Kosovo
osittain tunnustettu valtio Etelä-Euroopassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Kosovon tasavalta (alb. Republika e Kosovës, serb. Република Косово, Republika Kosovo) eli Kosovo (alb. Kosova, serb. Косово, Kosovo) on osittain tunnustettu valtio Balkanilla Etelä-Euroopassa. Kosovo itsenäistyi Serbiasta 17. helmikuuta 2008 antamalla yksipuolisen julistuksen. Kosovon itsenäisyyden on 22. marraskuuta 2019 mennessä tunnustanut 93 YK:n jäsenvaltiota, sekä Taiwan, Maltan ritarikunta, Cookinsaaret ja Niue.[3] Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta julistusta ja pitää aluetta edelleen autonomisena maakuntanaan.
| Kosovon tasavalta Republika e Kosovës (albaniaksi) Република Косово (serbiaksi) |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti | Vjosa Osmani | ||
| Pääministeri | Albin Kurti | ||
| Pääkaupunki |
Pristina |
||
| Muita kaupunkeja | Prizren, Mitrovica, Ferizaj, Gjakova, Peja | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 10 887 km²[1] (sijalla –) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
| Väkiluku (2014) | 1 859 203[2] (sijalla –) | ||
| – väestötiheys | 175 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | – (–) | ||
| Viralliset kielet | albania ja serbia | ||
| Valuutta | euro (EUR) | ||
| BKT (2013) | |||
| – yhteensä | 14,11 mrd. USD[1] (sijalla –) | ||
| – per asukas | 7 600 USD | ||
| HDI (–) | – (sijalla –) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 12,9 % | ||
| – teollisuus | 22,6 % | ||
| – palvelut | 64,5 % | ||
| Aikavyöhyke | UTC+1 | ||
| – kesäaika | UTC+2 | ||
| Itsenäisyys Serbiasta |
17. helmikuuta 2008 (102 YK:n jäsenvaltiota sekä Taiwan, Maltan ritarikunta, Cookinsaaret ja Niue ovat tunnustaneet itsenäisyyden) |
||
| Lyhenne | KV | ||
| – ajoneuvot: | RKS | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+383 | ||
| Kansallislaulu | ”Eurooppa” | ||
|
|
|||
| Edeltäjä(t) | Serbia ja Montenegro, ml. Kosovon maakunta | ||
Kosovon suurin kaupunki on Pristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluku oli ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa[4], vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun oli arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovon albaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000.
Suurin etninen ryhmä on albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 prosenttia väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 prosenttia). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.[5]
Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa ja idässä Serbiaan, etelässä Pohjois-Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suuren osan maasta muodostavat 400–700 metrin korkeudessa olevat laakeat jokilaaksot, jota ympäröivät 2 000–2 500 metriä korkeat vuoret. Korkein huippu on Gjeravica (2 656 metriä).[1]
Kosovossa on jokia, jotka laskevat Adrianmereen, Mustaanmereen ja Egeianmereen. Suurimmat joet ovat maan eteläosassa Drini, luoteisosassa Moravan ja Tonavan sivujoki Lumi i Ibati ja kaakkoisosan Lepencë, joka yhtyy Vardariin ja päätyy sitä kautta Egeanmereen.[6]
Suurimmat kaupungit ovat Pristina, jossa on noin 198 000 asukasta, ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 178 000 asukasta. Kahdessatoista muussa kaupungissa on yli 50 000 asukasta.[7]
Kosovossa on mantereinen ilmasto. Kesällä ja syksyllä on lämmintä ja kuivaa, talvella melko kylmää ja runsaita lumisateita. Vuoristo ja Välimeri aiheuttavat alueellisia eroja.[1] Pristinassa joulu-, tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin lämpötila on pakkasen puolella, kun taas elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,7 astetta.[8]
- Pääartikkeli: Kosovon historia
Muinaishistoria
Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa. Albaani on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.[9] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.
Keskiaika
Slaavit saapuivat Balkanille 500–700-luvuilla.[9] Serbia itsenäistyi 1100-luvulla, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.
28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.
Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.[10]
1600-luvulta 1800-luvun loppuun
_map.png)
Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.
1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.[10]
1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekä Mitrovican.
1900-luku
Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria ja Itävalta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa osa alueesta yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan ja itäisempää osa miehitti Bulgaria.
1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.
1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.
Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille, muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.
Kosovon sota ja YK:n hallinto
- Katso myös: Kosovon sota
Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan Nato-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.
Maaliskuussa 1999 Nato alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.
Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana.[11] 280 000 serbiä jätti Kosovon.[12]
Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.lähde?
Itsenäiseksi julistautuminen
- Pääartikkeli: Kosovon itsenäisyysjulistus 2008
Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden.[13] Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.[14] YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.[15]
YK:n Kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentin Boris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentin Fatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä.[16] Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonut perustuslakia. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myös LDK-puolueen johtajana.[17]
Kesästä 2011 Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.[18] Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestö Vetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.[19] 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.[20]
Vuonna 2013 Serbia ja Kosovo allekirjoittivat Brysselissä 19. huhtikuuta Euroopan unionin neuvotteleman sopimuksen, jossa Serbia ja Kosovo normalisoivat suhteensa.[21] Sopimuksessa Kosovo saa oman puhelinnumerojen maatunnuksen sekä yhteistyöt energia-asioissa ja televiestinnässä normalisoituvat.[22]
Syksystä 2014 kosovolaiset voivat matkustaa Serbiaan ilman passia. Yli 60 000 on myös hakenut Serbian passeja, joilla voi matkustaa ilman viisumia Schengen-alueella. Jopa 100 000 on lähtenyt maasta elokuusta helmikuuhun 2015 mennessä.[23] Sisäministerin mukaan maan väkiluku on laskenut neljä prosenttia vuodessa, joissain kaupungeissa jopa seitsemän prosenttia.[24] Samaan aikaan Unkariin, Itävaltaan ja Saksaan on saapunut tuhansia Kosovon albaaneja turvapaikanhakijoina.[25]
Joulukuussa 2022 Kosovon serbien ja albaanien välit kiristyivät uudestaan alkujaan rekisterikilvistä syntyneestä kiistasta. Serbit osoittivat mieltään, oli yhteenottoja serbien ja albaanien välillä. Albaanihallituksen vastatoimet kiristivät tilannetta.[26][27]
Kosovo on parlamentaarinen tasavalta, jossa presidentillä ei ole kovin paljon poliittista valtaa. Kosovon parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous. Sen 120 paikasta 100 jaetaan suoralla kansanvaalilla, 10 on varattu etnisille serbeille ja 10 muille etnisille vähemmistöille. Kansanedustajat valitaan nelivuotiskaudelle. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskaudelle ja kaikki ministerit.[1] Hallitusta johtaa pääministeri. Kosovon presidentti oli marraskuusta 2016 Hashim Thaçi.[28] Kosovon pääministeri on ollut helmikuusta 2020 lähtien Albin Kurti.[29] Huhtikuussa 2021 presidentiksi valittiin Vjosa Osmani, joka oli jo toiminut väliaikaisena presidenttinä Thaçin erosta lähtien.[30]
Kansainvälinen asema
Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta emämaa Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Kosovon asema jakaa maailman valtiot kahteen leiriin. Moni maa, mukaan lukien iso osa länsimaista, on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas osa maailman valtioista Venäjä etunenässä ja kaikki BRICS-maat ovat todenneet, etteivät tunnusta Kosovoa ennen Serbiaa. Euroopan unionin jäsenmaista Espanja, Slovakia, Romania, Kreikka ja Kypros eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä.lähde?
Osittain tunnustetuista maista ja muista Kosovon ovat tunnustaneet Taiwan (vuodesta 2008), Niue ja Cookinsaaret (molemmat vuodesta 2015).[31][32][33]
Suomi tunnusti Kosovon itsenäisyyden ensimmäisten joukossa 7. maaliskuuta 2008. Serbia protestoi välittömästi kutsumalla Helsingin-suurlähettiläänsä kotiin vielä samana päivänä.[34]
Viimeisimpänä Kosovon itsenäisyyden tunnusti Israel, joka ilmoitti asiasta yllättäen vuonna 2020 pidettyään yllä epävirallisia suhteita 12 vuoden ajan.[35]
Kosovo on jaettu hallinnollisesti seitsemään hallintopiiriin, jotka jakaantuvat yhteensä 37 kuntaan.[7]
| nro | Nimi | serbiaksi | väkiluku 2011[7] (1991) | |
|---|---|---|---|---|
| Gjakovan piiri | ||||
| 3 | Gjakova | Đakovica | 94 158 | |
| 1 | Deçani | Dečani | 38 984 | |
| 17 | Rahoveci | Orahovac | 55 053 | |
| . | Junik | - | 6 078 | |
| Gjilanin piiri | ||||
| 5 | Gjilani | Gnjilane | 90 015 | |
| 8 | Kamenica | Kosovska Kamenica | 35 600 | |
| 27 | Vitia | Vitina | 46 959 | |
| . | Kllokot | Klokot | 2 551 | |
| . | Partesh | Parteš | 1 787 | |
| . | Ranllug | Ranilug | 3 785 | |
| Mitrovican piiri | ||||
| 14 | Mitrovica | Kosovska Mitrovica | 71 601 | |
| 11 | Albanik Leposaviq | Leposavić | 16 395 | |
| 22 | Skënderaj Skederaj | Srbica | 51 317 | |
| . | Trepca | - | ||
| 28 | Vushtrria | Vučitrn | 69 881 | |
| 29 | Zubin Potoku | Zubin Potok | 8 479 | |
| 30 | Zveçani | Zvečan | 10 030 | |
| Pejan piiri | ||||
| 18 | Peja Pejë | Peć | 95 723 | |
| 6 | Burimi Istog | Istok | 39 294 | |
| 9 | Klina | Klina | 37 585 | |
| Pristinan piiri | ||||
| 20 | Pristina | Priština | 198 214 | |
| 4 | Drenasi Gllogoc | Glogovac | 58 579 | |
| 10 | Fushë Kosova | Kosovo Polje | 34 718 | |
| 12 | Lipjani | Lipljan | 57 474 | |
| 15 | Artana Novobërdë | Novo Brdo | 6 720 | |
| 16 | Kastrioti Obiliq | Obilić | 21 548 | |
| 19 | Podujeva | Podujevo | 87 933 | |
| Prizrenin piiri | ||||
| 21 | Prizreni | Prizren | 178 112 | |
| 25 | Theranda Suhareke | Suva Reka | 59 702 | |
| 13 | Malisheva | Mališevo | 54 664 | |
| 2 | Dragash | Dragaš | 33 584 | |
| . | Mamusha Mamuşa | Mamuša | 5 513 | |
| Ferizaj’n piiri | ||||
| 26 | Ferizaj | Uroševac | 108 690 | |
| 24 | Shtime | Štimlje | 27 288 | |
| 7 | Kaçaniku | Kačanik | 33 454 | |
| 23 | Shtërpca | Štrpce | 6 913 | |
| . | Hani i Elezit | Ðeneral Janković | 9 389 | |
.jpeg)
Kosovon rahayksikkö oli aikaisemmin Serbian dinaari, mutta muuttui nopeasti Saksan markaksi ja lopulta euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.
Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.lähde?
Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia. Trepcan kaivoksilla Kosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä. Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.
Vuonna 2011 arvioitiin, että 13–15 prosenttia tuloista perustuu ulkomailla asuvien kosovolaisten kotiin lähettämiin tuloihin.[36]
Liikenne
Kosovossa on kahdeksan lentokenttää, 430 km rautatietä ja 1 706 km päällystettyä maantietä.[1] Kaupunkien ja suurien kylien välillä on toimivat linja-autoyhteydet.[37]
Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan:[5]
- albaaneja 88 %
- serbejä 7 %
- muslimeja (bosniakkeja) 1,9 %
- romaneja 1,7 %
- turkkilaisia 1 %
Vuoden 1981 väestönlaskennan mukaan Kosovon väkiluku oli 1 584 441 henkeä. Albaaneja oli 77,7 %, serbejä 13,2 %, 3,7 % "muslimeja" (mm. bosniakkeja ja goraneja), 2,2 % romaneja, 1,7 % montenegrolaisia, 0,8 % turkkilaisia, 0,6 % kroaatteja, 0,2 % jugoslaaveja ja 0,2 % muita.
Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kuten Dečanin luostarin.
Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.
Urheilu
Kosovo hyväksyttiin kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi joulukuussa 2014.[38] Kosovolainen judoka Majlinda Kelmendi edusti Lontoon olympialaisissa 2012 Albaniaa.[39] Rion olympialaisissa 2016 hän voitti Kosovon historian ensimmäisen olympiamitalin, ottaen kultaa.[40]
Kosovon jalkapallon pääsarja on Kosovon superliiga. Vuonna 2015 maan jalkapallomaajoukkue hyväksyttiin virallisesti Fifan jäseneksi. Joukkue pelasi vuoden 2018 MM-kisojen karsinnoissa Suomen kanssa samassa lohkossa.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
