Taajama (ruots. tätort, tansk. byområde, norj. tettsted) on Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käytössä oleva käsite, jonka avulla voidaan tilastoida väestökeskittymiä hallinnollisista rajoista riippumatta. Taajamaksi määritellään asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä.[1] Taajaman vastakohta on haja-asutusalue.
Koska taajamat eivät riipu hallinnollisista rajoista, niitä voi olla niin kaupungeissa kuin maaseutualueillakin. Useimmat taajamat kuuluvat vain yhteen kuntaan, mutta varsinkin suurten kaupunkien tapauksessa taajama voi jatkua useammankin naapurikunnan puolelle. Taajamaväestön osuus kunnan asukkaista eli taajama-aste vaihtelee huomattavasti. Joissakin kunnissa ei välttämättä ole lainkaan taajamia (esimerkiksi Luhanka), joissakin esimerkiksi kirkonkylä on ainoa taajama (esimerkiksi Pukkila ja Myrskylä) tai sitten taajamia voi olla useita (esimerkiksi Nurmijärvi ja Kirkkonummi). Vain harvoissa kunnissa kaikki tai lähes kaikki kunnan asukkaat asuvat taajamissa.
Taajamat syntyvät ja kehittyvät kaupungistumisen tuloksena. Taajamatilastojen avulla voidaan tutkia väestön alueellista jakautumista paremmin kuin pelkkiä hallinnollisia alueita koskevien tilastojen perusteella. Taajamakäsite mahdollistaa esimerkiksi kaupunkirakenteen kehityksen tutkimisen. Taajamille on ominaista tiheä asutus, mutta väentiheydessä on suuria eroja pienten maaseututaajamien ja tiheään asuttujen kaupunkitaajamien välillä.
Taajaman määritelmää sovelletaan vain Pohjoismaissa, mutta monissa muissakin maissa on vaihtelevansisältöisiä määritelmiä sille, millainen asutus määritellään kaupunkimaiseksi, esimerkiksi Ranskan unité urbaine. Taajama-alueiden määrittelemisessä käytetään usein apuna satelliitti- tai ilmavalokuvia.
Tilastollisen taajamakäsitteen lisäksi järjestys- ja tieliikennelaissa on määräyksiä, jotka koskevat taajamamerkeillä rajattuja alueita.
- Pääartikkeli: Taajamat Suomessa
- Pääartikkeli: Luettelo Suomen taajamista
Tilastokeskuksen määritelmän mukaan taajama on vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajama-aste on taajamien väestön osuus koko kunnan väestöstä. Yli 90 % taajama-aste tarkoittaa rakenteeltaan kaupunkimaista kuntaa.
Suomen kokonaisväkiluku, taajamien väkiluku ja taajamissa asuvien osuus maan väestöstä ovat jatkuvasti nousseet. Haja-asutusalueilla asuvien määrä on puolestaan laskenut 2010-luvulle tultaessa alle puoleen siitä mitä se oli vuonna 1960. Taajamien lukumäärä on vähentynyt selvästi vuodesta 1960, jolloin taajamia oli yli 1 100. Sen jälkeen monet pienet taajamat ovat joko lakanneet olemasta taajamia tai kasvaneet yhteen viereisten, suurempien taajamien kanssa. 2000-luvulla taajamien määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla: vuosien 2000, 2005 ja 2011 taajamarajausten perusteella taajamia on ollut hiukan alle 750.
Seuraavassa taulukossa on lueteltu Suomen kymmenen suurinta taajamaa asukasluvun perusteella vuoden 2021 lopussa.[2]
| Taajama | Väkiluku (31.12.2021) |
|---|---|
| Helsingin keskustaajama | 1 340 363 |
| Tampereen keskustaajama | 353 704 |
| Turun keskustaajama | 283 305 |
| Oulun keskustaajama | 210 271 |
| Jyväskylän keskustaajama | 131 432 |
| Lahden keskustaajama | 119 731 |
| Kuopion keskustaajama | 93 872 |
| Porin keskustaajama | 83 206 |
| Joensuun keskustaajama | 72 950 |
| Vaasan keskustaajama | 68 417 |
- Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin taajamista (2010)
- Pääartikkeli: Luettelo Ruotsin pientaajamista (2010)
Ruotsissa ja ruotsin kielessä taajaman nimitys on tätort. Taajama on tiheäänasuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta, talojen välinen etäisyys on alle 200 metriä ja loma-asuntojen osuus on alle 50 prosenttia. Muissa Pohjoismaissa määritelmä ei sisällä vaatimuksia loma-asuntojen osuudesta.[3]
Taajamien lisäksi Ruotsissa on myös pientaajamia (ruots. småort). Pientaajamalla tarkoitetaan asutuskeskittymää, jossa on 50–199 asukasta, ja talojen etäisyys on enintään 150 metriä. Pientaajamassa voi olla myös yli 200 asukasta, jos loma-asuntojen osuus on yli 50 prosenttia.[4]
Ruotsin tilastoviranomainen Statistiska centralbyrån (SCB) määrittelee taajamat joka viides vuosi. Ruotsin maanmittauslaitos päättää uusien taajamien nimistä yhteistyössä läänihallitusten ja muiden viranomaisten kanssa. Jokaisella taajamalla on nimen lisäksi myös nelinumeroinen taajamakoodi.
Vuoden 2010 taajamarajauksen perusteella Ruotsissa oli 1 956 taajamaa. 85 % Ruotsin väestöstä asui tuolloin taajamissa. Yli 100 000 asukkaan taajamia oli kahdeksan. Seuraavassa on lueteltu Ruotsin 10 väkiluvultaan suurinta taajamaa:[5]
- Tukholma 1 562 136 as.
- Göteborg 590 580 as.
- Malmö 312 012 as.
- Uppsala 156 853 as.
- Västerås 121 806 as.
- Örebro 119 091 as.
- Linköping 110 233 as.
- Helsingborg 108 334 as.
- Jönköping 96 104 as.
- Norrköping 96 658 as.
- Pääartikkeli: Luettelo Tanskan taajamista (2015)
Tanskassa taajaman nimitys on by tai byområde. Vaikka "by" tarkoittaa yleiskielessä myös kaupunkia, niin kaupunkioikeudet aiemmin omanneiden paikkakuntien nimitys on Tanskassa købstad. Sillä tarkoitetaan asutuskeskuksia, joissa on yli 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys on enimmillään 200 metriä. Poikkeuksia etäisyyssääntöön ovat julkiset rakennukset, hautausmaat ja vastaavat. Kööpenhaminan asutuskeskittymä Hovedstadsområdet määriteltiin vuoteen 1998 laskemalla yhteen alueen kuntien kokonaisväkiluvut. Vuodesta 1999 alueen kunnissa on kuitenkin eroteltu yhteen kuuluva asutus ja kuntien muut alueet.[6] Vuoden 2009 alussa 86,5 % tanskalaisista asui taajamissa.[7]
Tanskan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[8]
- Pääartikkeli: Luettelo Norjan taajamista (2013)
Norjassa taajaman nimitys on bokmåliksi tettsted ja nynorskiksi tettstad. Norjankielisen termin alkuperänä on ruotsalainen taajamakäsite, joka otettiin Norjassa käyttöön 1950-luvulla. Norjassa taajama määritellään siten, että rakennusten etäisyys saa olla korkeintaan 50 metriä, ja taajaman väkiluvun on oltava vähintään 200 asukasta. Rakennusten välisen etäisyyden osalta määritelmä on muiden Pohjoismaiden määritelmiä tiukempi. Joitakin poikkeuksia 50 metrin säännöstä kuitenkin sallitaan; esimerkiksi puistoja ja teitä ei oteta huomioon etäisyyttä laskettaessa. Vuoden 2011 alussa lähes 80 prosenttia Norjan väestöstä asui taajamissa.[9]
Norjan 10 suurinta taajamaa 1.1.2012 olivat:[10]
Myös Virossa määritettiin vuoden 2011 väestönlaskennassa taajamat (vir. tiheasustusega paikkond),[11] joiden asukasluku on vähintään 200 henkeä ja joissa rakennusten välinen etäisyys on enintään 200 metriä. Virossa on 369 taajamaa, joissa asuu noin 85 prosenttia maan väestöstä. Tallinna on suurin taajama sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan.[12]
- Pääartikkeli: Tieliikennetaajama
Tieliikennetaajama tarkoittaa liikennemerkein merkittyä taajamaa, jonka alueella vallitsevat tyypillisesti erilaiset liikennesäännöt taajaman ulkopuoliseen haja-asutusalueeseen verrattuna. Tieliikennetaajamien rajaus poikkeaa usein tilastollisista taajamista. Suomessa tieliikennetaajama tarkoittaa taajamamerkillä (numero E22) merkittyä aluetta, jolla ei saa ajaa yli 50 kilometrin tuntinopeudella.
Taajaman ja taajaman ulkopuolisen alueen välillä on useita lainsäädännöllisiä eroja, muun muassa:
- Moottori- ja moottoriliikennetiet eivät voi kuulua taajama-alueeseen (pääasiassa muutkaan katuverkon ulkopuoliset tiet eivät kuulu taajamaan)
- Taajamassa koirat on pidettävä kytkettynä
- Maastopysäköinti taajamassa ei ole sallittua
Taajama-liikennemerkki Suomessa
Taajama päättyy -liikennemerkki Suomessa
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
