Partisiippi

Partisiippi eli laatutapa on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia. Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi. Partisiippeja käytetään muun muassa adjektiivien tavoin.^[1] Partisiipit taipuvat sijamuodoissa kuten muutkin nominit.

Monissa eurooppalaisissa kielissä perfekti on liittomuoto, jonka muodostavat apuverbi sekä pääverbin partisiippi.

Suomi

Aktiivin partisiipit:

1. I partisiippi eli VA-partisiippi (laulava, tekevä). Monet aktiivin VA-partisiipit ovat leksikaalistuneet adjektiiveiksi, ja ne saavatkin adjektiivin tavoin esimerkiksi komparatiivi- eli astemääritteitä^[2]. Partisiipit erottaa kuitenkin adjektiiveista siten, että partisiipin voi korvata relatiivisivulauseella. Esimerkiksi Laulava lintu ~ Lintu, joka laulaa
2. II partisiippi eli NUT-partisiippi (laulanut, tehnyt)
3. MA-partisiippi eli agenttipartisiippi (laulama, tekemä)

Passiivin partisiipit:

1. I partisiippi eli VA-partisiippi (laulettava, tehtävä)
2. II partisiippi eli TU-partisiippi (laulettu, tehty)

Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)

Laulaa-verbin partisiipit

Nimitys	I partisiippi		II partisiippi		III partisiippi		IV partisiippi		V partisiippi		VI partisiippi
Tunnus	VA		NUT		MA (agenttipartisiippi)		VA (passiivi)		TU (passiivi)		Kieltopartisiippi
Sijat ja luvut	yks.	mon.	yks.	mon.	yks.	mon.	yks.	mon.	yks.	mon.	yks.	mon.
Nominatiivi	laulava	laulavat	laulanut	laulaneet	laulama	laulamat	laulettava	laulettavat	laulettu	lauletut	laulamaton	laulamattomat
Genetiivi	laulavan	laulavien/ laulavain	laulaneen	laulaneiden/ laulaneitten	laulaman	laulamien/ laulamain	laulettavan	laulettavien/ laulettavain	lauletun	laulettujen	laulamattoman	laulamattomien/ laulamattomain
Partitiivi	laulavaa	laulavia	laulanutta	laulaneita	laulamaa	laulamia	laulettavaa	laulettavia	laulettua	laulettuja	laulamatonta	laulamattomia
Translatiivi	laulavaksi	laulaviksi	laulaneeksi	laulaneiksi	laulamaksi	laulamiksi	laulettavaksi	laulettaviksi	lauletuksi	lauletuiksi	laulamattomaksi	laulamattomiksi
Essiivi	laulavana	laulavina	laulaneena	laulaneina	laulamana	laulamina	laulettavana	laulettavina	laulettuna	laulettuina	laulamattomana	laulamattomina
Inessiivi	laulavassa	laulavissa	laulaneessa	laulaneissa	laulamassa	laulamissa	laulettavassa	laulettavissa	lauletussa	lauletuissa	laulamattomassa	laulamattomissa
Elatiivi	laulavasta	laulavista	laulaneesta	laulaneista	laulamasta	laulamista	laulettavasta	laulettavista	lauletusta	lauletuista	laulamattomasta	laulamattomista
Illatiivi	laulavaan	laulaviin	laulaneeseen	laulaneisiin	laulamaan	laulamiin	laulettavaan	laulettaviin	laulettuun	laulettuihin	laulamattomaan	laulamattomiin
Adessiivi	laulavalla	laulavilla	laulaneella	laulaneilla	laulamalla	laulamilla	laulettavalla	laulettavilla	lauletulla	lauletuilla	laulamattomalla	laulamattomilla
Ablatiivi	laulavalta	laulavilta	laulaneelta	laulaneilta	laulamalta	laulamilta	laulettavalta	laulettavilta	lauletulta	lauletuilta	laulamattomalta	laulamattomilta
Allatiivi	laulavalle	laulaville	laulaneelle	laulaneille	laulamalle	laulamille	laulettavalle	laulettaville	lauletulle	lauletuille	laulamattomalle	laulamattomille
Abessiivi	laulavatta	laulavitta	laulaneetta	laulaneitta	laulamatta	laulamitta	laulettavatta	laulettavitta	lauletutta	lauletuitta	laulamattomatta 1)	laulamattomitta
Komitatiivi	laulavine		laulaneine		laulamine		laulettavine		laulettuine		laulamattomine
Instruktiivi	laulavin		laulanein		laulamin		laulettavin		lauletuin		laulamattomin

1) Koska abessiivi on puuttumista ilmaiseva sijamuoto, sen yhdistäminen kieltopartisiippiin sisältää kaksinkertaisen puuttumisen tai kiellon. Esimerkki käyttämisestä lauseyhteydessä: "Yksi pojista ei suostunut laulamaan kuoron harjoituksissa. Kuoro tulee tietysti paremmin toimeen laulamattomatta pojatta kuin pakottamalla hänet olemaan mukana."

Englanti

Englannin kielessä on kaksi partisiippimuotoa. Preesensin partisiippi (engl. present participle) muodostetaan verbin infinitiivimuodosta päätteellä -ing. Merkitykseltään se vastaa lähinnä suomen aktiivin ensimmäistä partisiippia, mutta sen avulla muodostetaan myös ns. pitkä preesens, jolla ilmaistaan parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa (is going, is coming).

Toinen, menneen ajan partisiippi (engl. past participle) vastaa merkitykseltään lähinnä suomen passiivin toista partisiippia. Lisäksi sen avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, joissa apuverbinä käytetään have -verbiä ja pääverbi on partisiippimuodossa. Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan -ed -päätteellä ja on samankaltainen kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, joilla nämä muodot poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).

Ranska

Ranskan kielessä on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti. Jälkimmäistä käytetään niin sanotuissa yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten passé composéssa. Partisiipin preesensin avulla muodostetaan gerundi: en marchant, "kävellessään".

• marcher -> marchant, 'kävelevä'
• vendre -> vendu, 'myyty'
• un insecte volant, 'lentävä hyönteinen'
• la table cassée, 'rikkoutunut/rikkinäinen pöytä'

Espanja

Espanjassa katsotaan nykykieliopeissa olevan vain partisiipin perfekti (participio pasado tai participio pasivo), jota käytetään adjektiivin tavoin tai yhdistetyissä aikamuodoissa. Partisiipin preesens katsotaan hävinneeksi, ja useat sen avulla muodostetut sanat luetaan nomineihin (amante, 'rakastava' tai 'rakastaja', viviente, 'elävä' tai 'eläväinen').

Saksa

Saksan kielessä partisiippeja käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).

Pohjoissaame

Pohjoissaamessa on kaksi partisiippia. Preesenspartisiippi (preseanssa partisihppa) kuvaa jatkuvaa tekemistä, mutta sillä muodostetaan varsin yleisesti myös tekijännimiä. Preesenspartisiipin tunnus on parillistavuisilla sanoilla -i tai -u ja paritontavuisilla sekä supistumavartaloisilla sanoilla -ddji. Sanan konsonanttikeskus on vahvimmassa asteessa.^[3] Esimerkkejä:

• Viehkki mánná "juokseva lapsi", jámadeaddji guolli "kuollut kala" (jatkuva tekeminen)
• Oahppaheaddji "opettaja", lávlu "laulaja" (tekijännimi)

Perfektin partisiippia (perfeavtta partisihppa) käytetään perfektin, pluskvamperfektin sekä kielteisen imperfektin muodostamiseen. Se esiintyy myös mennyttä tekemistä kuvaavana attribuuttina sekä rakenteissa, joissa kuvataan tekijän toimintaa edeltänyttä toimintaa. Esimerkkejä:

• Áddja lea boahtan "Isoisä on tullut"
• Son lea oahppan olmmoš "Hän on oppinut ihminen"
• Olbmot muitaledje du vuolgán "Ihmiset kertoivat sinun lähteneen".

Katso myös

• Infinitiivi

Lähteet

1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 250. Helsinki: Otava, 2006.
2. VISK § 630 (Arkistoitu – Internet Archive)
3. Klaus Peter Nickel & Pekka Sammallahti: Nordsamisk grammatik. Dávvi Girji AS. Karasjok 2011. ISBN 978-82-7374-201-8

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.