J. R. R. Tolkienin fantasiaromaani From Wikipedia, the free encyclopedia
Taru sormusten herrasta (engl. The Lord of the Rings) on englantilaisen kirjailijan J. R. R. Tolkienin kirjoittama korkea fantasiaromaani. Sen työstäminen alkoi Tolkienin vuoden 1937 fantasiaromaanin Hobitti eli sinne ja takaisin -osana, mutta siitä tuli lopulta paljon suurempi teos. Tolkien kirjoitti romaanin vuosien 1937 ja 1949 välillä, ja se julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1954–1955. Taru sormusten herrasta -kirjaa on myyty yli 150 miljoonaa kappaletta, ja se on yksi myydyimmistä romaaneista kautta aikojen.[1]
| Taru sormusten herrasta | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| The Lord of the Rings | |||||||||||||
 Suomenkielisen yksissä kansissa olevan Tarun sormusten herrasta alkuperäinen kansikuva, tekijä Heikki Kalliomaa |
|||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||
| Kirjailija | J. R. R. Tolkien | ||||||||||||
| Kieli | englanti | ||||||||||||
| Genre | korkea fantasia | ||||||||||||
| Kustantaja | Allen & Unwin | ||||||||||||
| Julkaistu | 1954–1955 | ||||||||||||
| Suomennos | |||||||||||||
| Suomentaja |
Kersti Juva, Eila Pennanen, Panu Pekkanen |
||||||||||||
| Kansitaiteilija | Matti Louhi | ||||||||||||
| Kustantaja | WSOY | ||||||||||||
| Julkaistu | 1973–1975 | ||||||||||||
| ISBN | 978-951-0-33337-2 | ||||||||||||
|
|||||||||||||
| Edeltävä | Hobitti eli sinne ja takaisin | ||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||
Romaanin nimi viittaa tarinan päävastustajaan Sauroniin, joka oli vuosikausia aikaisemmin luonut Valtasormuksen hallitsemaan muita Mahtisormuksia ja äärimmäiseksi aseekseen sotaretkelleen Keski-Maan valloittamiseksi. Tarina alkaa pienestä hobittien asuttamasta maasta Konnusta ja kulkee läpi luoteisen Keski-Maan seuraten Sormuksen sotaa sen hahmojen kautta, joita ovat hobitit Frodo Reppuli, Samvais ”Sam” Gamgi, Meriadoc ”Merri” Rankkibuk, Peregrin ”Pippin” Tuk sekä heidän tärkeimmät liittolaisensa ja matkaseuralaisensa: ihmiset Aragorn, pohjoisen samooja, ja Boromir, Gondorin kapteeni; kääpiösoturi Gimli Glóinin poika; haltiaprinssi Legolas; ja velho Gandalf.
Taru sormusten herrasta julkaistiin alkujaan taloudellisista syistä kolmessa osassa, joista ensimmäinen 29. heinäkuuta 1954 ja viimeinen 20. lokakuuta 1955. Osien nimet ovat Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu. Kerronnallisesti romaani on kuitenkin jaettu kuuteen kirjaan. Kussakin osassa on kaksi kirjaa ja viimeisen osan lopussa on liitteitä taustamateriaalista. Taru sormusten herrasta on käännetty 38 kielelle.
Peter Jackson ohjasi romaanin kolmiosaisen elokuvasovituksen vuosina 2001–2003.
Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.
Tolkienin kustantaja pyysi häntä kirjoittamaan jatko-osan lastenromaanille Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli ilmestynyt vuonna 1937. Kirja oli menestynyt hyvin, ja Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjaa luomastaan hobitti-kansasta. Kirja muotoutui kuitenkin pitkän kirjoittamistyön aikana erilaiseksi. Tolkien kirjoitti kirjansa katkonaisesti ja oli aloittanut sen jo ennen Hobitin ilmestymistä.
Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä, ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien olisi halunnut, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä,lähde? mutta kustantaja ei suostunut, koska kirja oli niin pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.
Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma. Kirjasta ilmenevät Tolkienin kiinnostus kieliin ja myytteihin, kuten skandinaaviseen ja kreikkalaiseen mytologiaan sekä anglosaksiseen epiikkaan.lähde? Myös kelttiläinen ja suomalainen mytologia ovat tunnistettavissa.[2] [3] Tolkien itse on sanonut kirjan olevan pohjimmiltaan kristillinen teos, joka heijastaa hänen harrasta roomalaiskatolilaisuuttaan. Kristillisyys, kuten muukaan uskonto tai mytologia, ei näy teoksesta suoraan, mutta on vahvasti sisäistetty kirjan tarinaan ja symboliikkaan.[4] Kirjassa havaittuja kristillisiä teemoja ovat mm. hyvän ja pahan taistelu, kuolema ja ylösnousemus, haltioiden Lembas-leivän samaistaminen ehtoollisleipään, sekä Kristuksen samaistaminen Frodoon, Aragorniin ja Gandalfiin. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi tarinalle pohjan. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.
Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä, kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-aakkosilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös muun muassa kääpiöille ja örkeille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin ”korvasi” englannilla. Tämä tarkoittaa, että kaikki haltiakieliset ilmaukset on säilytetty sellaisinaan, mutta kaikki englanniksi (tai suomennoksessa vastaavasti suomeksi) kerrotut asiat on kerrottu alun perin westronilla.
Taru sormusten herrasta on jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet ilmestymisestään alkaen. Sunday Telegraphin mukaan romaani kuuluu 1900-luvun fiktiokirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin.[5] Sunday Timesin kriitikko kirjoittaa ”englanninkielisen maailman jakaantuneen niihin, jotka ovat lukeneet Sormusten herran, ja niihin, jotka aikovat lukea sen”.[5]
Ristiriitaisia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen.[6] Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa[7]: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tolkien itse vastusti rasismia hyvin jyrkästi.
Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysienselvennä mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti ja ilmoitti vihaavansa allegoriaa.[8]
Konnussa hobitti Bilbo Reppuli valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Hän järjestää suuret juhlat ja tekee katoamistempun puheensa lopuksi. Hän on haaveillut matkustavansa vielä kerran ja viimeistelevänsä kirjansa. Velho Gandalf Harmaan epäilyt ovat heränneet aiemmin, sillä Bilbo on jo epätavallisen vanha, ja katoamistemppu vahvistaa niitä. Gandalf huomaa myös sormuksen luovuttamisen tuottavan Bilbolle vaikeuksia. Bilbo jättää sen ja muun omaisuutensa ottopojalleen Frodo Reppulille.
Gandalf lähtee Konnusta tutkiakseen asiaa varoitettuaan ensin Frodoa sormuksesta. 17 vuotta myöhemmin Gandalf palaa. Hän on saanut selville, että sormus on yksi mahtisormuksista. Gandalf on lisäksi saanut selville, että kaikkiin paitsi yhteen kuuluu jalokivi ja että yhdessä sormuksessa on kaiverrettu teksti. Lopullisena kokeena Gandalf heittää sormuksen Frodon takkaan. Sileästä kultasormuksesta tulee kuumuudessa näkyviin teksti "Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee…", mikä varmistaa sormuksen olevan kaikkia muita hallitseva Valtasormus. Kieli on haltiakirjaimilla kirjoitettua mordorin kieltä.
Silloin Frodo saa kuulla Gandalfilta sormuksen kuuluneen Mordorin hallitsijalle Sauronille. Hän kertoo, kuinka Sauron voitettiin ja kuinka Sormus lopulta päätyi Bilbolle ja sitä kautta Frodolle. Gandalf mainitsee myös Sormuksen edellisen omistajan Klonkun, joka on jo yli viisikymmentä vuotta etsinyt sitä ja paljastanut Sauronille, että Sormus on Bilbolla. Frodon puutarhuri Samvais Gamgi salakuuntelee keskustelun. Salaisuuden säilyttämiseksi ja uskollisuutensa vuoksi hän lähtee Frodon matkaan.
Gandalf käskee Frodoa lähtemään vähin äänin, joten Frodon täytyy keksiä tekosyy lähteä Konnusta. Hän myy Repunpään ja lähtee Bukinmaahan, josta hän on ostanut itselleen uuden kodin. Gandalfia ei näy, ja Frodo lähtee Samin kanssa. Mukaan liittyvät Merri ja Pippin. Merri on jo aikaisemmin lähtenyt valmistelemaan Frodon uutta kotia.
Bukinmaassa Frodon täytyy kertoa ystävilleen, ettei hän voi jäädä, vaan hänen on lähdettävä Rivendelliin. Frodolle kuitenkin selviää, että he ovat saaneet salaa tietää jo kaiken Samin toimiessa tietolähteenä. Niinpä neljä hobittia lähtee matkaamaan kohti Rivendelliä. Mustat ratsastajat ovat saapuneet jo Kontuun, ja välttääkseen ne seurue kulkee Vanhan Metsän läpi. Sen isäntä on Tom Bombadil. Jatkaessaan matkaa hobitit jäävät haudanhaamujen vangiksi, mutta Bombadil pelastaa heidät ja opastaa metsän reunaan. Haudoista hobitit saavat miekoikseen haltioiden muinoin takomat tikarit, jotka hohtavat valoa örkkien läheisyydessä.
Hobitit jatkavat Pomppivan Ponin majataloon Briihin, missä he tapaavat Gandalfin ystävän, joka tunnetaan Konkari-nimisenä samoojana. Hän on Isildurin perillinen Aragorn, jolla on oikeus Gondorin kruunuun. Briissä Mustat ratsastajat ovat tavoittamaisillaan seurueen, ja hobitit välttävät vain Aragornin ansiosta huonetta vaihtamalla tappoyrityksen.
Gandalf ei ole päässyt auttamaan hobitteja, sillä petturiksi paljastunut velho Saruman Valkoinen on vanginnut hänet. Gandalf oli jättänyt hobiteille kirjeen, jossa kertoi, että hobittien olisi lähdettävä mahdollisimman pian ja suunnattava Rivendeliin. Kirje ei mene perille, koska henkilö, jolle Gandalf on kirjeen antanut, ei saa sitä toimitetuksi. Aragorn lähtee johtamaan hobitteja erämaan kautta Rivendelliin. Erämaassa mustat ratsastajat hyökkäävät Viimapää-kukkulalla, ja johtaja, muinaisen Angmarin Noitakuningas, haavoittaa Frodoa. Seurue pääsee pakenemaan ja kiirehtii Rivendelliin, jotta Frodon haavaa saataisiin hoidettua. Kahlaamon taistelun jälkeen Frodo viedään Rivendelliin, jossa Elrond onnistuu parantamaan Frodon.
Rivendellissä Frodo tapaa Bilbon, joka muutti sinne syntymäpäivänsä jälkeen. Rivendelliin ovat saapuneet toisistaan tietämättä myös Keski-Maan muiden kansojen edustajat kysymään neuvoa kohtaamiinsa asioihin ja ilmiöihin siellä asuvalta haltija Elrondilta.
Elrondin johdolla pidetään neuvonpito, jossa päätetään, että Sormus yritetään tuhota. Se onnistuu vain Tuomiovuoressa, joka on Mordorissa sijaitseva tulivuori, jossa Sauron aikoinaan takoi sormuksen. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle saattueen, johon Elrond nimeää kaikkien kansojen jäseniä. Gondorin käskynhaltijan poika Boromir ja Aragorn ovat ihmisten edustajia, Legolas haltioiden ja Gimli kääpiöiden edustaja. Muut ovat velho Gandalf ja hobitit Merri, Pippin ja Sam.
Saattue lähtee matkaan kohti Mordoria. Yritys Caradhrasin kautta epäonnistuu, ja reitti suuntaa Morian kaivoksiin. Moria on ollut muinainen kääpiövaltakunta mutta muistetaan enää mithril-kaivoksena. Kääpiöruhtinaitten Balinin, Órin ja Óinin johtama retkikunta on lähtenyt sinne useita vuosia aikaisemmin perustamaan siirtokuntaa valtakunnan palauttamiseksi, ja varsinkin Gimli odottaa avun olevan saatavissa. Tärkeä retkikunnan motiivi oli yritys löytää yksi seitsemästä kääpiöille annetuista sormuksista.
Saattue löytää Mazarbulin kammiosta (historiakammio) retkikunnan jäänteet, ja heidän päiväkirjastaan he saavat tietää örkkien olleen tuhon syynä. Hiidet ja luolapeikko hyökkäävät saattueen kimppuun. Taistelun ja paon aikana balrog tulee esiin. Gandalf putoaa balrogin mukana syvyyksiin taistellessaan sitä vastaan. Aragorn ottaa saattueen johtoonsa.
Loput Saattueesta pääsee pois Moriasta ja jatkaa matkaansa Lothlórieniin, jossa asuva valtiatar Galadriel ottaa heidät vastaan. Galadriel antaa saattueen yöpyä maillaan. Hän antaa saattueelle veneet matkan jatkamiseksi sekä vaatteita ja muita lahjoja, jotka voivat helpottaa tehtävän suorittamista. Galadriel myös huomaa Sormuksen vaikutuksen Boromiriin ja varoittaa siitä.
Näin Saattue jatkaa matkaa Lothlórienista veneillä Anduin-jokea pitkin Raurosin putouksille saakka. Matkalla he joutuvat virtaan ja töin tuskin pääsevät rantaan. Saattue pysähtyy lepäämään ja pohtimaan matkan jatkoa. He huomaavat myös, että Klonkku on seurannut heitä. Boromir ei pysty enää vastustamaan Sormuksen houkutusta vaan yrittää ottaa sen väkisin Frodolta. Frodon onnistuu paeta muuttumalla näkymättömäksi Sormuksen avulla. Boromir ymmärtää tekonsa, mutta paikalle tulevat örkit hyökkäävät, ja Boromir haavoittuu kuolettavasti puolustaessaan Merriä ja Pippiniä, jotka örkit kaappaavat. Sam arvaa Frodon yrittävän jatkaa yksin matkaa Mordoriin ja seuraa tätä veneille. Aragorn tekee päätöksen lähteä yhdessä Gimlin ja Legolasin kanssa Pippinin ja Merrin kaapanneiden örkkien takaa-ajoon. Frodo ja Sam jatkavat joen yli kohti Mordoria.
Saattueesta jäljelle jääneet Aragorn, Legolas ja Gimli löytävät kuolemaa tekevän Boromirin, joka ennen viimeistä henkäystään kertoo kaiken tapahtuneen. Kolmikko ei pysty kiireen takia hautaamaan Boromiria, joten hänen ruumiinsa ja varusteensa nostetaan veneeseen, jonka annetaan ajelehtia pois. Hautajaisten jälkeen kolmikko lähtee ajamaan örkkejä takaa. Takaa-ajo kestää taukoamatta päiväkausia. Juuri ennen örkkien pääsyä Fangornin metsään Éomerin johtama Rohanin ratsastajien joukko-osasto yllättää örkit ja tappaa heidät. Seuranneessa sekaannuksessa Merri ja Pippin pakenevat Fangorniin, jossa he kohtaavat entti Puuparran, joka luulee hobitteja ensin örkeiksi, kunnes nämä onnistuvat selittämään, keitä ovat. Puuparta kertoo enttien ja entvaimojen historiasta ja metsästään, miten mahtava se oli aikoinaan, sekä suhtautumisestaan muihin rotuihin ja Sarumaniin, jolle tämä on katkera heidän puidensa kaatamisen takia.
Aragorn, Legolas ja Gimli tapaavat Rohanin ratsastajat, saavat heiltä hevoset ja jatkavat matkaa etsiäkseen ystäviään. Aragorn löytää hobittien jäljet ja johtaa heidät Fargorniin. Siellä he tapaavat yllätyksekseen Gandalfin, joka kertoo kukistaneensa Balrogin. Gandalf kuoli taistelun jälkeen, mutta hänet herätettiin uudelleen henkiin Gandalf Valkoisena, jotta hän jatkaisi tehtävän loppuun. Gandalf opastaa Aragornin, Legolasin ja Gimlin Edorasiin, Rohanin pääkaupunkiin, jossa Gandalf vapauttaa kuningas Théodenin neuvonantajansa, todellisuudessa Sarumanin kätyrin, Gríma Kärmekielen lumouksesta. Vapauduttuaan Théoden antaa Grímalle mahdollisuuden todistaa uskollisuutensa taistelemalla Sarumanin armeijaa vastaan, mutta tämä pakenee mieluummin Rautapihaan. Théoden siirtää kansansa turvaan Helmin syvänteeseen, ja Gandalf lähtee hakemaan lisäjoukkoja tulevaa taistelua varten. Sarumanin örkkien hyökkäys torjutaan Helmin syvänteen taistelussa Gandalfin tultua joukkoineen viime hetkellä.
Samaan aikaan entit käyvät Rautapihassa sotaan Sarumania vastaan. He onnistuvat kukistamaan Sarumanin, jonka lähes kaikki örkit ovat samaan aikaan sodassa Rohania vastaan. Entit rikkovat padon, minkä jälkeen vesi tulvii ja tuhoaa Orthancin tornia lukuun ottamatta koko Rautapihan. Saruman jää saarroksiin torniin. Gandalf, Aragorn, Legolas, Gimli, Théoden ja Éomer ratsastavat Rautapihaan, jossa he tapaavat Puuparran, Merrin ja Pippinin. He neuvottelevat Sarumanin kanssa, joka kuitenkin kieltäytyy rauhasta, jolloin Gandalf katkaisee Sarumanin sauvan ja erottaa hänet viimein Velhojen neuvostosta. He saavat käsiinsä Sarumanin Palantírin. Pippin katsoo siihen yöllä salaa ja joutuu Sauronin kuulusteltavaksi. Tämä on samalla ainoa hetki, kun Sauron näyttäytyy itse tarinan aikana. Pippinin kertoman näyn perusteella Gandalf tajuaa Gondorin olevan vaarassa ja lähtee Pippinin kanssa Minas Tirithiin, Gondorin pääkaupunkiin, varoittamaan käskynhaltija Denethoria. Toiset jäävät keräämään voimia Rohaniin.
Sam ja Frodo matkaavat Emyn Muilin kallioilla kohti Mordoria. Siellä he vangitsevat Sormuksen aiemman haltijan Klonkun ja ottavat tämän oppaakseen. Klonkku johdattaa heidät Kalmansoiden yli Mustalle Portille, joka todetaan kuitenkin läpipääsemättömäksi. Klonkku kertoo heille toisesta salaisemmasta tiestä, ja epätoivossaan he päättävät kokeilla sitä. Matkalla Ithilienin poikki Sam ja Frodo törmäävät Faramirin johtamaan Gondorin sotajoukkoon. Gondorilaiset vangitsevat heidät ja vievät salaiseen tukikohtaansa. Frodon avulla gondorilaiset vangitsevat myös Klonkun, ja Faramirille selviää matkaajien tehtävä. Faramir osoittautuu veljeään Boromiriä viisaammaksi ja päästää Frodon ja Samin jatkamaan tehtäväänsä. Klonkku opastaa heidät Minas Morgulin ohi kohti Cirith Ungolin solaa ja tunnelia sen läpi. Tunnelissa Klonkku katoaa, ja Frodon kimppuun hyökkää suuri hämähäkki Lukitari. Se onnistuu pistämään Frodoa, mutta Sam saa ajettua sen pakosalle ennen kuin se vie Frodon mukanaan. Sam luulee Frodon kuolleen, joten hän ottaa Sormuksen ja päättää jatkaa tehtävää yksin. Paikalle tulee kuitenkin örkkejä, jotka ottavat Frodon mukaansa. Sam kuulee örkkien sanovan, ettei Frodo olekaan kuollut, vaan ainoastaan hämähäkin myrkyn lamauttama. Örkit kiiruhtavat linnoitukseensa, ja Sam säntää heidän peräänsä.
Minas Tirithissä Pippin pestautuu Denethorin palvelijaksi kiitollisuudesta Boromirin uhraukselle. Gandalf alkaa johtaa kaupungin armeijaa sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Sillä välin Rohanin armeija lähtee ratsastamaan auttaakseen Minas Tirithiä. Theodenin sisarentytär Éowyn ja Merri lähtevät salaa armeijan mukaan. Aragorn, Legolas, Gimli ja pohjoisen samoojat lähtevät Kuolleiden Kulkuteille etsiäkseen valapattojen aaveet taistelemaan heidän puolellaan. Yhdessä aaveiden kanssa he valtaavat Sauronin liittolaisten Umbarin merirosvojen laivat. Aragorn antaa rauhan aaveille, jotka toteuttivat lupauksensa. Aragorn, Gimli, Legolas ja samoojat purjehtivat Minas Tirithin taisteluun kokoamansa apujoukot mukanaan.
Sodan alkaessa Faramir johdattaa tiedustelupartion örkkejä vastaan, jonka kaikki jäsenet surmataan Faramiria lukuun ottamatta. Faramir tulee takaisin Minas Tirithiin lähes kuolettavasti haavoittuneena. Denethor luulee poikansa olevan kuollut. Järkytyttyään sukunsa sammumisesta Denethor päättää tehdä itsemurhan sytyttämällä itsensä ja poikansa tuleen. Pippin huomaa kuitenkin Faramirin olevan elossa ja etsii Gandalfin pelastaakseen heidät. Faramir onnistutaan pelastamaan, mutta öljyllä itsensä valellut Denethor hyppää roviolle ja kuolee. Taistelussa Gondor on alakynnessä, kunnes Rohanin armeija saapuu apuun. Théoden saa surmansa jäätyään hevosensa alle Angmarin Noitakuninkaan hyökätessä. Suojellakseen vielä elossa ollutta enoaan Éowyn taistelee Noitakuningasta vastaan. Merri yllättää Noitakuninkaan iskien tätä miekalla jalkaan takaapäin. Éowyn surmaa Noitakuninkaan, jota elävä mies ei voinut tappaa. Théodenin ruumis kuljetetaan kunniallisesti pois. Éowyn ja Merri viedään haavoittuneina Minas Tirithin turvaan. Aragornin johtamien joukkojen saapuessa taistelu kääntyy lopullisesti ihmisten puolelle, ja lähes koko Sauronin armeija tuhotaan. Käy myös ilmi, että Denethorilla on ollut hallussaan Palantír, jonka avulla Sauron on vaikuttanut häneen, vaikka voimakastahtoinen Denethor on kyennyt hallitsemaan kiveä.
Aragorn päättää antaa viimeisen tukensa Frodolle harhauttamalla Sauronia. Hän kokoaa eloonjääneet gondorilaiset ja rohanilaiset yhdeksi armeijaksi, ja he marssivat Mustalle Portille.
Sam pelastaa Frodon örkeiltä, ja he ylittävät Gorgorothin tasangon päästen lopulta vaikeuksien jälkeen Tuomiorotkolle. Siellä sormuksen voima on saanut kuitenkin Frodon otteeseensa, eikä hän kykene tuhoamaan sormusta itse. Frodo työntää sormuksen sormeensa, jonka kuitenkin Klonkku puraisee irti ja putoaa rotkoon hyppelehtiessään riemuissaan. Sormus tuhoutuu. Sauron ja Mordor tuhoutuvat. Gandalf pelastaa Frodon ja Samin Kotkien avulla.
Hobittien herätessä monta päivää myöhemmin he saavat huomata Gandalfin olevan kuin olevankin elossa ja saavat tietää, että Aragorn kruunataan kuninkaaksi. Kruunajaisten jälkeen he palaavat kotiinsa, jossa kohtaavat matkan varrella kerjäläisiksi ajautuneet kostonhimoisen Sarumanin ja Gríman. Hobittien palattua kotiin he huomaavat Sarumanin tehneen tuhojaan ja ottaneen Konnun hallintaansa. Vastarinta tuottaa kuitenkin tulosta, ja hobitit onnistuvat ajamaan Sarumanin kätyrit pois ja vangitsemaan hänet. Kaltoin kohdeltu Gríma surmaa yllättäen isäntänsä Sarumanin, minkä jälkeen hobitit ampuvat nuolilla Gríman. Sen jälkeen elämä on taas Konnussa entisellään, mutta Frodo ei toivu matkasta koskaan, varsinkaan Viimapäällä saamastaan haavasta ja Lukitarin myrkystä, Sam sitä vastoin nai Ruusa Töllin. Kaksi vuotta kotiin paluun jälkeen Frodo lähtee Bilbon, Gandalfin, Galadrielin ja Elrondin kanssa meren yli Valinoriin.
Taru sormusten herrasta ja Hobitin oikeudet päätyivät 2022 Embracer Groupin haltuun. Embracer omistaa näin oikeudet uusiin elokuviin, videopeleihin, lautapeleihin, oheistuotteisiin, huvipuistoihin ja näytelmiin teosten pohjalta.[16] Warner Bros. ja New Line ovat solmineet Embracerin kanssa sopimuksen uusista elokuvista 2023.[17]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
