From Wikipedia, the free encyclopedia
Samuel Phillips Huntington (18. huhtikuuta 1927 – 24. joulukuuta 2008) oli yhdysvaltalainen politiikan tutkija. Hän toimi Yhdysvaltain presidenttien Lyndon B. Johnsonin ja Jimmy Carterin poliittisena neuvonantajana. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluu Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (1996).
| Samuel P. Huntington | |
|---|---|
.jpg) Samuel P. Huntington (2004). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta 1927 |
| Kuollut | 24. joulukuuta 2008 (81 vuotta) |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Harvardin yliopisto |
| Oppilaat | Francis Fukuyama ja John Mearsheimer |
| Tutkimusalue | politiikan tutkimus |
Huntington opiskeli ensin Yalen yliopistossa, josta hän valmistui 18-vuotiaana. Tohtorintutkinnon hän suoritti Harvardin yliopistossa, jossa hän ryhtyi opettamaan 23-vuotiaana. Hän työskenteli myös Columbian yliopistossa vuosina 1959–1962.
Huntington tuli tunnetuksi vuonna 1968 julkaisemastaan kirjasta Political Order in Changing Societies.
Huntington esittää teoksessaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys, että kylmän sodan jälkeen maailma on siirtynyt kaksinapaisuudesta eli kahden supervallan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen, vastakkainasettelusta kuuden tai seitsemän merkittävän kulttuurin kamppailuun, joiden taustalla vaikuttaa vahvemmin politiikan sijasta kulttuuri ja uskonto. Termistä clash of civilization käytetään suomeksi usein muodon ”kulttuurien kamppailu” ohella muotoa ”sivilisaatioiden yhteentörmäys”.[1]
Todisteena käsitykselleen Huntington piti sitä, että useimmat nykyajan pahimmat kriisipesäkkeistä, kuten Bosnia, Kosovo, Palestiina sekä Intian ja Pakistanin raja ovat sijainneet eri kulttuuripiirien rajoilla ja kiistojen osapuolet kuuluvat eri kulttuuripiireihin. Lisäksi hän toteaa, että useimmissa tapauksissa toisena osapuolena on jokin islamilaiseen kulttuuriin kuuluva kansa.
Huntington esitteli ajatuksiaan 1970 ystävänsä Warren Demian Manshelin kanssa perustamassaan Foreign Policy -julkaisussa.[2] Teoksellaan Kulttuurien kamppailu Huntington otti kantaa Francis Fukuyaman vuonna 1992 ilmestyneeseen kirjaan Historian loppu ja viimeinen ihminen.
Huntingtonin mukaan maailma jakautuu selvästi kahdeksaan tai yhdeksään suureen kulttuuripiiriin, jotka ovat länsimainen, latinalaisamerikkalainen, ortodoksinen, islamilainen, intialainen, kiinalainen, japanilainen ja afrikkalainen kulttuuri, mahdollisesti lisäksi buddhalainen kulttuuri.
Huntingtonin jaottelu poikkeaa jonkin verran esimerkiksi Arnold J. Toynbeen aikaisemmin esittämästä, jossa latinalaisamerikkalaista kulttuuria ei pidetty länsimaisesta erillisenä. Useimpia näistä kulttuureista Huntington kuitenkin käsittelee kirjassaan vain lyhyesti, ja eniten huomiota osakseen ovat saaneet länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin väliset suhteet.
Huntingtonin mukaan muslimit kokevat, että lännen valta on uhka heidän yhteiskunnilleen ja vakaumukselleen. Länsimainen kulttuuri on heidän näkemyksensä mukaan materialistinen, korruptoitunut, rappeutunut ja moraaliton. Länsimainen elämäntapa saa helposti valtoihin, ja siksi sen voimakas vastustaminen on tärkeää. Siksi muslimien ajattelun taustalla on usein se, että länsimaissa ei ole minkäänlaista uskontoa, ei siis kristinuskon vastustaminen. He näkevät suurempana uhkana maallistumisen, uskonnottomuuden ja niistä seuraavan moraalittomuuden. Lännen vastustaja oli kylmän sodan aikana ”jumalaton kommunismi”. Huntingtonin mukaan muslimien näkökulmasta heidän vastustajansa olisi ”jumalaton länsi”.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
