Autuas Anna Katharina Emmerich (myös Emmerick; 8. syyskuuta 1774 Coesfeld, Westfalen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 9. helmikuuta 1824, Dülmen, Westfalen, Saksan liitto) oli Saksassa syntynyt augustinolainen nunna, mystikko, ekstaatikko ja stigmaatikko.[1][2] Häntä kunnioitetaan katolisessa kirkossa. Kirkko julisti hänet kunnianarvoiseksi vuonna 2001, paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi 3. lokakuuta 2004 Pietarinkirkossa, Vatikaanivaltiossa, ja hänen juhlapäiväänsä vietetään 9. helmikuuta.[3][4] Autuaan Emmerichin väitetään nähneen koko Jeesuksen Kristuksen elämän.[5] Hänet tunnetaan muun muassa teoksista The Dolorous Passion of Our Lord Jesus Christ, The Life of the Blessed Virgin Mary ja The Life of Our Lord.[1]
| Anna Katharina Emmerich | |
|---|---|
 Anna Katharina Emmerich, maalaus vuodelta 1895. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. syyskuuta 1774 Coesfeld, Westfalen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1824 (49 vuotta) Dülmen, Westfalen, Saksan liitto |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Ammatti | nunna |
Elämä
Emmerich syntyi köyhien mutta hurskaitten talonpoikaisvanhempien perheeseen.[1] Hän toimi esimerkiksi ompelijattarena ja tunsi vetoa rukouselämään jo varhaisessa iässä.[1][6] Emmerich halusi nunnaluostariin, mutta hänet torjuttiin toistuvasti johtuen tämän kyvyttömyydestä toimittaa myötäjäisiä.[6] Lopulta vuonna 1802, kun hän oli 28-vuotias, hän astui augustiinolaisten konventtiin Agnetenbergissä Dülmenissä.[1] Täällä hän tyytyi alhaiseen arvostukseen ekstaaseistaan huolimatta ja toimitti velvollisuutensa uskollisesti, vaikka olikin heikkokuntoinen.[1] Luostarin tullessa suljetuksi vuonna 1812 Jérôme Bonaparten toimesta hän joutui hakemaan turvaa erään vanhan lesken talosta ja joutui seuraavana vuotena kokonaan vuoteenomaksi.[1] Tänä aikana hänen kerrotaan vastaanottaneen stigmatan, minkä hän yritti epäonnistuneesti salata.[1] Vuonna 1818 Jumalan kerrotaan vastanneen hänen rukoukseensa päästä eroon stigmatasta ja haavat hänen käsissään ja jaloissaan sulkeutuivat, vaikka muut niistä jäivät.[1] Näihin aikoihin runoilija Clemens Brentano vieraili Emmerichin luona ja alkoi tallentaa hänen näkyjään. Vuonna 1833 Brentano julkaisi teoksen Das bittere Leiden unsers Herrn Jesu Christi.[1] Myöhemmin julkaistiin myös kirjat Das Leben der hl. Jungfrau Maria ja kolmiosainen Das Leben unseres Herrn und Heilandes Jesu Christi.[1] Emmerich kuoli 9. helmikuuta 1824 Dülmenissä.[2]
Beatifikaatioprosessi
Vuonna 1892 Münsterin piispa avasi Emmerichin autuaaksijulistamisprosessin reilusti tämän kuoleman jälkeen.[2] 15. toukokuuta 1899 mennessä 131 henkilöä oli antanut todistuksensa 70 sessiossa.[7] Vuonna 1928 Rooma kuitenkin keskeytti Emmerichin autuaaksijulistamisprosessin, koska epäili tämän näkyjen tallentajan Klemens Brentanon sepittäneen Emmerichin nimiin kirjattua materiaalia.[2] 31. tammikuuta 1973 saksalainen piispa Heinrich Tenhumberg anoi Emmerichin autaaksijulistamisen jatkamista ja 18. toukokuuta samana vuonna paavi Paavali VI suostui pyyntöön.[7] 15. helmikuuta 1975 Emmerichin jäänteet vietiin dülmeniläiseen kirkkoon Holy Cross Church ja maaliskuussa 1979 saksalaiset piispat pyysivät paavi Johannes Paavali II:lta erityistä huomiota Emmerichin tapaukseen.[7] Vuoden 1981 toukokuussa kirkko julkaisi toteamuksen, että "Jumalan palvelija A. K. Emmerichin tapaus avataan".[7] 2. heinäkuuta 2003 Rooman kuuria julkaisi dekreetin ihmeestä ja paavi Johannes Paavali II julisti Emmerichin autuaaksi 3. lokakuuta 2004.[2][3]
Neitsyt Marian talo
- Pääartikkeli: Neitsyt Marian talo
Sen enempää Emmerich kuin Brentanokaan ei ollut koskaan käynyt antiikin Efesoksen alueella, eikä kaupungin raunioitakaan ollut vielä kaivettu esiin tuohon aikaan. Kuitenkin kirjassa Das Leben der hl. Jungfrau Maria kuvaillaan rakennusta, jossa Neitsyt Maria olisi asunut viimeiset vuotensa maan päällä.[8] Erään vanhan kristillisen perimätiedon mukaan hän olisi tuolloin asunut Efesoksessa.
Vuonna 1881 ranskalainen pappi, apotti Julien Gouyet käytti Emmerichin kirjaa apunaan löytääkseen talon Efesoksesta ja löysikin kaupungin ulkopuolelta rakennuksen, joka vastasi kirjassa annettua kuvausta yllättävän tarkoin. Se tunnetaan nykyisin Neitsyt Marian talona. Gouyeta ei aluksi otettu vakavasti, mutta Marie de Mandat-Grancey hyväksyi hänen väitteensä ja pysyi kannassaan, kunnes kaksi muutakin pappia kävi paikalla ja vahvisti löydön.[9][10]
Pyhä istuin ei ole ottanut virallista kantaa siihen, onko kyseessä todella Neitsyt Marian viimeinen koti, mutta vuonna 1896 paavi Leo XIII kävi paikalla ja vuonna 1961 Pius XII julisti sen alustavasti pyhäksi paikaksi. Johannes XIII vahvisti julistuksen pysyväksi. Myöhemmin siellä ovat käyneet myös paavit Paavali VI vuonna 1967, Johannes Paavali II vuonna 1979 ja Benedictus XVI, ja he kunnioittivat rakennusta pyhäinjäännöksenä.[11]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
