pelilaudan ja nappuloiden avulla pelattava peli From Wikipedia, the free encyclopedia
Lautapeli on yhden tai useamman pelaajan peli, jota pelataan tyypillisesti pelilaudan ja pelinappuloiden tai muiden pelimerkkien avulla. Osassa uusia lautapelejä on satunnaisesti arvottu pelilauta, ja joissakin pelilauta itsessään voi muuttua pelin aikana. Perinteisellä 52 kortin pakalla pelattavia korttipelejä ei kuitenkaan pidetä lautapeleinä silloinkaan, kun niissä käytetään korttien lisäksi muita pelimerkkejä; jako on siis oikeastaan totunnainen pikemmin kuin luonnollinen. Useimmiten lautapelejä kuvaa se, että pelimerkkien sijainti pelilaudalla (absoluuttisesti tai suhteessa toisiinsa) on pelin kannalta tärkeässä asemassa.
Lautapelit voidaan jakaa luokkiin esimerkiksi pelien pelaajamäärän, pelien iän, satunnaistekijöiden mukanaolon ja pelisyvyyden perusteella.
Heitä ja liiku -peleissä heitetään noppaa ja liikutaan pelilaudalla reittejä pitkin. Tuurin merkitystä voidaan vähentää, jos pelissä käytetään yhden nopan sijaan useita tai erilaisia noppia, tai useita liikutettavia nappuloita, jolloin pelaaja voi valita miten jakaa nopanheiton tulokset. Vanhat lautapelit kuuluvat usein tähän luokkaan, kuten egyptiläinen Senet, backgammon, amerikkalainen Monopoly, ja suomalainen Afrikan tähti. Moni heitä ja liiku -peli on kilpa-ajopeli, jossa simuloidaan esimerkiksi autokilpailua, hevoskilpailua tai pyöräilykilpailua.[1]
Osakepeleissä käydään kauppaa osakkeilla ja johdetaan omaa yhtiötä. Esimerkkejä ovat hotellipeli Acquire ja rautatieyhtiöpelit kuten 18xx-sarja.[2]
Sotapeleissä johdetaan omia sotajoukkoja. Pelinäyttämönä on usein jokin todellinen sotanäyttämö, kuten ensimmäinen tai toinen maailmansota. Joissain sotapeleissä pelaajat näkevät vastapelaajien armeijat, mutta joissakin peleissä ne on piilotettu muilta pelaajilta. Peleihin saattaa liittyä neuvottelua toisten pelaajien kanssa, kuten Diplomacyssa. Sotapelien kukoistuskausi oli 1970-luvulla.[3]
Abstrakteissa peleissä ei ole teemaa, ja nappulat ovat abstrakteja muotoja. Perinteisiä abstrakteja lautapelejä ovat esimerkiksi shakki ja backgammon. Kombinatoriaaliset pelit, kuten shakki, ovat puhtaita strategiapelejä, sillä niissä sattumalla ei ole sijaa, vaan pelaajat tekevät vuorotellen siirtonsa nähden koko ajan kaiken informaation.[4] Monet strategialautapeleistä ovat tuhansia vuosia vanhoja. Shakin ja gon ohella afrikkalaista gebetaa on sanottu maailman vanhimmaksi peliksi. Iranista on löydetty 5 000 vuotta vanha backgammon-pelilauta.[5] Muita perinteisiä kahden hengen strategiapelejä ovat esimerkiksi tammi, mylly, kiinalainen xiangqi, japanilainen shōgi sekä mancala. Nykyaikaisia kahden pelaajan puhtaita strategialautapelejä ovat esimerkiksi Othello, Pentago ja Kris Burmin kehittämät Gipf-sarjan pelit. Maailman suosituin nykyaikainen kahden pelaajan peli on Twilight Struggle[6].
Lautapeleiksi tehtyjä seurapelejä ovat esimerkiksi suomalainen sanapeli Alias ja yhdysvaltalainen tietovisapeli Trivial Pursuit.[7]
Sivilisaatiopelit nousivat suosituiksi 1980-luvulla Civilizationin myötä. Sivilisaatiopeleissä pelaajat kehittävät kukin omaa korkeakulttuuriaan rakentamalla kaupunkeja, tuottamalla resursseja, käymällä kauppaa ja sotimalla.[8]
Alue-enemmistöpeleissä ja aluehallintapeleissä pelilauta jakautuu alueisiin, joita pelaajat hallitsevat tai joiden hallinnasta he taistelevat.[9]
Nouda ja toimita -peleissä toimitetaan erilaista tavaraa paikasta toiseen esimerkiksi rakentamalla rautateitä.[10]
Huutokauppapelien perusosa on huutokauppa, jossa pelaajat tekevät tarjouksia kohteista. Huutokauppaaminen on myös sivuosassa monessa muun lajityypin edustajassa.[11]
Työläistenasettelupeleissä pelaajat asettelevat laudan ruuduille omia työläisiään tekemään asioita. Työläiset ovat töissä väliaikaisesti, ja heitä on rajoitettu määrä. Tämä on uusi peligenre, jonka ensimmäinen varsinainen edustaja oli Caylus (2005). Suosittu työläistenasettelupeli on Uwe Rosenbergin suunnittelema Agricola.[12]
Yhteistyöpeleissä kaikki pelaajat toimivat yhtenä joukkueena peliä vastaan, ja voittavat tai häviävät yhdessä. Yhteistyöpelien kategorioita ovat ongelmanratkaisupelit, kuten Pandemia; petturipelit, joissa pelaajien joukossa on yksi petturi; sekä puhtaat yhteistyöpelit, joissa ympäristö vaihtuu joka peliin.[13]
Europeleiksi kutsutaan Saksassa syntynyttä nykyaikaista peligenreä, jonka pelimekaniikka on hiottu mutta teema melko pinnallinen. Europelit kestävät noin 45–90 minuuttia, ja kaikki pelaajat ovat koko pelin ajan mukana kamppailemassa voitosta. Pelaajat ovat usein vuorovaikutuksessa keskenään, mutta harvoin konfliktissa tai sodassa toisiaan vastaan. Europelit ovat usein suosittuja perhepelejä. Suosittuja europelejä ovat esimerkiksi Catan ja Carcassonne.[14]
Uusimpia lautapeligenrejä on pakohuonepelit, jotka jäljittelevät fyysisiä pakohuonepelejä. Jotkin niistä ovat kertakäyttöisiä, sillä kortteja leikellään ja taitellaan pulmien ratkonnassa, mutta toiset ovat uudelleenpelattavia. Yksi ensimmäisiä pakohuonelautapelejä oli vuoden 2016 Escape the Room – Arvoitus tähtitieteilijän kartanossa. Unlock! palkittiin Ranskan vuoden peli- eli As d’Or -palkinnolla 2017.[15]
On olemassa myös paljon lautapelejä, joita voi pelata yksin. Kyseessä voi olla puhtaasti yksinpeliksi suunniteltu peli tai moninpeli, jossa pelaajat pelaavat yhdessä pelimekaniikkaa vastaan. Tällöin peliä voi pelata usein yksinkin. Eräs esimerkki moninpelistä, jota voi pelata yksinkin, on Reiner Knizian Taru sormusten herrasta, jossa pelaajat ohjaavat hobittejaan yhteistyössä Sauronia eli pelimekaniikkaa vastaan. Toinen esimerkki on suosittu Ignacy Trzewiczekin Robinson Crusoe: Adventure on the Cursed Island, jossa pelaajat taistelevat selviytymisen puolesta saarta vastaan. Myös monia sotapelejä on mahdollista pelata yksin, ja vain yhden pelaajan pelattavaksi tarkoitettuja sotapelejä on runsaasti.lähde?
Vuoden 2015 pelaajabarometrin mukaan aktiivisia lautapelaajia, jotka pelaavat vähintään kerran kuussa tai useammin, oli 25,9 prosenttia suomalaisista. Kerran viikossa pelasi 5,6 prosenttia. Suosituinta pelaaminen oli 20−39-vuotiaiden keskuudessa. Naiset olivat hieman miehiä aktiivisempia pelaajia.[16]
Ennen 1980-lukua suomalainen lautapelikulttuuri perustui suurelta osin peleihin, jotka oli suunnattu lapsille ja heidän vanhemmilleen. Suosittuja pelejä olivat erilaiset korttipelit sekä klassikkolautapelit kuten Afrikan tähti, Kimble ja Monopoly.[17]
Uuden aikakauden saksalaispelit, niin sanotut europelit, saapuivat Suomeen 2000-luvulla. Silloin Suomeen alkoi syntyä pelikerhoja, ja pelien maahantuonti ja kääntäminen alkoi muuttua kannattavaksi.[17] Vuonna 2004 perustettiin Suomen lautapeliseura, joka oli aloittanut toimintansa viisi vuotta aiemmin nimellä Suomen Diplomacy Seura.[18]
Tunnettuja lautapelialan palkintoja ovat saksalainen vuoden pelin palkinto Spiel des Jahres, ranskalainen Cannesin pelifestivaaleilla jaettava vuoden parhaan pelin palkinto As d'Or, saksalainen Deutscher Spiele Preis sekä suomalainen Vuoden peli. Maailman suurin lautapelitapahtumia on Essenin Spiel-messut, [19]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
