entinen Rauma-Repola Oy:n vedenalaistekniikkaryhmä From Wikipedia, the free encyclopedia
Rauma-Repola Oceanics oli Rauma-Repola Oy:n vedenalaistekniikkaryhmä, sittemmin tytäryhtiö, joka vuoden 1987 lopussa toimitti Neuvostoliiton tiedeakatemialle MIR-1 ja MIR-2 -sukellusalukset.
1980-luvulla suomalainen Rauma-Repola Oceanics toimitti teknisesti erittäin kehittyneitä Mir-sukellusveneitä Neuvostoliiton tiedeakatemialle tutkimuskäyttöön, eikä saanut myydä niitä länteen. Neuvostoliitto oli alun perin tilannut alukset Kanadasta, mutta siellä suunniteltu tekninen ratkaisu ei ollut täyttänyt tilaajan vaatimuksia.[1]
MIR-sukellusalukset valmisti Rauma-Repolan Lokomon tehdas. Alusten painekammiot valmistettiin Lokomon kehittämästä erikoisteräksestä, jolla korvattiin vaikeasti käsiteltävä titaani.
Oceanics-ryhmä kuului alun perin Rauma-Repolan offshore-teollisuuteen, mutta liitettiin vuoden 1988 lopussa yhtiön Kehitysyksiköiden ryhmään.
Oceanics-ryhmässä oli mukana Rauma-Repolan Italiasta ostama sukellusjärjestelmien tuottaja Drass S.p.A, helsinkiläinen suunnittelutoimisto Malmari & Winberg Oy sekä brittiläinen tytäryhtiö Osel Group Ltd. Ryhmä toimi muutaman vuoden MIR-alusten valmistumisen jälkeen ja toimitti mm. sukellusjärjestelmän Koreaan. Rauma Oceanics muuttui 1990-luvun alussa Rauma Ecoplanning Oy:ksi joka keskittyi ympäristöteknologiaan. Syvänmerenteknologiassa hankittua tietotaitoa sovellettiin korkeapaineteknologiaan ja yhtiö alkoi kehittää ylikriittistä hiilidioksiditeknologiaa yhteistyössä VTT:n kanssa sekä yleiseurooppalaisessa Eureka-tutkimusohjelmassa [2].
Yhtiö hoiti myös MIR-alusten ylläpitohuollot Tampereella. Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamien talousongelmien seurauksena alusten ylläpito uhkasi jäädä hoitamatta mikä olisi merkinnyt alusten miehistöille vaaratilannetta. Julkisen kohun myötä tiedeakatemia sai lopulta huollot rahoitettua ja pian sen jälkeen Ecoplanning myi MIR-projektin jäljellä olevat Suomen-toiminnot Venäjän tiedeakatemialle.
1990-luvun jälkipuoliskolla Rauma Ecoplanning Oy myytiin ruotsalaisen Nobel-konsernin omistamalle kemiantekniikkayhtiö Chematur AB:lle, jolloin yhtiön nimeksi tuli Chematur Ecoplanning AB. Yhtiöllä on jonkin verran toimintaa myös Suomessa. Ecoplanningin korkeapaineteknologian muu osaaminen hajaantui henkilöstön perustamiin pikkuyhtiöihin.
Mirien toimittamisesta Neuvostoliittoon nousi kova häly ja suomalaiset joutuivat selittelemään toimintaansa Pentagonissa saakka. Oceanics-yhtiö purettiin pian toimituksien jälkeen ja vuorineuvos Tauno Matomäen mukaan syynä oli yksinomaan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n painostus.[3]
MIR-sukellusalukset pystyivät sukeltamaan niin syvälle, että Yhdysvaltain näkökulmasta Neuvostoliitolla oli niiden ansiosta liian hyvä toimintakyky esimerkiksi sukellusveneiden kuunteluun tarkoitettujen poijujen tavoittamisessa sekä syvällä sijaitsevien yhteyskaapelien katkaisemisessa. MIR alusten manipuloitavuus 6 000 metrin syvyydessä oli omaa luokkaansa jopa Yhdysvaltain teknologiaan verrattuna. Suomi oli 1980-luvun lopussa puolueeton maa, eikä se ollut sitoutunut Neuvostoliittoa eikä sen liittolaisia vastaan suunnattuun COCOM-vientikieltoon.
Yhdysvaltain puuttuminen Rauma-Repolan ja Neuvostoliiton väliseen kauppaan osoitti, että Ronald Reaganin johtama läntinen suurvalta kävi kylmää sotaa myös syrjäisellä sivunäyttämöllä. Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystö ilmoitti presidentti Mauno Koivistolle niistä kielteisistä seurauksista, joita kaupan toteutuminen aiheuttaisi suomalaisille yrityksille Yhdysvalloissa. Euroopan asioista vastannut apulaisulkoministeri Rozanne Ridgway, joka oli 1970-luvun lopulla toiminut suurlähettiläänä Helsingissä, kävi heinäkuussa 1986 kertomassa Koivistolle, että suomalaisten metallurgisella saavutuksella oli haitalliset vaikutukset suurvaltojen väliseen strategiseen voimatasapainoon.[1] Koivisto närkästyi yhdysvaltalaisten kannanotoista ja luonnehti Yhdysvaltain toimintaa kiristykseksi, jossa yksityinen yritys kaapattiin panttivangiksi yksipuolisen kauppasaarron perusteella. Suomen lainsäädännön mukaan valtiovalta ei voinut puuttua yritysten tuotekehittelyyn ja vientikaupan suuntautumiseen, kunhan ne eivät rikkoneet Suomen lakeja. Koivisto ilmoitti kantansa kirjeitse myös Yhdysvaltain varapresidentille George Bushille.[1]
Tauno Matomäen mukaan yhdysvaltalaisia oli informoitu hankkeesta ennakolta eikä näillä ollut aluksi ollut mitään sitä vastaan. Kohu nousi vasta, kun alukset valmistuivat ja ne osoittautuivat toimiviksi. Kumpikin suurvalta halusi pitää syvimmät meret omana reviirinään, ja osaltaan niiden kiinnostusta selitti se, että Yhdysvaltain suurkaupungit sijaitsivat Atlantin ja Tyynenmeren rannikoilla, silloisen Neuvostoliiton suurkaupungit taas enimmäkseen sisämaassa.[4]
Koko hanke ja siihen liittynyt suurvaltapoliittinen kädenvääntö pysyivät tiukasti salassa julkisuudelta. Rauma-Repola julkaisi asiasta lehdistötiedotteen vasta, kun sukellusalukset oli luovutettu tilaajalle. Viralliseksi selitykseksi projektin lopettamiselle esitettiin tuolloin, ettei sukellusaluksille ollut enempää kysyntää. Vuorineuvos Tauno Matomäki paljasti koko prosessin yksityiskohtaisesti Metallitekniikka-lehden haastattelussa vuonna 2003. Matomäki arveli, että ilman sukellusaluksista noussutta kohua Rauma-Repola olisi keskittynyt jatkossa meriteknologiaan ja myynyt puunjalostuskoneisiin liittyvät toimintonsa pois, jolloin myöhempi Metso-konserni olisi saattanut jäädä syntymättä.[1]
Hankkeen lopputulos oli Suomelle voitto sikäli, että arvokas kauppa saatiin päätökseen, mutta diplomaattinen tappio Suomen ja Yhdysvaltain suhteiden kannalta, koska Washingtonin näkökulmasta Suomi näytti pitävän enemmän huolta Neuvostoliiton eduista kuin läntisistä sitoumuksistaan ja uhmaavan tahallaan Yhdysvaltoja. Suomalaisten oli luvattava Yhdysvalloille, että kyseessä oli ainoa kerta, jolloin suomalaiset operoivat suurvaltojen välisellä korkean teknologian rintamalla.[1]
Mir-alukset esiintyvät James Cameronin menestyselokuvan Titanic [5] alkujaksossa, missä nämä elokuvan mukaan tutkivat Atlantin pohjassa 3,8 kilometrin syvyydessä olevaa Titanicia. [6] Alusten suomalainen alkuperä ei ilmene elokuvan krediiteistä koska tuotantoyhtiön tästä vaatima summa oli alusten valmistajan mielestä liian suuri. Niinpä alusten alkuperä menee elokuvassa Venäjän tiedeakatemian nimiin.
Elokuussa 2007 Venäjä käytti Mir-aluksia propagandatarkoitukseen, "valloittaessaan" pohjoisnavan merenpohjan. Venäjän mielestä pohjoinen napa-alue kuuluu sen mannerjalustaan. Merenpohjaan laskettiin metallinen Venäjän lippu ja mukana oli myös venäläinen kansanedustaja. Tässä yhteydessä Yle haastatteli MIR-alusten pääsuunnittelijaa, jonka mukaan suoritus ei ollut kovin kummoinen, "aluksessa on normaali paine ja lämpötila, kunhan mahtuu luukusta sisään". Venäläinen tv-yhtiö käytti arkistokuvituksena Titanic-elokuvan MIR-alkukohtausta ja Reutersin uutislevityksessä Cameronin filminpätkä muuttui kuvaukseksi pohjoisnapa-sukelluksesta. Suomalainen koulupoika huomasi asian ja Ilta-Sanomat repäisi jättiotsikot suomalaispojan "paljastuksesta". [7]
Myöhemmin myös Vladimir Putin laskeutui MIR:llä Baikal-järven pohjaan n. 1 500 metrin syvyyteen [8].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
