From Wikipedia, the free encyclopedia
Mir 1 ja Mir 2 ovat venäläisiä syvänmeren sukellusaluksia. Suomessa vuonna 1987 rakennetut alukset on suunniteltu Rauma-Repola Oceanicsin ja Neuvostoliiton tiedeakatemian meritieteen instituutin yhteistyönä.[1] Alukset rakennettiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla.
| Mir-sukellusalus | ||
|---|---|---|
 | ||
| Pituus | 7,8 m | |
| Leveys | 3,6 m | |
| Korkeus | 3,0 m | |
| Paino | 18,6 t | |
| Voimanlähde | Öljytäytteiset nikkelikadmium-akut 100 kWh | |
| Propulsio | Hydraulisesti toimivat potkurit: 9 kW ja 2x2,5 kW | |
| Hydrauliikkajärjestelmä | 12 kW, 5 kW, 0,3 kW (hätäjärjestelmä) | |
| Huippunopeus | 5 solmua | |
| Maksimisyvyys | 6 000 m (testattu 6 170 m ja 6 120 m) | |
| Maksimitoiminta-aika | 246 henkilötuntia | |
| Painolastitankit | Ilmataskut/ilmanpuhallus 1 500 kpf, syvyydensäätö (vesi) 999 kpf, korkeapainepumput 10 l/min ja 3/l min 6 000 metrissä | |
| Trimmitankit | Vedellä täytettävät, edessä ja takana, +/-25° | |
| Hyötykuorma | 290 kg | |
| Hätänousujärjestelmä | 350 kg nikkelipainolasti ja irrotettavaa laitteistoa | |
| Ikkunat | Halkaisija 200 mm, ja 2 x 120 mm | |
| Navigointi | UQC-poijut, gyrokompassi, sonar, nopeusmittari | |
| Kommunikaatio | UQC-puhelin, VHF-puhelin | |
| Havaintojärjestelmä | Kamera, tv-kamera, sonar, HID-valot 2 x 1 200 W | |
| Tutkimusjärjestelmä | 12-kanavainen sensori, 2x hydraulisesti toimivat ohjattavat ulkoiset työkalut, näytteenottoinstrumentteja | |
Mirit olivat 1980-luvun lopussa ainutlaatuisia ja edustivat oman aikansa vedenlaista huipputekniikkaa. Niiden erikoisuutena on se, että niiden painekammiot rakennettiin erikoiskarkaistusta erikoisnikkeliteräksestä eikä vaikeasti käsiteltävästä titaanista, jota tuolloin pidettiin ainoana varteenotettavana vaihtoehtona syvänmeren sukellusalusten painekammioihin. Painekammion sisähalkaisija on 2,1 metriä ja siellä on tilaa pilotin lisäksi kahdelle henkilölle.
Alukset voivat laskeutua 6 000 metrin (19 680 jalkaa) syvyyteen, joten niillä voidaan saavuttaa 98 % maailman meristä. Koekäytön yhteydessä Mir-1 sukelsi 6 170 metrin ja Mir-2 puolestaan 6 120 metrin syvyyteen joulukuussa 1987.[1] Mir-alusten lisäksi vain hyvin harvat muut sukellusalustyypit pystyvät vieläkään tekemään miehitettyjä sukelluksia yli 3 000 metrin syvyyteen; alusten valmistumishetkellä tämä oli mullistavaa.
Vuosina 1994 ja 2004 täyshuollettuja sukellusaluksia ja Suomessa vuosina 1979–1981 rakennettua tutkimusalus Akademik Mstislav Keldyšiä operoi Oseanografian instituutti. Laivan kotisatama on Kaliningrad. Mirit työskentelevät turvallisuussyistä pareittain samalta tukialukselta.
Kolmas ns. varapallo on Tevo Lokomolla Tampereen valimolla. Rosenlew-museon kokoelmiin kuuluu Mirin pienoismalli.
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelussa epäiltiin, että aluksia voitaisiin käyttää yhdysvaltalaisten vedenalaisia tiedonhallintajärjestelmää vastaan. [2]
Muistelmateoksessaan presidentti Mauno Koivisto kertoo Yhdysvaltain suurlähettilään ilmoittaneen uhkauksenomaisesti, että suomalaisyritykset eivät saisi hyväksyntää noin kymmenelle lisenssianomukselleen, jos Neuvostoliitto saisi sukellusalukset. Lisäksi silloinen Yhdysvaltain varapresidentti George H. W. Bush kirjoitti Koivistolle kirjeen, jossa hän epäili Rauma-Repolan urakan aiheuttavan vakavan uhan maailmanlaajuiselle turvallisuudelle.[2]
Rauma-Repola Oceanics joutui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun ja Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin painostuksesta lopettamaan sukellusveneiden tuotannon ja meriteknologian kehittämisen.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
