Mir (sukellusalus)

Mir 1 ja Mir 2 ovat venäläisiä syvänmeren sukellusaluksia. Suomessa vuonna 1987 rakennetut alukset on suunniteltu Rauma-Repola Oceanicsin ja Neuvostoliiton tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä.^[1] Alukset rakennettiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla.

Mir-sukellusalus
Pituus	7,8 m
Leveys	3,6 m
Korkeus	3,0 m
Paino	18,6 t
Voimanlähde	Öljytäytteiset nikkelikadmium-akut 100 kWh
Propulsio	Hydraulisesti toimivat potkurit: 9 kW ja 2x2,5 kW
Hydrauliikkajärjestelmä	12 kW, 5 kW, 0,3 kW (hätäjärjestelmä)
Huippunopeus	5 solmua
Maksimisyvyys	6 000 m (testattu 6 170 m ja 6 120 m)
Maksimitoiminta-aika	246 henkilötuntia
Painolastitankit	Ilmataskut/ilmanpuhallus 1 500 kpf, syvyydensäätö (vesi) 999 kpf, korkeapainepumput 10 l/min ja 3/l min 6 000 metrissä
Trimmitankit	Vedellä täytettävät, edessä ja takana, +/-25°
Hyötykuorma	290 kg
Hätänousujärjestelmä	350 kg nikkelipainolasti ja irrotettavaa laitteistoa
Ikkunat	Halkaisija 200 mm, ja 2 x 120 mm
Navigointi	UQC-poijut, gyrokompassi, sonar, nopeusmittari
Kommunikaatio	UQC-puhelin, VHF-puhelin
Havaintojärjestelmä	Kamera, tv-kamera, sonar, HID-valot 2 x 1 200 W
Tutkimusjärjestelmä	12-kanavainen sensori, 2x hydraulisesti toimivat ohjattavat ulkoiset työkalut, näytteenottoinstrumentteja

Yleistä

Mirit olivat 1980-luvun lopussa ainutlaatuisia ja edustivat oman aikansa vedenlaista huipputekniikkaa. Niiden erikoisuutena on se, että niiden painekammiot rakennettiin erikoiskarkaistusta erikoisnikkeliteräksestä eikä vaikeasti käsiteltävästä titaanista, jota tuolloin pidettiin ainoana varteenotettavana vaihtoehtona syvänmeren sukellusalusten painekammioihin. Painekammion sisähalkaisija on 2,1 metriä ja siellä on tilaa pilotin lisäksi kahdelle henkilölle.

Alukset voivat laskeutua 6 000 metrin (19 680 jalkaa) syvyyteen, joten niillä voidaan saavuttaa 98 % maailman meristä. Koekäytön yhteydessä Mir-1 sukelsi 6 170 metrin ja Mir-2 puolestaan 6 120 metrin syvyyteen joulukuussa 1987.^[1] Mir-alusten lisäksi vain hyvin harvat muut sukellusalustyypit pystyvät vieläkään tekemään miehitettyjä sukelluksia yli 3 000 metrin syvyyteen; alusten valmistumishetkellä tämä oli mullistavaa.

Vuosina 1994 ja 2004 täyshuollettuja sukellusaluksia ja Suomessa vuosina 1979–1981 rakennettua tutkimusalus Akademik Mstislav Keldyšiä operoi Oseanografian instituutti. Laivan kotisatama on Kaliningrad. Mirit työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.

Kolmas ns. varapallo on Tevo Lokomolla Tampereen valimolla. Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu Mirin pienoismalli.

Kauppasota Yhdysvaltain kanssa

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelussa epäiltiin, että aluksia voitaisiin käyttää yhdysvaltalaisten vedenalaisia tiedonhallintajärjestelmää vastaan. ^[2]

Muistelmateoksessaan presidentti Mauno Koivisto kertoo Yhdysvaltain suurlähettilään ilmoittaneen uhkauksenomaisesti, että suomalaisyritykset eivät saisi hyväksyntää noin kymmenelle lisenssianomukselleen, jos Neuvostoliitto saisi sukellusalukset. Lisäksi silloinen Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush kirjoitti Koivistolle kirjeen, jossa hän epäili Rauma-Repolan urakan aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.^[2]

Rauma-Repola Oceanics joutui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun ja Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin painostuksesta lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen.^[3]

Tunnettuja sukellustehtäviä

• James Cameron kuvasi Mirillä RMS Titanicin ja Bismarckin hylyt
• K-278 Komsomolets
• ensimmäiset tutkimukset uponneeseen sukellusvene Kurskiin
• I-52-sukellusveneen etsinnät vuonna 1994–1995, jolloin hylky löytyi ja kuvattiin, mutta lastin nostoyritykset eivät tuottaneet tulosta^[4]
• 2. elokuuta 2007 venäläisryhmä laskeutui Mirillä ensimmäisenä meren pohjaan pohjoisnavalla ja pystytti Venäjän lipun merenpohjaan.^[5] Venäjän televisiossa näytettiin Titanic-elokuvasta peräisin olevaa kuvamateriaalia, jonka avulla esiteltiin Mirien toimintaa. Uutistoimisto Reuters käytti kyseistä kuvamateriaalia, mutta ei kertonut sen olevan peräisin Titanic-elokuvasta, vaan virheellisesti väitti kuvamateriaalin olevan pohjoisnapaoperaatiosta. Kemiläinen koulupoika Waltteri Seretin huomasi valheellisen uutisen. Reuters myönsi, että se otti kuvat Venäjän valtion televisiokanavalta ja nimesi ne väärin arktiselta alueelta peräisin oleviksi tiedostoiksi. Lähetys Venäjällä tapahtui ensimmäisen kerran venäläisten ollessa vielä muutaman tunnin päässä pohjoisnavalta.^[6] Reuters pyysi myöhemmin anteeksi virhettään ja julkaisi korjatun uutisen. Seretin ja Ilta-Sanomien toimittajat Saku-Pekka Sundelin, Jari Alenius ja Arja Paananen saivat paljastuksestaan Bonnierin vuoden 2007 Suuren journalistipalkinnon 2007.^[7]
• Vuosina 2008-2010 Mirit laskeutuivat Baikaljärven pohjaan yli 1 600 metrin syvyydessä ja tekivät yhteensä 176 sukellusta. Pääministeri Vladimir Putin oli mukana yhdellä sukelluksista.^[8]