Teknillinen korkeakoulu
entinen suomalainen yliopisto From Wikipedia, the free encyclopedia
entinen suomalainen yliopisto From Wikipedia, the free encyclopedia
Teknillinen korkeakoulu (lyh. TKK, ruots. Tekniska högskolan, engl. Helsinki University of Technology) oli yliopisto, jonka alaan kuuluivat tekniset tieteet. Se oli alallaan Suomen suurin ja vanhin, ja toimi 1950-luvulta alkaen Espoon Otaniemessä. Vuoden 2010 alusta TKK liitettiin Aalto-yliopistoon, jossa se toimi yhden vuoden nimellä Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu[2], kunnes se vuoden 2011 alussa jakautui neljäksi tekniikan kouluksi: Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, sähkötekniikan ja perustieteiden korkeakouluksi.
Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu | |
---|---|
Helsingin teknillinen reaalikoulu Teknillinen korkeakoulu |
|
Perustettu | 1849 |
Lakkautettu | 2011 |
Tyyppi | Julkinen |
Dekaani | Matti Pursula[1] |
Henkilökunta | 3 300 |
Opiskelijoita | 15 000 |
Sijainti | Espoo, Suomi |
Kampus | Otaniemi |
Sivusto |
www |
Korkeakoulussa oli noin 3 300 henkilöstön jäsentä ja noin 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa. Professoreita TKK:ssa oli 250.
Korkeakoulun viimeisenä rehtorina (2003–2009) ja johtavana dekaanina (2010) toimi Matti Pursula, joka oli aiemmin toiminut liikennetekniikan professorina ja vararehtorina.[3]
TKK perustettiin 1849 Helsinkiin nimellä Helsingin teknillinen reaalikoulu. Oppilaitoksen tarkoituksena oli mahdollistaa Suomen elinkeinoelämän modernisointi kouluttamalla henkilöitä, jotka kykenivät työskentelemään uudenaikaisissa teollisissa ammateissa tai toimimaan nykyaikaisen valtion virkamiehistöltä vaadittavalla ammattitaidolla teknillisissä tehtävissä esimerkiksi liikenteen tai yhdyskuntarakenteiden suunnittelun parissa.
Helsingin Teknillinen reaalikoulu aloitti työskentelynsä vuoden 1848 puolella Aleksanterinkatu 50:ssä sijaitsevassa ja edelleen olemassa olevassa Litoniuksen talossa (lat. Domus Litonii), joka oli valmistunut vuonna 1847 Gustaf Paulus Leanderin suunnittelemana. Tässä vielä nykypäivänäkin Litoniuksen suvun omistamassa talossa se toimi aina vuoteen 1877 asti, jolloin se siirtyi Hietalahdentorin lähellä sijaitsevaan, sittemmin useita kertoja laajennettuun rakennukseen sekä sen ympärille kasvaneelle alueelle.[4][5] Vuonna 1872 nimi muuttui Polyteknilliseksi kouluksi, 1879 Polyteknilliseksi opistoksi ja lopulta 1908 Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi asetuksella 2. huhtikuuta 1908[6]. Tällöin korkeakoulu toimi vielä Helsingissä. Polyteknillinen-sanasta juontaa juurensa myös yhä edelleen käytössä oleva puhekielinen ilmaisu Poli.
Vuonna 1949 kaavoitettiin Otaniemen alue, jonne TKK siirtyi 1950-luvun lopulta alkaen. Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen laboratoriorakennus Otaniemessä, koesahalaitos ja kuivaamo, otettiin käyttöön tammikuussa 1955. Rakennustyöt aloitettiin edellisvuoden kesäkuussa. Saha oli ensimmäinen rakennuskohde, sillä se palveli Otaniemen myöhempää rakentamista. Otaniemen saharakennuksen suunnitteli professori Alvar Aalto ja teknisen toteutuksen suunnitteli rehtori Martti Levón.[7]
Vuodesta 1966 lähtien korkeakoulu on toiminut sitä varten rakennetulla kampuksella Otaniemessä Espoossa. Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen on suunnitellut Alvar Aalto.
1. tammikuuta 2010 Teknillinen korkeakoulu yhdistyi Taideteollisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa Aalto-yliopistoksi. Tällöin Teknillisen korkeakoulun nimi muuttui Aalto-yliopiston teknilliseksi korkeakouluksi. Vuotta myöhemmin Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu jaettiin neljäksi Aalto-yliopiston alaiseksi korkeakouluksi. Jako perustui vuoden 2008 alussa luotuun tiedekuntajakoon. Tämä virtaviivaisti Aalto-yliopiston rakennetta poistamalla yhden organisaatiotason Aalto-yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun tiedekuntien väliltä. Uudistuksen jälkeen Aalto-yliopistossa on kuusi likimain samankokoista korkeakoulua.
Vuosina 1849–2010 korkeakoulun johtajan virkanimeke oli rehtori. Vuonna 2010 korkeakoulua johti dekaani.
Helsingin Teknillinen reaalikoulu 1849–1872
Polyteknillinen koulu 1872–1879
Polyteknillinen Opisto 1879–1908
Suomen Teknillinen Korkeakoulu 1908–1942
Teknillinen korkeakoulu 1942–2010
Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu 2010
TKK:n tarjoama koulutus koostuu 19 tutkinto-ohjelmasta. Niiden tarjoamat tutkintonimikkeet ovat tekniikan kandidaatti, diplomi-insinööri (maisterintutkinto), arkkitehti, maisema-arkkitehti, tekniikan lisensiaatti, tekniikan tohtori ja erityistapauksissa filosofian tohtori. Diplomi-insinöörin koulutus kestää viisi vuotta, arkkitehdin kauemmin. Lisensiaatti ja tohtori ovat jatkotutkintoja. Vuodesta 2005 lähtien on suoritettava tekniikan kandidaatin tutkinto ennen DI-tutkintoa. TKK ei kouluta insinöörejä eikä sillä ole erillistä kandidaattitason ohjelmaa, vaan opiskelija voidaan hyväksyä vain diplomi-insinööriksi asti kouluttamiseen. Se ottaa eurooppalaisia tekniikan kandidaatteja DI-vaiheen opintoihin ja TKK:n kandidaatit voivat valmistua diplomi-insinööreiksi missä tahansa EU:ssa.
Vuonna 2007 yliopistosta valmistui 1034 diplomi-insinööriä, arkkitehtia ja maisema-arkkitehtia. Tohtoreita valmistui ennätysmäärä 162, kuitenkin vähemmän kuin lisensiaatteja.[8]
Kaikkiaan TKK:lta on valmistunut yli 2 300 tohtoria, lisensiaatteja huomattavasti enemmän. Opiskelijamäärät ovat oppilaitoksen historian aikana kolmikymmenkertaistuneet ja professorien määrä kymmenkertaistunut. TKK:lta on sadan vuoden aikana valmistunut yli 35 000 diplomi-insinööriä, arkkitehtia ja maisema-arkkitehtia.
TKK:ssa on 19 tutkinto-ohjelmaa:
Vuoden 2008 alusta TKK siirtyi tiedekunta- ja laitosrakenteeseen.[9] Tiedekuntia on nykyisin neljä, joissa on yhteensä 25 laitosta ja 5 erillislaitosta.
Lisäksi korkeakouluun kuuluvat seuraavat tiedekuntajaon ulkopuoliset laitokset:
Myös seuraavat yliopistojen yhteiset erilliset laitokset on sijoitettu tiedekuntien ulkopuolelle:
TKK:n alumni- ja sidosryhmälehti oli nimeltään Polysteekki. Julkaiseminen päättyi vuoden 2009 lopussa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.