From Wikipedia, the free encyclopedia
Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu (Aalto ENG; ruots. Aalto-universitetets högskola för ingenjörsvetenskaper, engl. Aalto University School of Engineering) on yksi kuudesta vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneista Aalto-yliopiston korkeakouluista. Tekniikan alan neljä korkeakoulua muodostuivat, kun Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu jakautui vuonna 2011 neljään osaan.
| Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 2011 |
| Tyyppi | Julkinen |
| Dekaani | Gary Marquis |
| Henkilökunta | 800 |
| Opiskelijoita | 3 444 |
| Jatko-opiskelijoita | 615 |
| Sijainti | Espoo, Suomi |
| Kampus | Otaniemi |
| Sivusto | http://eng.aalto.fi/fi/ |
Korkeakoulun erityisenä tehtävänä on uudistaa tiedelähtöisesti teknologiateollisuuteen ja rakennettuun ympäristöön liittyviä teknologioita ja kouluttaa kokonaisuuksia ymmärtäviä osaajia.
Tutkimuksessa luodaan uutta tietoa ja ratkaisuja palvelemaan kestävän kehityksen päämääriä. Ilmastonmuutokseen, energian riittävyyteen ja sen puhtauteen sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvät teemat ovat keskeisiä sekä tutkimuksessa ja opetuksessa. Ympäristön hyvinvointiin, esteettisyyteen ja ihmisten terveyteen sekä turvallisuuteen liittyvät kysymykset edellyttävät jatkuvasti uusia ratkaisuja, joiden etsimisessä korkeakoulu mukana.
Korkeakoulu toimii yhdyskuntasuunnittelun, kiinteistötalouden, geomatiikan, energia- ja LVI -tekniikan, konetekniikan, kuljetusvälinetekniikan, rakenne- ja rakennustuotantotekniikan ja yhdyskunta- ja ympäristötekniikan aloilla. Tutkimuksen painopistealueita ovat monialainen energiatekniikka, teknisten järjestelmien suunnittelu ja toteutus, mekaniikka ja materiaalit, kestävä rakennettu ympäristö ja arktinen teknologia [1].
Insinööritieteiden korkeakoululla on pitkät perinteet sen keskeisimmillä tutkimuksen ja opetuksen aloilla: energiatekniikassa, konetekniikassa, rakennustekniikassa, yhdyskunta- ja ympäristötekniikassa sekä maankäyttötieteissä. Näistä suurin osa oli edustettuna Helsingin teknillisessä reaalikoulussa, joka aloitti toimintansa 1849. Tekniikan ammatillinen koulutus käynnistyi lainmukaisesti Helsingissä 1872. Ammattiosastot perustettiin samaan aikaan ja Insinööriosasto, Konetekniikan osasto ja Maanmittausosasto olivat viiden ensimmäisen osaston joukossa. Historian kulussa ammattiosastot ovat olleet laitoksia tai osastoryhmiä ja niiden nimet ovat jossain määrin vaihdelleet. Vuonna 2008 nämä laitokset yhdessä arkkitehtuurin laitoksen kanssa muodostivat insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunnan, jonka perustalta nykyinen Insinööritieteiden korkeakoulu muodostettiin.
Vuonna 2012 Insinööritieteiden korkeakouluun kuulunut arkkitehtuurin laitos siirtyi osaksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulua.[2]
Insinööritieteiden korkeakoulun yhteiskunnallinen vaikuttavuus on perinteisesti ollut vahva sen keskeisillä toiminta-aloilla: energiatekniikassa, konetekniikassa, maanmittauksessa ja maankäytön suunnittelussa sekä rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa.
Korkeakoulun tutkimuksen painopistealueet ovat:
Kolmivuotinen Insinööritieteiden kandidaattiohjelma on laaja-alainen ja tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden löytää oma alansa ennen diplomi-insinööritutkintoon johtavan pääaineen valintaa. Ohjelman kolme pääainetta
johtavat kahdeksaan englanninkieliseen maisteriohjelmaan:
Maisteriohjelmien tieteenalat edustavat sekä korkeakoulun huippututkimusta että yhteiskunnan tulevaisuuden tarpeita. Vuosittain valmistuu keskimäärin 360 diplomi-insinööriä, jotka ovat jo useiden vuosien ajan työllistyneet erinomaisesti.
Insinööritieteiden tohtoriohjelma
Insinööritieteiden tohtoriohjelmasta valmistuu vuosittain 40–45 tekniikan tohtoria. Tohtoriohjelma koostuu kahdeksasta tutkimusalasta, jotka kattavat maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan, kiinteistötalouden, geoinformatiikan, rakennustekniikan, vesi- ja ympäristötekniikan, koneenrakennustekniikan, energiatekniikan sekä sovelletun mekaniikan.
Laitokset
Muut yksiköt
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
