suomalainen linja-autoalan yritys From Wikipedia, the free encyclopedia
Koiviston Auto on suomalainen linja-autoyhtiö, jonka omistaa suomalainen pääomasijoitusyhtiö Capman.[3]
| Koiviston Auto | |
|---|---|
 Koiviston Auton Kabus. |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1928 |
| Perustaja |
Toivo Tommola Armas Kaukiainen Abram Purhonen A. K. Seppinen Konstantin Peippo |
| Toimitusjohtaja | Henrik Mikkola[1] |
| Puheenjohtaja | Ari Lehtoranta |
| Kotipaikka | Lahti (vuoteen 1944 Koiviston maalaiskunta) |
| Toimiala | Linja-autoliikenne |
| Liikevaihto | 169 miljoonaa euroa + 30 miljoonaa euroa (Onnibus)[2] |
| Henkilöstö | 2100 + 230 (Onnibus)[2] |
| Omistaja | Capman |
| Kotisivu |
www |
Koiviston Auto perustettiin vuonna 1928 Etelä-Karjalassa Koiviston kunnassa, joka sittemmin on luovutettu Neuvostoliitolle. Nykyään Lahdessa kotipaikkaansa pitävän yhtiön liikevaihto oli vuonna 2012 kaikkiaan 120 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä 1 496, mikä teki siitä Suomen 86:nneksi suurimman työnantajayrityksen.[4]
Koiviston Auto omistaa seitsemän eri puolilla Suomea linja-autoliikennettä hoitavaa yritystä. Lisäksi yhtiö omistaa Kabus-yhtiön, joka valmisti linja-autoja yhtymän käyttöön vuoteen 2014 saakka. Nykyään Kabus valmistaa vain varaosia, ja työllistää noin 15 henkeä.
Koiviston Auto on ainoa merkittävä linja-autoyhtiö, jonka pikavuorot eivät ole koskaan kuuluneet ExpressBus-yhteenliittymään (paitsi Lauttakylän Auto kuului ennen fuusioitumistaan Satakunnan Liikenteeseen). Lokakuussa 2018 Koiviston Auto osti Onnibus-halpabussiyhtiön skotlantilaiselta Souter Investments -yhtiöltä.[5][6]
Kesällä 2022 tytäryhtiöstä eniten autoja oli Helsingin Bussiliikenteellä (n. 362), toisena tuli Koskilinjat (n. 136) ja kolmantena Jyväskylän Liikenne (n. 134).
Koiviston Auton perustajaosakkaat olivat Toivo Tommola, A. K. Seppinen, Armas Kaukiainen, Abram Purhonen ja Konstantin Peippo. Yhtiö aloitti linjaliikenteen Koiviston ja Viipurin välillä elokuun alussa 1928 kahdella seitsemän hengen Hudson-henkilöautolla, joista toinen oli umpikorinen, toinen avoauto. Reittiä ajettiin kahdeksan vuoroa päivässä. Kaluston valintaan lienee vaikuttanut ratkaisevasti Koiviston ja Viipurin välisen maantien heikko kunto. Linjan ajaminen henkilöautoilla kannatti kuitenkin useista syistä huonosti, minkä vuoksi muut osakkaat myivät omat osuutensa Tommolalle, jolla oli jo yhtiön perustamisesta lähtien ollut osake-enemmistö. Vuonna 1931 Koiviston Auto hankki ensimmäiset kaksi Ford-linja-autoa; samana vuonna yhtiö sai myös yksinoikeuden Koiviston–Viipurin linjaan ostettuaan tällä linjalla ajaneen Juho Juvosen yrityksen. Samalla Koiviston Auton liikennekenttä laajeni Koiviston maalaiskunnan alueella. Vuosina 1934–1935 Koiviston Auto osti kolme REO-linja-autoa ja vuonna 1936 ensimmäisen Sisu-autonsa. Linja-autoliikenteen ohella Toivo Tommola aloitti myös kuorma-autoliikenteen ja tuli vuonna 1937 osakkaaksi Viipurin Linja-Auto Oy:öön. Se oli 1930-luvun lopulla yksi Suomen suurimmista linja-autoliikenteen harjoittajista. Vuonna 1935 valmistui Koiviston Auton rakennuttama Koiviston kauppalan uusi linja-autoasema, jonka yhteydessä olivat myös hotelli, ravintola ja yhtiön tukikohta. Linja-autoasema, jota jouduttiin pian laajentamaan kahteen otteeseen, sijaitsi liikenteellisesti hyvin keskeisellä paikalla. Samana vuonna Koiviston Auto aloitti seitsemän muun Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla toimineen liikenneyrittäjän kanssa linja-automatkailijoille suunnatut ns. rengasmatkat neljällä reitillä, joista Koiviston Auton osuus sijoittui reitille Viipuri–Koivisto–Terijoki–Uusikirkko–Viipuri. Lisäksi Koiviston Auto alkoi rakentaa tehdasmaisesti kuorma-autojen ohjaamoja ja lavoja 1930-luvun aikana. Vuonna 1939 Koiviston Autolla oli yhdeksän linja-autoa.[8]
Talvisodan seurauksena Koiviston Auton uudeksi asemapaikaksi tuli Lahti, ja välirauhan aikana yhtiö osallistui Suomen siihen saakka suurimpaan kuljetusurakkaan Liinahamarin reitillä Rovaniemen ja Petsamon välillä. Koiviston takaisinvaltauksen jälkeen Koiviston Auto aloitti jälleen liikennöinnin vanhalla päälinjallaan vuonna 1942, mutta jatkosodan jälkeen yhtiön oli palattava Lahteen, josta tuli nyt lopullinen kotipaikka. Mahdollisuuden uuteen kasvuun antoivat yhtiön saamat oikeudet Lahden–Hämeenlinnan ja Lahden–Tampereen linjoihin, joista jälkimmäiselle yhtiö sai ensimmäisen pikavuoronsa vuonna 1952.[8] Toivo Tommolan kuoltua vuonna 1956 uudeksi toimitusjohtajaksi tuli hänen poikansa Martti Tommola. 1950- ja 1960-lukujen aikana Koiviston auto kasvoi melko maltillisesti ostamalla pienempiä Lahden alueella toimineita liikenneyrityksiä. Vuonna 1966 Koiviston Autolla oli vielä ainoastaan kymmenen linja-autoa, mutta ennen vuosikymmenen loppua automäärä oli noussut jo yli 30:n. Vuonna 1977 Koiviston Auto aloitti pitkän kehitystyön tuloksena oman linja-autotuotannon, ja samaan aikaan perustettiin konsernin hallintoa varten uusi yhtiö Metsäpietilä Oy. Vuonna 1979 Koiviston Auto teki siihen saakka suurimman yrityskauppansa ostamalla itseään yli kaksi kertaa suuremman, vuonna 1925 perustetun Kuopion Liikenne Oy:n, joka oli 1940-luvun lopulta lähtien valmistanut omaan käyttöönsä varsin huomattavan määrän linja-autojen koreja. Seuraava suuri kauppa oli Jyväskylän Liikenne Oy:n osto vuonna 1984.[8]
Vuonna 1991 Koiviston Auto meni mukaan pääkaupunkiseudun liikenteeseen ostamalla Itä-Helsingissä ja Vantaalla vuodesta 1928 toimineen Oy Liikenne Ab:n. Vuonna 1998 Koiviston Auton omistukseen siirtyi vantaalainen Lähilinjat Oy.[9] Vuonna 1995 Koiviston Auto osti Lauttakylän Auto Oy:n Länsilinjat Oy:n omistajilta Esko ja Jorma Penttilältä sekä Asta Salomäeltä. Vuonna 1996 Koiviston Auto laajensi toimintaansa Turun seudulle ostaessaan turkulaisen Vesman Liikenne Oy:n.[10] Vuosituhannen loppuun mennessä Koiviston Autoon liitettiin näiden lisäksi vielä 18 linja-autoyritystä. Vuonna 1998 Koiviston Auto Oy:ssä työskenteli 1 320 henkilöä (autohenkilökuntaa 1 080, huolto- ja korjaamohenkilökuntaa 120 ja toimihenkilöitä 120), sen liikevaihto oli runsaat 400 miljoonaa markkaa ja sillä oli lähes 650 linja-autoa.[11]
Liikenteen kilpailuttamisen kiristyessä Koiviston Auto päätti vetäytyä pääkaupunkiseudulta 2000-luvun alussa ja Oy Liikenne Ab ajettiin alas. Vuonna 2001 Koiviston Auto ei enää jättänyt mitään tarjouksia pääkaupunkiseudun linjoista. Viimeinen Koiviston Auton hoitama linja oli Helsingistä Vantaan Päiväkumpuun.[9]
Koiviston Auto-konsernin toimitusjohtaja on joulukuun 2019 alusta alkaen Antti Unkuri, joka toimi aiemmin konsernin talousjohtajana[12][13]. Edellinen toimitusjohtaja, vuodesta 1993 tehtävässä toiminut Antti Norrlin siirtyi konsernin päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi.[13] Suurimpia 2000-luvulla tehtyjä kauppoja on ollut Satakunnan Liikenne Oy:n osto vuonna 2007. Vuonna 2008 konsernilla oli 815 linja-autoa, joista Kabuseja oli noin viidesosa. Muut autot olivat pääosin Volvo- ja Scania-merkkisiä. [14]
Lokakuussa 2015 Koiviston Auto teki runsaan kymmenen vuoden poissaolon jälkeen paluun pääkaupunkiseudulle, kun se ilmoitti ostavansa Helsingin Bussiliikenteen.[15][16] Lokakuussa 2018 Koiviston Auto osti Onnibus.com Oy:n koko osakekannan. Koiviston Auto ilmoitti, että Onnibus-brändi säilyy. Lisäksi lähes kaikki tytäryhtiöiden kaukoliikenteen autot on maalattu uudelleen OnniBus FLEX -brändin alle. Joulukuussa 2021 pääomasijoitusyhtiö Capman osti Koiviston Auton siihenastiselta omistajalta Tommolan suvulta.[3]
Huhtikuussa 2022 Koiviston Auto osti Pertti Johanssonilta Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n, joka hoiti pääasiassa paikallisliikennettä Tampereella ja lähikunnissa. Ostetun yhtiön kotipaikka oli Ylöjärvi, siinä työskenteli noin 200 henkilöä ja sillä oli 86 linja-autoa.[17]
Koiviston Auton uudeksi konsernijohtajaksi tuli toukokuun alussa 2022 energiayhtiö Adven Oy:n toimitusjohtaja Jyrki Vainionpää. Edellinen konsernijohtaja Antti Unkuri siirtyi Itärata Oy:n talous- ja hallintojohtajaksi. Koiviston Auton uudeksi päätoimiseksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin saman vuoden maaliskuun alussa hallitusammattilainen Ari Lehtoranta, joka oli aiemmin toiminut muun muassa Caverion Oy:n ja Nokian Renkaat Oy:n toimitusjohtajana.[18]
Koiviston Auton tarjous- ja suunnittelujohtaja Henrik Mikkola nimitettiin uudeksi konsernijohtajaksi joulukuun 2023 alusta lähtien. Hänen edeltäjänsä Jyrki Vainionpää siirtyi A. Ahlström Oy:n toimitusjohtajaksi.[19]
Helmikuussa 2024 yhtiö osti Väinö Paunu Oyn pikavuoroliiketoiminnan Paunu-brändin loppuajat omistaneelta Länsillinjoilta.. [20] Kaupassa siirtyi 13 autoa, 14 kuljettajaa ja kaksi asentajaa.
Kesäkuun lopulla 2024 ilmoitettiin Koiviston Auton ostavan huomattavan osan salolaisen Vainion Liikenne Oy:n toiminnoista. Kauppa koskee Helsinki–Turku-pikavuoroja, Lohjan seudun liikennettä sekä Kemiönsaari–Turku-liikennettä. Lehdistötiedotteen mukaan kauppa astuu voimaan 19. elokuuta 2024. Kaupan mukana Vainion Liikenteeltä siirtyy Koiviston Autolle 74 työntekijää, 42 linja-autoa ja Kaarinan varikko. Samalla Vainion Liikenteen toimitusjohtaja Matti Vainio siirtyy Koiviston Auto Länsi Oy:n toimitusjohtajaksi sekä Koiviston Auto -konsernin pikavuoroliikenteen operatiiviseksi johtajaksi.[21]
Koiviston Auto -yhtymään kuuluvat seuraavat yritykset:[22][14]
|
|
| Linja | Reitti | Yhtiö (Liikennöitsijä) |
|---|---|---|
| C1 | Helsinki – Turku – Naantali | Onnibus.com |
| C2 | Helsinki – Forssa – Pori – Vaasa | |
| C3 | Helsinki – Hämeenlinna – Tampere – Vaasa | |
| C4 | Helsinki – Jyväskylä – Oulu | |
| C5 | Helsinki – Mikkeli – Kuopio | |
| C6 | Helsinki – Kouvola – Lappeenranta – Joensuu | |
| C7 | Helsinki – Kotka | |
| C8 | Helsinki – Turku – Pori – Vaasa – Kokkola – Oulu | |
| C9 | Turku – Tampere – Jyväskylä – Kuopio – Kajaani | |
| C11 | Tampere – Pori – Turku – Helsinki | |
| C12 | Tampere – Lahti – Kouvola – Lappeenranta | Onnibus.com/Liikenne Vuorela Oy |
| C13 | Kokkola – Jyväskylä – Helsinki | Onnibus.com |
| C14 | Savonlinna – Mikkeli – Helsinki | |
| C16 | Helsinki – Kotka (Karhula) | |
| F10 | FLEX: Lahti – Hämeenlinna – Forssa – Turku | Koiviston Auto |
| F20 | FLEX: Helsinki – Forssa – Huittinen – Pori | Satakunnan Liikenne |
| F21 | FLEX: Turku – Yläne – Säkylä – Eura – Pori | |
| F22 | FLEX: Rauma – Huittinen | |
| F24 | FLEX: Helsinki – Lahti – Padasjoki – Jämsä – Jyväskylä | Koiviston Auto |
| F25 | FLEX: Turku – Huittinen | Satakunnan Liikenne |
| F28 | FLEX: Turku – Rauma – Pori/Vaasa | |
| F40 | FLEX: Helsinki – Lahti – Joutsa – Jyväskylä – Oulu | Koiviston Auto/Koskilinjat (Gold Line) |
| F41 | FLEX: Oulu – Kemi – Rovaniemi | |
| F42 | FLEX: Rovaniemi – Ivalo | |
| F43 | FLEX: Rovaniemi – Enontekiö – Kilpisjärvi | Koskilinjat (Gold Line) |
| F44 | FLEX: Sysmä – Vääksy – Lahti – Mäntsälä – Helsinki | Koiviston Auto |
| F45 | FLEX: Jyväskylä – Suonenjoki – Kuopio | Kuopion Liikenne |
| F50 | FLEX: Helsinki – Lahti – Kuopio – Oulu | |
| F54 | FLEX: Kuopio – Oulu | Kuopion Liikenne/ Koskilinjat (Gold Line) |
| C4-SKI | Helsinki – Jyväskylä – Oulu – Ylläs – Levi | Onnibus.com |
| C5-SKI | Helsinki – Mikkeli – Kuopio – Kuusamo – Ruka |
Kilpailu- ja kuluttajavirasto tutki kartellia, jossa Koiviston Auto -konserni olisi ollut mukana. Markkinaoikeus teki asiasta vuoden 2017 joulukuussa päätöksen, jonka mukaan kartelli oli ollut olemassa.[23] Asian ratkaisi lopullisesti Korkein hallinto-oikeus elokuussa 2019. Päätöksen mukaan Koiviston Auto oli ollut Matkahuollon jälkeen kartellin toiseksi suurin toimija, joka joutui maksamaan 2,3 milj. euroa koko kartellin seuraamusmaksuista (8,9 milj. euroa).[24][25]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
