From Wikipedia, the free encyclopedia
Akaba (arab. العقبة, al-ʻAqabah) on kaupunki Jordanian eteläosassa Al 'Aqabahin kuvernoraatissa, Israelin vastaisella rajalla Eilatin kohdalla. Se on Jordanian ainoa satamakaupunki. Vuonna 2018 kaupungissa oli 160 265 asukasta, mutta turismi kasvattaa kaupungin väkilukua. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea sukellus- ja rantalomakohteena. Akabanlahdella Punaisessameressä on monipuolinen ja värikäs koralliyhdyskunta.[1]
| Akaba (al-ʻAqabah) العقبة |
|
|---|---|
 Akaba ja Punainenmeri |
|
  Akaba |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Jordania |
| Kuvernoraatti | Al 'Aqabah |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 375 km² |
| Korkeus | 6 m |
| Väkiluku (2018) | 160 265 |
Arkeologisissa kaivauksissa tehtyjen löytöjen mukaan alueella asui metsästystä ja keräilyä harjoittaneita ihmisiä jo neoliittiselta kivikaudelta lähtien 8 000–5 000-luvuilla eaa. Alueen väestö kasvoi ilmeisesti huomattavasti pronssikauden alussa ja alueella aloitettiin maanviljelyn ja paimentolaisuuden harjoitus noin 3 000-luvulla eaa. Ensimmäinen selkeä maininta historiallisissa lähteissä asutuskeskuksesta alueella on peräisin Vanhasta testamentin toisesta Mooseksen kirjasta, jossa puhutaan Esjon-Geberistä paikkana Siinailla ja ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa se mainitaan paikkana lähellä Eilatia ja jossa kuningas Salomo rakennutti laivoja. Muinainen kaupunki sijaitsi ehkä nykyisestä Akabasta hieman itään ja sitä hallitsivat ajoittain israelilaisten ohella myös Edom. 200-luvulla eaa. aluetta hallitsivat nabatealaiset Petrasta käsin ja Akabasta eli tuolloisesta Ailasta oli kehittynyt merkittävä satama. Roomalaisten saavuttua alueelle he antoivat ensin nabatealaisten kauppiaiden toimia varsin autonomisesti, mutta Petra ja Aila liitettiin lopulta kiinteäksi osaksi valtakuntaa vuonna 106 jaa. Rooman Palestiinaan sijoittamista kahdesta legioonasta toisen tukikohta oli Ailassa.[2]
Bysantin valtakunnan alaisuudessa kaupungista tuli yksi kristinuskon tukikohdista alueella ja kaupunki sai oman piispanistuimensa ennen vuotta 325. Kaupungin kautta kulki myös Siinainvuoren luostarille matkaavia pyhiinvaeltajia. Nykyisen kaupungin keskustasta on löydetty 200-luvun lopulla tai 300-luvun alussa rakennetun basilikan jäännökset. Kyseessä saattaa olla maailman vanhimpiin erikseen kirkoksi rakennettu rakennus ja se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 363. Bysantin valtakaudella kaupungin ympärille rakennettiin myös muuri suojaamaan sitä ympäristön paimentolaisilta. Kaupungin alamäki alkoi vuodesta 614, jolloin persialaiset valtasivat Jerusalemin. Persialaiset käyttivät omia kauppareittejään, jotka kulkivat Ailan ohi. Herakleios valtasi Jerusalemin takaisin persialaisilta vuonna 628, mutta Aila jätettiin paljolti oman onnensa nojaan heikentyneessä valtakunnassa. Muslimit alkoivat levittäytyä Tabukista pohjoiseen vuonna 630 ja vuonna 632 he ottivat haltuunsa kaupungin sen piispan kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen.[2]
Muslimit siirsivät kaupungin Bysantin ajan kaupungista kaakkoon. Rashidun- ja Umaijadien kalifaattin aikana kaupunki tuli tunnetuksi arabiankielisellä nimellä Ayla. Aylasta tuli tärkeä portti etelään Damaskoksesta käsin hallinneille Umaijadeille ja sen merkitys pyhiinvaeltajille kasvoi muslimien hadžin takia. Kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 748 ja sittemmin sitä jälleenrakensivat ja laajensivat Abbasidit ja Fatimidit. Kaupunki tuhoutui jälleen maanjäristyksessä vuonna 1068 ja ristiretkeläiset valtasivat sen vuonna 1116 jäljellä olevien asukkaiden paetessa paikalta. Ristiretkeläiset kutsuivat paikkaa nimellä Elim tai Helim Raamatussa mainittujen nimien mukaan. He perustivat pienen linnan, mutta eivät kehittäneet sen kauppayhteyksiä. Saladin valtasi linnan ja sen ympärille rakentuneen pienen kylän vuonna 1170. Aijubidit laajensivat ristiretkeläisten linnoitusta ja kaupunki sai nykyisen nimensä ehkäpä johdettuna sanista Aqabat Ayla, eli Aylan kukkula.[2]
Osmanien valtakunta valtasi Akaban vuonna 1514 pyhiinvaeltajien turvaamiseksi. Osmanien valtakunnan aikana pääasiallinen pyhiinvaellusreitti siirtyi kuitenkin kulkemaan Ma’anin kautta Aqaban sijaan, mutta sitä käytettiin ajoittain kun pääasiallinen reitti oli uhattu. Vuonna 1840 Ibrahim paššan joukot miehittivät kaupungin ja päätyivät lopulta sopimukseen Osmanein kanssa egyptiläisten pyhiinvaeltajien turvaamisesta miehityksensä oikeutukseksi. Pyhiinvaellusreitin merkitys väheni kuitenkin edelleen Suezin kanavan valmistuttua vuonna 1866 ja Hijazin rautatien avauduttua vuonna 1905. Brittien miehitettyä Egyptin vuonna 1888 Osmanien ja brittien välinen raja oli epäselvä. Osmanit sijoittivat Aqapaan varuskunnan vuonna 1892. Tammikuussa 1906 maiden välille puhkesi kriisi brittien yritettyä perustaa rajavartioaseman Umm Rashrashiin nykyisessä Eilatissa. Painostuksesta Osmanien sulttaani Abd-ul-Hamid II hyväksyi lopulta Sinain ja Osmanien valtakunnan toisistaan erottavan hallinnollisen rajan, joka kulki hieman Akaban länsipuolelta. Laillisesta rajasta ei kuitenkaan tehty sopimusta, mikä muodosti ongelmia myöhemmin. Osmanit alkoivat myös varautua tuleviin konflikteihin vahvistamalla puolustuksiaan Akabassa.[2]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Akaban strateginen merkitys kasvoi brittien edetessä Palestiinaan. Kaupunkia pommitettiin mereltä käsin, mutta sen puolustajat olivat varustautuneet rannikkotykistöllä. Kaupunki päätyi lopulta T. E. Lawrencen tukemien arabikapinallisten valtaamaksi 6. heinäkuuta 1917. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Hijazin kuningas Husain ibn Ali väitti Akaban kuuluvan Hijazin kuningaskuntaan ja britit halusivat sen osaksi perustamaansa Transjordaniaa. Britit myöntyivät aluksi, mutta Ibn Sa’ud hyökkäsi Hijaziin vuonna 1924 ja Husain pakeni Akabaan. Britit siirsivät Husainin Kyprokselle ja tekivät tämän pojasta Abdullahista Transjordanian emiirin, jonka alueeseen Akaba liitettiin. Saudit pitivät aluetta omanaan aina vuoteen 1965 saakka. Israelin itsenäisyyssodan loppuvaiheessa pieni joukko israelilaisia valtasivat pienen jordanialaisen tukikohdan Akabasta länteen ja alueelle muodostui sodan jälkeen Eilatin kaupunki.[2]
Vuoden 2018 arvion mukaan Akabassa asui 160 265 henkilöä.[3] Vuoden 1948 jälkeen kaupungissa on asunut myös palestiinalaispakolaisia, joita on nykyään noin 20 000. Suuri osa heistä on keskittynyt köyhään Shalalehin naapurustoon.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
