Ruotsin kuntauudistukset -artikkelissa käsitellään Ruotsin kuntajaon muutoksia. Ruotsissa on toteutettu kolme koko maan kattanutta kuntauudistusta. Tuolloin kuntia on sekä jaettu että yhdistetty toteuttamalla kuntaliitoksia.
Vuoden 1862 kunnallislait kunnallishallinnosta kaupungeissa ja maaseudulla astuivat voimaan 1. tammikuuta 1863. Samassa yhteydessä muodostui noin 2 500 kuntaa, mutta tarkkaa määrää ei ole pystytty määrittämään tiettyjen epäselvyyksien vuoksi.[1] Näistä 89 oli kaupunkeja, joilla oli jo aiemmin ollut kaupunginoikeuksien kautta tiettyä itsehallintoa. Maaseudulla kuntajaon perustaksi valittiin pitäjät, jotka perustuivat ikivanhaan kirkolliseen seurakuntajakoon. Jo varhain käytiin keskusteluja siitä, että pitäjät olisivat liian pieniä ja kihlakunnat olisi pitänyt valita kuntajaon perustaksi.
Kaupunkien ja maalaiskuntien lisäksi oli kahdenlaisia kauppaloita: osa kauppaloista muodosti oman kuntansa, osa kauppaloista taas oli niin sanottuja kunnalliskauppaloita (ruots. municipalköping), jotka olivat samanlaisia kuin Suomen epäitsenäiset kauppalat. Vuonna 1863 edellistä tyyppiä olevia kauppaloita oli kahdeksan ja jälkimmäistä tyyppiä olevia kymmenen kappaletta. Vuodesta 1875 lähtien alettiin perustaa myös taajaväkisiä yhdyskuntia (ruots. municipalsamhälle), jotka olivat osa jotain muuta kuntaa.
Kuntien määrä pysytteli seuraavina vuosikymmeninä suhteellisen vakaana. Muutoksissa oli tavallisemmin kyse kuntien jakamisesta pienemmiksi kuin kuntien yhdistämisestä. Suurimmillaan kuntien määrä oli 2 532 kappaletta vuonna 1930. Periaatteena oli edelleen muodostaa syntyvistä asutustaajamista uusia kuntia: ensin taajaväkinen yhdyskunta, sitten kauppala ja lopuksi kaupunki.
1900-luvulla Ruotsissa tapahtui laaja väestön muuttoliike ja kaupungistuminen. Maaseudun osuus väestöstä pieneni ja monilla pienillä yksiköillä oli vaikeuksia selviytyä yhä suuremmista tehtävistä, joita kunnille annettiin. Yli 500 kunnassa oli vähemmän kuin 500 asukasta vuonna 1943. Ongelmaa käsiteltiin vuoden 1943 kuntajakokomiteassa, joka tuli siihen tulokseen, että maalaiskuntien määrää tulee radikaalisti vähentää.
Vuoden 1952 alusta lähtien 2 281 pääasiallisesti pitäjiin perustunutta maaseudun kuntaa hävisi ja ne korvattiin 816 suurkunnalla. Suurkunta-käsitettä käytettiin erottamaan uudet kunnat vanhemmista, koska kuntaliitoksessa suurkunta otti nimensä yleensä joltain liitoksessa mukana olleelta kunnalta. Virallisessa käytössä nimitys ei ollut.
Uudistus kosketti periaatteessa vain maaseutua. Kaupunkien määrä pysyi ennallaan 133:ssa ja kauppaloiden määrä kasvoi jonkin verran. Kolme kuntamuotoa (maalaiskunta, kauppala ja kaupunki) pysyivät muodollisesti käytössä vielä lähes seuraavat 20 vuotta, mutta niiden väliset erot olivat pienentyneet niin paljon, ettei uusia kaupunkeja tämän jälkeen enää tarvinnut perustaa. Kauppaloita sen sijaan perustettiin 1950-luvulla vielä muutama, niistä viimeisenä Åsele vuonna 1959. Uudistus ei koskenut lainkaan kahta pohjoisinta lääniä, Västerbottenin ja Norrbottenin läänejä, joissa kummassakin kaikki kunnat pysyivät ennallaan.
Tällä ajanjaksolla monet kunnat ottivat käyttöön vaakunan, vaikka moni kunta jäikin ilman vaakunaa. Vaakuna piti vahvistaa muodollisesti kuninkaallisen majesteetin (hallituksen) taholta, jotta niistä olisi tullut virallisia ja oikeudellisesti suojattuja. Jotkut kunnat ottivat kuitenkin vaakunan oma-aloitteisesti vahvistamatta niitä.
Melko pian osoittautui, ettei vuoden 1952 uudistus ollut tarpeeksi syvällinen. Nyt alettiin pohtia kuntajaon muodostamista keskuspaikkoihin (ruots. centralort) perustuen. Samanaikaisesti valmisteltiin muita uudistuksia, jotka johtaisivat yhtenäisempään paikallishallintoon: käräjäoikeusuudistus (joidenkin kaupunkien omat tuomioistuimet lakkautettiin), poliisitoiminnan valtiollistaminen ja muutokset verohallinnossa. Myös valtion hallinnossa tapahtui samaan aikaan suuri muutos, kun Ruotsin valtiopäivät muutettiin kaksikamarisesta yksikamariseksi.
Valtiopäivät teki päätöksen kuntauudistuksesta vuonna 1962. Uudistus käynnistettiin 1. tammikuuta 1964, jolloin kunnat ryhmiteltiin 282 kuntablokkiin. Yhtenäinen kuntamuoto otettiin käyttöön 1. tammikuuta 1971, jolloin kaikista maalaiskunnista, kauppaloista ja kaupungeista tuli nimeltään pelkkiä kuntia. Samalla harvat vielä jäljellä olevat taajaväkiset yhdyskunnat lakkautettiin. Uudistus oli valmis pääasiassa vuonna 1974, jolloin useimmat uudet kunnat oli muodostettu. Viimeinen kuntaliitos tehtiin vuonna 1977 (Baran kunta liitettiin Svedalan kuntaan) ja viimeinen kuntablokki (Habon ja Mullsjön kuntablokki) lakkasi olemasta vuonna 1980.
Tanskassa toteutettiin kuntauudistukset vuosina 1970 ja 2007, jolloin kuntien määrää vähennettiin ensin 270 kuntaan ja sitten 98 kuntaan. Norjassa ei ole toteutettu yhtä laajoja kuntauudistuksia kuin Ruotsissa ja maan kuntauudistusten voi sanoa pysähtyneen 1960-luvun puolivälissä.
Uusien kuntien vakauttaminen vei joitakin vuosia ja jo vuonna 1980 tapahtui joitakin kuntien jakamisia. Nykyään kuntia on 290 kappaletta (viimeisin erottaminen on Knivstan kunta Uppsalan kunnasta vuonna 2003) ja kuntien lukumäärä tulee todennäköisesti tulevaisuudessakin olemaan samaa luokkaa. Joitakin kuntien jakamisia ja liitoksia saattaa tapahtua, mutta nykyistä kuntarakennetta pidetään vakaana, eikä suuria uudistuksia ole odotettavissa.
Joskus ehdotetaan maakäräjäkuntien lakkauttamista ja niiden tehtävien siirtämistä kunnille. Tuolloin pienimpiä kuntia pitäisi luultavasti yhdistää suuremmiksi yksiköiksi, ja muutenkin niillä on joskus talousvaikeuksia. Tämä on johtanut keskusteluihin uusista liitoksista etenkin pienimpiä harvan asutuksen alueen kuntia koskien. Kuntaliitosta on viime aikoina ehdotettu ainakin Bräcken ja Ragundan kuntien kesken sekä Borgholmin ja Mörbylångan kuntien kesken uuden Öölannin kunnan muodostamiseksi.
Joissakin kunnissa on paikallista mielipiteenmuodostusta, että joku kunnanosa pitäisi erottaa omaksi kunnakseen. Yleisesti on helpompaa esittää mielipide kunnan jakamisen kuin kuntaliitoksen puolesta.
Joskus kysymys annetaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen päätettäväksi. Näin on tapahtunut esimerkiksi Eskilstunan kunnassa, jossa vuonna 2006 kysyttiin Torshällan erottamisesta omaksi kunnaksi. Huddingen kunnassa toteutettiin vuonna 2008 paikallinen kansanäänestys kunnan itäosien muodostamisesta omaksi kunnaksi. Molemmissa tapauksissa ehdotus hylättiin. Botkyrkan kunnassa yli puolet Tullingen asukkaista on vaatinut kansanäänestystä oman kunnan muodostamisesta, mutta kunnanvaltuusto on hylännyt vaatimukset.
Muita tapauksia, joissa uuden kunnan muodostamista on vaadittu ovat ainakin seuraavat:
- Askimin erottaminen Göteborgin kunnasta
- Burträskin erottaminen Skellefteån kunnasta ollut vaatimuksena 1980-luvun alussa[2]
- Järnan erottaminen Södertäljen kunnasta[3]
- entisen Sigtunan kaupungin erottaminen nykyisestä Sigtunan kunnasta[4]
- Styrsön erottaminen Göteborgin kunnasta
- Torslandan erottaminen Göteborgin kunnasta[5]
- Tullingen erottaminen Botkyrkan kunnasta[6]
Vuoden 1980 jälkeen Ruotsiin on perustettu joitakin uusia kuntia jakamalla viimeisimmän kuntauudistuksen jälkeen muodostuneita kuntia.
Vuonna 1980 perustetut
Vuonna 1983 perustetut
- Bjurholmin kunta (Vännäsin kunnasta)
- Essungan kunta (Varan kunnasta)
- Malån kunta (Norsjön kunnasta)
- Salemin kunta (Botkyrkan kunnasta)
- Vaxholmin kunta jaettiin Vaxholmin ja Österåkerin kunniksi, jolloin keskustaajamana toiminut Åkersberga jäi Österåkerin keskustaajamaksi
Vuonna 1992 perustetut
Vuonna 1995 perustetut
Vuonna 1999 perustettu
Vuonna 2003 perustettu
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
