Remove ads
Laodikeia (usein Laodikea; m.kreik. Λαοδίκεια, myös Laodikeia Lykos-joen varrella, Λαοδίκεια πρὸς τῷ Λύκῶ, Laodikeia pros tō Lykō, lat. Laodiceia/Laodicea ad Lycum) oli antiikin aikainen kaupunki Fryygiassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Sen arkeologinen alue sijaitsee noin kuusi kilometriä pohjoiseen nykyisestä Denizlin kaupungista lähellä Goncalıa ja Eskihisaria.[1][2][3]
.JPG)
Laodikeian kaupunki sijaitsi Fryygian lounaisosassa Lykos-joen (nyk. Çürüksu Çayı), erään Maiandroksen (nyk. Büyük Menderes) sivujoen varrella. Tästä kaupunki sai myös lisänimensä Laodikeia Lykos-joen varrella, jolla se erotettiin antiikin lukuisista muista Laodikeia-nimisistä paikoista. Laodikeia oli rakennettu pitkälle tasalakiselle kukkulalle pienten, Lykokseen vetensä laskeneiden Asopos- ja Kapros-jokien laaksojen välissä. Nämä joet (nyk. Kuzgun ja Botlarık) virtaavat kaupungin kukkulan itä- ja länsipuolelta.[1][2]
Kaupungin paikka oli noin kymmenen kilometriä etelään Hierapoliista (nykyinen Pamukkale) ja noin 15 kilometriä länsiluoteeseen Kolossaista.[1][2][3][4] Kaupungista lounaaseen ja länteen sijaitsi Kaarian kaupunkeja: lounaassa Herakleia Salbakes ja Afrodisias, ja länsipuolella Attuda ja Antiokheia. Luoteispuolella Fryygian, Kaarian ja Lyydian rajalla sijaitsi Tripolis.[3] Kaupungin ympäristössä oli hedelmällistä tasankoa.[2]
Remove ads
Laodikeian paikalla oli alun perin kaupunki nimeltä Diospolis (”Zeuksen kaupunki”) ja myöhemmin Rhoas.[2][5] Tätä tukee ainakin se, että Zeus oli myöhemmänkin kaupungin pääjumaluus.[1] Kaupungin perusti uudelleen Laodikeiana Antiokhos II hellenistisellä kaudella vuosien 261 ja 253 eaa. välisenä aikana. Hän nimesi sen vaimonsa Laodiken mukaan. Toisen, Stefanos Byzantionlaisella esiintyvän näkemyksen mukaan kaupungin olisi perustanut jo Antiokhos I, ja se olisi nimetty hänen sisarensa Laodiken mukaan, mutta tätä teoriaa ei ole nykyisin hyväksytty, eikä tämän nimistä sisarta tunneta.[1][2] Raamatunkäännösten vaikutuksesta kaupungin nimi esiintyy suomessa usein muodossa Laodikea.
Laodikeia ei ollut alkuvaiheessa erityisen merkittävä kaupunki, mutta kehittyi ajan kuluessa hyvin vauraaksi kaupungiksi. Se kärsi suuresti Mithridateen sodista, joissa se vastusti Mithridatesta ja joutui tämän vuoksi piiritetyksi. Kaupungin puolustusta johti Quintus Oppius. Laodikeia toipui kuitenkin pian Rooman vallan aikana.[1][2][6] Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alkupuolella kaupunki kehittyi yhdeksi koko Vähän-Aasian merkittävimmistä ja kukoistavimmista kauppakaupungeista.[2][7]
Roomalaisella kaudella Laodikeia oli Asian provinssin Kibyran conventuksen pääkaupunki.[1][2][8] Se oli myös tärkeä puuvillan viljelyalueen keskus. Koska kaupungin lähellä sijainneen nykyisen Pamukkalen vesi soveltui hyvin purppuravärjäykseen, kehittyi Laodikeiasta purppuravärjäämöiden kaupunki. Pamukkalen vesiä pidettiin sekä terveyttä tuovina että pyhinä, mikä toi kaupunkiin runsaasti sekä kylpylävieraita että pyhiinvaeltajia ja samalla vaurautta.
Vauraus toi mukanaan kreikkalaisen taiteen arvostuksen, mikä näkyy kaupungin raunioissa. Laodikeiassa oli myös tieteellistä ja kirjallista oppineisuutta. Sieltä olivat kotoisin skeptikot Antiokhos ja Theudas (Theiodas), jotka olivat Ainesidemoksen seuraajia. Kaupungissa toimi myös oma lääketieteellinen koulukunta.[2][9] Olympian kisojen voittoja kaupungilla tiedetään olleen koko antiikin ajalla ainakin kolme.[10]
Laodikeia kärsi usein maanjäristyksistä. Se tuhoutui keisari Tiberiuksen aikana vuonna 17 jaa. tapahtuneessa suuressa maanjäristyksessä, joka aiheutti suuria tuhoja muissakin Vähän-Aasian kaupungeissa. Laodikeialaiset kuitenkin kunnostivat kaupunkinsa omin varoin.[2][11] Maanjäristys tuhosi kaupunkia myös keisari Neron aikana vuonna 60.[1] Commodus antoi Laodikeialle neokoros-oikeudet, mutta ne otettiin pois hänen kuolemansa jälkeen ja palautettiin Caracallan aikana.[1]
Monet Laodikeian asukkaista olivat juutalaisia.[2][12] Mahdollisesti juuri tästä syystä siellä oli varhaiskristillinen seurakunta jo ensimmäisellä vuosisadalla. Kristinuskon toi kaupunkiin Paavalin apulainen Epafras.[1][2] Laodikeia mainitaan Uudessa testamentissa Kirjeessä kolossalaisille[13] sekä Johanneksen ilmestyksessä, jossa se esiintyy yhtenä Aasian seitsemästä seurakunnasta[14] (katso alla: Laodikeia Uudessa testamentissa). Myöhemmin kaupunki toimi Phrygia Pacatianan provinssin hallinnollisena keskuksena ja metropoliitan piispanistuimena.[1][2][15]
Laodikeia kärsi suuria tuhoja maanjäristyksessä varhaisella bysanttilaisella kaudella vuonna 494, mistä se ei koskaan toipunut täysin.[1][16] Se oli kuitenkin edelleen olemassa myöhemmällä bysanttilaisella kaudella, ja tuon ajan lähteet mainitsevat sen usein. Erityisesti se mainitaan Komnenosten aikana. Keisari Manuel linnoitti kaupungin. Laodikeia kärsi suuria tuhoja turkkilaisten ja mongolien hyökkäyksissä, ja taantui tämän jälkeen.[1][2] Seldžukkien vallattua kaupungin 1100-luvulla he siirsivät sen väestön läheiseen Denizlin kaupunkiin.
Remove ads
Laodikeian seurakunta mainitaan Ilmestyskirjan 3. luvussa seitsemännen (ja viimeisen) lähetyskirjeen vastaanottajana.[14] Seurakunta on ainoa, jolle ylösnoussut Kristus ei anna ainoatakaan kiitoksen sanaa. Se on selvästi vastakohta edeltävälle Filadelfeian (eli ”Veljesrakkauden”) seurakunnalle, jolle Kristus ei taas sano ainoatakaan moitteen sanaa. Ilmestyskirjan mukaan Laodikeian seurakunta kuvittelee olevansa rikas eikä missään puutteenalainen, mutta Kristus sanoo sen tosi asiassa olevan köyhä, kurja, sokea ja alaston.[17] Kristus kehottaa kaupungin kristittyjä ostamaan ”puhdistettua kultaa”[18] (viittaus kultaisiin patsaisiin, joita kaupungissa myytiin pyhiinvaeltajille), ”valkeat vaatteet” (viittaus kaupungin tekstiiliteollisuuteen) sekä ”silmävoidetta” (viittaus kaupungissa myytyyn silmävoiteeseen, jota valmistettiin Pamukkalen vesistä). Tämän lisäksi laodikeialaiset saavat moitteet siitä, että he ovat ”haaleita”, eivät kylmiä eivätkä kuumia. Tämä viittaus hengelliseen penseyteen ja väliinpitämättömyyteen selittyy sekin kaupungin ominaispiirteillä; läheisen Pamukkalen kylpylöiden vesi oli haaleaa, ei kylmää eikä kuumaa.
Koska Laodikeian kristityt ovat selvästi ajautuneet hengelliseen kriisiin, on kaupunki usein nähty viimeisten päivien maallistuneiden kristittyjen vertauskuvana. Useat pikaista maailmanloppua ennustaneet saarnaajat ovat mieltäneet itsensä (tai heidän seuraajansa ovat mieltäneet heidät) ”Laodikeian seurakunnan sanansaattajaksi”, joka yrittää herätellä hengelliseen uneen vaipunutta kristikuntaa. Tällaisessa roolissa itsensä näki esimerkiksi Jehovan todistajien perustaja Charles Taze Russell.
Paavali mainitsee Kolossalaiskirjeessä Laodikeian seurakunnalle lähetetyn kirjeen. Tämän lyhyen maininnan perusteella on myöhemmin syntynyt pseudepigrafinen Paavalin kirje laodikealaisille.
Remove ads
Laodikeiasta on säilynyt varsin laajat rauniot, jotka ovat pääosin peräisin roomalaisen kauden rakennuksista. Kaupunki oli ympäröity muureilla, joista on säilynyt joitakin osia niiden itäsivulla. Muurien kolme pääporttia olivat Efesoksen portti, Hierapoliin portti ja Syyrian portti. Näistä Syyrian portti on parhaiten säilynyt. Kaupungin halki kulki pääkatu, joka oli reunustettu pylväiköin.[1][2]
Kaupungin kukkulan pohjoisosassa oli kaksi suurikokoista teatteria. Suurempi niin kutsuttu Pohjoisteatteri sijaitsi idempänä ja avautui koilliseen päin. Sen katsomo sekä skene- eli näyttämörakennuksen alaosa ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Pienempi niin kutsuttu Länsiteatteri sijaitsi nimensä mukaisesti lännempänä ja avautui luoteeseen päin. Sen katsomosta on säilynyt lähinnä yläosaa.[1]
Kukkulan etelälaidalla sijaitsi stadion, jota piirtokirjoitukset kutsuvat ”amfiteatteristadioniksi”. Se valmistui vuonna 79 jaa., ja eräs rikas paikallinen omisti sen keisari Vespasianukselle. Stadion on varsin pitkä, noin 370 metrinen, ja pyöreä kummastakin päästä. Se oli rakennettu itä-länsisuunnassa pientä luonnonlaaksoa pitkien sivujen katsomorinteinä hyödyntäen. Katsomosta on säilynyt joitakin penkkirivejä.[1][2]
Stadionin vieressä on ollut suuri rakennus, joka on tulkittu kylpyläksi tai epätodennäköisemmin gymnasioniksi. Se oli omistettu keisari Hadrianukselle ja tämän vaimolle Vibia Sabinalle. Siihen liittyi vesitorni, jota on säilynyt noin viiden metrin korkeudelta. Vesi tuli akveduktista nykyisen Denizlin suunnasta. Akvedukti ei kukkulan eteläpuoleista laaksoa ylittäessään ollut tyypillinen massiivinen kaarisilta-akvedukti, vaan lähinnä katettu putki.[1][2]
Löydöksiin lukeutuu myös muun muassa joidenkin temppeleiden raunioita.[2] Noin 100 metriä stadionista pohjoiseen sijaitsi pieni odeion tai buleuterion, jonka katsomosta on säilynyt joitakin penkkirivejä. Kaupungin kukkulan keskiosissa sijaitsi nymfaion. Se rakennettiin alun perin 200-luvulla. Rakennus koostui suorakulmaisesta vesialtaasta, jonka kummallakin puolella oli pylväiköt ja puoliympyränmuotoiset suihkulähteet. Se sai vetensä samasta akveduktista kuin kylpylä. Myöhemmässä vaiheessa kristillisellä ajalla nymfaion muutettiin suljetuksi huoneeksi, jota voitiin käyttää kastetoimituksissa.[1]
Kaupungin hautausmaita sijaitsi sinne johtaneiden teiden varrella. Monet haudoista ovat sarkofageja, jotka on ryöstetty jo varhain.[1][2]
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads