Remove ads
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (lyhenne SAK,[1] ruots. Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf, lyhenne FFC) on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK kertoo edustavansa vuonna 2023 noin 800 000 suomalaista.[2][3] Heistä noin 500 000 on jäsenmaksunsa maksaneita palkansaajajäseniä.[4] SAK:hon kuuluu 17 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen, yksityisten palvelualojen ja kulttuurialojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.
| Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1969 |
| Toimiala | Ammattiliittojen keskusjärjestö |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Jäsenmäärä | 17 ammattiliiton keskusjärjestö |
| Puheenjohtaja | Jarkko Eloranta |
| Aiheesta muualla | |
| www.sak.fi | |
Järjestön puheenjohtaja on ollut vuodesta 2016 lähtien Jarkko Eloranta. SAK:n edustajiston puheenjohtaja on Annika Rönni-Sällinen ja varapuheenjohtajat ovat Jarmo Markkanen ja Mika Byman. Hallituksen varapuheenjohtaja on Katja Syvärinen.
SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[5] ja työeläketurvan hoitamisesta.[6]
SAK:n suomenkielisen Palkkatyöläinen-lehden paperiversion julkaiseminen lopetettiin vuoden 2016 lopussa. Ruotsinkielisen Löntagaren-lehden julkaiseminen lopetettiin vuoden 2017 lopussa. SAK toimii yhteistyössä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n kanssa.[7] SAK on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa tukeva järjestö.[8]
Remove ads
SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907, ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 viranomaiset lakkauttivat sen Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uuden keskusjärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustajia 19. lokakuuta 1930 olivat lähinnä sosiaalidemokraatit. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[9]
1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[10] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.
Vuonna 1969 SAK:ta hallitsivat sosiaalidemokraatit ja puolueriidan jakaman SKP:n enemmistö eli saarislaiset. Vuonna 1976 keskusjohtoon valittiin 14 sosiaalidemokraattia ja 8 saarislaista kommunistia. Vain Kumi- ja nahkatyöväen Liitto oli vallankumouksellisten kommunistien eli SKP:n vähemmistön käsissä. SAK:n jäsenmäärä oli tuolloin 920 000.[11]
Remove ads
Yhteiskunnallinen toiminta
SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä.[12]
Tulopolitiikka
SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:n pääekonomisti on Ilkka Kaukoranta.
Vaalikampanjat ja -rahoitus
Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena.[13] Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.
Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.
SAK tuki avoimesti Tarja Halosta vuoden 2006 presidentinvaaleissa.[14]
Keskusjärjestö kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[15]
SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin:[16] esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[15]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[15] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.
Presidentinvaaleissa 2018 SAK:laiset jäsenliitot tukivat n. 132 000 eurolla Tuula Haataisen presidentinvaalikampanjaa.[17][18]
Eduskuntavaaleissa 2019 SAK perusti Vapaiden valtakunta -kampanjan, jota SAK jäsenliittoineen rahoitti 1,4 miljoonalla eurolla. Yhdistys rakensi epävirallisen vaaliorganisaation tukemaan vasemmistopuolueiden, erityisesti SDP:n, kampanjointia. Yhdistyksen tavoitteena oli Sipilän hallituksen puolueiden saaminen pois vallasta.[19][20]
Eduskuntavaaleissa 2023 SAK perusti Pro Reilumpi Yhteiskunta ry -yhdistyksen, joka jakoi 632 355 eurolla vaalirahoitusta 214 eduskuntavaaliehdokkaalle. Ehdokkaista 115 oli SDP:n, 60 vasemmistoliiton ja 13 vihreiden ehdokkaita.[21][22]
Presidentinvaaleissa 2024 SAK:laiset jäsenliitot tukivat 38 000 eurolla Jutta Urpilaisen presidentinvaalikampanjaa.[23]
Vuoden 2007 eduskuntavaalien kampanja
Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu,[24] että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.
Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa.[25] Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä – muun muassa Jukka Gustafsson[26] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[27][28] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[29]
Kansainvälinen toiminta
SAK on ollut mukana kansainvälisessä toiminnassa perustamisestaan lähtien. Liitto kuuluu vuonna 2006 perustettuun Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestöön (ITUC). Ennen ITUC:n perustamista SAK oli sen edeltäjän, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainvälisen liiton (VAKL), jäsen. Eurooppa-tasolla SAK on vuodesta 1974 alkaen kuulunut Euroopan ammatilliseen yhteisjärjestöön (EAY). Pohjoismainen kattojärjestö on Pohjolan ammatillinen yhteisjärjestö (PAY), johon SAK on kuulunut vuodesta 1972.
Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).
Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995. Akava irtautui FinUnionsin toiminnasta vuoden 2017 alussa. Samaan aikaan Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN liittyi toimiston ylläpitäjäksi.[30]
Remove ads
Jäsenistö
SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Palvelualojen ammattiliitto Pam, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Teollisuusliitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Paperiliitto ja Sähköalojen ammattiliitto.
SAK:n kertoma jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2023 alussa 812 534, joista miehiä 451 007 (56 %) ja naisia 361 527 (44 %).[31] Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on ollut laskussa, nimittäin vielä vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259 ja vuonna 2017 yhteensä 966 354.[32][33] Vuonna 2023 SAK kuitenkin tilitti ainoastaan 521 778 palkansaajasta jäsenmaksuja Euroopan ammatilliselle yhteisjärjestölle. Tästä luvusta on poistettu opiskelijajäsenet, eläkeläiset ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet.[34]
Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä.[32] SAK:laisilla ammattiliitoilla on yhteensä 170 000 alle 30-vuotiasta jäsentä.[35]
Nykyiset
Kuljetusala
- Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto
- Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys SLSY, SAK:ssa 2002 lähtien, AKT:n yhteisöjäsen vuodesta 2015
- Ilmailualan Unioni IAU
- Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU
- Rautatiealan Unioni RAU
- Suomen Merimies-Unioni SM-U
Teollisuus
- Teollisuusliitto
- Paperiliitto, vuoteen 1978 Suomen Paperiteollisuudentyöntekijäin Liitto
- Rakennusliitto, aiemmin Suomen Rakennustyöläisten Liitto
- Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL
- Sähköalojen ammattiliitto, aiemmin Sähköalan Työntekijäin Liitto
Julkinen sektori
Yksityinen palveluala
- Kaupanalan esimiesliitto, SAK:n jäsen Palvelualan Unionin kautta
- Palvelualojen ammattiliitto Pam
- Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni SHU
- Suomen Muusikkojen Liitto
- Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, 4 800 jäsentä[37]
Lehtimiesliitot
Entiset
- Suomen Autoalantyöntekijäin Liitto (1969–1970) yhdistyi AKT:hen
- Auto- ja Konealan Unioni AKU (?–2003) yhdistyi Metalliliittoon
- Auto- ja Kuljetustyöväen Liitto (1969–1970) yhdistyi AKT:hen
- Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto (1969–2000) yhdistyi Pamiin
- Ilmakuljetusalan Ammattiliitto (1969) yhdistyi IAU:hun
- Suomen Ilmakuljetus Unioni (1969) yhdistyi IAU:hun
- Jalometallityöntekijäin Liitto (1969–1974) yhdistyi Metalliliittoon
- Järjestötoimitsijain Liitto JTL (–1996) yhdistyi Pamiin
- Suomen Kaivostyöväen Liitto (1969) yhdistyi Metalliliittoon
- Kemianliitto (1993−2009) yhdistyi TEAMiin
- Kemian Työntekijäin Liitto (1970–1993) yhdistyi Kemianliittoon
- Kiinteistötyöntekijäin Liitto (1969–2000) yhdistyi Pamiin
- Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto (1969–1993) yhdistyi Kemianliittoon
- Kunnallis- ja sairaala-alojen työntekijäin liitto (1969–1971) yhdistyi KTV:hen
- Kunta-alan ammattiliitto KTV (1969–2006) yhdistyi JHL:ään
- Suomen Laivanpäällystöliitto SLPL (1972–1989) siirtyi STTK:hon
- Suomen Lasi- ja Posliinityöväen Liitto (1968–1994) yhdistyi Kemianliittoon
- Liikealan ammattiliitto (1987–2000) yhdistyi Pamiin
- Liiketyöntekijäin Liitto (1969–1987) yhdistyi Liikealan ammattiliittoon
- Suomen Maaseututyöväen Liitto (1969–1993) yhdistyi Puu- ja erityisalojen liittoon
- Metallityöväen Liitto (1969–2017) yhdistyi Teollisuusliittoon
- Mielenterveys- ja kehitysvamma-alan liitto (1941–1981) yhdistyi KTV:hen
- Suomen Muurarien Liitto (1969–1971) yhdistyi Rakennusliittoon
- Paperiteollisuuden työntekijäin liitto (1969–?)
- Suomen Poliisien Liitto (1945–1984) erosi 1984
- Postiliitto (1945–2005) yhdistyi PAU:hun
- Puuliitto (1993–2017) yhdistyi Teollisuusliittoon, aiemmin Puu- ja erityisalojen liitto
- Puutyöväen Liitto (1969–1993) yhdistyi Puu- ja erityisalojen liittoon
- Rautatieläisten liitto (?–2011) yhdistyi JHL:ään
- Rautatievirkamiesliitto (?–2018) yhdistyi RAU:hun
- Satamatyöntekijäin Liitto (1969–1970) yhdistyi AKT:hen
- Suomen Sukeltajain Liitto (1969) yhdistyi Rakennusliittoon
- Teknisten- ja Erikoisammattien Liitto Tekeri (1969–2000) yhdistyi Pamiin
- Teollisuusalojen ammattiliitto TEAM (2010–2017) yhdistyi Teollisuusliittoon
- Suomen Tekstiililaitosmiesten Liitto (1968–1989) yhdistyi Tevaan
- Tekstiilityöväen Liitto (1969–1970) yhdistyi Tevaan
- Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva (?–2004) yhdistyi Kemianliittoon
- Toimittajaliitto (1969–?)
- Suomen Työläisliitto (1969–?)
- Valtion Virkailijain Liitto (1969–?)
- Valtion Yhteisjärjestö VTY (?–2006) yhdistyi JHL:ään
- Veturimiesten Liitto (?–2018) yhdistyi RAU:hun
- Viestintäalan ammattiliitto (1969–2009) yhdistyi TEAMiin
- Virkamiesten Yhteisjärjestö (1969–?)
Remove ads
Puheenjohtajat
SAK:n puheenjohtajana on toiminut historian aikana kuusi henkilöä:[38]
- Niilo Hämäläinen 1969–1974
- Pekka Oivio 1974–1981
- Pertti Viinanen 1981–1990
- Lauri Ihalainen 1990–2009
- Lauri Lyly 2009–2016
- Jarkko Eloranta 2016–
Varapuheenjohtajat
2. puheenjohtajat (Vuodesta 1991 lähtien varapuheenjohtaja)
- Arvo Hautala 1969–1976
- Olavi Hänninen 1976–1987
- Aarno Aitamurto 1987–1996
- Pekka Ahmavaara 1996–2004
- Matti Huutola 2004–2020
- Katja Syvärinen 2020→
3. puheenjohtajat
- Mikko Laaksonen 1969–1971
- Pekka Oivio 1971–1974
- Veikko Ahtola 1974–1976
- Pertti Viinanen 1976–1981
- Lauri J. Havia 1981–1982
- Raimo Kantola 1983–1991
Sihteerit
- Simo Elomaa 1969–1984
- Ahti Fredriksson 1969–1973
- Pekka Morri 1973–1977
- Per-Erik Lundh 1977–1983
- Lauri Ihalainen 1984–1990
- Pekka Ahmavaara 1985–1991
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads