Philip Pullmanin kirjoittama fantasiakirjasarja From Wikipedia, the free encyclopedia
Universumien tomu (engl. His Dark Materials) on englantilaisen Philip Pullmanin kirjoittama kolmiosainen fantasiakirjasarja. Kirjat kertovat kahden nuoren, Lyra Belacquan ja Will Parryn, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Trilogiaan kuuluvat kirjat Kultainen kompassi (1995), Salaperäinen veitsi (1997) ja Maaginen kaukoputki (2000).
| Universumien tomu | |
|---|---|
| His Dark Materials | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Philip Pullman |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia |
| Julkaistu |
Northern Lights 1995 The Subtle Knife 1997 The Amber Spyglass 2000 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Helene Bützow |
| Kansitaiteilija | Eric Rohman |
| Kustantaja | Tammi |
| Julkaistu |
Kultainen kompassi 1996 Salaperäinen veitsi 1997 Maaginen kaukoputki 2001 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja).
Universumien tomun ensimmäiseen kirjaan perustuva New Line Cineman tuottama elokuva Kultainen kompassi sai ensi-iltansa joulukuussa 2007, mutta trilogian jälkimmäisistä osista ei näillä näkymin olla tekemässä elokuvia.[1]
_British_Museum.jpg)
Universumien tomun englanninkielinen alkuperäisnimi His Dark Materials on laina John Miltonin Kadotetun paratiisin toisesta kirjasta. Kyseisessä kohdassa Saatana katsoo hornankuiluun, jossa kuohuvat raaka-aineet jotka jäivät yli, kun Jumala loi maailmaa:
»The womb of nature and perhaps her grave,
Of neither sea, nor shore, nor air, nor fire,
But all these in their pregnant causes mixed
Confusedly, and which thus must ever fight,
Unless the almighty maker them ordainHis dark materials to create more worlds»
»mi luonnon kehto on, kenties myös hauta;
miss' ilmaa, tulta, merta ei, ei maata,
vaan kunkin niiden perusainekset
sekaisin velloin, riehuin ikuisesti,
Jos Kaikkivaltias ei niitä kerääJa maailmoita uusia luo niistä»
(suom. Yrjö Jylhä)
Trilogia alkaa kyseisellä Milton-lainauksella Kultaisen kompassin alkusivuilla.[2] Nimen voidaan katsoa viittaavan tarinassa keskeisessä osassa olevaan arvoitukselliseen Tomuun, jonka Pullman yhdistää myös pimeään aineeseen (engl. dark matter).[3] Suomennosnimi Universumien tomu viittaa paitsi tomuun, myös trilogian useisiin rinnakkaismaailmoihin, joita Tomu yhdistää.
Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen[4]. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut tarttua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi.[3] Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights.[5] The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa.
Universumien tomu sijoittuu multiversumin useisiin rinnakkaismaailmoihin. Päähenkilö Lyra on kotoisin maailmasta, joka muistuttaa suuresti meidän maailmaamme, mutta on kuitenkin joiltakin osin hyvin erilainen. Pukeutumistyyli muistuttaa viktoriaanista aikaa eikä esimerkiksi autoja tai lentokoneita ole keksitty – matkustaminen tapahtuu muun muassa laivoilla ja zeppeliineillä. Lyran maailmassa kristillinen kirkko on noussut vahvaan valta-asemaan myös maallisessa politiikassa sen jälkeen, kun paavinistuin siirrettiin Vatikaanista Geneveen paavi John Calvinin käskystä. Calvinin kuoltua paavinistuin lakkautettiin kokonaan. Sen tilalle kirkkoa johtamaan perustettiin mahtava Magisterium lukuisine elimineen.[6] Todellisen maailman Jean Calvin (engl. John Calvin) oli 1500-luvun protestanttisista uskonpuhdistajista.
Perustavanlaatuisin ero meidän maailmamme ja Lyran kotimaailman välillä ovat kuitenkin ”daimonit”. Kunkin ihmisyksilön sielu ilmentää itsensä eläimen muotoisena daimonina, joka pysyttelee koko ajan ihmisvastineensa lähellä. Daimonit puhuvat yleensä vain omille ihmisilleen, mutta pystyvät viestimään vapaasti muiden ihmisten ja daimonien kanssa. Ihmisen lapsuuden aikana daimoni voi muuttaa vapaasti muotoaan eri eläinhahmojen välillä, mutta murrosiässä se asettuu yhteen pysyvään muotoon. Lopullinen hahmo kertoo henkilön luonteesta ja persoonallisuudesta. Ihminen ilman daimonia on tässä maailmassa yhtä mahdoton ja pelottava ajatus kuin zombi. Samoin toisen ihmisen daimonin koskettaminen on vahva tabu.
Kirjasarjan toisessa osassa, Salaperäisessä veitsessä, siirrytään Lyran maailmasta toiseen maailmaan, jossa tapahtumat keskittyvät lähinnä Cittàgazze-nimiseen kaupunkiin. Tätä maailmaa vaivaavat haamut, jotka käyvät vain aikuisten kimppuun. Kirjassa liikutaan myös meidän omassa maailmassamme ja Lyran maailmassa. Maagisen kaukoputken tapahtumat sijoittuvat lukuisiin eri maailmoihin.
Lyra Belacqua on rinnakkaistodellisuuden Oxfordissa, Jordan Collegen akateemikkojen keskuudessa, kasvanut puolivilli orpotyttö. Hänen elämänsä muuttuu, kun kammotut ”kahmaisijat” kaappaavat hänen parhaan ystävänsä Rogerin ja collegeen saapuu salaperäinen rouva Coulter, joka kutsuu Lyran luokseen Lontooseen ja vihjaa tarvitsevansa apulaista tutkimusmatkalle pohjoiseen. Juuri ennen Lyran lähtöä collegen rehtori saapuu salaa hänen luokseen ja antaa hänelle aletiometrin, harvinaisen kojeen, jota tulkitsemalla on mahdollista selvittää totuus mistä tahansa. Lontoossa Lyralle selviää, että rouva Coulter on itse asiassa kahmaisijoiden johtaja. Hän pakenee. Pakomatkalta Lyran pelastavat gyptit, vesireittien vaeltava kansa, joka myös on kärsinyt kahmaisijoiden kaappauksista. Gyptit paljastavat, että rouva Coulter on todellisuudessa Lyran äiti, ja hänen isänsä on lordi Asriel, jota hän on aiemmin luullut sedäkseen. Yhdessä Lyra ja gyptit lähtevät kohti pohjoista pelastaakseen kaapatut lapset. Matkalla Lyra tutustuu panserbjørn Iorek Byrnisoniin, haarniskoituun jääkarhuun, texasilaiseen kuumailmapallolentäjään Lee Scoresbyyn sekä noita Serafina Pekkalaan.
Neuvokkuutensa avulla Lyran onnistuu pelastaa kaapatut lapset, joilla kirkon Uhraamislautakunta on suorittanut julmia kokeita Bolvangarin tutkimusasemalla tarkoituksenaan oppia vapauttamaan ihmiset perisynnistä. Rogerin kanssa Lyra jatkaa edelleen Svalbardiin, panserbjørnen valtakuntaan, tarkoituksenaan etsiä lordi Asriel, jolle hän uskoo aletiometrin olevan tarkoitettu. Svalbardissa maanpakoon petoksen vuoksi ajettu Iorek taistelee vallananastaja Iofuria vastaan ja voittaa kuninkuuden itselleen. Kun Lyra vihdoin löytää lordi Asrielin, paljastuu ettei tämä tarvitse aletiometriä, mutta tahtomattaan Lyra on tuonut hänelle jotain muuta tarpeellista: Rogerin. Asrielin tarkoituksena on avata revontulten läpi silta toiseen maailmaan, mutta siihen tarvitaan valtava määrä energiaa. Energia on saatavilla leikkaamalla Roger irti hänen daimonistaan, teko joka Lyran maailmassa vastaa likimain sydämen kaivamista elävän rinnasta. Petetty ja ystävänsä menettänyt Lyra seuraa isäänsä toiseen maailmaan.
Lyra saapuu toiseen maailmaan, Cittàgazzen kaupunkiin, jonka asukkaat ovat jo kauan sitten kehittäneet tavan matkustaa maailmojen välillä. Tämän seurauksena on kuitenkin syntynyt sieluja syöviä ”haamuja”, jotka kykenevät näkemään ja vahingoittamaan vain aikuisia. Lyra tapaa kaupungissa Will Parryn, 12-vuotiaan pojan meidän maailmastamme. Kauan sitten kadonnutta isäänsä etsivä Will on päätynyt sattumalta Cittàgazzeen paetessaan tuntemattomia miehiä. Lyra ja Will matkustavat yhdessä Willin maailman ja Cittàgazzen välillä Lyran etsiessä tietoa Tomun olemuksesta ja Willin selvittäessä isänsä kohtaloa. Käy ilmi, että Willin isäkin oli etsimässä reittiä maailmojen välillä. Lyra tapaa tohtori Mary Malonen, fyysikon, joka on löytänyt Tomun ja tavan havainnoida sitä. Lyran maailmasta tullut mies nimeltä sir Charles Latrom varastaa aletiometrin ja suostuu palauttamaan sen vain, jos Lyra hankkii hänelle Cittàgazzesta salaperäisenä veitsenä tunnetun aseen. Will saakin haltuunsa veitsen, Cittàgazzen asukkaiden 300 vuotta sitten kehittämän välineen, jonka toinen terä luo portteja maailmojen välille ja toinen leikkaa minkä tahansa aineen läpi. Hän löytää Lyran maailmassa Stanislaus Grumman -nimisenä tutkimusmatkailijana tunnetun isänsä, joka kuitenkin murhataan lähes välittömästi. Rouva Coulter kidnappaa Lyran.
Rouva Coulter on kidnapannut Lyran saatuaan tietää ennustuksesta, jonka mukaan Lyra on uusi ”Eeva”. Balthamos ja Baruch, enkelirakastavaiset, pyytävät Williä mukaansa viemään Salaperäisen veitsen Lyran isälle lordi Asrielille käytettäväksi aseena Kaikkivaltiasta vastaan, mutta tämä kieltäytyy. Iorek Byrnisonin ja kahden gallivespialaisen vakoojan, lady Salmakian ja ritari Tialysin, avulla Will pelastaa Lyran luolasta, jonne rouva Coulter on piilottanut tämän turvaan Magisteriumilta. Järjestö on päättänyt tappaa Lyran ennen kuin hän sortuu syntiinlankeemukseen kuten alkuperäinen Eeva.
Will, Lyra, Salmakia ja Tialys matkustavat kuolleiden maahan vapauttamaan kuolleiden henget vankeudesta, johon Kaikkivaltias on heidät sulkenut. Mary Malone matkustaa mulefaksi kutsuttujen omintakeisten älyllisten olentojen maailmaan. Siellä hän saa selville Tomun olevan itsetietoisia psyykkisiä hiukkasia. Lordi Asriel ja puolta vaihtanut rouva Coulter tuhoavat Kaikkivaltaan sijaishallitsija Metatronin, mutta se maksaa heidän oman henkensä. Lyra ja Will vapauttavat Kaikkivaltiaan kristallivankilasta, jonne Metatron oli hänet sulkenut, mutta tämä kuolee omaan haurauteensa ja haipuu ilmaan.
Lyra ja Will rakastuvat toisiinsa, mutta ymmärtävät, etteivät voi elää samassa maailmassa, sillä kaikki maailmojen väliset ikkunat on suljettava Tomun säilyttämiseksi ja koska ihmiset voivat elää täysimittaisen elämän vain kotimaailmassaan. Mary oppii näkemään oman daimoninsa. Lyra menettää kykynsä lukea aletiometriä vaistomaisesti, mutta päättää opetella käyttämään sitä tavalliseen tapaan.
Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.”[8] Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä.[9] Pullmanin muut velvollisuudet ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi.[10]
Lyran Oxford ilmestyi englanniksi vuonna 2003. Kirja sisältää novellin ”Lyra ja linnut”, joka sijoittuu kaksi vuotta Maagisen kaukoputken tapahtumien jälkeiseen aikaan. Tarinassa Lyra ja Pantalaimon kohtaavat yllättäen noidan daimonin, joka pyytää heiltä apua. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää ja joku hautoo kostoa Lyralle.
Once Upon a Time in the North ilmestyi 2008. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on nuori aeronautti Lee Scoresby 29 vuotta ennen Universumien tomun tapahtumia. Vastikään pokerissa kuumailmapallonsa voittanut Scoresby rantautuu Vienanmerellä sijaitsevalle Novy Odensen saarelle etsimään rahtia, mutta joutuukin vastatusten korruptoituneen ja suuryrityksiä suosivan pormestarikandidaatti Ivan Poliakovin ja tämän palkkaaman dakotalaisen palkkatappajan kanssa. Samalla Scoresby kohtaa ensimmäistä kertaa Iorek Byrnisonin.
Vuonna 2017 ilmestyi uuden The Book of Dust -sarjan ensimmäinen osa La Belle Sauvage (suom. Vedenpaisumus 2018).[11] Tarinan päähenkilö tulee olemaan jälleen Lyra,[12] mutta Pullmanin mukaan kirja ei ole jatkoa Universumien tomulle, ”vaan toisia tarinoita samasta maailmasta ja samoista hahmoista”.[13] Kirja tulee kertomaan lisää Tomusta sekä uskonnosta.[14] The Book of Dust tapahtuu muutama vuosi Maagisen kaukoputken päätöksen jälkeen, Lyran ollessa noin 16-vuotias.[15]
Sarjan ensimmäinen kirja, Kultainen kompassi, sai vuonna 1995 Isossa-Britanniassa ansiokkaalle lasten- tai nuortenkirjalle myönnettävän Carnegie-mitalin.[16] Kirja voitti myös vuonna 2007 järjestetyn ”Carnegie of Carnegies” -äänestyksen, jossa esiraadin valitsemista kymmenestä aiempien vuosien voittajasta valittiin internet-äänestyksellä kaikista suosituin.[17]
Päätösosa Maaginen kaukoputki sai vuoden 2001 Whitbread-palkinnon, arvostetun brittiläisen kirjallisuuspalkinnon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääpalkinto annettiin paras lastenkirja -luokan kirjalle.[18]
The Observer -lehti listasi Kultaisen kompassin vuonna 2003 yhdeksi maailman 100 parhaasta romaanista.[19] Samana vuonna BBC:n järjestämässä Big Read -yleisöäänestyksessä Universumien tomu sijoittui äänestäjien suosikkilistalla kolmanneksi J. R. R. Tolkienin Tarun sormusten herrasta ja Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen.[20]
Vuonna 2005 Ruotsin hallitus myönsi Pullmanille Astrid Lindgrenin muistopalkinnon, maailman suurimman lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon, jaetusti japanilaisen kuvittajan Ryōji Arain kanssa.[21]
Universumien tomun suomentaja Helene Bützow sai vuonna 2001 kääntäjien valtionpalkinnon. Perusteluissa mainitaan Kultainen kompassi osoituksena Bützowin ammattitaidosta. Palkitsemisen aikaan hän oli parhaillaan kääntämässä Maagista kaukoputkea.[22]
Maagisen kaukoputken viimeisten sivujen kiitoksissa Pullman nimeää kolme keskeistä innoittajaa, jotka ovat vaikuttaneet hänen kirjasarjaansa: saksalaisen Heinrich von Kleistin ihmisyyttä ja tietoisuutta käsittelevä essee ”Über das Marionettentheater” vuodelta 1810, John Miltonin Kadotettu paratiisi sekä William Blake tuotantoineen.[23]
Pullman on kertonut useiden maalausten, mutta erityisesti Leonardo da Vincin Naisen ja kärpän, vaikuttaneen hänen näkemykseensä ihmisten ja daimonien suhteesta. Maalauksesta on Pullmanin mukaan aistittavissa todellinen yhteys tytön ja hänen sylissään olevan eläimen välillä. Muutamin pienin muutoksin tyttö voisi hänen mukaansa olla Lyra itse.[24]
Universumien tomu on herättänyt vastustusta erityisesti joidenkin kristittyjen ryhmien piirissä.[25][26] Vuonna 2007 New Line Cineman elokuvan ilmestymisen alla myös kirjoihin kohdistuva arvostelu kohosi pinnalle, ja kirvoitti kommentteja jopa Vatikaanilta.[27]
Vielä vuonna 2003 Pullman kertoi olevansa hämmästynyt siitä, etteivät kirjat olleet saaneet osakseen enempää uskonnollista arvostelua. Suurin osa hyökkäyksistä oli kohdistunut J. K. Rowlingin kirjoittamaan Harry Potter -sarjaan, vaikka Universumien tomussa esitetyt ajatukset ovat Pullmanin mukaan paljon kumouksellisempia: hänen kirjansa ”käsittelevät Jumalan tappamista”.[28] Pullman totesi huvittuneesti joulukuussa 2007, että Kultainen kompassi oli lojunut aivan rauhassa muun muassa monien katolisten koulujen kirjastoissa jo yhdentoista vuoden ajan ennen kuin elokuva herätti arvostelijat huomaamaan sen ”vaarallisuuden”.[29]
Jotkut trilogian hahmot arvostelevat jyrkin sanoin kristinuskoa ja järjestäytynyttä uskontoa yleensäkin. Uskostaan luopunut entinen nunna Mary Malone sanoo kristinuskon olevan ”hyvin mahtava ja vaikuttava erehdys, ei sen kummempaa.”[30] Noitakuningatar Ruta Skadi puolestaan toteaa:
»Edessä on sota. Minä en tiedä, ketkä liittyvät joukkoomme, mutta tiedän, ketä vastaan meidän täytyy taistella. Magisteriumia, kirkkoa vastaan. Se on yrittänyt tukahduttaa ja hallita kaikkia luonnollisia impulsseja koko historiansa ajan – meidän elämämme rinnalla se ei ole pitkä aika, mutta sitä on jatkunut monta, monta heidän elinaikaansa. Ja kun kirkko ei voi hallita niitä, se poistaa ne. – – Juuri sitä kirkko tekee, ja jokainen kirkko on samanlainen: kontrolloi, tuhoaa, hävittää jokaisen hyvän tunteen.»
([31])
Pullman on saanut tukea Canterburyn arkkipiispa Rowan Williamsilta, anglikaanisen kirkon päämieheltä. Hänen mukaansa Universumien tomua voisi käyttää välineenä keskusteltaessa uskonnosta, esimerkiksi koulujen uskonnonopetuksessa valaisemaan väitteitä, joita uskontoa vastaan on esitetty.[32]
Chris Weitzin käsikirjoittama ja ohjaama Kultainen kompassi sai ensi-iltansa joulukuussa 2007. Elokuva oli 180 miljoonan dollarin budjetillaan tuotantoyhtiö New Line Cineman suurimpia hankkeita. Elokuvan pääosissa olivat Dakota Blue Richards Lyrana, Nicole Kidman rouva Coulterina, Daniel Craig Lordi Asrielina, Eva Green Serafina Pekkalana ja Sam Elliott Lee Scoresbyna. Iorek Byrnisonin ääninäyttelijänä oli Ian McKellen ja Pantalaimonin Freddie Highmore. Elokuva menestyi Yhdysvaltain markkinoilla heikosti, mikä yhdistettynä maailmantalouden yleiseen laskusuhdanteeseen johti siihen, että suunnitelmat trilogian jälkimmäisten osien sovittamisesta elokuviksi hyllytettiin ainakin toistaiseksi.[1]
Elokuva herätti runsaasti keskustelua ja arvostelua jo ennen ilmestymistään. Käsikirjoituksessaan Weitz hioi tarinan särmikkäimpiä uskonnonvastaisia piirteitä muun muassa niin, että Magisteriumia ei esitetä niinkään uskonnollisena organisaationa kuin yleisemmin autoritäärisenä järjestönä. Tämä sai jotkut kirjasarjan ihailijat ja ateistit epäilemään Hollywoodin vesittäneen olennaisen osan kirjan perusideasta.[33] Katolinen Catholic League -järjestö puolestaan kannusti kristittyjä boikotoimaan ”ateismia lapsille kauppaavaa” elokuvaa.[34] Järjestön johtajan Bill Donohuen mukaan sanomaltaan laimennettu elokuva oli vain osa savuverhoa, jonka turvin Pullman markkinoi lapsille ja heidän pahaa-aavistamattomille vanhemmilleen ”avoimen ateistisia ja kristinuskonvastaisia” kirjojaan.[35] Pian elokuvan ilmestymisen jälkeen Vatikaanin sanomalehti L'Osservatore Romano tuomitsi pääkirjoituksessaan sen esittämän maailmankuvan jumalattomuudessaan kylmäksi ja toivottomaksi.[27]
Kirjan lukeneiden fanien keskuudessa herätti kohua myös viime hetken ratkaisu leikata pois elokuvaan kuvattu loppukohtaus, josta oli muun muassa jo nähty välähdyksiä elokuvan trailereissa, tarkoituksenaan sijoittaa se odotetun jatko-osan alkuun. Näin elokuva päättyy onnellisemmin, mutta lordi Asrielin pyrkimyksiin ja Tomuun liittyvä juonikaari jää kesken.[36] Pullman tuki elokuvantekijöiden ratkaisua tuoreeltaan The Sunday Timesin kolumnissa; hänen mukaansa elokuva päättyy nyt ”selkeään, vahvaan ja välittömästi ymmärrettävään säveleen”.[29]
»Elokuva ei ole täydellinen, mutta ei sitä ole kirjakaan: jos kaipaat täydellisyyttä, lue haiku.»
(Philip Pullman[29])
Lontoon Royal National Theatre tuotti vuonna 2003 Universumien tomusta kaksiosaisen, kaikkiaan yli kuusituntisen näytelmän, jonka käsikirjoitti Nicholas Wright ja ohjasi Nicholas Hytner. Pääosia näyttelivät Anna Maxwell Martin Lyrana, Dominic Cooper Willinä, Timothy Dalton lordi Asrielina ja Patricia Hodge rouva Coulterina. Daimoninuket suunnitteli Michael Curry. Näytelmää esitettiin alun perin joulukuusta 2003 maaliskuuhun 2004.[37] Näytelmä oli arvostelumenestys.[38] Suuren suosion kannustamana näytelmä otettiin takaisin esityskalenteriin marraskuussa 2004 uusin näyttelijöin ja hiotun käsikirjoituksen kera.[39] Näytöksiä jatkettiin huhtikuuhun 2005. Näytelmä voitti kaksi Laurence Olivier -palkintoa, lavastuksesta ja valaistuksesta. Anna Maxwell Martin oli lisäksi ehdolla parhaaksi naisnäyttelijäksi.[40] National Theatren menestyksen jälkeen Universumien tomu on nähty myös pienempien brittiläisten teatterien lavoilla.
BBC:n tuottama radiokuunnelma Universumien tomusta esitettiin BBC Radio 4 -kanavalla vuonna 2003, ja se on myöhemmin julkaistu myös tallenteena.[41]
Marraskuussa 2015 BBC ilmoitti tilanneensa Universumien tomuun perustuvan His Dark Materials -televisiosarjan, jonka tuottavat Bad Wolf ja New Line Cinema.[42] Sarjan ensimmäinen kausi esitettiin syksyllä 2019.[43]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
