seemiläisten kielten ryhmään kuuluva afroaasialainen kieli From Wikipedia, the free encyclopedia
Arabia (arabiaksi اللغة العربية) on seemiläinen kieli[1], jota puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä etenkin Arabian niemimaalla ja muualla Lähi-idässä sekä Pohjois-Afrikassa. Se on maailman viidenneksi[2][3] tai neljänneksi[4][5][6][7] puhutuin kieli. Lisäksi arabiaa käyttää lähes kaksi miljardia muslimia päivittäisissä rukouksissaan. Arabia jakautuu standardiarabiaan ja lukuisiin alueellisiin kieliin, joista osa poikkeaa toisistaan huomattavan paljon. Standardiarabiaa käytetään kirjallisuudessa ja virallisissa yhteyksissä, mutta kukaan ei puhu sitä. Arabiaa kirjoitetaan 28 perusmerkistä koostuvalla aakkostolla oikealta vasemmalle.
Arabia | |
---|---|
Oma nimi | ʿarabiyya (عربية) |
Muu nimi | arabian kieli |
Tiedot | |
Alue | Lähi-itä, pohjoinen Afrikka |
Virallinen kieli |
Algeria Yhdistyneet arabiemiraatit Bahrain Djibouti Egypti Eritrea Irak Jemen Jordania Komorit Kuwait Libanon Libya Marokko Mauritania Oman Qatar Saudi-Arabia Somalia Sudan Syyria Tšad Tunisia Palestiina Sansibar |
Puhujia | 300 miljoonaa |
Sija | 5 |
Kirjaimisto | arabialainen |
Kielenhuolto |
Arabiankielen korkein neuvosto (Algeria) Irakin tiedeakatemia Jordanian arabian kielen akatemia Arabian kielen akatemia (Libya, Egypti, Marokko, Saudi-Arabia, Somalia, Sudan, Syyria, Israel, Palestiina) Beit Al-Hikma säätiö (Tunisia) |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | afro-aasialaiset kielet |
Kieliryhmä | seemiläiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ar |
ISO 639-2 | ara |
ISO 639-3 | ara |
Arabiaa puhuu äidinkielenään maailmassa yli 300 miljoonaa ihmistä. Arabimaiden lisäksi se on enemmistökieli Afrikan Tšadissa sekä vähemmistökieli esimerkiksi Afganistanissa, Israelissa, Iranissa ja Nigeriassa. Lisäksi yli puolitoista miljardia muslimia käyttää arabiaa päivittäisissä rukouksissaan.[8][9][10] Arabiasta tuli vuonna 1974 Yhdistyneiden kansakuntien kuudes virallinen kieli.[8]
Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 lopussa 34 282 henkilöä, joiden äidinkieleksi oli rekisteröity arabia. Vuonna 2020 arabia oli Suomen kolmanneksi puhutuin vieras kieli venäjän ja viron jälkeen.[11] Vuonna 2016 arabia nousi kolmanneksi suurimmaksi vieraskieleksi somalin ja englannin ohi. Arabian puhujia oli Suomessa vuonna 2016 21 783.[12]
Valtio | Väkiluku | Asema | Arabian puhujien määrä[13] | % arabian puhujia[14] |
---|---|---|---|---|
Algeria | 41 701 000 | virallinen kieli yhdessä berberin kielen kanssa | 40 100 000 | 80,00 |
Bahrain | 1 343 000 | virallinen kieli | 690 302 | 81,4 |
Tšad | 10 329 208 | virallinen kieli yhdessä ranskan kielen kanssa | 1 320 000 | 1,81 |
Komorit | 798 000 | virallinen kieli yhdessä komorin ja ranskan kielen kanssa | ||
Djibouti | 810 179 | virallinen kieli yhdessä ranskan kielen | 97 900 | 1,32 |
Egypti | 90 000 000 | virallinen kieli | 82 449 200 | 93,18 |
Eritrea | 6 380 803 | virallinen kieli yhdessä tigrinjan ja englannin kielen kanssa | 249 700 | 3,83 |
Irak | 36 004 552 | virallinen kieli yhdessä kurdin kielen kanssa | 22 908 120 | 85,81 |
Israel | 8 238 300 | virallinen asema peruutettu v. 2018, nykyisin erityiskielen asemassa | 2 039 000 | 24,82 |
Jemen | 23 833 000 | virallinen kieli | 14 671 000 | 54,68 |
Jordania | 6 655 000 | virallinen kieli | 5 083 300 | 96,93 |
Kuwait | 2 789 000 | virallinen kieli | 1 735 000 | 82,21 |
Libanon | 4 965 914 | virallinen kieli | 4 180 000 | 91,44 |
Libya | 6 244 174 | virallinen kieli | 4 526 000 | 72,09 |
Malta | 445 426 | maltanarabia virallinen kieli yhdessä englannin kielen kanssa | 423 154 | 95,00 |
Mauritania | 3 359 185 | virallinen kieli | 3 140 000 | 88,78 |
Marokko | 33 250 000 | virallinen kieli yhdessä berberin kielen kanssa | 25 003 930 | 74,29 |
Oman | 4 055 418 | virallinen kieli | 2 518 816 | 88,6 |
Palestiina | 4 484 000 | virallinen kieli | 1 610 000 | 37,49 |
Qatar | 2 155 446 | virallinen kieli | 1 215 900 | 75,39 |
Saudi-Arabia | 30 770 375 | virallinen kieli | 27 178 770 | 95,62 |
Somalia | 10 428 043 | virallinen kieli yhdessä somalin kielen kanssa | 3 788 000 | 31,26 |
Sudan | 40 235 000 | virallinen kieli yhdessä englannin kielen kanssa | 28 164 500 | 70,00 |
Syyria | 20 956 000 | virallinen kieli | 17 951 639 | 91,71 |
Tansania ( Sansibar) | 1 303 569 | virallinen kieli yhdessä swahilin ja englannin kielen kanssa | ||
Tunisia | 10 982 754 | virallinen kieli | 10 800 500 | 98,34 |
Yhdistyneet arabiemiraatit | 9 346 129 | virallinen kieli | 3 607 600 | 39,71 |
Arabia kuuluu afroaasialaisen kielikunnan seemiläisiin kieliin yhdessä esimerkiksi heprean kanssa. Vanhin säilynyt arabiankielinen kirjoitus on 300-luvulta jaa. peräisin oleva kaiverrus Syyrian aavikolta. Arabit alkoivat kirjoittaa rikasta suullista perinnettään muistiin järjestelmällisesti kuitenkin vasta 800-luvulla. Arabiasta tuli islamin leviämisen myötä pyhä kieli ja Koraanin arabiasta tyylikkään arabian malli myös muille kuin arabeille.[8]
Arabien ekspansion seurauksena arabian kieli levisi laajoille alueille Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään ja syrjäytti entiset valtakielet kuten aramean, koptin kielen ja kreikan. Espanja ja Persia säilyttivät omat kielensä arabivallasta huolimatta, mutta näissäkin maissa kieliin lainattiin arabiankielisiä sanoja etenkin hallinnon ja tieteen aloilla. Nykyarabian katsotaan syntyneen 1800-luvulla.[8]
[[Kuva:Arabic Varieties Map.svg|thumb|upright=1.35|Kartta arabian murteista.
Yhden ainoan kielen sijaan arabia on kattotermi useille paikallismurteille, jotka poikkeavat niin paljon toisistaan, että eri alueiden puhujat eivät aina ymmärrä toisiaan. Eroja on sekä sanastossa, ääntämisessä että kieliopissa. Puhekielen murteista käytetään nimitystä ammiya (puhekieli). Fusha eli moderni standardiarabia kehittyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.[8] Fushaa käytetään kautta arabimaailman yhteisenä kirjoitettuna kielenä. [8][15]
Standardiarabian ja puhekielen ero on johtanut siihen, että arabit elävät diglossiassa eli käyttävät saman kielen eri muotoja eri yhteyksissä.[8] Murteita käytetään puhekielenä, mutta kirjoitetussa viestinnässä käytetään fushaa. Sitä käytetään kirjoitettuna ja osin myös puhuttuna yleiskielenä tiedotusvälineissä, kouluissa, kirjallisuudessa, lainsäädännössä ja tieteessä.[16]
Koska standardiarabia ei ole kenenkään äidinkieli, arabiaa puhuvat ovat joutuneet tilanteeseen, jossa esimerkiksi kirjallisuutta on niukasti saatavilla varsinaisesti omana pidetyllä kielellä eli puhutulla murteella.[17] Jos arabi käyttäisi fushaa puheessa, se herättäisi ihmetystä. Sen sijaan on luonnollista, että henkilö puhuu fushaa, jos arabia ei ole hänen äidinkielensä.[17]
Länsimaissa katsotaan, että on vielä kolmas arabian kielen tyyppi, nimittäin Koraanissa esiintyvä klassinen arabia. Arabimaailmassa tätä eroa ei tehdä. Siellä katsotaan, että fusha on sama asia kuin Koraanin kieli tai muodostaa ainakin sen kanssa jatkumon. Todellisuudessa eroja on paljon sekä sanastossa että kieliopissa, joka fushassa on yksinkertaisempi.[8] Syntyperäiset arabian puhujat eivät enää täysin ymmärrä Koraanin kieltä.[18] Lännessä onkin arveltu, että fushan rinnastaminen klassiseen arabiaan on ollut keino siirtää Koraanin kielen arvostusta myös standardiarabiaan.[19][20]
Neljäskin kielimuoto on olemassa, sillä koulutetut arabit voivat käyttää yhteisenä puhekielenään fushan ja tavallisen puhekielen sekoitusta.[8]
Kirjakielen lisäksi Egyptin murteella on merkitystä arabien yhteisenä kommunikaatiovälineenä. Tämä johtuu Egyptin merkittävästä asemasta koko arabimaailman populaarikulttuurituotannossa – esimerkiksi egyptiläisiä elokuvia katsotaan laajalti maan rajojen ulkopuolella[21][22]. Egyptissä myös puhekielisellä teatterilla on pitkät perinteet, vaikka kaunokirjallisuus laaditaankin arabialaisella kielialueella lähes yksinomaan kirja-arabiaksilähde?.
Arabiaa kirjoitetaan arabialaisen kirjaimistoon perustuvalla 28 merkistä koostuvalla arabian aakkostolla. Aakkosilla on neljä eri kirjoitusmuotoa: itsenäinen muoto, aloitusmuoto, keskimuoto ja lopetusmuoto, joita käytetään riippuen siitä, missä kohden sanaa ne esiintyvät. Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Kirjoituksessa merkitään konsonantit, puolivokaalit ja pitkät vokaalit. Lyhyet vokaalit merkitään vain poikkeustapauksissa, kuten oppikirjoissa, lastenkirjoissa ja Koraanissa. Lyhyiden vokaalien ääntämys vaihteleekin suuresti murteesta toiseen, ja egyptinarabian murteissa konsonattien ج sekä ق ja غ ääntämys vaihtelee[23].[24]
Kirjaimia on tapana jakaa aurinko- ja kuukirjaimiksi ääntämiskohdan mukaan. Aurinkokirjaimet ääntyvät suun etuosassa. Näillä on merkitys äänteiden assimilaation kannalta. Isoja ja pieniä kirjaimia ei arabiassa ole erikseen.[25]
Luettelo modernin standardiarabian kirjaimista itsenäisinä. Sanan alussa, keskellä tai lopussa ne ovat erimuotoisia. Arabiankielisen tekstin translitterointi latinalaisiin kirjaimiin on vakiintumatonta. STT on antanut ohjeita sanojen siirtämisestä englannin kielestä suomen kieleen.[26] Wikipediassa on myös annettu ohjeita sanojen transkriboinnista.
Kirjain | Kirjaimen nimi |
Klassinen ääntämys |
Murteellisia ääntämyksiä |
Aurinkokirjain (š) vai kuukirjain (q) |
---|---|---|---|---|
ا | alif* | /aː/ | ||
ب | baː | /b/ | q | |
ت | taː | /t/ | š | |
ث | θaː | /θ/ | /t/ /s/ | š |
ج | ʤiːm | /ʤ/ | /g/ /ʒ/ | q |
ح | ħaː | /ħ/ | q | |
خ | khaː | /x/ | q | |
د | daːl | /d/ | š | |
ذ | ðaːl | /ð/ | /d/ /z/ | š |
ر | raː | /r/ | š | |
ز | zain/ zaːi | /z/ | š | |
س | siːn | /s/ | š | |
ش | šiːn | /ʃ/ | š | |
ص | ṣaːd | /sˤ/ | š | |
ض | ḍaːd | /dˤ/ | š | |
ط | ṭaː | /tˤ/ | š | |
ظ | ẓaː | /ðˤ/ | š | |
ع | ʕain | /ʕ/ | q | |
غ | ghain | /ɣ/ | /g/ | q |
ف | faː | /f/ | q | |
ق | qaːf | /q/ | /g/ /ʔ/ | q |
ك | kaːf | /k/ | q | |
ل | laːm | /l/ | š | |
م | miːm | /m/ | q | |
ن | nuːn | /n/ | š | |
ه | haː | /h/ | q | |
و | waw* | /w/ /u:/ | /o:/ | q |
ي | jaː* | /j/ /i:/ | /e:/ | q |
ء | hamza* | /ʔ/ | q |
Diakriiteistä fatḥatan, kasratan ja ḍammatan esiintyvät vain sanan lopussa ja toimivat ainoastaan akkusatiivin, nominatiivin ja genetiivin sijapäätteinä.
Alif-aakkosella (ا) ei ole täysin itsenäistä äännearvoa, vaan se vaihtelee riippuen muista asioista kuten ylimääräisistä merkeistä. Vokaalimerkkinä se merkitsee pitkää /a:/-vokaalia. Sanan alussa se merkitsee sanan alkamista vokaalilla. Alifin yläpuolella oleva hamza (أ) tarkoittaa vokaalin olevan /a/ tai /u/, alapuolella oleva hamza (إ) taas /i/. Jos sananalkuisessa alifissa ei ole hamzaa, vokaali voi olla mikä tahansa, mutta se elidoituu pois, kun edeltävä sana päättyy vokaaliin; tätä voidaan joskus merkitä erityisellä alif waslalla (ٱ). Sananalkuista pitkää vokaalia /aː/ merkitään alif maddalla (آ).[27]
Lyhyitä vokaaleja ei tavallisessa kirjoituksessa merkitä lainkaan, ellei se ymmärtämisen kannalta ole merkittävää. Pitkät vokaalit kuitenkin merkitään: /aː/ alifilla (ا), /iː/ yaalla (ي) ja uː wāwilla (و). Hamzaa (ء) ei aina pidetä aakkosena lainkaan.[28]
Perusaakkoston lisäksi käytetään eri murteissa ja ortografioissa vaihtelevasti lisämerkkejä eri tarkoituksiin.[29]
Nimi | Bā’-kirjaimen kanssa | Ääntäminen |
---|---|---|
fatḥa | بَ | /a/ |
fatḥatan | بً | /an/ |
kasra | بِ | /i/ |
kasratan | بٍ | /in/ |
ḍamma | بُ | /u/ |
ḍammatan | بٌ | /un/ |
’alif ḫanjariyya | بٰ | /aː/; esiintyy vain harvoissa sanoissa, yleensä pitkä /aː/ kirjoitetaan alifilla |
sukūn | بْ | konsonantin jälkeen ei äännetä vokaalia |
šadda | بّ | konsonantti ääntyy kahdentuneena eli geminoituneena |
Hamza äännetään glottaaliklusiilina. Se voi esiintyä yksinään (ء), wāwin tai pisteettömän yān yläpuolella tai alifin ylä- tai alapuolella.
Klassinen arabia ei tunne välimerkkejä, mutta niitä on nykykielessä käytössä, ja pitkälti ne ovat eurooppalaisista kielistä muunneltuina lainattuja.[30]
Arabian sanat muodostetaan seemiläisille kielille tyypillisesti yleisimmin kolmesta juurikonsonantista, jotka määrittävät sanan yleisemmän merkityksen, sekä vokaaleista koostuvasta osasta, joka antaa sanalle kieliopillisen merkityksen. Esimerkiksi sanajuuri k-t-b yhdistettynä vokaaleihin i-ā tuottaa sanan kitāb, 'kirja', ja sama sanajuuri yhdistettynä vokaaleihin ā-i tuottaa sanan kātib, 'kirjoittaja' eli 'kirjuri'.[31]
Puhuttua standardiarabiaa käytetään lähinnä uutislähetyksissä ja puheissa sekä muissa muodollisissa yhteyksissä. Muissa tilanteissa arabian puhujat käyttävät lähes yksinomaan omia murteitaan.[32]
Standardiarabiassa on kolme vokaalia, /a i u/, jotka voivat esiintyä pitkinä tai lyhyinä. Näiden lisäksi on kaksi diftongia, /aj aw/. Vokaaleissa esiintyy murteesta toiseen hyvin suurta vaihtelua, ja standardiarabiassakin niiden tarkka äännearvo vaihtelee ympäröivien konsonanttien perusteella.
/a/ ääntyy takaisempana [ɑ] emfaattisten konsonanttien /sˤ dˤ tˤ ðˤ ɫ/ sekä konsonanttien /r q/ läheisyydessä; eräissä murteissa myös konsonanttien /x ɣ/ läheisyydessä.[33] Useimpien muiden konsonanttien läheisyydessä se ääntyy etisempänä [æ].
Labiaalit | Dentaalit | Alveolaarit | Postalveolaarit/ Palataalit |
Velaarit | Uvulaarit | Faryngaalit | Glottaalit | |||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
tavallinen | emfaattinen | |||||||||
Klusiilit/ Affrikaatat |
soinnittomat | t | tˤ | k | q | ʔ | ||||
soinnilliset | b | d | dˤ | dʒ | g | |||||
Frikatiivit | soinnittomat | f | θ | s | sˤ | ʃ | x~χ | ħ | h | |
soinnilliset | ð | z | ðˤ~zˤ | ɣ~ʁ | ʕ | |||||
Nasaalit | m | n | ||||||||
Tremulantit | r | |||||||||
Approksimantit | l | (ɫ) | j | w |
Emfaattisiksi kutsutut konsonantit /tˤ dˤ sˤ ðˤ~zˤ ɫ/ ääntyvät faryngaalistuneina eli kieli lähempänä nielua.
Marginaalifoneemi /ɫ/ esiintyy ainoastaan sanassa الله /aɫˈɫaː(h)/ ’Jumala’;[34] jos sitä edeltää vokaali /i/, se ääntyy kuitenkin [l], esimerkiksi بسم الله /bis.milˈlaː(h)) ’Jumalan nimeen’.[27]
Arabian kielessä lauseet jakantuvat nominaalilauseisiin ja verbaalilauseisiin. Nominaalilauseet ovat sellaisia, joissa ei ole verbiä. Näiden käännöksissä vastaavasti käytetään olla-verbiä, jota arabiassa ei yleisesti ottaen käytetä. Verbaalilauseet alkavat jollain verbillä.[35]
Arabian verbit taipuvat säännöllisesti. Aikamuotoja on kaksi: perfekti ja imperfekti. Perfekti muodostetaan jälkiliitteillä, ja sillä ilmaistaan mennyttä aikaa. Imperfekti muodostetaan etuliitteillä, ja sillä ilmaistaan nykyhetkeä tai tulevaisuutta. Muita verbimuotoja ovat käskytavat, aktiivin ja passiivin partisiipit sekä verbisubstantiivi. Verbien moduksia on varsinaisesti neljä: indikatiivi, imperatiivi, subjunktiivi ja jussiivi[36]. Verbit taipuvat kolmessa persoonassa, kolmessa luvussa (yksikkö, kaksikko ja monikko) ja kahdessa suvussa. Klassisessa arabiassa ensimmäisen persoonan sukua tai kaksikkoa ei ole, ja nykymurteista kaksikko on kadonnut. Klassisessa arabiassa on myös passiivimuotoja.[31]
Klassisessa arabiassa substantiivien sijamuotoja ovat nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi. Nykymurteissa substantiiveja ei enää taivuteta sijamuodoissa.[31] Pronominit esiintyvät sekä jälkiliitteinä että itsenäisesti.[31]
Substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Näihin liittyvät adjektiivit noudattavat pääsanan sukua ja lukua. Feminiiniin viittaavat äännetty a-pääte sekä kahdella pisteellä merkitty ha-kirjain sanan lopussa.[37]
Substantiiveilla on sekä epämääräinen että määrätty muoto, joista jälkimmäistä käytetään arabiassa enemmän kuin esimerkiksi indoeurooppalaisissa kielissä. Epämääräisen muodon tunnus on nunaatio eli n-äänteen lisääminen sanan loppuun. Määrätyssä muodossa on yleensä al-etuliite.[38]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.