Haapamäki
Keuruun taajama From Wikipedia, the free encyclopedia
Haapamäki on Keuruun länsiosassa sijaitseva taajama. Haapamäen rautatieaseman vuoksi taajama tunnetaan ennen kaikkea tärkeänä rautatieliikenteen risteysasemana. Tampereen ja Seinäjoen sekä Tampereen ja Jyväskylän välisten oikoratojen valmistuttua sekä Haapamäen ja Porin välisen radan lakkauttamisen jälkeen aseman merkitys liikenteen solmukohtana on vähentynyt merkittävästi.
Haapamäki sijaitsee Keski-Suomessa noin 80 kilometriä Jyväskylästä länteen ja noin 100 kilometrin päässä Tampereelta.[4] Keuruun keskustaan on matkaa noin 16 kilometriä.[5] Haapamäen naapurikyliä ovat Kolho ja Pihlajavesi. Haapamäellä on kaksi pientä järveä, Petäisjärvi ja Niemelänjärvi, sekä muutama lampi.[6]
Tilastokeskuksen mukaan Haapamäen taajamassa on 857 asukasta (31.12.2016).[1] Postinumeroalueen 42800 Haapamäki väkiluku on puolestaan 1 185 asukasta (31.12.2015).[2] Keuruun kaupungin mukaan Haapamäen kyläseudun asukasluku on noin 1 500 henkilöä.[3]
Haapamäellä peruspalveluja ovat: pankki, apteekki, elintarvikekauppa, autokorjaamo, kahvila, eläinlääkäri, parturi-kampaamo sekä kirpputori.
Haapamäellä on mahdollisuus harrastaa muun muassa kalastusta ja moottorikelkkasafareita.[7]
Monet Haapamäen vanhoista rakennuksista ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.[8] Nähtävyyksiä ovat muun muassa vanhan rautatieaseman seutu ja Haapamäen kirkko. Asema-alueella sijaitsee Haapamäen höyryveturipuisto ja ratapihan veturitallialueella toimii rautateiden museokalustoa omistava ja ylläpitävä Haapamäen museoveturiyhdistys.[7]
Haapamäellä toimii Haapamäen kyläyhdistys.[4] Haapamäen Pallo-Pojat on 1946 perustettu jalkapalloseura. Pallo-Pojat omistaa tanssi-, elokuva- ja juhlatilan Haapamäen Suoja.[9] Haapamäen Urheilijat on 1914 perustettu vireä urheiluseura. Viime vuosina menestystä on tullut hiihtosuunnistuksessa ja voimanostolajeissa.[10]
Varhaisvaiheet
Haapamäen kylä syntyi ja kasvoi Valtionrautateiden toiminnan seurauksena. Haapamäen rautatieasema rakennettiin vuosina 1880–1882. Se otettiin käyttöön nimellä Keurun asema 1882 ja toimi tällä nimellä vuoteen 1897.[11]
Aseman seutu oli alun perin harvaan asuttua erämaata, mutta aseman ympärille kehkeytyi nopeasti kylä. Asemapäällikölle, ratavahdille ja muulle rautatiehenkilökunnalle rakennettiin asunnoiksi komeita hirsitaloja. Rautatieasema työllisti paljon ihmisiä, ja nämä puolestaan tarvitsivat palveluja. Rautatietyöläisillä oli säännöllinen palkka ja turvattu eläke. Näiden varaan luottaen he rakensivat itselleen omakotitaloja ja suunnittelivat jäävänsä paikkakunnalle pitkään. Valtionrautatiet rakensi myös rivi- ja kerrostaloja työsuhdeasunnoiksi.[11]
Rautatie houkutteli paikalle kauppiaita, koska se tarjosi heille huomattavan rahtiedun. Rautatieliikenteen alkaessa vuonna 1882 aseman seudulle oli muodostunut kylä, jossa oli useita kymmeniä taloja. Paikalle ei kuitenkaan syntynyt merkittävää teollisuutta, koska lähistöllä ei ollut suuria koskia, joita olisi voinut valjastaa energian tuotantoon, eikä suuria vesistöjä, joita pitkin olisi voinut uittaa puutavaraa asemalle.[11]
Haapamäen kehitys oli 1800-luvun loppupuolelle asti vaatimatonta. Tähän vaikuttivat ennen kaikkea kauppiaiden kyvyttömyys hyödyntää rautatien tarjoamaa etua kaupankäynnissä sekä Keuruun kunnan haluttomuus kehittää etäällä kunnan keskustasta sijaitsevaa asemakylää. Tukkukauppaa ei syntynyt, vaan kaikki kauppiaat keskittyivät vähittäiskauppaan, mikä ei osoittautunut pienessä kylässä kovin kannattavaksi. Tukkukaupassa Haapamäen sijainti olisi sen sijaan ollut varsin otollinen, koska sieltä käsin olisi voitu hoitaa kilpailukykyisesti tavarantoimitukset lännessä Virroille ja Ruovedelle ja idässä aina Jyväskylään asti.[11]
Asemakylän kehitys jäi lähinnä Valtionrautateiden vastuulle, sillä kunta pidättäytyi kaikesta kehitystoiminnasta. Taustalla oli myös pelko siitä, että Keuruun kirkonkylä näivettyisi ja asemakylästä kehittyisi uusi liike-elämän keskus. Kaiken lisäksi Haapamäen asukkaista suuri osa oli muualta tulleita, mikä saattoi herättää sekä kateutta että närkästystä paikallisessa väestössä.[11]
Asemavirkailijat ja heidän vaimonsa muodostivat eliitin, jonka aloitteesta paikkakunnalle saatiin muun muassa oppikoulu ja osuuskauppa. He ottivat Haapamäen kehittämisen asiakseen. Tunnettu paikallinen vaikuttaja oli ratamestari Heikki Heinonen. Haapamäen yhteiskoulu aloitti toimintansa 1907.[12]
Kehitys risteysasemaksi
Kaikesta huolimatta aseman seutu kasvoi nopeammin kuin kirkonkylä. Valtionrautatiet rakensi jatkuvasti uusia asuntoja kasvavalle henkilökunnalle. Haapamäestä oli määrä tulla risteysasema, minkä vuoksi ratapihaa laajennettiin ja asemalle rakennettiin veturitalli ja vesitorni. Pohjanmaan ja Savon radan välistä yhdysrataa oli suunniteltu jo pitkään, mutta kinastelu ratalinjasta viivästytti rakennustöiden aloittamista. Venäjän sotaministeriö piti poikkirataa strategisesti tärkeänä ja vaati nopeita toimia ratayhteyden saamiseksi. Haapamäestä tuli risteysasema vuonna 1897, kun ratayhteys Jyväskylään valmistui. Uusi rata kulki Keuruun kirkonkylän kautta ja myös sinne rakennettiin asema, jonka nimeksi tuli Keuruun rautatieasema.[11]
Valtionrautateiden henkilökunnan toimeentulo oli vakaata, mikä houkutteli Haapamäelle yhä enemmän myös muiden palvelualojen ammattilaisia. Kylä jatkoi kasvuaan siitä huolimatta, että teollisuutta ei juurikaan syntynyt eikä kaupankäynti ollut kovin tuottoisaa. Kaupan kehityksen esteenä olivat paljolti syynä rautatieläisten ilmaisliput, joilla matkustettiin kaupunkiin asioimaan.[11]
Porin radan rakentaminen 1930-luvun alussa oli Haapamäen rautatieasemalle merkittävä kehitysaskel. Uuden radan myötä Haapamäeltä voitiin nyt liikennöidä neljään eri suuntaan, mikä oli harvinaista Suomessa siihen aikaan. Tämä merkitsi sekä henkilökunnan määrän kasvua että lisärakentamisen tarvetta. Valtionrautatiet rakennutti aseman läheisyyteen nelikerroksisen tiilitalon, johon tuli 24 asuntoa rautatieläisten käyttöön. Samaan aikaan aseman seudulla jatkui myös vilkas omakotitalojen rakentaminen, ja Kumpulammen alueelle syntyi nopeasti 40 omakotitalon asutusalue. Uuden radan myötä aseman arvoluokka nousi, mikä vaikutti myös henkilökunnan palkkojen kasvuun.[13]
Haapamäen yritystoiminnan historiaa
Pienyrityksiä
Maatalous oli toinen tärkeä elinkeino Haapamäellä. Seudun maatilat olivat suurehkoja ja menestyviä. Sähkö tuli Haapamäelle aiemmin kuin useimmille muille maaseutupaikkakunnille, ja tämä lisäsi maatalousväestön asumismukavuutta huomattavasti.[14] Vuoden 2009 maatilaksi Suomessa valittu Vaissin tila on erikoistunut kaalin kasvatukseen, ja Vaissi Oy:n ruokatehdas valmistaa Haapamäellä valtaosan Suomessa myytävistä kaalikääryleistä ja vie niitä myös Ruotsiin[15].
Vaikka Haapamäelle ei koskaan tullut suuria teollisuuslaitoksia, on siellä ollut monenlaisia pienyrityksiä. Paikkakunnan ensimmäinen teollisuusyritys oli Haapamäen osuusmeijeri, joka perustettiin 1905, mutta sen toiminta loppui jo 1916.[16] Paikkakunnalle perustettiin vuonna 1919 oma sähköntuotantoyhtiö, Vääriskosken Sähkö Oy. Vääriskoskessa putous oli sähkövoimalalle hankala, koska putous jakautui kolmeen osaan puolentoista kilometrin matkalle. Vesi päätettiin johtaa 750 metrin mittaiseen kanavaan, jossa koko putous saatiin samaan paikkaan. Maatilojen lisäksi yhtiöltä osti sähköä VR. Yhtiö toimi noin 50 vuotta, kunnes suurempien sähköyhtiöiden kilpailu teki sen toiminnan kannattamattomaksi ja se yhdistyi Keuruun Sähkö Oy:hyn.[17]
Meijerin lakkauttamisen jälkeen meijerirakennukseen perustettiin rekitehdas, jonka toiminta loppui kuitenkin jo 1926.[18] 1920-luvun alussa perustettu Haapamäen Saha oli pitempiaikainen työllistäjä, sen toiminta kuitenkin loppui 1962.[19] Suomen Rautauunitehdas, joka valmisti peltikuorisia saunan uuneja vuosina 1918–1949, olisi voinut kehittyä merkittäväksi yritykseksi, mutta sen tuotannon koneellistamista haittasi paikallisen sähköyhtiön rajoitettu kyky toimittaa tehtaaseen sähköä. Myös tehtaan sijainti syrjäisellä Kaijakoskella viiden kilometrin päässä rautatieasemasta ja uunien kuljettaminen hankalasti hevosella rautatieasemalle haittasivat yrityksen toimintaa, vaikka uuneilla oli hyvä menekki.[20]
Jaunin paja oli pitkäikäinen 1920-luvulla perustettu yritys, jossa valmistettiin yrityksen alkuaikoina muun muassa puukkoja ja partaveitsiä. Myöhemmin yritys alkoi tehdä hitsaustöitä, kun paikkakunnan taloihin alettiin asentaa keskuslämmitysputkistoja. Sittemmin yritys keskittyi kokonaan LVI-asennuksiin.[21] Yritys toimii nykyisin nimellä Vesijohtoliike Jauni.[22]
1972 Haapamäelle muutti Finn-Nauha Oy, joka valmistaa erilaisia nauhoja vaatetusteollisuudelle ja muun muassa heijastimiin sekä suksisauvoihin.[23] Yritys on edelleen toiminnassa.[22] Haapamäelle on syntynyt 2000-luvulla muutamia teollisia, pääasiallisesti metallialan työpaikkoja.[24]
Osuuskauppa ja osuuspankki
Haapamäen Osuuskauppa perustettiin 1904. Sille hankittiin oma kaupparakennus 1908. Osuuskauppa harjoitti pitkään leipomotoimintaa Haapamäellä. Osuuskauppa liitettiin 1950-luvun lopulla Keuruun Osuuskauppaan ja myöhemmin Keskimaahan.[25]
Haapamäen Seudun Osuuspankki perustettiin 1910-luvulla nimellä Riihos- ja Moijaskylän Osuuskassa.[26] Pankki on yhä toiminnassa: sillä on konttori Haapamäen lisäksi Kolhossa.[27]
Sota-aika
Suomen sisällissota
Haapamäellä oli risteysasemana merkitystä sisällissodan aikana. Valkokaarti otti rautatieaseman valvontaansa. Henkilöliikenne asemalla oli pysähdyksissä, mutta sotilasjunia kulki runsaasti. Koulunkäynti paikkakunnalla lakkasi sodan ajaksi: kansakouluun sijoitettiin kenttäsairaala ja yhteiskoulusta tehtiin sotilaiden majoitus- ja ruokailupaikka.[28]
Valkoisen puolen päällikön Mannerheimin komentopaikka sijaitsi lyhyen aikaa (17.-21. maaliskuuta 1918) Haapamäen rautatieasemalla.[29]
Talvi- ja jatkosota
Talvisodan aikana Haapamäkeä pommitettiin viisi kertaa: 31. joulukuuta 1939, 20. tammikuuta 1940 sekä 19., 20. ja 29. helmikuuta 1940. Pommitukset aiheuttivat yhden kuolonuhrin ja vammautumisia sekä tuhosivat asuintaloja. Veturitalli sai osuman, mutta osa kiskotuksista pysyi jatkuvasti käytössä. Esimerkiksi 29. helmikuuta Haapamäkeä pommitettiin lähes 50 koneella ja noin 300 pommilla.[30]
Haapamäellä toimi ilmavalvontakomppania Ivak, joka oli aloittanut toimintansa jo ennen sotaa. Komppanianpäällikkö K.A. Ritokangas oli suunnitellut ja rakennuttanut Ivakille komentokorsun. Komppania oli myös järjestänyt ilmahälytysharjoituksia. Ensimmäisten pommitusten jälkeen Haapamäelle saatiin myös kevyt ilmatorjuntajaos, joka tosin ei juurikaan pystynyt kylää suojelemaan.[31]
Haapamäelle oli hyötyä sijainnista metsien keskellä. Vihollisen koneet lensivät matalalla johtuen Suomen heikosta ilmapuolustuksesta, ja matalalla lennettäessä kohde tuli yllättäen vastaan, pommien pudotus myöhästyi ja suuri osa meni ohi kohteen. Haittapuolena voi kuitenkin pitää, että paikkakuntalaisten ei hyödyttänyt piiloutua pommitusten ajaksi metsiin, vaikka näin aluksi tehtiin, sillä moni pommi osui juuri kylää ympäröiviin metsiin.[31]
Keväällä 1941 tuli vielä toinen kuolouhri, kun talvisodan aikainen suutariksi jäänyt pommi räjähti kaupanpitäjänä työskennelleen rouvan pihamaalla tämän ollessa haravoimassa ja polttamassa roskia pihallaan.[32]
Myöhemmät vaiheet
Haapamäen rautatieaseman liikenne oli vilkasta 1970-luvulle saakka, sillä sen kautta kulki kaikki Pohjanmaalle ja Jyväskylään suuntautunut liikenne. Kun Parkanon kautta kulkeva Tampere–Seinäjoki-rata valmistui 1971, siirtyi Pohjanmaan suunnan liikenne pois Haapamäen asemalta. Lopullisesti se hiljeni pikkuasemaksi, kun rata Jämsänkoskelta Jyväskylään valmistui vuonna 1978.[33] Liikenteen lakkauttaminen Porin suuntaan 1981 vähensi liikennemääriä edelleen.[34] Haapamäen kautta kulkee yhä junia Jyväskylästä Seinäjoelle. Sieltä on myös junayhteys Tampereelle.[35]
Haapamäen keskustan ilmettä on 2000-luvulla moitittu paikoin ränsistyneeksi. Yrittäjät ja kyläyhdistys ovat vaatineet pihojen siistimistä talojen omistajilta. Osa taloista on varsin huonokuntoisia, ja joidenkin purkamista on suunniteltu. Keski-Suomen museo vaatii Pyramidi-nimisen kerrostalon ja ainakin yhden keskustan rivitalon säilyttämistä.[36] Kaikkiaan Haapamäellä on noin 150 Keski-Suomen museon kulttuurihistorialliseksi määrittelemää rakennusta.[8]
Vuonna 1993 museovirasto ja ympäristöministeriö arvioivat Haapamäen keskustan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi, ja vuonna 1998 asema-alue suojeltiin ja määriteltiin valtakunnallisesti arvokkaaksi rautatieasema-alueeksi. Maakuntakaavassa asemanseutu on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi ja kyläkokonaisuus maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kyläyhdistys tavoittelee Haapamäen asemanseudun saamista Unescon maailmanperintölistalle.[36] Suunnitelmissa on asemanseudun palauttaminen "rautatiekauden loistoon".[37] Hanketta on ajanut myös kansanedustaja Lauri Oinonen.[8]
Haapamäellä ja Riihossa kuvattiin Pekka Parikan Talvisota-elokuvaa marraskuusta 1988 kevääseen 1989.[38] Elokuvaa pidetään yhtenä suomalaisen elokuvahistorian massiivisimmista tuotannoista niin tehosteiden, kuvausajan kuin roolihahmojen määränkin osalta. Suurin osa elokuvasta kuvattiin Keuruun alueella, sillä paikallisesta varuskunnasta oli mahdollisuus saada varusmiehiä kuvauksiin ja maisemat muistuttivat alkuperäisiä sotamaastoja. Kuvaukset olivat Haapamäen kylälle suuri satsaus ja ponnistus. Elokuvan tekoon osallistui lukuisia keuruulaisia vapaaehtoisia sekä varuskunnan varusmiehiä.[39]
Haapamäellä syntynyt elokuvaohjaaja Matti Kassila on kuvaillut tunnettua ohjaussuoritustaan Hilmanpäivät seuraavasti: "Hilman päivissä sain palata takaisin Haapamäelle oman lapsuuteni aikaan. Tunnelma on kodikas ja lämmin. Ihmisille naureskellaan, mutta hyväntahtoisesti."[40]
Rivitaloja Asematiellä
Pyramidiksi kutsuttu kerrostalo Asematiellä
Talo Haapamäentiellä
Hotelli Hilttoni
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
