruotsissa jaetaan vuosittain professori, Ruotsin tiedeakatemian jäsen Gregori Aminoffin (1883-1947) mukaan nimetty Gregori Aminoff Prize.[36] Gregori Aminoffin muistorahasto perustettiin vuonna 1950.[36] Toive oli kirjattu leskivaimo Birgit Broomé-Aminoffin (k. 1950) testamenttiin.[36] Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia jakaa palkinnon vuosittain.[36] Palkinto annetaan tieteellisistä ansioista kristallografian parissa.[36]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
