Kota

Kota on pieni perinteinen asumus tai virkistyskäyttöön tarkoitettu rakennus.

Norjan saamelaisperhe noin vuodelta 1890–1900 kodan edustalla.

Savustuskota katettuna päreillä.

Kota Puolangan Pirttijärven rannalla.

Kota sisältä.

Tämä artikkeli kertoo asumuksesta. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Kota asumuksena

Perinteinen kota on joko rakennettu riukujen varaan korvakodaksi tai keila- eli pirrikodaksi, ja katettu esimerkiksi nahalla, tuohilevyillä, kankaalla tai turpeella. Kota voi olla myös puista salvettu turve- eli multakota. Kodan keskellä on yleensä tulisija. Kota voi olla kupumainen tai telttamainen. Intiaanitelttoja ei kuitenkaan kutsuta kodiksi vaan teltoiksi tai tiipiiksi.

Suomalaiset siirtyivät jo esihistoriallisena aikana käyttämään pysyvämpiä rakennustyyppejä varsinaisina asumuksina, mutta kotaa käytettiin vielä pitkään pihapiirissä ruoanlaittoon tarkoitettuna tilana, keittokotana sekä tilapäisasumuksena metsästys- ja kalastusmatkoilla ja poropaimenien siirrettävänä asumuksena.

Sana kota on hyvin vanha asumusta tarkoittava sana, josta nykysuomen sana koti on johdettu, ja sillä on vastineet kaikissa suomen lähisukukielissä ja useimmissa etäsukukielissä. Suomen kirjakielessä kota on esiintynyt Agricolan ajoista lähtien.

Kota virkistyskäytössä

Kotamaiset rakennukset ovat yleisiä virkistyskäytössä, yleensä taukopaikkana, jossa on tulisija tai grilli ja istuinpenkit. Tyypillinen kota on puurakenteinen monikulmainen rakennus, jossa tulisija on keskellä, penkit kiertävät seinänvieriä, jokaisella seinällä on ikkuna ja yhdellä ovi. Kota voidaan salvaa hirrestä tai tehdä lankuista ja laudoista. Kodassa on usein huopakatto, joskus tosin sekin on tehty laudoista. Perustuksena voi olla betonilaatta tai nurkkakivet. Kotia valmistetaan myös teollisesti.