Balrog

Balrogit ovat kuvitteellisia muinaisen ajan olentoja, jotka esiintyvät J. R. R. Tolkienin Keski-Maata kuvaavissa kirjoissa. Tolkienin mytologiassa balrogit ovat maiariin kuuluvia tulenhenkiä, jotka musta ruhtinas Melkor eli Morgoth houkutteli alaisuuteensa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tämä artikkeli kertoo fiktiivisestä hahmosta. Balrog on myös ruotsalainen salibandyseura.

Tarussa sormusten herrasta esiintyvä Morian balrog, Durinin turma, fanitaiteilija Markus Röncken tulkitsemana.

Balrogit Tolkienin kirjoissa

Nimityksestä

Balrog on sindarinkielinen sana, jonka haltia Legolas lausuu Tarun sormusten herrasta toisen kirjan viidennessä luvussa nähdessään muinaisaikojen kauhistuttavan olennon. Tolkienin teosten suomennoksissa käytetään enimmäkseen tuota sanaa, mutta sille on olemassa myös suomenkielinen vastine voimanhenki. Sana balrog on sukua quenyan samaa merkitsevälle sanalle valarauko (mon. valaraukar).

Balrogin olemus

Balrogit ovat olemukseltaan ihmisen kaltaisia, mutta tuli ja varjot ympäröivät niitä^[1]. Balrogien tärkein ja pelätyin ase on tuliruoska, mutta ne saattavat käyttää myös nuijaa, kirvestä tai miekkaa. Kun Morgothin armeijat kävivät suurimpiin taisteluihinsa, olivat armeijakuntia johtavat balrog-kapteenit^[2] aina etulinjassa. Morgothin tekemistä olennoista ainoastaan lohikäärmeet ovat (ainakin tietyissä suhteissa) voimakkaampia ja vaarallisempia kuin balrogit.

Balrogien vaiheita

Kauhistuttavin balrogeista oli Gothmog, balrogien johtaja ja Angbandin sotapäällikkö. Se surmasi taisteluissa suuret haltiakuninkaat Fëanorin ja Fingonin ja johti myöhemmin hyökkäystä Gondoliniin. Siellä Gothmog kävi haltiaylimys Ecthelionin kanssa kaksintaistelun, joka päättyi molempien kuolemaan.

Vihan sodassa lähes kaikki balrogit tuhoutuivat samoin kuin suurin osa Morgothin muistakin palvelijoista. Jokunen balrog onnistui kuitenkin pakenemaan. Nuo karkulaiset kaivautuivat kaukaisten vuorten uumeniin, eikä niistä kuultu mitään tuhansiin vuosiin.

Kolmannella Ajalla kääpiöt herättivät vahingossa Morian uumeniin kaivautuneen balrogin. Se ajoi kääpiöt pois Moriasta surmattuaan heidän kuninkaansa Durin VI:n (tästä balrog sai nimensä, Durinin turma). Noin tuhat vuotta myöhemmin kääpiö Balin yritti asuttaa Morian uudelleen, mutta yritys epäonnistui ja Balin tovereineen sai surmansa.

Joutuessaan kulkemaan Morian läpi Sormuksen saattue kohtasi balrogin. Gandalf Harmaa taisteli sitä vastaan ja surmasi sen, mutta kuoli itsekin heitettyään hirviön alas Zirakzigilin huipulta. Lopulta Gandalf heräsi takaisin henkiin Gandalf Valkoisena.

Balrogien siivet

Tolkien-fanien keskuudessa on ollut pitkään jatkuneita erimielisyyksiä siitä, onko balrogeilla siipiä vai ei. Sormusten herran tekstistä ei käy selkeästi ilmi, ovatko balrogit siivekkäitä vai ei (vaikka kirjassa mainitaan Durinin Turman levittävän siipensä, mutta se ei lennä niillä, eikä niistä mainita kuin kerran), ja jotkut lukijat uskovat niiden olevan ja toiset ovat vakuuttuneita että näin ei ole. Aihe on herättänyt muun muassa internetissä paljon kiivastakin keskustelua, ja on yksi kuuluisimpia^{kenen mukaan?} scifi- ja fantasiafanien riitojen aiheita.

Peter Jacksonin elokuviin oli pakko tehdä asiasta jonkinlainen ratkaisu, ja Morian balrog päädyttiin esittämään valtavana, siivekkäänä olentona, joka ei kuitenkaan elokuvassa selittämättömästä syystä näyttänyt pystyvän lainkaan käyttämään siipiään lentämiseen. Yksi selitys on, että vietettyään niin suuren ajan maan alla, jossa sillä ei ollut kovinkaan isoa tilaa lentää, sen siivet surkastuivat lentokyvyttömiksi.

Lähteet

1. Encyclopedia of Arda - http://www.glyphweb.com/ARDA/b/balrogs.html
2. J.R.R. Tolkien, Christopher Tolkien editor, The History of Middle-earth, Vol. III, (1985), s. 281. "the Orcs went forth to rape and war, and Balrog captains marched before".