Europarlamenttivaalit 2019

Europarlamenttivaalit 2019 järjestettiin toukokuussa 2019 kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.^[1] Vaalien suurin puolue oli EPP, joka sai 182 paikkaa 751:stä.^[2]

Tämä artikkeli kertoo europarlamenttivaaleista 2019 yleisesti, Suomen vaaleista katso Suomen europarlamenttivaalit 2019.

Europarlamenttivaalit 2019

2014 ← 26. toukokuuta 2019 → 2024

Kaikki 751 paikkaa Euroopan parlamenttiin 353 paikkaa tarvitaan enemmistöön   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Manfred Weber Frans Timmermans Guy Verhofstadt Puolue EPP S&D ALDE Johtaja alkaen 4. kesäkuuta 2014 1. heinäkuuta 2009 Johtajan paikka Saksa Alankomaat Belgia Viime vaalit 221 191 67 Paikkoja ennen 216 185 69 Saadut paikat 182 154 108 Paikkojen muutos  34  31  39   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Bas Eickhout ja Ska Keller Marco Zanni Jan Zahradil Puolue Greens/EFA ID ECR Johtajan paikka Alankomaat ja Saksa Italia Tšekki Viime vaalit 50 Uusi ryhmä 70 Paikkoja ennen 52 – Saadut paikat 72 73 Paikkojen muutos  22  73   Seitsemäs puolue   Johtaja Violeta Tomić Nico Cué Puolue GUE/NGL Johtajan paikka Slovenia Espanja Paikkoja ennen 52 Saadut paikat 41 Paikkojen muutos  11

Suurimmat ryhmät alueittain

komission puheenjohtaja ennen vaaleja Jean-Claude Juncker komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen

Kärkiehdokkaan valinta

Pääartikkeli: Euroopan komission puheenjohtaja

Euroopan parlamentti valitsee Euroopan komission puheenjohtajan kärkiehdokasmenettelyn avulla. Valitun komission puheenjohtajan täytyy olla Euroopan tason poliittisen puolueen virallisesti ehdottama kärkiehdokas kyseiseen tehtävään. Se, mistä puolueesta komission puheenjohtajaksi soviteltava kärkiehdokas tulee, määräytyy europarlamenttivaalien tuloksen perusteella. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja käy kärkiehdokkaan sopivuudesta keskustelua yhdessä valitun parlamentin kanssa. Parlamentti on ilmoittanut helmikuussa 2018 hyväksymänsä päätöslauselman mukaan valmis hylkäämään puheenjohtajaehdokkaan, mikäli ehdokasta ei ole nimetty puolueensa kärkiehdokkaaksi.^[3]

Euroopan komission suosituksen mukaisesti jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten puolueiden on ilmoitettava ehdokkaansa kärkiehdokkaaksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Alkuvuoden 2019 aikana ehdokkaan on julkaistava oma ohjelmansa. Puolueet nimeävät kärkiehdokkaansa syksyllä ja talvella 2018 järjestettävissä puoluekokouksissa.^[3]

Kärkiehdokkaat

Euroopan kansanpuolue

Nykyinen komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ilmoittaunut, ettei pyri jatkokaudelle komission johdossa.^[4]

Euroopan kansanpuolueen ryhmäpuheenjohtaja, saksalainen Manfred Weber valittiin Helsingissä pidetyssä Euroopan kansanpuolueen (EPP) huippukokouksessa marraskuussa 2018 EPP:n kärkiehdokkaaksi (ns. Spitzenkandidat) Euroopan komission puheenjohtajaksi. Hän sai 492 ääntä ja vastaehdokas Alexander Stubb 127 ääntä. Weberiä pidettiin alusta asti ennakkosuosikkina, ja hänellä oli EPP:n jäsenpuolueiden suuren osan sekä muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tuki.^[5][6]

Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä

Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä valitsi 13. marraskuuta 2018 Spitzenkandidatikseen tšekkiläisen europarlamentaarikon Jan Zahradilin.^[7]

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä valitsi helmikuussa 2019 Spitzenkandidatinsa. Ryhmä ilmoitti asettavansa ehdolle usean hengen, luultavasti viiden hengen, listan. Yksi näistä on todennäköisesti Guy Verhofstadt. Muiksi nimiksi on arveltu muun muassa tanskalaista Margrethe Vestageria ja tšekkiläistä Vera Jourovaa.^[8] Loppujen lopuksi ryhmä päätyi julkaisemaan seitsemän henkilöä käsittävän listan nimeltä Team Europe:^[9]

• Guy Verhofstadt
• Nicola Beer
• Margrethe Vestager
• Luis Garicano
• Emma Bonino
• Violeta Bulc
• Katalin Cseh

Euroopan sosialidemokraattinen puolue

Euroopan sosialidemokraattinen puolue valitsi Spitzenkandidatinsa joulukuussa 2018, jolloin oletettiin, että hollantilainen Frans Timmermans valitaan tehtävään.^[7]

Euroopan vihreät

Euroopan vihreät ovat perinteisesti asettaneet kaksi ehdokasta kärkiehdokkaikseen. Vuoden 2019 vaalien ehdokkaat valittiin Berliinissä järjestetyssä kokouksessa marraskuussa 2018. Ehdokkaita oli tuolloin neljä: Petra De Sutter, Bas Eickhout, Ska Keller ja Atanas Schmidt.^[10]. Lopullisiksi kärkiehdokkaiksi nousivat Bas Eickhout ja Ska Keller.^[11]

Euroopan vapaa allianssi

EFA asetti kärkiehdokkaakseen Oriol Junquerasin, joka tullessaan valituksi oli vangittuna ja odotti oikeudenkäyntiään. Syynä oli hänen osallisuutensa Katalonian itsenäisyysjulistuksessa vuonna 2017, jolloin Junqueras toimi alueen varapresidenttinä.^[12].

Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto

GUE/NGL asetti myös kaksi kärkiehdokasta, jotka olivat Violeta Tomić ja Nico Cué.^[13]

Oikeistopopulistien uusi ryhmä

Italian toinen varapääministeri Matteo Salvini ilmoitti huhtikuussa 2019 luovansa uuden blokin Euroopan parlamenttiin, joka kokoaisi yhteen eurooppalaisia oikeistolaisia nationalistipuolueita. Milanossa pidetyssä julkistamistilaisuudessa olivat paikalla kaksi meppiä, Jörg Meuthen (AfD) ja Anders Vistisen (DF), sekä eurovaaliehdokas Olli Kotro (PS).^[14] Perussuomalaisten tuolloin kuuluessa ECR-puolueeseen Kotron osallistuminen Milanon kokouksen aiheutti närää kärkiehdokkaassa ja ECR:n puheenjohtajassa Jan Zahradilissa. Kotro vastasi toteamalla, että ECR näyttäisi olevan väärä puolue perussuomalaisille.^[15].

Salvinin kokoama uusi blokki sai nimekseen European Alliance of Peoples and Nations (EAPN) ja siihen liittyivät varsin pian mukaan Kansallinen rintama, EKRE, Itävallan vapauspuolue. Samassa yhteydessä Marine Le Pen ilmoitti, ettei enää aja Ranskan eroa EU:sta, vaan pyrkii ennemminkin muuttamaan sitä poliittisin keinoin sisältä käsin.^[16].

Vaalien jälkeen blokki järjestäytyi ryhmäksi nimeltä Identiteetti ja demokratia. Sen parlamenttiryhmän puheenjohtajaksi valittiin italialainen Marco Zanni. Samalla myös ENF-ryhmä lopetti toimintansa ja liittyi ID:n ryhmään.^[17].

Vaaliväittelyitä

Kansainväliset

Kansainvälisiä vaaliväittelyitä, joissa edustivat kärkiehdokkaat:

Päivämäärä	Järjestäjä	Osallistujat	Kieli	Lähde
17.4.2019	France24	Manfred Weber (EPP) ja Frans Timmermans (S&D)	englanti	[18][19]
29.4.2019	Politico Europe	Bas Eickhout (Green/EFA), Frans Timmermans (S&D), Violeta Tomić (GUE/NGL), Guy Verhofstadt (ALDE) ja Jan Zahradil (ECR)	englanti	[20]
15.5.2019	Euroopan yleisradiounioni	Nico Cué (GUE/NGL), Ska Keller (Green/EFA), Frans Timmermans (S&D), Margrethe Vestager (ALDE), Manfred Weber (EPP) ja Jan Zahradil (ECR)	englanti	[21]

Näiden lisäksi Weber ja Timmermans väittelivät kahdestaan myös 17.4. (France24 ja FRI, ranskaksi)^[22], 16.5. (ZDF ja ORF, saksaksi)^[23] ja 21.5. (NOS ja NTR, saksaksi ja hollanniksi)^[24].

Kotimaiset

Valikoima kotimaisia televisioituja vaaliväittelyitä.

Päivämäärä	Järjestäjä	Osallistujat	Kieli	Lähde
15.5.2019	Ilta-Sanomat	Ville Niinistö (vihr), Aura Salla (kok), Hanna Sarkkinen (vas), Mika Raatikainen (ps), Sari Essayah (kd), Nils Torvalds (rkp), Eero Heinäluoma (sd), Mauri Pekkarinen (kesk)	suomi	[25]
20.5.2019	YLE	Antti Rinne (sd), Jussi Halla-aho (ps), Petteri Orpo (kok) ja Juha Sipilä (kesk)	suomi	[26]
20.5.2019	YLE	Silja Borgarsdottir-Sandelin (rkp), Camilla Gunell (sd), Mia Haglund (vas), Matilda af Hällström (kok), Olli Kotro (ps), Ville Niinistö (vihr), Pekka Puska (kesk) ja Peter Östman (kd)	ruotsi	[27]
23.5.2019	YLE	eduskuntapuolueiden puheenjohtajat	suomi	[28]
23.5.2019	Ålands Radio & Tv	Camilla Gunell (sd) ja Anton Nilsson (r)	ruotsi	[29]

Suomen pienpuolueiden pidettiin 22.5. Ylellä. Siihen osallistuivat Tiina Ahva (sin.), Paavo Väyrynen (STL), Sami Kilpeläinen (KP), Katju Aro (FP), Santeri Pienimäki (EOP), Petrus Pennanen (pir.), Marco de Wit (SKE), Tea Törmänen (lib.), Tiina Sandberg (SKP).^[30]

Tulokset ryhmittäin

Europarlamenttivaalien tulokset^[31]

Ryhmä	Voitetut paikat	Osuus äänistä
EPP	182	24,23%
S&D	154	20,51%
Renew Europe	108	14,38%
Greens/EFA	74	9,85%
ID	73	9,72%
ECR	62	8,26%
GUE/NGL	41	5,46%
Sitoutumattomat	57	7,59%

ID:n lisäksi myös ALDE-ryhmä järjestäytyi uudelleen nimellä Renew Europe. Taustalla oli Emmanuel Macronin LREM-puolueen liittyminen uuteen ryhmään, sillä Ranskassa liberaali-sanaa pyritään välttämään sen negatiivisen mielikuvan takia.^[32].

Paikkamuutokset maittain brexitin jälkeen

Brexitin myötä Britannian mepit menettivät valtakirjansa, ja tämä aiheutti 27 paikan uudelleen jakamisen jäljelle jääneiden jäsenmaitten kesken. Euroopan parlamentin koko pienentyi 705.^[33]

Maa	Paikat ennen	Paikat jälkeen	Muutos
Alankomaat	26	29	3
Belgia	21	21	0
Bulgaria	17	17	0
Espanja	54	59	5
Irlanti	11	13	2
Italia	73	76	3
Itävalta	18	19	1
Kreikka	21	21	0
Kroatia	11	12	1
Kypros	6	6	0
Latvia	8	8	0
Liettua	11	11	0
Luxemburg	6	6	0
Malta	6	6	0
Puola	51	52	1
Portugali	21	21	0
Ranska	74	79	5
Romania	32	33	1
Ruotsi	20	21	1
Saksa	96	96	0
Slovakia	13	14	1
Slovenia	8	8	0
Suomi	13	14	1
Tanska	13	14	1
Tšekki	21	21	0
Unkari	21	21	0
Viro	6	7	1
Yhdistynyt kuningaskunta	73	0	73
Yhteensä	751	705	46

Suomen ns. brexit-mepiksi nousi Alviina Alametsä (vihr.).^[34]

Vaali jäsenmaittain

Alankomaat Belgia Bulgaria Espanja Irlanti Italia Itävalta

Kreikka Kroatia Kypros Latvia Liettua Luxemburg Malta

Puola Portugali Ranska Romania Ruotsi Saksa Slovakia

Slovenia Suomi Tanska Tšekki Unkari Viro Yhdistynyt kuningaskunta

Lähteet

1. Sundqvist, Vesa: Vuoden 2019 EU-vaaleja aikaistettiin kahdella viikolla – Vaalit pidetään jo toukokuussa Yle. 18.4.2018. Viitattu 18.4.2018.
2. European Parliament 2019 - 2024 European Parliament. Viitattu 15.7.2019. (englanniksi)
3. Kärkiehdokkaat ja Euroopan komission valinta Tekijä = 29.8.2018. Euroopan parlamentti. Viitattu 28.9.2018. Suomi
4. Euroopan kansanpuolueen vuoden 2018 puoluekokouksen ohjelma Euroopan kansanpuolue. Arkistoitu 28.9.2018. Viitattu 28.9.2018.
5. Merkel backs Bavarian ally as center-right's EU Commission candidate: media 31.8.2018. Reuters. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
6. Raivio, Petri: Manfred Weberistä EPP:n ehdokas EU:n tärkeimpään virkaan – Stubb jäi tappiolle yle.fi. 8.11.2018. Yle Uutiset. Viitattu 8.11.2018.
7. Brzozowski, Alexandra: ECR puts forward Czech MEP as their Spitzenkandidat nominee 14.11.2018 (päivitetty 15.11.2018). EURACTIV. Viitattu 16.11.2018. (englanniksi)
8. Keating, Dave: Liberals ally with Macron for election, but no candidate yet 12.11.2018. EUobserver. Viitattu 16.11.2018. (englanniksi)
9. De la Baume, Maïa: Leading liberals join EU election fray Politico. 19.3.2019. Viitattu 24.2.2020. (englanniksi)
10. Four Greens enter race to become European Green Party leading candidates 17.9.2018. European Greens. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
11. Mosander, Joshua: European Greens pick favorites for European Commission president Politico. 24.11.2018. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
12. Junqueras chosen as EFA party candidate to head European Commission in upcoming election CatalanNews. 7.3.2019. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
13. European Left party elects two 'Spitzenkandidaten' EUobserver. 28.1.2019. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
14. Walker, Shaun: Matteo Salvini launches campaign to forge far-right alliance The Guardian. 8.4.2019. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
15. Karvinen, Jyrki: Perussuomalaiset ja oma kärkiehdokas törmäyskurssilla eurovaalien jälkeisistä järjestelyistä – ”Venäjän kanssa on oltava varovainen” Iltalehti. 18.5.2019. Viitattu 25.2.2020.
16. France's far-right National Rally joins Salvini's European alliance Deutsche Welle. 20.4.2019. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
17. Weise, Zia: Salvini alliance to be named Identity and Democracy Politico. 12.6.2019. Viitattu 25.2.2020. (englanniksi)
18. Nicholson, Catherine: EU Commission Clash: The Candidates' Debate - Part 1 France24. 17.4.2019. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
19. Nicholson, Catherine: EU Commission Clash: The Candidates' Debate - Part 2 France24. 17.4.2019. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
20. The Maastricht Debate 29.4.2019. Politico. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
21. The 2019 Eurovision Presidential Debate 15.5.2019. Euroopan yleisradiounioni. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
22. Présidence de la Commission européenne : revivez le débat des candidats sur France 24 17.4.2019. France24. Viitattu 27.2.2020. (ranskaksi)
23. TV-Duell und "Schlagabtausch" - Europawahl-Abend im ZDF: Was Sie wissen müssen 16.5.2019. ZDF. Viitattu 27.2.2020. (saksaksi)
24. van Arkel, Niels: Debat tussen Spitzenkandidaten Timmermans en Weber maandag bij Nieuwsuur 21.5.2019. GiDS.tv. Arkistoitu 25.5.2019. Viitattu 27.2.2020. (hollanniksi)
25. Kansa esitti suorat kysymykset – näin eurovaalien ehdokkaat vastasivat IS:n tentissä 15.5.2019. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.2.2020.
26. Eurovaalit 2019: Puheenjohtajakeskustelu 20.5.2019. YLE. Viitattu 27.2.2020.
27. Svenska Yles valdebatt bjuder på de hetaste EU-frågorna - men också på kandidaternas konstverk 20.5.2019. YLE. Viitattu 27.2.2020. (ruotsiksi)
28. Eurovaalit 2019: Suuri puheenjohtajatentti 23.5.2019. YLE. Viitattu 27.2.2020.
29. Ågren, Johan: EU-valdebatt mellan Camilla Gunell och Anton Nilsson 23.5.2019. Ålands Radio & Tv. Viitattu 27.2.2020. (ruotsiksi)
30. Eurovaalit 2019: Pienpuolueet 22.5.2019. YLE. Viitattu 27.2.2020.
31. Euroopan parlamentti: 2019–2024 2.7.2019. Euroopan parlamentti. Viitattu 25.2.2020.
32. Lampi, Santeri: Keskustan libe­raa­li­ryhmä Alde sai uuden nimen – Renew Europe on euro­par­la­mentin kolmanneksi suurin vallan­käyt­täjä Suomenmaa. 13.6.2019. Viitattu 25.2.2020.
33. Päätökset Euroopan unionin virallinen lehti. 2.7.2018. Viitattu 25.2.2020.
34. Marttinen, Vesa: Suomi sai yöllä 27-vuotiaan vihreän Brexit-mepin: Alviina Alametsä aikoo avata tubekanavan, ettei poliittista tubea hallitsisi vain yksi puolue YLE Uutiset. 31.1.2020. Viitattu 25.2.2020.

Aiheesta muualla

• Vuoden 2019 eurovaalien tulokset (Arkistoitu – Internet Archive)