sarjakukkaisten heimoon kuuluva putkilokasvilaji From Wikipedia, the free encyclopedia
Persilja eli maustepersilja (Petroselinum crispum) on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti, joka kuuluu sarjakukkaiskasvien heimoon. Persiljan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta lajin arvellaan olevan kotoisin Välimeren itäosista tai Aasian länsiosista. Nykyisin persiljaa kasvaa villinä monin paikoin Etelä-Euroopassa ja Aasiassa.[2]
Persilja | |
---|---|
Silolehtipersilja |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Apiales |
Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
Suku: | Persiljat Petroselinum |
Laji: | crispum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Persiljaa tunnetaan kolme muunnosta, kähäräpersilja (sammalpoimuinen) (Petroselinum crispum var. crispum), silopersilja (Petroselinum crispum var. neapolitanum), ja juuripersilja (Petroselinum crispum var. radicosum tai P. crispum var. tuberosum).[3][4]
Alkujaan antiikin kreikkalaiset eivät tehneet eroa persiljan ja sellerin (Apium graveolens) välillä, vaan molemmista käytettiin nimeä selinon ja latinassa vastaavasti apium. Myöhemmin persiljalle annettiin nimi petroselinon eli ”kiviselleri”. Selityksenä moiselle nimelle voisi olla, että persiljan siemenet ovat kivikovia ja itävät hyvin hitaasti.
Antiikin Kreikan olympialaisten voittajan kutreille laitettiin persilja- tai selleriseppele.
Persiljaa on kolmea lajiketta, jotka kuitenkin ovat erilaisista muodoistaan huolimatta samaa lajia.
Juuripersilja kasvattaa porkkanan näköisiä, pitkiä ja kapeita juuria, joita käytetään juuresten tapaan. Sen sanotaan syntyneen vasta 1500-luvulla Saksassa.
Suomessa persiljoista mausteena on suosituin kähärälehtipersilja, mutta Välimeren seutuvilla suositaan hieman voimakkaamman makuista sileälehtistä persiljaa eli silopersiljaa. Silolehtipersilja oli aiemmin Suomessa vähän käytetty ja harvoin tarjolla, mutta se on kasvattanut suosiotaan.
Persiljaa käytetään yleisesti kastikkeisiin ja keittoihin. Se sopii lihan, kalan ja linturuokien mausteeksi. Lisäksi se sopii hyvin myös juusto- ja munaruokiin sekä kasvis- ja pastaruokiin. Kähärälehtipersiljaa käytetään mehevän vihreän värinsä vuoksi koristeena voileipäkakuissa ja voileivissä.
Kuivattu persilja saattaa sisältää jopa 45 prosenttia valkuaista, ja loppu on pääasiassa hiilihydraatteja. Persilja sisältää myös huomattavia pitoisuuksia karoteenia, C-vitamiinia, K-vitamiinia ja folaattia. Siinä on myös pieniä pitoisuuksia muita aineita, kuten A-vitamiinia sekä rautaa ja muita hivenaineita.
Persiljalla on kauan tiedetty olevan lääkinnällisiä vaikutuksia. Sitä on käytetty reuman hoitoon, virtsa- ja kuukautisvaikeuksiin sekä voiteena mustelmien ja turvotuksien hoitoon[2]. Tieteellisesti tehon katsotaan perustuvan sen runsaaseen karoteeni- ja C-vitamiinipitoisuuteen. Tuoreena pureskeltuna persiljan sanotaan raikastavan hengitystä.[2]
Persiljan versoissa ja siemenissä on haihtuvaa öljyä, jossa on useita vaikuttavia aineita. Tärkeimmät niistä ovat apioli (C12H14O4) ja myristisiini (C11H12O3). Kasvi sisältää myös flavoneihin kuuluvaa apigeniinia (C15H10O5), joka on antiseptista ja ehkäisee histamiinin vapautumista.[2]
Persiljalla voi olla myös haittavaikutuksia. Hyvin vaaleaihoisen se voi kosketeltaessa herkistää valolle. Sitä ei pidä käyttää hoidollisesti raskauden aikana. Myös vatsahaava tai turvotuksesta johtuva munuaisten tai sydämen vajaatoiminta on este persiljan runsasmääräiselle nauttimiselle.[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.