March Engineering
brittiläinen kilpa-autovalmistaja From Wikipedia, the free encyclopedia
March oli brittiläinen autonvalmistaja ja Formula 1 -talli, joka ajoi F1-sarjassa vuosien 1970 ja 1992 välillä. Alun perin March Engineering nimellä kulkevan organisaation perustivat vuonna 1969 Max Mosley, Alan Rees, Graham Coaker ja Robin Herd.[1] March ajatti autoja eri autourheilusarjoissa ja myös kauppasi autojaan muille F1-talleille, kuten Leyton Houselle.[1]
| March | |
|---|---|
 |
|
| Koko nimi | March Engineering |
| Päämaja | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Perustajat | Max Mosley, Alan Rees, Graham Coaker, Robin Herd |
| Henkilökunta | Akira Akagi |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Chris Amon, Jo Siffert, Niki Lauda, Ronnie Peterson, Vittorio Brambilla |
| Moottorit | Ford, Alfa Romeo Judd, Ilmor |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikan GP 1970 |
| Kilpailuja | 207 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Voittoja | 2 |
| Paalupaikkoja | 4 |
| Nopeimpia kierroksia | 7 |
| MM-pisteitä | 184 |
| Viimeinen kilpailu | Australian GP 1992 |
Historia
Marchin valmistamalla autolla ajettiin ensimmäinen voitto Formula 1 -sarjassa jo kaudella 1970, kun asiakastalli Tyrrellin Jackie Stewart voitti Espanjan GP:n.[2]
Seuraavalla kaudella 1971 tallin kuljettaja Ronnie Peterson sijoittui kauden aikana kilpailuissa useasti palkintokorokkeelle ja taisteli Stewartia vastaan uudella March 711 -autolla, mikä päättyi toiseen sijaan kauden lopputuloksissa.[1][3]
Kaudella 1972 tallin suunnitteluosasto päätti kokeilla erityistä takajousitusta sekä vaihdelaatikon asentamista taka-akselin ja moottorin väliin 721X -autossaan, mutta kokeilun ongelmaksi koituivat eturenkaiden kuluminen sekä ohjauksen vaihtelevuus aliohjaavan ja yliohjaavan välillä.[4] Tilalle rakennettu 721G-auto valmistui yhdeksässä päivässä, minkä aikana autoon asennettiin lisäpolttoainesäiliöt, isommat jarrupalat ja enemmän avoimena olleet ilmanottimet.[5]
Talli itse saavutti ainoat voittonsa Itävallan GP:stä vuonna 1975 ja Italian GP:stä vuonna 1976.[6][7] Mauricio Gugelmin ajoi tallin viimeisen palkintokorokesijan kaudella 1989 sijoittumalla kolmanneksi kotikilpailussaan Brasiliassa.[8]
March-talli myytiin japanilaiselle Akira Akagille ennen kautta 1990, joka ajatti tallia Leyton Housen nimellä kausina 1990–1991.[1][9] March palasi takaisin kaudelle 1992, mutta joutui lopettamaan kauden jälkeen rahavaikeuksien vuoksi.[1] Kauden parhaaksi tulokseksi jäi Karl Wendlingerin ajama neljäs sija Kanadan osakilpailussa.[10]
March-talli osallistui 175 GP:hen, joista saaliina oli 2 voittoa, 4 paalupaikkaa ja 7 kilpailun nopeinta kierrosta. Menestyksekkäimmät tallissa ajaneet kuljettajat olivat Ronnie Peterson, Chris Amon ja Ivan Capelli. March haki tallipaikkaa kaudelle 2010, mutta hanke kaatui.
Saavutukset (valmistaja ja asiakastallit)
Kuljettajat
Chris Amon (1970)
Jo Siffert (1970)
Ronnie Peterson (1971–1972, 1976)
Alex Soler-Roig (1971)
Andrea de Adamich (1971)- Nanni Galli (1971)
Niki Lauda (1971–1972)
Jean-Pierre Jarier (1971, 1973)
Mike Beuttler (1971)- Henri Pescarolo (1973)
- Roger Williamson (1973)
Hans-Joachim Stuck (1974–1977)- Howden Ganley (1974)
- Vittorio Brambilla (1974-1976)
- Reine Wisell (1974)
- Lella Lombardi (1975)
Ian Scheckter (1977)
Alex Ribeiro (1977)- Brian Henton (1977)
Eliseo Salazar (1981)
Derek Daly (1981)- Raul Boesel (1982)
- Jochen Mass (1982)
- Rupert Keegan (1982)
- Emilio de Villota (1982)
- Ivan Capelli (1987–1989)
- Mauricio Gugelmin (1988)
- Paul Belmondo (1992)
- Karl Wendlinger (1992)
- Emanuele Naspetti (1992)
Jan Lammers (1992)
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.