kivikauden jakso From Wikipedia, the free encyclopedia
Myöhäispaleoliittinen kausi oli kivikauden jakso noin 36 500–12 000 vuotta sitten, jonka kuluessa nykyihminen levisi Eurooppaan, alkoi luoda luolataidetta ja valmistaa yhtä taitavammin metsästyksessä ja saaliseläinten käsittelyssä tarvittavia kivisiä ja luisia työkaluja.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: lähdekritiikkiä, karhun sarvet, oletukset vs. totuus, ks. keskustelusivu, Wiik pois. |
| Tämä jakso on osa pleistoseenia. |
| Pleistoseeni |
| Holoseeni |
Myöhäispaleoliittisella kaudella vallitsi jääkausi. Sen aikana ilmasto vaihteli melko lämpimästä hyvin kylmään. Ihmiset asuivat majoissa ja elivät metsästyksellä ja keräilemällä kasveja. Ihmiset ehkä liikkuivat melko erillään, korkeintaan muutaman perheen kokoisina ryhminä asuen harvassa. He kokoontuivat luoliin rituaaleja varten ja tiettyinä vuodenaikoina suurempiin metsästysoperaatioihin esimerkiksi peurojen vaeltaessa.
Noin 43 000–36 500 vuotta sitten nykyihminen homo sapiens syrjäytti Euroopasta neandertalinihmisen joko sulauttamalla sen itseensä tai ehkä jopa hävittämällä sukupuuttoon. Ihminen tuli Eurooppaan kauden alussa lämpimällä jaksolla, mutta noin 28 000 vuotta sitten kylmyys alkoi lisääntyä, ja asutuksen painopiste siirtyi Etelä-Ranskaan ja Espanjaan Länsi-Euroopassa ja Kreikkaan ja Ukrainaan Itä-Euroopassa.
Jääkauden huippukauden jälkeen syntyi luolamaalauksia luonut Madeleinen kulttuuri. Myöhäispaleoliittisella kaudella ihminen teki lukuisia keksintöjä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kivikauden aikana. Kehitettiin muun muassa keihäänheitinpuu ja kauden lopussa jousi ja nuoli. Opittiin tekemään erilaisia ansoja eläimille.[1] Viime jääkauden keskivaiheilla taide kehittyi huomattavasti: kausi alkoi mammutinmetsästäjien äitijumalataiteella ja päättyi luolamaalauksiin. Kaudella opittiin lämpö- ja painekäsittelemään materiaaleja, ja kivenkäsittelytaito kehittyi huippuunsa. Muistakin materiaaleista – esimerkiksi peuranluusta – tehtiin monenlaisia, usein koristeellisia esineitä. Myöhäispaleoliittisen kauden jälkeen alkoi mesoliittinen kausi.
Myöhäispaleoliittisella kaudella ihminen hankki elannon metsästämällä, kalastamalla ja kasveja keräämällä. Asunnot muistuttivat lappalaisten kotaa tai kupumaista wigwamia. Tutkijoiden mielestä muun muassa Itä-Siperian tšuktšien, Kanadan subarktisen alueen intiaanien[2] ja aboriginaalien alkuperäiset kulttuurit muistuttavat myöhäispaleoliittista kulttuuria. Niistä voidaan tehdä päätelmiä varhaisemmasta kivikauden elämästä. Ihmiset uskoivat tuonpuoleiseen henkimaailmaan. Uskottiin, että eläimen ja ihmisen välillä oli kiinteä yhteys, esimerkiksi uskottiin totemistiseen tapaan karhun olevan heimon kantaisä. Jotkut eläimet olivat pyhiä, niitä ei saanut kaataa kuin äärimmäisessä hädässä jos silloinkaan. Kysyttiin šamaanilta neuvoa ankarassa elämässä vastaan tulleissa ongelmissa.
Heimojen välillä oli eri alueilla huomattaviakin eroja mitä tuli ihmisten taitoihin yhteiskuntiin, asutuksen liikkuvuuteen, sotaisuuteen, uskontoihin ja elintapoihin nähden, kuten oli metsästyksellä eläneiden alkuperäiskansojen keskuudessa, joita eurooppalaiset kohtasivat.
Osattiin rakentaa monimutkaisia ja tehokkaita ansoja eläimille.[3] Ehkä ajettiin riistaa verkkoon ja saartoaitaan. Myöhäispaleoliittista kulttuuria ei tunneta sellaisenaan suoraan, siitä on koetettu tehdä jonkinlaisia arvioita tutkimalla joidenkin maiden alkuasukkaiden oloja ja tekemällä päätelmiä luolataiteesta ja esinelöydöistä, mutta vertailu voi tuottaa oikeita tai myös vääriä päätelmiä jääkauden ihmisten elämästä.
Ihminen kykeni pyydystämään paksunahkaisia, vaikeasti saalistettavia eläimiä jo keskipaleoliittisella kaudella. Myöhäispaleoliittisella kaudella alettiin pyytää myös nopeasti juoksevia eläimiä, kuten hevonen, hirvi, metsäkauris ja antilooppi. Eläimiä lienee metsästetty ryhmässä, ja saalis jaettiin eräiden sääntöjen mukaan, saaliin saamista parhaiten edistäneelle ehkä eniten. Ihmiset saattoivat kerääntyä ajoittain yhteen metsästämään tiettyä riistaa. Tähän tapahtumaan on voinut liittyä kulttimenoja, jotka liittyvät aikuisuuden alkuun, toisin sanoen initiaatioriittejä. Kulttimenojen johtajalla on saattanut olla muita tärkeämpi asema. Jääkaudella Keski- ja Itä-Euroopan pensas- ja metsätundralla metsästettiin eniten mammutteja. Monissa osissa Länsi- ja Keski-Eurooppaa eläimistö oli kuitenkin monimuotoisempaa. Peuraa ei metsästetty keihäällä vaan jousella ja nuolella. Joitakin eläimiä ajettiin laumoina suuriin aitauksiin[4], joitakin ajettiin takaa syvässä lumihangessa, tai eläimet surmattiin niiden ylittäessä jokea. On väitetty myöhäispaleoliittisen ihmisen kesyttäneen peuran ja hevosen, mutta varmaa tämä ei ole.[5]
Yhteisöjen koko, liikkuvuus ja hierarkia saattoivat vaihdella paljonkin alueelta toiselle. Heimo tai ryhmä saattoi liikkua esimerkiksi tundralla sijaitsevan kesäleirin ja metsässä sijaitsevan talvileirin välillä. Toisina vuodenaikoina kalastettiin, toisina metsästettiin. Keskusleiriltä, jossa asuttiin enin aika, tehtiin vain ajoittain metsästysretkiä, jolloin asuttiin tilapäisleirissä.
Alueilla, joilla kalaa ja riistaa oli runsaasti saatavilla, pienet paikoillaan asuvat ryhmät ehkä koostivat suurempia klaaneja esimerkiksi muinaissaamelaisen siitajärjestelmän tapaan. Sungirista tehtyjen hautalöytöjen perusteella on joillakin ihmisillä ollut enemmän varallisuutta ja korkeampi asema kuin muilla. Heimon johdossa oli ehkä varakkain mies.
Jotkut heimot saattoivat pitää orjia, ja naisen asema vaihteli heimoittain. Riistasta köyhemmillä alueilla ihmiset lienee liikkuneet pienissä ryhmissä. Varsinaista päällikköä ei ollut. Heimoja yhdisti vain sama murre. Varallisuuserot olivat pieniä. Aivan metsän ja tundran rajalla suurriistaa eli vähemmän, ja siellä oli esimerkiksi jäniksien pyynnillä suurempi merkitys[6][7].
Ihmiset liikkuivat yleensä pieninä ryhminä. He asuivat majoissa. Majan pohja oli yleensä pyöreä ja läpimitaltaan noin 5 metriä. Asumuksissa oli tulisija. Jotkut löydetyt asumukset ovat olleet noin 40 metriä pitkiä majamaisia taloja. Puuttomalla arolla majan rakentamiseen käytettiin yleensä mammutinluuta, mutta tukirakennepuut saatettiin kuljettaa kaukaakin, ehkä jopa kesytetyn peuran vetämässä ahkiossa. Majat oli toisinaan järjestetty riviin tai kehään.[8]. Asuttiin toisinaan myös luolissa. Luolan edusta kivettiin ja maaperä tasoitettiin ja irtokivistä tehtiin matalia väliseiniä. Varhaisin harjakatto oli 19 000 BP Ohalo II:ssa Israelissa.
Kun Australia asutettiin n. 60000–40000 BP[9] oli jääkausi, ja merenpinta oli alempana. Piti ylittää 90 km:ä leveä, syvä vesi[9]. Käytössä täytyi olla kelluva kulkuväline joko vene, lautta tai muu. On väitetty, että Indonesiassa olisi käytety venettä jo 880 000–781 000 vuotta sitten[9].
Kivikauden ihminen lienee uskonut johonkin korkeimpaan olentoon sekä kuolemanjälkeiseen tuonpuoleiseen elämään. Sanotaan joidenkin paleoliittisten kuvien liittyvän šamanismiin. Lintupäinen hahmo on šamaani, joka käy tuonpuoleisessa hurmostilassa. Šamaanilla oli sarvikruunu ja eläinten kuvilla ja eläimen päällä koristeltu sauva. Jotkut linnut olivat shamaanin suojelushenkiä.[10] Myöhäispaleoliittisen ihmisen uskonto lienee ollut laajalti totemistinen, eli uskottiin, että ihmisen ja eläimen välillä on kiinteä yhteys. Uskottiin, että heimon kantaisä oli eläin, harvemmin kasvi.
On löydetty joitakin hautoja, jotka on peitetty kivillä. Tšekin alueelta Predmostista on löydetty hauta kivikehän sisältä. Monista haudoista on löydetty punaokraväriä. Joihinkin hautoihin on pantu karhun kallo tai jonkin eläimen sarvet, jotka osoittavatselvennä aina tiettyyn ilmansuuntaan.[11]
Miehet koristelivat itseään enemmän kuin naiset. Miehen asema oli ehkä naisen asemaa parempi, koska mies oli metsästäjänä tärkeä. Länsi-Euroopassa tehtiin luolamaalauksia, idässä pienoisveistoksia ja geometrista ornamentiikkaa. Ei tiedetä kuvien, veistosten ja luolamaalausten tekemisen syitä, arvailut vaikuttimista perustuvat tietoihin eräiden myöhemmin eläneiden, metsästystä harjoittaneiden kansojen kulttuurista.
Myöhäispaleoliittisella kaudella kehittyi luolataide, kun kokoontumispaikkoina ajoittain käytettyjen luolien seiniin maalattiin riistaeläinten, harvemmin petoeläinten kuvia. Ihmisen kuvat ovat harvinaisempia. Niissä on melko yleinen aihe naisen sukupuolisuus. Joissain maalauksissa on eläimen turkkiin pukeutunut ihminen, ehkä šamaani, joka kutsuttiin apuun, kun oli sairaus tai riista oli vähissä.[12]
Luolamaalauksissa on kuvattu useimmiten yksittäinen eläin. Yhteistä toimintaa ei kuvattu. Uusi maalaus tehtiin vanhojen päälle. Maalaukset tehtiin luolan perälle vaikeapääsyisiin paikkoihin, ja luola saatettiin tukkia irtokivillä. Tutkijoiden mielestä luolamaalauksilla uskottiin saatavan metsästysonnea[13]. Kyse on kuitenkin ehkä animalismista, ajatuksesta että ihmisellä on yhteys eläimeen. Eläin käsitettiin suojelijaksi tai toiseksi minäksi. Joidenkin luonnonkansojen parissa eläinkuvat liitetään riitteihin, joita pidetään pojan tullessa aikuiseksi. Silloin yliluonnolliset olennot, riistan- ja metsänhenget ovat mukana menoissa. Ne voivat esiintyä ihmisinä, eläiminä ja molempien välimuotoina. Eläimen henki täytyi karkottaa pois ihmisestä esimerkiksi kävelemällä takaperin sitä esittävän kuvan luota. Niinpä eläimen henki on saatettu sulkea luolaan. Luolakuvia on voitu tehdä moneen tarkoitukseen. Alueilla, joilla luolamaalauksia ei tehty, eläinten kuvia maalattiin puu- ja luulevyihin. Niiden tarkoitus oli ehkä sama kuin luolamaalausten. Ihmisen-eläimen kuvien ajatellaan esittävän eläinten herraa tai riistan- tai metsänhaltijaa.
Naista esittävät pienoisveistokset[14][15][16], olivat ehkä auttavien henkien asuinpaikkoja, suvun kantaäitejä, metsästysonnen tuojia tai naisjumalattaria. Käden silpominen katkomalla sormia liittyi ehkä suvun jäsenen sairauteen ja kuolemaan. Tästä on merkkejä luolista löytyneissä painalluksissa, jotka on tehty kädellä. Monet myöhäispaleoliittiset löydöt liittyvät karhuun. Joidenkin Siperian ja Pohjois-Amerikan heimojen keskuudessa syötiin kaadettu karhu juhla-ateriana. Luut tai vain pääkallo kaivettiin maahan uskoen, että karhu herää henkiin. Myös peuran ruho upotettiin maahan uhrina, luultavasti ensimmäisenä metsästysretkellä kaadettu peura.
Muun muassa Kanadassa ja Alaskassa elävien eskimojen, aleuttien ja metsästyksellä elävien Kanadan subarktisen alueen athabasca-ryhmän intiaanien elämäntapa oli ennen eurooppalaisten tuloa käytännössä myöhäispaleoliittinen[6][17][18][19] Myöhäispaleoliittista traditiota edustivat myös Itä-Siperian alkuperäiskansat, tšuktšit, ostjakit ja evenkit ennen poronhoitoa sekä Suomen metsäsaamelaiset. Uskonto oli totemistinen. Uskottiin heimon polveutuvan kantaisästä, eläimestä. Muita myöhäispaleoliittista muistuttavia alkuperäiskansoja ovat Australian aboriginaalit, Afrikan bushmannit ja pygmit ilman eurooppalaisvaikutusta sekä saarilla Indonesiasta itään asuvat tasadait.
Nykyihminen levittäytyi Eurooppaan välillä 45 000–40 000 vuotta sitten, tuoden kivisäleistä isketyt työkalut ja luolataiteen[20][21]. Nykyihmisen levittäytyminen synnytti Neandertalin ihmisten joukossa sekakulttuureja, joissa nämä käyttivät myös nykyihmiseltä omaksuttuja työkaluja. Muutamassa tuhannessa vuodessa nykyihminen syrjäytti Neandertalin ihmisen Moustierin kulttuurin ehkä hävittämällä näitä suoraan, tartuttamalla näihin tappavia tauteja, viemällä näiden riistan, tai sulauttamalla heidät geneettisesti itseensä.
L'Arbredan luolassa näkyy melko nopea Neandertalin ihmisen häviäminen ja korvautuminen nykyihmisillä noin 40 500–38 500 vuotta sitten, mikä viittaa siihen, että nykyihmiset joko tappoivat luolan neandertalilaiset tai ajoivat heidät pois.[22][23]. Samoin näyttää käyneen Abric Romanin kallionjyrkänteellä, mutta El Castillon luolassa Neandertalin ihmisen ja nykyihmisen asutuskerrostumien välillä on metrin paksuinen kerrostuma. Tämä viittaa Neandertalin ihmisten hävinneen ensin, ja nykyihmisen asettuneen luolaan vasta melko pitkän ajan kuluttua.
Joillakin alueilla nykyihminen ja Neandertalin ihminen näyttävät eläneen pitkään rinnakkain [23]. Nykyihmisen saapuminen Eurooppaan oli asteittaista, ja asutus oli alussa melko harvaa. Nykyihmisen vaikutus Neandertalin ihmisiin synnytti Chatelperronin kulttuurin, joka vastasi Aurignacin kulttuuria edeltänyttä esi-Aurignacin kulttuuria. Eri alueilla syntyi monia muita niin sanotun siirtymävaiheen kulttuureja.[24][25] Samaan aikaan kukoisti Keski-Euroopassa nykyihmisen Szeletan kulttuuri. Nykyihmisen saapumisajan arviointi on vaikeaa radiohiiliajoitusten perusteella, koska hyvin vanhoissa näytteissä syntyy helposti suuria ajoitusvirheitä.
Jääkauden huippukaudella mannerjäätikkö oli Pohjois-Saksan ja Etelä-Englannin tasalla[26]. Tundra ulottui Etelä-Ranskaan ja Unkariin asti.[27][28]
LGM:n pohjoisimmat ihmisasutukset olivat Länsi- ja Keski-Euroopassa noin 49 leveyspiirillä ja Venäjällä noin 52 leveyspiirillä[29]. Joidenkin mukaan Ranskan asutus olisi ulottunut vain Vezeren laaksoon, mutta Itä-Euroopan asutus Slovakiaan, ehkä Etelä-Puolaankin asti[30][31].
Euroopassa asui jääkaudella ehkä 30 000–40 000 ihmistä. Noin 24 000–21 000 kalenterivuotta sitten jääkauden ollessa huipussaan ihmisasutus katosi Siperian ja Euroopan kylmimmiltä alueilta, kuten useimmat riistaeläimetkin. Ilmaston kylmeneminen ja kuivuminen ajoi ihmiset jäätikön läheiseltä tundravyöhykkeeltä etelään pakoon ja jakoi Euroopan ihmisasutuksen läntiseen Ranskan-Pyreneiden lohkoon ja itäiseen Ukrainan-Tšekkoslovakian lohkoon.[32] Kolmas asutuslohko oli Kreikan seuduilla Balkanin niemimaalla ja Italiassa. Siihen liittyi Epi-Gravetten kulttuuri.[33]
Usein asumiskelvottomuuden syyksi väitetään sitä, ettei kylmillä ja kuivilla arotundrilla kasvanut puita. Ihmiset polttivatkin muun muassa mammutin luita, mutta luiden sytyttämiseen tarvittiin nykyajan tutkimusten mukaan joka tapauksessa jonkin verran puuta[34]. Ihmiset saattoivatkin asua arotundraa hieman lämpimämmällä ja kosteammalla pensastundralla, jossa kasvoi polttopuuksi sopivia puita[34]. Esimerkiksi Keski-Euroopan Myöhäis-Gravetten asutus siirtyi noin 21 000 vuotta sitten Moraviasta Karpaattien altaaseen Unkariin[35], luultavasti hevosen ja peuran elinolojen vaikeuduttua kuivuuden vuoksi[35]. Ukrainaa idempänä ihmisiä oli vielä Uralin eteläosan tienoilla. Koillis-Venäjälläkin saattoi olla asutusta. Ihmisiä lienee asunut jossain vaiheessa noin 20 000 vuotta sitten Venäjällä Petšora-joen lähellä lyhyen aikaa. Siperiassa asutus näyttää hävinneen Jenisei-joen keskijuoksulta jääkauden ankarimmassa vaiheessa.[36] Ranskassa ja Pyreneiden seuduilla vallitsi jääkauden huippukaudella Solutrén kulttuuri. Itä-Euroopassa oli Gravetten perinnettä jatkaneita épigravettelaisia kulttuureja. Solutrén ihmiset käsittelivät taidolla monia materiaaleja, mm. piikiveä.
Ihmisen pysyvät asuinpaikat[37] näyttävät olleen leveysasteen 55° ja pysyvän ikiroudan rajan eteläpuolella, Länsi-Euroopassa 48 leveysasteen eteläpuolella. Bretagnen niemimaa ja Pariisin allas olivat autioita. Asumattomalla alueella kylmimmän kuukauden keskilämpötila oli alle –9 astetta.[27][38] Idässä asutus oli lähimmillään 250 km:n, lännessä 400–500 km:n päässä suuren mannerjäätikön reunasta. Atlantti ilmeisesti viilensi silloin läntistä Eurooppaa kesällä ja teki pohjoisesta Keski-Euroopasta asuinkelvotonta tundraa. Ranskassa pohjoisin asutus oli Pariisin Bretagnen kärjen Rennesin linjalla. Tiheämpää asutusta myös kylmänä kautena oli täysin varmasti etelämpänä Dordognessa. Tämä varmasti asuttu eteläisempi alue on merkitty joissakin kartoissa tundraksi tai aroksi. Sen pohjoispuolella Pohjois-Ranskassa oli tundraa tai polaariaavikkoa.[39] Etelä-Ranskassa keskilämpötila oli kesällä 15 astetta.[40] Keski-Ranskassa Dordognen ja Vezieresin jokilaaksossa näyttää olleen jonkinlainen keidas, jossa oli tiheää asutusta täysin varmasti jääkauden huippukaudella. Myös Rhônen laaksossa oli asutusta[41] Saint Marcelissa.
Jääkauden huippukaudella aavikon eläimiä oli Ranskassa myös Rhônejoen laaksossa. Mammutti, biisoni ja peura pystyivät elämään vyöhykkeellä. Ihminen asutti kylmiä, kuivia, puuttomia alueita Itä-Euroopassa ja Etelä-Siperiassa keski-Veiksel-kauden eli happi-isotooppivaihe 3:n kylmemmällä kaudella ja LGM:n alkuvaiheessa käyttäen samoja tekniikoita kuin nykyajan arktisen alueen ihmiset.[42]
Talvet olivat jäätikön lähellä myrskyisiä ja kylmiä. Jään lähellä puuton ruohotundra ja polaariaavikko olivat talvella ihmiselle liian kylmiä. Pysyvän ikiroudan alue oli asumiskelvotonta, vuoden keskilämpötila oli alle 0 °C. Tilapäistä asutusta oli koivuvyöhykkeessä ja vastaavalla arolla. Keskileveysasteiden mammuttiarolla asui ihmisiä laajoilla vyöhykkeillä. Ihmisiä asui pysyvästi ja tiheässä riistalle sopivilla aromaisilla sekä mäntyä kasvavilla alueilla, joilla ei ollut tilapäistäkään ikiroutaa.[43]
Mammutteja eli Keski-Euroopassa Tšekissä 28 000–21 800 BP (rcbp??), kunnes niiden elinympäristö huononi 22 000 BP, ja noin 18 000 BP mammutti katosi alueelta. Alppien ja Pohjois-Saksan välisellä polaariaavikolla näyttää olleen vähäistä ihmisasutusta heti jääkauden kylmimmän vaiheen jälkeen. Jääkauden huippukaudella ihmisasutusta oli itäisessä Euroopassa arotundralla Ukrainassa, Romaniassa ja Unkarissa sekä näistä erillään lännessä. Nykyihminen asui Djnestrin, Dneprin ja Donin laaksoissa Ukrainassa sekä Länsi-Euroopassa, Ranskassa sekä Espanjassa. Pohjois-Moldovassa Dneprin seuduilla oli asutussaareke. Leveämpi alue ulottui Valko-Venäjän Homelin seudulta ja Ukrainan Kiovan seudulta Saratovin tienoille Kaspianmeren pohjoispuolelle. Asutusta oli Pyreneiden jäätikön molemmin puolin arolla Pohjois-Cantabriassa ja Lounais-Ranskassa.
Idässä asutusta oli jääkauden kylmimpänä aikana ehkä myös Romaniassa ja Itä-Unkarissa Tonavan yläjuoksun ja Karpaattien välissä. Tšekin Määrissä asuinpaikat näyttävät olleen tuolloin hylättyjä. Ukrainassa ihmisiä asui muun muassa Kostjonkissa, Mezinissä, Gagarinossa ja Avdejevossa. Alue oli periglasiaalista aroa. Länsi-Venäjän pohjoisimmat ihmiset lienee asuneet jäätikön lähellä Brjanskin tienoilla. Siellä kasvoi (periglasiaalista) metsäaroa tai metsätundraa, jossa kasvoi satunnaisina puistoina mäntyä ja koivua niityn seassa. Tätä pohjoisempana oli asumiskelvotonta arktista ruohotundraa noin 150 km:n kaista ja toiset 150 km:ä joutomaata jäätikön rajalle asti.[44][45] Tähän liittyviä löytöjä on tehty Desnajoen mutkasta Novgorod-Severskistä. Ukrainasta pohjoiseen oli suuria jäätikön patoamia järviä. Suurin oli Ob-joen laaksossa. Tehtiin nahalla päällystettyjä, harjakattoisia pitkiä taloja ja kumpumaisia majoja mammutinluista. Ihmisiä on asunut Keski-Englannin eteläosassa noin 30 000 vuotta sitten lämpimänä aikana.
Kauden alussa oli Euroopassa melko lauhaa, noin 43 000–40 000 vallitsi lämmin Hengelon interstadiaali. Tämän jälkeen ilmasto aaltoili vuosituhansien aikana rajusti. Noin 30 000 vuotta sitten jää saattoi peittää koko Suomen, Keski-Euroopassa kasvoi tiheitä metsiä ja Pohjois-Ranskassa ja Englannissa arotundraa.[46]. Ihminen saattoi asua Venäjällä Moskovan lähellä vielä Tursac-kaudella 26 000–24 200, jolloin jäätikkö oli alkanut kasvaa.
Pakkanen alkoi kiristyä 30 000 vuotta sitten ja todella kylmää tuli 25 000 vuotta sitten, jolloin viimeistään mannerjäätikkö laajeni Suomen yli ja n. 24 000 vs esim. Sungirin asuinpaikka Moskovan lähellä hylättiin. Ilmaston kylmeneminen harvensi huomattavasti Tšekin Määrin seudun asutusta. Noin 20 000–18 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin mannerjäätikkö oli laajimmillaan ja oli hyvin kylmää. Suomessa oli jäätöntä Pohjanlahdella ainakin osan ajasta välillä 52 000–26 000 vuotta sitten. Hengelo-interstadiaalina jäätikkö oli vetäytynyt pois Suomesta. Mammutin luita on löydetty Suomesta ajalta 40 000–24 000 vs.
Ehkä noin 40 000 vuotta sitten koettiin melko kylmä jääkauden vaihe. Noin 35 000 vuotta sitten mammutteja vaelteli Suomessa. Noin 30 000 vuotta sitten oli melko lauhaa, pakkanen oli kiristynyt 25 000 vuotta sitten, jolloin mannerjäätikkö oli peittänyt Suomenkin. Kaikkein kylmintä oli 24 000–18 000 vuotta sitten jääkauden maksimin aikaan. 20 000 vuotta sitten Solutrén kulttuurin aikoihin elettiin jääkauden kylmintä vaihetta. Sen jälkeen tulivat lämpimät Laugerien ja Lascauxin interstadiaalit, ja kylmä Pommeri-stadiaali. Nykyihmisen ilmaannuttua Eurooppaan alkoi suurriista harventua 10 000–15 000 vuoden sisään.
Jääkauden huippukaudella kolmasosa Euroopasta oli asuttu. Esimerkiksi Englannin jäättömät alueet autioituivat kylmimpänä kautena[47]. Muualla Euroopassa kuin Ranskassa Luxemburgin seudulla asuttiin myös. Saksassa oli asutusta Frankfurt am Mainin seuduilla, ja Pohjois-Tšekissä Ostravan seuduilla, ja Pohjois-Unkarissa tai itäisessä Etelä-Slovakiassa Miskolcin seuduilla, ja Pohjois-Romaniassa. Asutusta ei liene ollut Karpaattien pohjoispuolella. Juuri Karpaattien pohjoispuolisten Etelä-Puolan Deszczowan ja Mamutovan luolien asutuksen ajoitus ei ole 100-prosenttisen varma.[48][49] Englanti autioitui jo noin 28 000–27 000 vuotta sitten, samoin Pohjois-Ranska ja myös Alppien ympäristö. Pohjoisia Keski-Euroopan jääkauden maksimin löytöpaikkoja ovat mm. Willendorf II, Grubgraben, Balla Cave, Ságvár, Dolní Věstonice, K lna, Milovice ja Moravany Lopata II.[48]. Moldovan pohjoisrajalla asuttiin Cosati I:ssa ja Ciuntussa.
Jääkauden kylmältä ajalta on uudemmissa tutkimuksissa löydetty monia asuinpaikkoja Keski-Euroopasta ajalta 23 000–15 000 BP (rcbp??), joka on jääkauden kylmin, mutta ilmastoltaan hyvin vaihteleva. Näitä paikkoja ovat muun muassa Ságvár Unkarissa, Stránská Skalá IV (18 200–17 700 BP) ja Milovice Tšekissä lauhalta ajalta 19 000–18 000 BP. Spadzista Etelä-Puolassa Krakovan lähellä juuri Karpaattien pohjoispuolelta oli ajalta noin 21 800 BP. Ilmasto lämpeni taas noin 18 000–17 500 rc?BP
Noin 20 000 vuotta sitten, viimeistään noin 18 000 vuotta sitten alkoi ilmasto lauhtua. Ensiasutus saapui koivuvaltaiselle metsävyöhykkeelle, ja vakinainen asutus mäntyvyöhykkeelle. Noin 17 000 vuotta sitten alettiin luoda erittäin värikästä luolataidetta Ranskassa ja Pyreneillä. Syntyi Madeleinen kulttuuri[16], johon liittyi myös taitavasti tehtyjä luisia keihäänheittimiä ja väkäsharppuunoita. Peuroja metsästettiin, kun ne olivat vaeltamassa talven alavilta mailta kesän yläville mailla viileään, jäätiköiden lähelle.
16 000 vuotta sitten, kun jää oli alkanut vetäytyä, Pyreneiden alueen ihmiset siirtyivät Keski-Ranskaan aron ja riistan mukana ikiroudan rajan siirtyessä pohjoiseen perustaen Hollannin ja Tanskan seuduille Hampurin kulttuurin, joka eli pääosin peuranpyynnillä. Aluksi alueen asutus oli kesäasutusta, myöhemmin vakinaisempaa. Idässä Ukrainan ja Etelä-Venäjän mammutinmetsästyskulttuuri alkoi kuihtua idästä alkaen häviten noin 12 500 vuotta sitten. Viimeisenä hävisi Moldovan seudun mammutinmetsästys.
Aivan paleoliittisen kauden lopussa n. 11 000–10 000 vuotta sitten oli Pohjois-Puolasta, Liettuan eteläosista Valko-Venäjän pohjoisosien ja Jaroslavin seuduille ulottuvalle vyöhykkeelle syntynyt peuranmetsästäjäkulttuureja: Swidryn, Desnan ja Kundan kulttuurit. Näiden pohjoispuolella oli Baltian jääjärvi ja Skandinavian jääkilpi Salpausselkien seudulla. Pohjois-Norjassa oli Komsan kulttuuri, joka ehkä jäi kylmällä dryaskaudella eristykseen.
Myöhäispaleoliittisen kauden perusjako on tämä: (vs vuotta sitten)
Itä-Afrikassa oli myöhäispaleoliittisella ajalla Stillbay, Pohjois-Afrikassa merkittävä Aterin kulttuuri, Kiinassa myöhäispaleoliittisen kauden alussa Fen ja myöhemmin Ordos. Angaran kulttuuri Siperiassa oli merkittävä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
